Työllisyys http://maanselka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132848/all Wed, 12 Sep 2018 22:38:50 +0300 fi Järkyttävä työn arvostuksen puute http://raimotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260902-jarkyttava-tyon-arvostuksen-puute <p>Luin juuri Yle:n sivuilta tarinan Meilahden sairaalassa työskentelevästä 38 vuotiaasta miehestä. Hänen palkkansa on 1800 &euro; kk. Luit aivan oikein 1800 !!!!!.</p><p>Siitä jää käteen hänelle 1400&euro;. Ei siinä tuolla palkalla tarvitse tilailla lentolippuja. En ole ay-aktivisti, mutta kyllä pitää todeta, että on kyllä ihmisen nöyryytystä.</p><p>Toinen ääripää on sitten, kun jotkut saavat kymmeniä tuhansia kuukausipalkkana. Mihin yksi ihminen tarvitsee niin suurta palkkaa, kysyn vain.</p><p>Esim Ilmarisen toimitusjohtaja saa kuukaudessa palkka- ja eläke-etuja 100 000 &euro;/kk. Onko mitään järkeä!!!</p><p>Laitoshuoltaja saa tehdä töitä yli neljä ja puoli vuotta tuohon kuukausipalkkaan. Kyllä minä sen ymmärrän, että eri töissä on erilaisia vastuita, mutta miksi maksaa yhdelle esim 100 000 &euro; kk , niin siihen ei ymmärrys riitä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Luin juuri Yle:n sivuilta tarinan Meilahden sairaalassa työskentelevästä 38 vuotiaasta miehestä. Hänen palkkansa on 1800 € kk. Luit aivan oikein 1800 !!!!!.

Siitä jää käteen hänelle 1400€. Ei siinä tuolla palkalla tarvitse tilailla lentolippuja. En ole ay-aktivisti, mutta kyllä pitää todeta, että on kyllä ihmisen nöyryytystä.

Toinen ääripää on sitten, kun jotkut saavat kymmeniä tuhansia kuukausipalkkana. Mihin yksi ihminen tarvitsee niin suurta palkkaa, kysyn vain.

Esim Ilmarisen toimitusjohtaja saa kuukaudessa palkka- ja eläke-etuja 100 000 €/kk. Onko mitään järkeä!!!

Laitoshuoltaja saa tehdä töitä yli neljä ja puoli vuotta tuohon kuukausipalkkaan. Kyllä minä sen ymmärrän, että eri töissä on erilaisia vastuita, mutta miksi maksaa yhdelle esim 100 000 € kk , niin siihen ei ymmärrys riitä.

 

]]>
39 http://raimotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260902-jarkyttava-tyon-arvostuksen-puute#comments Palkat Työllisyys Wed, 12 Sep 2018 19:38:50 +0000 Raimo Tossavainen http://raimotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260902-jarkyttava-tyon-arvostuksen-puute
Ulkomaankauppaministeri http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260816-ulkomaankauppaministeri <p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>TV-ykkösaamu 9.9.2018. Haastateltavana ulkomaankauppaministeri Anne-Mari Virolainen. Toimittaja Seija Vaaherkumpu haastattelee. Kysymys: &hellip; Dollarin kallistumassa ja Yhdysvalloissa on edelleen odotettavissa koron nosto. Miten dollarin hinta vaikuttaa Suomen tuontiin? Virolainen vastaa &rdquo;<em>En jaksa muista tarkkaan kahden välistä kaupan tasapainoa tarkkoina euroina. Mutta kyllähän se aina tietää sitä, että jos hinnat nousee, yleensä se ei ole edellytys sille, että tulisi parempia kauppoja</em>&rdquo;. &hellip; Haastattelija kysyy (johdattelua&hellip;), miten se (dollarin kallistuminen) heijastuu Yhdysvaltoihin ja sitä kautta koko maailmankauppaan? Virolainen vastaa &rdquo; <em>Sehän heijastuu ihan suoraan niihin hintoihin &hellip;&nbsp; Ja silloin viime kädessä&hellip;On sitten kysymys kallistuneesta raaka-aineen hinnasta, &nbsp;työvoiman hinnasta, niin se tulee siihen lopputuotteeseen ja lopputuotteen maksaa aina viime kädessä se aina kuluttaja. Ja silloin sitten voimme herkästi olla siinä kierteessä, että se vaikutta siihen, että työtyöpaikat vähenevät. Siitähän on tehty laskelma, että jos nämä autotullit tulisivat, 180&nbsp;000 autoteollisuuden työpaikkaa vähenisi Yhdysvalloista. Niin nämä ovat sellaisia lukuja, että siinä isonkin markkinan mittakaavassa se tarkoitta sitä, että kurjasti on asiat amerikkalaisilla työntekijöillä&rdquo;</em>.</p><p>Vetää vähän sanattomaksi. Tai sitten ei vaan ymmärrä. Taloustieteessä kuitenkin opetetaan, että oman valuutan devalvoituminen ja vastaavasti ulkomaan valuutan (ml. Yhdysvallat) kallistuminen (revalvoituminen) vähentää tuontia Suomeen ja kasvattaa vientiä ulkomaille. Yleensä kai paremmat hinnat ovat yrityksille hyvä, eikä huono asia. Valuuttakurssien muutokset ovat vähän niin kuin nollasummapeli, jotkut häviävät ja jotkut voittavat, mutta maailmantalouden kannalta tulos hieman epäselvä (riippuen siitä, miten ja mistä syystä muutokset toteutuvat). Mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että valuuttakurssit pitäisi &rdquo;hävittää&rdquo; yhtä vähän kuin mitkään muutkaan hinnat pitäisi kiinnittää ikiajoiksi. Kai me yhäkin uskotaan markkinatalouteen, jossa hinnat ohjaavat kysyntää ja tarjontaa. Tullit ovat koko maailmantalouden kannalta tietenkin huono asia, mutta kai se on niin, että ensi alkuun ne hyödyttävät (eivätkä haittaa) kotimaista tuotantoa. Mitä tulee ulkomaankauppaan Yhdysvaltojen kanssa, on se ilahduttavan epätasapainoista Suomen hyväksi (ks. taulukko); tarkkoja lukuja ei tarvitse muistaa kunhan tietää, että siltä suunnalta löytyy suurin kappataseen ylijäämämme.</p><p>(koko haastattelu)&nbsp;<a href="https://areena.yle.fi/1-4259676#autoplay=true" target="_blank">https://areena.yle.fi/1-4259676#autoplay=true</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

 

TV-ykkösaamu 9.9.2018. Haastateltavana ulkomaankauppaministeri Anne-Mari Virolainen. Toimittaja Seija Vaaherkumpu haastattelee. Kysymys: … Dollarin kallistumassa ja Yhdysvalloissa on edelleen odotettavissa koron nosto. Miten dollarin hinta vaikuttaa Suomen tuontiin? Virolainen vastaa ”En jaksa muista tarkkaan kahden välistä kaupan tasapainoa tarkkoina euroina. Mutta kyllähän se aina tietää sitä, että jos hinnat nousee, yleensä se ei ole edellytys sille, että tulisi parempia kauppoja”. … Haastattelija kysyy (johdattelua…), miten se (dollarin kallistuminen) heijastuu Yhdysvaltoihin ja sitä kautta koko maailmankauppaan? Virolainen vastaa ” Sehän heijastuu ihan suoraan niihin hintoihin …  Ja silloin viime kädessä…On sitten kysymys kallistuneesta raaka-aineen hinnasta,  työvoiman hinnasta, niin se tulee siihen lopputuotteeseen ja lopputuotteen maksaa aina viime kädessä se aina kuluttaja. Ja silloin sitten voimme herkästi olla siinä kierteessä, että se vaikutta siihen, että työtyöpaikat vähenevät. Siitähän on tehty laskelma, että jos nämä autotullit tulisivat, 180 000 autoteollisuuden työpaikkaa vähenisi Yhdysvalloista. Niin nämä ovat sellaisia lukuja, että siinä isonkin markkinan mittakaavassa se tarkoitta sitä, että kurjasti on asiat amerikkalaisilla työntekijöillä”.

Vetää vähän sanattomaksi. Tai sitten ei vaan ymmärrä. Taloustieteessä kuitenkin opetetaan, että oman valuutan devalvoituminen ja vastaavasti ulkomaan valuutan (ml. Yhdysvallat) kallistuminen (revalvoituminen) vähentää tuontia Suomeen ja kasvattaa vientiä ulkomaille. Yleensä kai paremmat hinnat ovat yrityksille hyvä, eikä huono asia. Valuuttakurssien muutokset ovat vähän niin kuin nollasummapeli, jotkut häviävät ja jotkut voittavat, mutta maailmantalouden kannalta tulos hieman epäselvä (riippuen siitä, miten ja mistä syystä muutokset toteutuvat). Mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että valuuttakurssit pitäisi ”hävittää” yhtä vähän kuin mitkään muutkaan hinnat pitäisi kiinnittää ikiajoiksi. Kai me yhäkin uskotaan markkinatalouteen, jossa hinnat ohjaavat kysyntää ja tarjontaa. Tullit ovat koko maailmantalouden kannalta tietenkin huono asia, mutta kai se on niin, että ensi alkuun ne hyödyttävät (eivätkä haittaa) kotimaista tuotantoa. Mitä tulee ulkomaankauppaan Yhdysvaltojen kanssa, on se ilahduttavan epätasapainoista Suomen hyväksi (ks. taulukko); tarkkoja lukuja ei tarvitse muistaa kunhan tietää, että siltä suunnalta löytyy suurin kappataseen ylijäämämme.

(koko haastattelu) https://areena.yle.fi/1-4259676#autoplay=true

]]>
9 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260816-ulkomaankauppaministeri#comments Työllisyys Ulkomaankauppa Valuuttakurssit Tue, 11 Sep 2018 10:32:01 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260816-ulkomaankauppaministeri
Työllistymisen vai työllistämisen velvollisuus? http://marjattateirila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260749-tyollistymisen-vai-tyollistamisen-velvollisuus <p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Perinteisesti työllisyyden korjaamisesta huolehtimisen on&nbsp; hätätilanteissa katsottu kuuluvan julkiselle sektorille. Nyt on hätätilanne numeroiden perusteella. Kuitenkin työpaikkojen lisäämisen sijasta julkinen sektori, eli kunnat ja varsinkin vältio, pyrkii säästämään niillä toimialoilla, joilla työllistytään pääosin julkishallinnollisiin tehtäviin. Säästöt toteutetaan työpaikkojen lakkauttamisella, irtisanomisilla ja näiden alojen palkkakehitystä jarruttamalla.&nbsp;</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kunnat ja valtio työllistävät yhteensä noin kolmanneksen työllisistä</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Mietityttämään jää, kuinka paljon todellista säästöä syntyy, kun toimenpiteiden kustannuksiin otetaan mukaan työttömyyden aiheuttama lasku yhteiskunnalle. Sotemenojen kasvu, mahdolliset uudelleen kouluttautumisen kustannukset (ynnä työttömäksi jääneiden hukkaan menneet aikaisemmat opinnot) ja vähentyneiden työpaikkojen mukanaan&nbsp; tuomat toimintojen uudelleenorganisointikulut ovat välittömästi tunnistettavia menoeriä. Sen sijaan välilliset seuraukset, joita aiheutuu muunmuassa kaikkia ikäryhmiä koskevien koulutus- ja kasvatustoimen resurssien heikentämisestä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, jäävät toistaiseksi vain arvattaviksi, vaikka väistämättä aikanaan lankeavatkin maksettaviksi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ennen muuta koulutuksen osalta tilanne on huolestuttava myös kaavaillun sote- ja maakuntauudistuksen ehkä toteutuessa. Eikä vähiten huoleta se, millaiset vaikutukset sillä on hyvinvoinnin ylläpitämisen ja edistämisen mahdollisuuksiin. Koululaitos ja koulutushan on perinteisesti ollut terveyden ja hyvinvoinnin kivijalka. Sote-uudistuksessa sen merkitys tuntuu tyystin unohtuneen.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Vapaus ja vastuu</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Vastuun ja vapauden sanotaan kuuluvan yhteen. Mutta tosiasiassa ne ovat vahvassa riippuvuussuhteessa keskenään. Mitä vähemmän organisoitunut yhteisö on, sen vapaammat kädet yhteisön jäsenillä on ideoida itselleen toimeentulomahdollisuuksia. Toisaalta heillä on myös suurempi vastuu onnistumisistaan ja epäonnistumisistaan. Pitkälle organisoituneissa yhteiskunnissa sääntöjen, säädösten ja lakien viidakko rajoittaa ansaintakeinojen valintaa ja toteutusta. Toisaalta turvaverkkojärjestelmät ovat olennainen osa järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Vapautta on rajoitetusti, mutta myös vastuu omasta toimeentulosta on verojärjestelmien kautta jaettu yhteisesti kannettavaksi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Vastuun ja vapauden suhdetta havainnollistavaksi esimerkiksi sopinee&nbsp; pohjoismaisen nyky-yhteiskunnan vertaaminen parin vuosisadan takaiseen. Ennen vastuu oli kokonaisuudessaan yksilöllä itsellään (lukuunottamatta vapaaehtoista armeliaisuutta). Sitä mukaa kuin yhteiskunta yhä pidemmälle organisoitui, sille laadittiin jatkuvasti monimutkaistuvat pelisäännöt. Ne rajoittivat jäsenten vapautta aloitteellisuuteen, mutta samalla päästivät heidät viime käden vastuusta hengissä pysymisensä edellytysten luomisessa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Yhteiskunta oli omine säätelytoimineen supistanut mahdollisuuksia itsensä aktiiviseen, omaehtoiseen työllistämiseen 1900-luvun puoliväliin mennessä kaikissa Pohjoismaissa. &ldquo;Vastineeksi&rdquo; oli luotu erilaisia yhteiskunnallisia, ja sellaisina myös pakollisia, vakuutus- ja eläkejärjestelmiä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Turvajärjestelmä osoittautui kuitenkin ajan mittaan odotettua kalliimmaksi. Kuluja alettiin karsia sieltä, mistä se oli nopeinta, eli julkisen sektorin työpaikoista. Samalla työllistämisen velvoitetta alettiin siirtää yhä enemmän yksityiselle sektorille. Sen velvoitteen ovat, ainakin PK-yritykset,&nbsp; hoitaneet osaaltaan enimmäkseen varsin mallikkaasti ja vastuullisesti, joskin suhdanteiden sallimissa rajoissa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Työllistymisen velvollisuus</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Uusin&nbsp;<em>työllistämistoimenpide</em> on aktiivimalli. Työllistämisen velvoite on siirretty työttömille työllistymisen velvollisuutena. Siinä täysimääräisen työttömyyspäivärahan saamisen ehtona on aktiivinen työllistymispyrkimys. Aktiivisuutta voi osoittaa monella tavoin:&nbsp;</p><p>&bull; aktiivisesti työtä hakemalla</p><p>&bull; tekemällä vähintään 18 tuntia palkkatyötä 65-päiväisen etuudenmaksujakson aikana</p><p>&bull; yritystoiminnalla, josta on ansaittava vähintään 241,04 euroa maksujakson aikana</p><p>&bull; yritystoiminnalla edellisin ehdoin kevytyrittäjänä</p><p>&bull; TE-toimiston tarjoamiin palveluihin osallistumalla</p><p>&bull; työnantajien järjestämiin rekrytointikoulutuksiin osallistumalla</p><p>Enin osa niistä toimista, joilla aktiivisuutta osoitetaan, on sellaisia, joilla ei ole todellista vaikutusta työllisyyteen. Toisin sanoen, ne eivät tosiasiassa vähennä työttömien osuutta työikäisestä väestöstä, vaikka niiden avulla voidaankin saada tilastot näyttämään kauniimmilta.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Miten aktiivimallilla voisi vaikuttaa todelliseen työllistymiseen?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Yksi kerrallaan aktiivisuuden osoittamistapoja tutkaillen niistä saattaa alkaa hahmottua kehittämisenkin arvoisia keinoja työllistymisen kynnyksen ylittämiseksi. Tosin luettelon ensimmäinen,<em> aktiivinen työn hakeminen</em>, saattaa vaivuttaa epätoivoon jo ennestäänkin turhautuneen työttömän. Vaatii melkoista itseluottamusta, jos uskoo olevan realistisissa kilpailuasemissa siinä työnhakijoiden joukossa, jossa jokaisesta paikasta kilpailee yhtenä kymmenestä. Näistäkin keskimäärin neljä on työpaikan vaihtajia, eli työllisiä työnhakijoita. Heillä luonnollisesti on myös, jokaisella, edeltävää työkokemusta.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><em>Palkkatyön tekeminen vähintään 18 tuntia etuisuusmaksukauden aikana</em> ei tunnu kauhean suurelta vaatimukselta. Mutta kun sitä työtä ei, edelleenkään, taida olla. Tosin, jos jotain omaa osaamista sivuavaa&nbsp; on tarjolla, vaikkapa lyhytaikaisena sijaisuutena, on se mahdollisuus tulla tutuksi työnantajille. Kun muistaa pyytää työtodistuksen, voivat lyhyet sijaisuudetkin kerryttää tuiki tarpeellista, dokumentoitua työkokemusta.</p><p>&nbsp;</p><p>Työnhakijana kannattanee varsinainen <em>yritystoiminta</em> unohtaa mahdollisena ansana. Tosin jokainen, joka putoaa&nbsp; työttömäksi tunnustettujen joukosta, osaltaan kaunistaa työllisyystilastoa. Ei kuitenkaan kannata uhrautua tukeakseen tilastokosmetiikkaa. Työnhakijalle itselleen on turvallisempaa aloittaa <em>kevytyrittäjänä</em>. Silloin on mahdollista hankkia yrityskemusta sekä omiin oppimis- että asiakkaan avuntarpeeseen räätälöidyllä, työnhakijan omalla osaamisalueella. Tai mikä estää opiskelelmasta jotain uutta toimiakseen kevytyrittäjänä.&nbsp; Ehkä siitä myöhemmin urkenee uusi ura itsensä työllistämiseksi. Myöhempiin palkkatöihinkin kevytyrittäjyys kerryttää työkokemusta.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kun koulu ei enää opeta elämää varten</strong>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Aktiivimallin toimenpiteiden luettelossa ovat viimeisinä <em>TE-toimistojen tarjoamat palvelut</em> ja <em>työnantajien järjestämät rekrytointikoulutukset</em>. Niiden tarkoituksena on osaltaan perehdyttää työttömiä käyttämään niitä välineitä, joita työnhakijoille on tarjolla voidakseen työllistyä. Palkkatöihin pääsy, ainakin pelkästään tilastoja tarkastelemalla, vaikuttaa hyvin vaikealta, jopa lottoamiseen verratavalta. Siksi erilaiset henkilömarkkinoinnin keinot tuntuvat korostuvan hakuneuvonnassa. Eikä yrittäjyysvalmennuskaan ole ainakaan vähenemään päin.</p><p>&nbsp;</p><p>Kysyä sopiikin, tuleeko ura- ja elinkeinovalmennus liian myöhään, jos sitä koulunsa päättäneille tarjotaan vasta työttömyyskokemuksen jälkeen. Monimutkaisuvassa yhteiskunnassamme elämänhallinta alkaa kaikkiaan olla haastavaa pelkän virallisen koulutusjärjestelmän oppien varassa. Nopeasti muuttuvassa ja kehittyvässä yhteiskunnassa on mahdotonta synkronoida kaikkien osa-alueiden muutoksia keskenään. Siksi priorisointijärjestyksen kärjessä pitäisikinolla koulutuksen. Eikä sen opetussuunnitelmien tekemistä saisi - nykyiseen tapaan - jättää (käytännössä) poliittisin perustein valittujen virkamiesten käsiin asiantuntijoiden sijasta.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Koulutuksen suunnittelu tulisi antaa - alakohtaisesti ja kaikilla tasoilla, varhaiskasvatuksesta yliopistolaitokseen - koulutuksen ja yhteiskunta-asiantuntijoiden tehtäväksi. Ehkei silloin tarvitsisi jatkaa oppivelvollisuuttaa TE-keskusten ja yritysten rekrytointipalveluiden opetustarjonnalla.&nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

 

Perinteisesti työllisyyden korjaamisesta huolehtimisen on  hätätilanteissa katsottu kuuluvan julkiselle sektorille. Nyt on hätätilanne numeroiden perusteella. Kuitenkin työpaikkojen lisäämisen sijasta julkinen sektori, eli kunnat ja varsinkin vältio, pyrkii säästämään niillä toimialoilla, joilla työllistytään pääosin julkishallinnollisiin tehtäviin. Säästöt toteutetaan työpaikkojen lakkauttamisella, irtisanomisilla ja näiden alojen palkkakehitystä jarruttamalla. 

 

Kunnat ja valtio työllistävät yhteensä noin kolmanneksen työllisistä

 

Mietityttämään jää, kuinka paljon todellista säästöä syntyy, kun toimenpiteiden kustannuksiin otetaan mukaan työttömyyden aiheuttama lasku yhteiskunnalle. Sotemenojen kasvu, mahdolliset uudelleen kouluttautumisen kustannukset (ynnä työttömäksi jääneiden hukkaan menneet aikaisemmat opinnot) ja vähentyneiden työpaikkojen mukanaan  tuomat toimintojen uudelleenorganisointikulut ovat välittömästi tunnistettavia menoeriä. Sen sijaan välilliset seuraukset, joita aiheutuu muunmuassa kaikkia ikäryhmiä koskevien koulutus- ja kasvatustoimen resurssien heikentämisestä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, jäävät toistaiseksi vain arvattaviksi, vaikka väistämättä aikanaan lankeavatkin maksettaviksi. 

 

Ennen muuta koulutuksen osalta tilanne on huolestuttava myös kaavaillun sote- ja maakuntauudistuksen ehkä toteutuessa. Eikä vähiten huoleta se, millaiset vaikutukset sillä on hyvinvoinnin ylläpitämisen ja edistämisen mahdollisuuksiin. Koululaitos ja koulutushan on perinteisesti ollut terveyden ja hyvinvoinnin kivijalka. Sote-uudistuksessa sen merkitys tuntuu tyystin unohtuneen.

 

 

Vapaus ja vastuu

 

Vastuun ja vapauden sanotaan kuuluvan yhteen. Mutta tosiasiassa ne ovat vahvassa riippuvuussuhteessa keskenään. Mitä vähemmän organisoitunut yhteisö on, sen vapaammat kädet yhteisön jäsenillä on ideoida itselleen toimeentulomahdollisuuksia. Toisaalta heillä on myös suurempi vastuu onnistumisistaan ja epäonnistumisistaan. Pitkälle organisoituneissa yhteiskunnissa sääntöjen, säädösten ja lakien viidakko rajoittaa ansaintakeinojen valintaa ja toteutusta. Toisaalta turvaverkkojärjestelmät ovat olennainen osa järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Vapautta on rajoitetusti, mutta myös vastuu omasta toimeentulosta on verojärjestelmien kautta jaettu yhteisesti kannettavaksi. 

 

Vastuun ja vapauden suhdetta havainnollistavaksi esimerkiksi sopinee  pohjoismaisen nyky-yhteiskunnan vertaaminen parin vuosisadan takaiseen. Ennen vastuu oli kokonaisuudessaan yksilöllä itsellään (lukuunottamatta vapaaehtoista armeliaisuutta). Sitä mukaa kuin yhteiskunta yhä pidemmälle organisoitui, sille laadittiin jatkuvasti monimutkaistuvat pelisäännöt. Ne rajoittivat jäsenten vapautta aloitteellisuuteen, mutta samalla päästivät heidät viime käden vastuusta hengissä pysymisensä edellytysten luomisessa. 

 

Yhteiskunta oli omine säätelytoimineen supistanut mahdollisuuksia itsensä aktiiviseen, omaehtoiseen työllistämiseen 1900-luvun puoliväliin mennessä kaikissa Pohjoismaissa. “Vastineeksi” oli luotu erilaisia yhteiskunnallisia, ja sellaisina myös pakollisia, vakuutus- ja eläkejärjestelmiä. 

 

Turvajärjestelmä osoittautui kuitenkin ajan mittaan odotettua kalliimmaksi. Kuluja alettiin karsia sieltä, mistä se oli nopeinta, eli julkisen sektorin työpaikoista. Samalla työllistämisen velvoitetta alettiin siirtää yhä enemmän yksityiselle sektorille. Sen velvoitteen ovat, ainakin PK-yritykset,  hoitaneet osaaltaan enimmäkseen varsin mallikkaasti ja vastuullisesti, joskin suhdanteiden sallimissa rajoissa.

 

 

Työllistymisen velvollisuus

 

Uusin työllistämistoimenpide on aktiivimalli. Työllistämisen velvoite on siirretty työttömille työllistymisen velvollisuutena. Siinä täysimääräisen työttömyyspäivärahan saamisen ehtona on aktiivinen työllistymispyrkimys. Aktiivisuutta voi osoittaa monella tavoin: 

• aktiivisesti työtä hakemalla

• tekemällä vähintään 18 tuntia palkkatyötä 65-päiväisen etuudenmaksujakson aikana

• yritystoiminnalla, josta on ansaittava vähintään 241,04 euroa maksujakson aikana

• yritystoiminnalla edellisin ehdoin kevytyrittäjänä

• TE-toimiston tarjoamiin palveluihin osallistumalla

• työnantajien järjestämiin rekrytointikoulutuksiin osallistumalla

Enin osa niistä toimista, joilla aktiivisuutta osoitetaan, on sellaisia, joilla ei ole todellista vaikutusta työllisyyteen. Toisin sanoen, ne eivät tosiasiassa vähennä työttömien osuutta työikäisestä väestöstä, vaikka niiden avulla voidaankin saada tilastot näyttämään kauniimmilta. 

 

 

Miten aktiivimallilla voisi vaikuttaa todelliseen työllistymiseen?

 

Yksi kerrallaan aktiivisuuden osoittamistapoja tutkaillen niistä saattaa alkaa hahmottua kehittämisenkin arvoisia keinoja työllistymisen kynnyksen ylittämiseksi. Tosin luettelon ensimmäinen, aktiivinen työn hakeminen, saattaa vaivuttaa epätoivoon jo ennestäänkin turhautuneen työttömän. Vaatii melkoista itseluottamusta, jos uskoo olevan realistisissa kilpailuasemissa siinä työnhakijoiden joukossa, jossa jokaisesta paikasta kilpailee yhtenä kymmenestä. Näistäkin keskimäärin neljä on työpaikan vaihtajia, eli työllisiä työnhakijoita. Heillä luonnollisesti on myös, jokaisella, edeltävää työkokemusta. 

 

Palkkatyön tekeminen vähintään 18 tuntia etuisuusmaksukauden aikana ei tunnu kauhean suurelta vaatimukselta. Mutta kun sitä työtä ei, edelleenkään, taida olla. Tosin, jos jotain omaa osaamista sivuavaa  on tarjolla, vaikkapa lyhytaikaisena sijaisuutena, on se mahdollisuus tulla tutuksi työnantajille. Kun muistaa pyytää työtodistuksen, voivat lyhyet sijaisuudetkin kerryttää tuiki tarpeellista, dokumentoitua työkokemusta.

 

Työnhakijana kannattanee varsinainen yritystoiminta unohtaa mahdollisena ansana. Tosin jokainen, joka putoaa  työttömäksi tunnustettujen joukosta, osaltaan kaunistaa työllisyystilastoa. Ei kuitenkaan kannata uhrautua tukeakseen tilastokosmetiikkaa. Työnhakijalle itselleen on turvallisempaa aloittaa kevytyrittäjänä. Silloin on mahdollista hankkia yrityskemusta sekä omiin oppimis- että asiakkaan avuntarpeeseen räätälöidyllä, työnhakijan omalla osaamisalueella. Tai mikä estää opiskelelmasta jotain uutta toimiakseen kevytyrittäjänä.  Ehkä siitä myöhemmin urkenee uusi ura itsensä työllistämiseksi. Myöhempiin palkkatöihinkin kevytyrittäjyys kerryttää työkokemusta.  

 

 

Kun koulu ei enää opeta elämää varten 

 

Aktiivimallin toimenpiteiden luettelossa ovat viimeisinä TE-toimistojen tarjoamat palvelut ja työnantajien järjestämät rekrytointikoulutukset. Niiden tarkoituksena on osaltaan perehdyttää työttömiä käyttämään niitä välineitä, joita työnhakijoille on tarjolla voidakseen työllistyä. Palkkatöihin pääsy, ainakin pelkästään tilastoja tarkastelemalla, vaikuttaa hyvin vaikealta, jopa lottoamiseen verratavalta. Siksi erilaiset henkilömarkkinoinnin keinot tuntuvat korostuvan hakuneuvonnassa. Eikä yrittäjyysvalmennuskaan ole ainakaan vähenemään päin.

 

Kysyä sopiikin, tuleeko ura- ja elinkeinovalmennus liian myöhään, jos sitä koulunsa päättäneille tarjotaan vasta työttömyyskokemuksen jälkeen. Monimutkaisuvassa yhteiskunnassamme elämänhallinta alkaa kaikkiaan olla haastavaa pelkän virallisen koulutusjärjestelmän oppien varassa. Nopeasti muuttuvassa ja kehittyvässä yhteiskunnassa on mahdotonta synkronoida kaikkien osa-alueiden muutoksia keskenään. Siksi priorisointijärjestyksen kärjessä pitäisikinolla koulutuksen. Eikä sen opetussuunnitelmien tekemistä saisi - nykyiseen tapaan - jättää (käytännössä) poliittisin perustein valittujen virkamiesten käsiin asiantuntijoiden sijasta. 

 

Koulutuksen suunnittelu tulisi antaa - alakohtaisesti ja kaikilla tasoilla, varhaiskasvatuksesta yliopistolaitokseen - koulutuksen ja yhteiskunta-asiantuntijoiden tehtäväksi. Ehkei silloin tarvitsisi jatkaa oppivelvollisuuttaa TE-keskusten ja yritysten rekrytointipalveluiden opetustarjonnalla.    

 

]]>
3 http://marjattateirila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260749-tyollistymisen-vai-tyollistamisen-velvollisuus#comments Aktiivimalli Koulutus ja sote Työllisyys Työttömyys Mon, 10 Sep 2018 10:12:30 +0000 Marjatta Teirilä http://marjattateirila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260749-tyollistymisen-vai-tyollistamisen-velvollisuus
Vastaus Keski-Pohjanmaalta ministeri Lintilälle http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260703-vastaus-keski-pohjanmaalta-ministeri-lintilalle <p>Elinkeinoministeri Lintilä <a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/08092018/art-2000005819792.html">haastattelussaan Helsingin Sanomille 8.9.</a> kuvaili työttömiä pleikkaria pelaaviksi peräkammarin pojiksi. Hänen mukaansa myös hallituksen kaavailema irtisanomissuojan heikentäminen ei sitä kuitenkaan tee.</p><p>Jos olisin tällä hetkellä työtön, niin minua alkaisi jo pikkuhiljaa harmittamaan jatkuvat yleistykset joita työttömistä heitetään. Varsinkin ne harmittaisivat, jos niitä heiteltäisi noinkin korkealta tasolta. Yritysten itsensäkin mielestä kohtaanto-ongelman suurin syy on se, että osaaminen ja työt eivät kohtaa. Tämän vuoksi työttömät tulisikin kohdata ihmisinä henkilökohtaisine tarpeineen, ja antaa mahdollisuus henkilökohtaisineen suunnitelmaan osaamisen päivittämiseksi. Näitä työttömät tarvitsevat, eivät ideologisia syyllistyksiä.</p><p>Ne työttömät, jotka ovat aidosti taantuneet &rdquo;peräkammarin pojiksi&rdquo;, tarvitsevat paljon muitakin palveluita kuin vain osaamisen päivittämistä. Heitä ei auteta syyllistämällä, jos elämä on ollut lapsesta saakka täynnä vastoinkäymisiä. Ei ole lapsen syy, jos edellisen lama-ajan vanhemmat eivät ole kyenneet heitä kasvattamaan. Se on myös yhteiskunnan syy, ja yhteiskunnalla on myös velvollisuus tämä kierre katkaista. Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että kaikki täytyy pitää mukana?</p><p>Kerroit myös, ettei irtisanomissuojan heikentäminen heikennä sitä, koska meitä velvoittavat mm. kansainväliset ILO:n sopimukset. Olen tutustunut henkilökohtaisesti <a href="http://petripartanen.fi/2017/08/14/ilon-106-yleiskokous/">ILO:n vuosittaisen kokouksen kautta</a> miten sopimusten rikkomisia käsitellään. Vuosittain eri maista tulee sopimusten rikkomisista jopa tuhansia valituksia. Lopulliseen käsittelyyn otetaan vuosittain kuitenkin vain 24 tapausta. Seurauksena näille 24 maalle heristellään sormea, sillä YK:n alaisella ILO:lla ei ole mitään toimeenpanovaltaa. Se voi korkeintaan vain torua valtioita.</p><p>ILO on YK:n ainoa kolmikantainen toimielin. Jos hallitus kunnioittaa kansainvälistä kolmikantaa yhtä vähän kuin se kunnioittaa kansallista kolmikantaa, voi se tarvittaessa pyyhkiä ILO:n sopimuksilla vaikka lattiaa, eikä kukaan voi vaalien välisenä aikana tehdä sille yhtään mitään.</p><p>&nbsp;</p><p>P.S.</p><p>Edelliseten kirjotusteni kommenttien perusteella totean, että kommentoijien olisi hyvä pysyä kirjoitetussa aiheessa, lukea se, tai edes perustella kommenttejaan, ettei kävisi liian selvästi ilmi että kommentit ovat &quot;tilattuja&quot; :D</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Elinkeinoministeri Lintilä haastattelussaan Helsingin Sanomille 8.9. kuvaili työttömiä pleikkaria pelaaviksi peräkammarin pojiksi. Hänen mukaansa myös hallituksen kaavailema irtisanomissuojan heikentäminen ei sitä kuitenkaan tee.

Jos olisin tällä hetkellä työtön, niin minua alkaisi jo pikkuhiljaa harmittamaan jatkuvat yleistykset joita työttömistä heitetään. Varsinkin ne harmittaisivat, jos niitä heiteltäisi noinkin korkealta tasolta. Yritysten itsensäkin mielestä kohtaanto-ongelman suurin syy on se, että osaaminen ja työt eivät kohtaa. Tämän vuoksi työttömät tulisikin kohdata ihmisinä henkilökohtaisine tarpeineen, ja antaa mahdollisuus henkilökohtaisineen suunnitelmaan osaamisen päivittämiseksi. Näitä työttömät tarvitsevat, eivät ideologisia syyllistyksiä.

Ne työttömät, jotka ovat aidosti taantuneet ”peräkammarin pojiksi”, tarvitsevat paljon muitakin palveluita kuin vain osaamisen päivittämistä. Heitä ei auteta syyllistämällä, jos elämä on ollut lapsesta saakka täynnä vastoinkäymisiä. Ei ole lapsen syy, jos edellisen lama-ajan vanhemmat eivät ole kyenneet heitä kasvattamaan. Se on myös yhteiskunnan syy, ja yhteiskunnalla on myös velvollisuus tämä kierre katkaista. Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että kaikki täytyy pitää mukana?

Kerroit myös, ettei irtisanomissuojan heikentäminen heikennä sitä, koska meitä velvoittavat mm. kansainväliset ILO:n sopimukset. Olen tutustunut henkilökohtaisesti ILO:n vuosittaisen kokouksen kautta miten sopimusten rikkomisia käsitellään. Vuosittain eri maista tulee sopimusten rikkomisista jopa tuhansia valituksia. Lopulliseen käsittelyyn otetaan vuosittain kuitenkin vain 24 tapausta. Seurauksena näille 24 maalle heristellään sormea, sillä YK:n alaisella ILO:lla ei ole mitään toimeenpanovaltaa. Se voi korkeintaan vain torua valtioita.

ILO on YK:n ainoa kolmikantainen toimielin. Jos hallitus kunnioittaa kansainvälistä kolmikantaa yhtä vähän kuin se kunnioittaa kansallista kolmikantaa, voi se tarvittaessa pyyhkiä ILO:n sopimuksilla vaikka lattiaa, eikä kukaan voi vaalien välisenä aikana tehdä sille yhtään mitään.

 

P.S.

Edelliseten kirjotusteni kommenttien perusteella totean, että kommentoijien olisi hyvä pysyä kirjoitetussa aiheessa, lukea se, tai edes perustella kommenttejaan, ettei kävisi liian selvästi ilmi että kommentit ovat "tilattuja" :D

]]>
1 http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260703-vastaus-keski-pohjanmaalta-ministeri-lintilalle#comments Elinkeinoministeri Ilo Työehdot Työllisyys Työttömät Mon, 10 Sep 2018 04:00:00 +0000 Petri Partanen http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260703-vastaus-keski-pohjanmaalta-ministeri-lintilalle
Työ, työllisyys, työttömyys ja mielikuvat http://marjattateirila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260615-tyo-tyollisyys-tyottomyys-ja-mielikuvat <p>&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><br /><strong>Ilman työtä ei ole työterveyttä. Toisaalta työttömyys on uhka&nbsp; kansanterveydelle. Eikä se työttömyystilastojen valossa ole vähäinen. Työnhakijoiden määrä on yli kymmenkertainen avoimiin työpaikkoihin verrattuna ja työttömien työnhakijoidenkin kuusinkertainen. Siltikään puhe työvoimapulasta ei ole turhaa. Niihin töihin, joihin tekijöitä tarvitaan, ei rekrytointi onnistu, koska täsmäosaajista on puutetta. Mutta onko osaajien puute tosiaan niin paha, kuin tilastojen perusteella näyttäisi?</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Työllisyyden kohentumisen trendi, harhaako vain?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Lähes päivittäin uutisoidaan työlisyyden kohentumisen trendistä. Mutta onko kysymys vain unelmasta ja mielikuvasta, joka luo lohtua muuten toivottamalta tuntuvan tilanteen sietämiseen. Nyky-yhteiskuntaa on kasvatustieteellisessä kirjallisuudessa kuvattu mielikuvayhteiskunnaksi. Jotta ymmärrettäisiin mielikuvien merkitys, olisi tarpeen pohtia mitä ja millaisia päätöksentekoon vaikuttavat mielikuvat ovat. Toisaalta olisi tarpeen ymmärtää miten niillä on voitu, ja voidaan, päätöksentekoon vaikuttaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Mielikuvat perustuvat yleensä käsitteellistämättömiin uskomuksiin. Kun mielikuvia puetaan sanoiksi, niitä käsitteellistetään järkeistämällä. Lopputuloksena on usein &ldquo;mututieto&rdquo;, jossa parhaimmillaankin esitetyt tosiasiat painottuvat sanallistajan faktoille liittämiin merkityksiin. Pitäisikö työttömyyden syitä yrittää selvittää tutkimalla minkä verran yhteiskunnallinen päätöksenteko perustuu faktoihin ja missä määrin uskomuksiksi piintyneisiin mielikuviin?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Työnhakijoiden ja rekrytoijien mielikuvaristiriidat</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Syitä siihen, miksi yksinkertainen laskutoimitus (työttömät työnhakijat - avoimet työpaikat = työttömyystilanne) ei voi tuottaa oikeaa tulosta, on paljon. Varmaa on ainakin se, että kaikkiin avoimiin työpaikkoihin ei työttömillä työnhakijoilla ole riittävää osaamista eikä koulutusta. Lienee kuitenkin mahdollista, että selityksenä on myös työntekijöiden ja rekrytoijien mielikuvien välinen ristiriita.</p><p>&nbsp;</p><p>Työnhakijoiden haluttomuus hakeutua töihin, joihin heillä ei tuntuisi ulkopuolisen silmin olevan mitään perusteltua syytä, on ruokkinut mielikuvaa yleistyvästä työn vieroksunnasta. Tämän innoittamana - oman mielikuvani ja uskomukseni mukaan - on luotu suomalaisittain käynnistetty aktiivimalli. Valitettavasti se perustuu - taas kerran - uskomukseen, jonka mukaan työvoimaviranomaiset voivat työnhakijoita ja rekrytoijia paremmin tunnistaa työpaikan ja työnhakijan keskinäinen yhteensopivuus.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Uskomus viranomaisten asiantuntijuuden ylivertaisuuteen, työnhakijoiden ja rekrytoijien asiantuntemukseen verrattuna, on osoitettavissa virheelliseksi aktiivimallin käytännön soveltamisesta pomittujen esimerkkien avulla. Kun eräässäkin tapauksessa orkesteriviulistin paikkaa tarjottiin työvoimatoimistossa alttoviulistille, oli ehdotuksen torjumisen syy sekä työnantajan että työnhakijan kannalta yksiselitteisesti ainoa oikea ratkaisu. Alttoviulu kun on, viulua (maallikon silmin) muistuttavasta ulkonäöstään huolimatta ihan eri soitin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Viulun ja alttoviulun sukulaisuus on niin suuri, että alttoviulistit usein osaavat soittaa sivuinstrumenttinaan viulua. Harvemmin taito kuitenkaan on sen tasoista, että he selviytyisivät viulistin tehtävistä sinfoniaorkesterin ammattitaitovaatimuksien mukaan.&nbsp; Aktiivimallia soveltamalla ratkaisu kuitenkin tulkittiin työstä kieltäytymiseksi - alttoviulistille epäsuotuisine taloudellisine seuraamuksineen.</p><p>&nbsp;</p><p>Työtä ja sen tekijää saattaa kaikilla ammattialoilla estää kohtaamasta muutkin kuin tietoon perustuvat järkisyyt. Puolin ja toisin syntyvät mielikuvat voivat hyvinkin johtua hiljaisista olettamuksista.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Työnhakijoilla voi olla mielikuviin perustuvia ennakkokäsityksiä tarjolla olevista töistä ja työpaikoista. Eivät he hakeudu sellaisiin tehtäviin, joihin eivät usko kykenevänsä.&nbsp; Eivät silloinkaa, kun eivät uskalla, moni toivonsa menettäneenä, edes kokeilla oppimiskykyään tai pitävät erilaisista syistä mahdollisia töitä itselleen jostain muusta syystä huonosti sopivina.</p><p>&nbsp;</p><p>Rekrytoijilla saattaa olla hyvinkin selkeitä mielikuvia siitä, millaiset hakijat eivät missään tapauksessa sopisi tehtävään. Vaihtoehtoisesti heillä voi olla hyvinkin tiukka mielikuva siitä, millaisia rekrytoitavien tulisi olla.</p><p>&nbsp;</p><p>Kummankin osapuolen mielikuvien syntymisen taustoja tutkimalla voidaan kenties osoittaa monikin ennakkoluulo aiheettomaksi. Hokema, jonka mukaan puhumalla asiat selviävät, pätee tähänkin. Mielikuvien pukeminen sanoiksi antaa mahdollisuuden niiden oikeellisuuden testaamiseen. Se edellyttää kuitenkin sanallista vuorovaikutusta yhteisössä, jossa työ ja sen tekijät ovat etsimässä toisiaan.</p><p>&nbsp;</p><p><br /><strong>Työttömyys Suomen kartalla</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Työttömyys tuntuu noudattavan kotimaisten kielten rajoja Suomen kartalla. Mitä vallitsevampi ruotsi on alueella äidinkielenä, sen vähemmän siellä on työttömyyttä. Täysin ruotsinkielinen alue on Ahvenanmaa. Siellä työttömyysprosentti oli heinäkuussa 2018 vain 3,7. Toiseksi vähiten oli vahvasti ruotsinkielisellä Etelä-Pohjanmaalla, jossa vastaava luku oli 7,8. Lähes yksinomaan suomenkielisillä alueilla sen sijaan prosenttiluvut vaihtelevat välillä 8,1 - 16. Näilläkin painottuen siten, että suuri ruotsinkielisen väestön edustus ja suuri asukastiheys korreloivat vähäisempään työttömyyteen.</p><p>&nbsp;</p><p>Ruotsinkielinen alakulttuuri korreloi muihinkin tiiviiseen yhteisöllisyyteen liittyviin muuttujiin, ainakin keskimääräistä vähäisempiin itsemurhalukuihin ja yleensä korkeampaan eliniän ennusteeseen. Yhteisöllisyyteen kuulunee myös tiiviimpi vuorovaikutus&nbsp; keskustellen. Suurkaupunkien kerrostaloissa välttämättä naapureita ei juurikaan tunneta. Silti tiiviissä asutuskeskittymissä mahdollisuus puheväleihin on suurempi päivittäin useamman ihmisen kesken kuin harvaan asutuilla korpimailla.</p><p>&nbsp;</p><p>Ratkaisuna työttömyysongelmaan, tai edes keinona sen helpottamiseen, tuskin olisi pakkoruotsin lisääminen missään oppilaitosmuodossa. Syitä nykyisen suuntaisiin tilastoeroihin on helpostikin lueteltavissa muitakin kuin alueellinen kotikielten edustus. Syntyjään ruotsinkielisten alakulttuurista kannattaisi kuitenkin meidän suomenkielisten&nbsp; ottaa opiksi välittömämpi kielellinen vuorovaikutus. Mielikuvakulttuurin katteettomien myyttien murtaminen puhumalla ja väärinkäsityksiä selvittämällä olisi varmasti ainakin kokeilemisen arvoista.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>   

 

 


Ilman työtä ei ole työterveyttä. Toisaalta työttömyys on uhka  kansanterveydelle. Eikä se työttömyystilastojen valossa ole vähäinen. Työnhakijoiden määrä on yli kymmenkertainen avoimiin työpaikkoihin verrattuna ja työttömien työnhakijoidenkin kuusinkertainen. Siltikään puhe työvoimapulasta ei ole turhaa. Niihin töihin, joihin tekijöitä tarvitaan, ei rekrytointi onnistu, koska täsmäosaajista on puutetta. Mutta onko osaajien puute tosiaan niin paha, kuin tilastojen perusteella näyttäisi?

 

Työllisyyden kohentumisen trendi, harhaako vain?

 

Lähes päivittäin uutisoidaan työlisyyden kohentumisen trendistä. Mutta onko kysymys vain unelmasta ja mielikuvasta, joka luo lohtua muuten toivottamalta tuntuvan tilanteen sietämiseen. Nyky-yhteiskuntaa on kasvatustieteellisessä kirjallisuudessa kuvattu mielikuvayhteiskunnaksi. Jotta ymmärrettäisiin mielikuvien merkitys, olisi tarpeen pohtia mitä ja millaisia päätöksentekoon vaikuttavat mielikuvat ovat. Toisaalta olisi tarpeen ymmärtää miten niillä on voitu, ja voidaan, päätöksentekoon vaikuttaa.

 

Mielikuvat perustuvat yleensä käsitteellistämättömiin uskomuksiin. Kun mielikuvia puetaan sanoiksi, niitä käsitteellistetään järkeistämällä. Lopputuloksena on usein “mututieto”, jossa parhaimmillaankin esitetyt tosiasiat painottuvat sanallistajan faktoille liittämiin merkityksiin. Pitäisikö työttömyyden syitä yrittää selvittää tutkimalla minkä verran yhteiskunnallinen päätöksenteko perustuu faktoihin ja missä määrin uskomuksiksi piintyneisiin mielikuviin?

 

Työnhakijoiden ja rekrytoijien mielikuvaristiriidat

 

Syitä siihen, miksi yksinkertainen laskutoimitus (työttömät työnhakijat - avoimet työpaikat = työttömyystilanne) ei voi tuottaa oikeaa tulosta, on paljon. Varmaa on ainakin se, että kaikkiin avoimiin työpaikkoihin ei työttömillä työnhakijoilla ole riittävää osaamista eikä koulutusta. Lienee kuitenkin mahdollista, että selityksenä on myös työntekijöiden ja rekrytoijien mielikuvien välinen ristiriita.

 

Työnhakijoiden haluttomuus hakeutua töihin, joihin heillä ei tuntuisi ulkopuolisen silmin olevan mitään perusteltua syytä, on ruokkinut mielikuvaa yleistyvästä työn vieroksunnasta. Tämän innoittamana - oman mielikuvani ja uskomukseni mukaan - on luotu suomalaisittain käynnistetty aktiivimalli. Valitettavasti se perustuu - taas kerran - uskomukseen, jonka mukaan työvoimaviranomaiset voivat työnhakijoita ja rekrytoijia paremmin tunnistaa työpaikan ja työnhakijan keskinäinen yhteensopivuus. 

 

Uskomus viranomaisten asiantuntijuuden ylivertaisuuteen, työnhakijoiden ja rekrytoijien asiantuntemukseen verrattuna, on osoitettavissa virheelliseksi aktiivimallin käytännön soveltamisesta pomittujen esimerkkien avulla. Kun eräässäkin tapauksessa orkesteriviulistin paikkaa tarjottiin työvoimatoimistossa alttoviulistille, oli ehdotuksen torjumisen syy sekä työnantajan että työnhakijan kannalta yksiselitteisesti ainoa oikea ratkaisu. Alttoviulu kun on, viulua (maallikon silmin) muistuttavasta ulkonäöstään huolimatta ihan eri soitin. 

 

Viulun ja alttoviulun sukulaisuus on niin suuri, että alttoviulistit usein osaavat soittaa sivuinstrumenttinaan viulua. Harvemmin taito kuitenkaan on sen tasoista, että he selviytyisivät viulistin tehtävistä sinfoniaorkesterin ammattitaitovaatimuksien mukaan.  Aktiivimallia soveltamalla ratkaisu kuitenkin tulkittiin työstä kieltäytymiseksi - alttoviulistille epäsuotuisine taloudellisine seuraamuksineen.

 

Työtä ja sen tekijää saattaa kaikilla ammattialoilla estää kohtaamasta muutkin kuin tietoon perustuvat järkisyyt. Puolin ja toisin syntyvät mielikuvat voivat hyvinkin johtua hiljaisista olettamuksista. 

 

Työnhakijoilla voi olla mielikuviin perustuvia ennakkokäsityksiä tarjolla olevista töistä ja työpaikoista. Eivät he hakeudu sellaisiin tehtäviin, joihin eivät usko kykenevänsä.  Eivät silloinkaa, kun eivät uskalla, moni toivonsa menettäneenä, edes kokeilla oppimiskykyään tai pitävät erilaisista syistä mahdollisia töitä itselleen jostain muusta syystä huonosti sopivina.

 

Rekrytoijilla saattaa olla hyvinkin selkeitä mielikuvia siitä, millaiset hakijat eivät missään tapauksessa sopisi tehtävään. Vaihtoehtoisesti heillä voi olla hyvinkin tiukka mielikuva siitä, millaisia rekrytoitavien tulisi olla.

 

Kummankin osapuolen mielikuvien syntymisen taustoja tutkimalla voidaan kenties osoittaa monikin ennakkoluulo aiheettomaksi. Hokema, jonka mukaan puhumalla asiat selviävät, pätee tähänkin. Mielikuvien pukeminen sanoiksi antaa mahdollisuuden niiden oikeellisuuden testaamiseen. Se edellyttää kuitenkin sanallista vuorovaikutusta yhteisössä, jossa työ ja sen tekijät ovat etsimässä toisiaan.

 


Työttömyys Suomen kartalla

 

Työttömyys tuntuu noudattavan kotimaisten kielten rajoja Suomen kartalla. Mitä vallitsevampi ruotsi on alueella äidinkielenä, sen vähemmän siellä on työttömyyttä. Täysin ruotsinkielinen alue on Ahvenanmaa. Siellä työttömyysprosentti oli heinäkuussa 2018 vain 3,7. Toiseksi vähiten oli vahvasti ruotsinkielisellä Etelä-Pohjanmaalla, jossa vastaava luku oli 7,8. Lähes yksinomaan suomenkielisillä alueilla sen sijaan prosenttiluvut vaihtelevat välillä 8,1 - 16. Näilläkin painottuen siten, että suuri ruotsinkielisen väestön edustus ja suuri asukastiheys korreloivat vähäisempään työttömyyteen.

 

Ruotsinkielinen alakulttuuri korreloi muihinkin tiiviiseen yhteisöllisyyteen liittyviin muuttujiin, ainakin keskimääräistä vähäisempiin itsemurhalukuihin ja yleensä korkeampaan eliniän ennusteeseen. Yhteisöllisyyteen kuulunee myös tiiviimpi vuorovaikutus  keskustellen. Suurkaupunkien kerrostaloissa välttämättä naapureita ei juurikaan tunneta. Silti tiiviissä asutuskeskittymissä mahdollisuus puheväleihin on suurempi päivittäin useamman ihmisen kesken kuin harvaan asutuilla korpimailla.

 

Ratkaisuna työttömyysongelmaan, tai edes keinona sen helpottamiseen, tuskin olisi pakkoruotsin lisääminen missään oppilaitosmuodossa. Syitä nykyisen suuntaisiin tilastoeroihin on helpostikin lueteltavissa muitakin kuin alueellinen kotikielten edustus. Syntyjään ruotsinkielisten alakulttuurista kannattaisi kuitenkin meidän suomenkielisten  ottaa opiksi välittömämpi kielellinen vuorovaikutus. Mielikuvakulttuurin katteettomien myyttien murtaminen puhumalla ja väärinkäsityksiä selvittämällä olisi varmasti ainakin kokeilemisen arvoista.

 

]]>
3 http://marjattateirila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260615-tyo-tyollisyys-tyottomyys-ja-mielikuvat#comments Mielikuvat Mielikuvatodellisuus Työ Työllisyys Työttömyys Fri, 07 Sep 2018 14:43:39 +0000 Marjatta Teirilä http://marjattateirila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260615-tyo-tyollisyys-tyottomyys-ja-mielikuvat
TYÖLLISTÄMISEN ROHKAISUPAKETTI http://harrijaskari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260580-tyollistamisen-rohkaisupaketti <p>Tämän viikon ammattiyhdistysliikkeen uhkailut ja opposition muunnellut totuudet liittyen henkilöperusteiseen irtisanomiseen alle 20 henkilön työpaikoissa ovat saaneet minun sappeni kiehumaan. Imagokampanja on nimennyt hankkeen &rdquo;potkukampanjaksi pärstäkertoimen mukaan&rdquo;,</p><p>Eniten ärsyttää ne väitteet, jossa sanotaan, että mitään positiivisia työllisyysvaikutuksia hankkeella ei tule olemaan. Perusteluna on käytetty sekä Etlan että Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuksia. Jopa Aamulehti kirjoitti (4.9.2018) pääkirjoituksen otsikolla &rdquo;Potkuilla ei tule töitä&rdquo;.</p><p>Kun oikein aletaan tutkimuksia selailla, saadaan kyllä monipuolisempia tutkimustuloksia. Kyllä, uudistus varmasti lisää myös irtisanomisia, mutta luoko se sittenkin enemmän uusia työpaikkoja? Nyt kun koko työ on muutoksessa, kannattaisiko Suomessakin olla sellainen malli, joka helpottaa riskinottoa ja siten uusien työpaikkojen syntymistä?</p><p>Työpaikat syntyvät kasvaville aloille ja kilpailukykyisiin yrityksiin. Esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa pienten yritysten irtisanomiskynnys on huomattavasti Suomea matalampi ja työllisyysaste korkeampi. Ei Suomi ole uudistuksen myötä menossa minnekään &rdquo;Villiin Länteen&rdquo;, vaan lähemmäksi vertailumaitamme.</p><p>Tuoreen ekonomistiparametrin tutkimustulosten mukaan irtisanomisen helpottaminen nostaisi huomattavasti tuottavuutta (vain 11% vastanneista ekonomisteista oli eri mieltä). Parempi tuottavuus nostaa luonnollisesti yritysten kilpailukykyä, joka taas innostaa kasvuun ja työllistämiseen. Jälleen yksi tutkimustulos uudistuksen ja uusien työpaikkojen puolesta.</p><p>Myös käytäntö puolustaa uudistusta. Suomen Yrittäjien kyselyn mukaan 37% pienistä yrityksistä ilmoitti, että lain tultua voimaan he harkitsevat vakavasti uusien ihmisten rekrytointia. Toisaalta esimerkit oikeudesta todistivat, että perusteettomat sairauspoissaolot, ajokielto, työnantajan luottokortin luvaton käyttö ja asiakkaiden kanssa riitautuminen eivät riitä vielä irtisanomisperusteiksi. Kuka uskaltaa näiden päätösten jälkeen työllistää pienemmissä yrityksissä?</p><p>Hyvä työyhteisö on aina yhteispeliä. Kaikki me vuosikymmeniä työssä olleet tiedämme, että usein työyhteisössä on &rdquo;musta lammas&rdquo;. Joskus se on työnantaja tai työnjohtaja, joskus työntekijä. Jos työnantaja on aito kiusankappale, huhut leviävät nopeasti ja hyviä työntekijöitä on sen jälkeen yritykseen lähes mahdoton saada. Joskus työntekijän sopimaton käyttäytyminen pilaa koko työilmapiirin.</p><p>Kannattaa ennen huutamista myös tutkia, mitkä tekijät luovat edellytyksiä henkilöperusteiseen irtisanomiseen. Niitä ovat työntekijän työntekoedellytysten olennainen muuttuminen ja työntekijän velvoitteiden vakava rikkominen, esimerkiksi työn tekeminen huonosti tai ohjeiden vastainen ja jatkuva myöhästely. Perusteita arvioitaessa huomioidaan työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Ehkä hallituksen hanke pitäisikin nimetä &rdquo;työllistämisen rohkaisupaketiksi&rdquo;!</p><p>Harri Jaskari</p><p>kansanedustaja, KOK</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämän viikon ammattiyhdistysliikkeen uhkailut ja opposition muunnellut totuudet liittyen henkilöperusteiseen irtisanomiseen alle 20 henkilön työpaikoissa ovat saaneet minun sappeni kiehumaan. Imagokampanja on nimennyt hankkeen ”potkukampanjaksi pärstäkertoimen mukaan”,

Eniten ärsyttää ne väitteet, jossa sanotaan, että mitään positiivisia työllisyysvaikutuksia hankkeella ei tule olemaan. Perusteluna on käytetty sekä Etlan että Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuksia. Jopa Aamulehti kirjoitti (4.9.2018) pääkirjoituksen otsikolla ”Potkuilla ei tule töitä”.

Kun oikein aletaan tutkimuksia selailla, saadaan kyllä monipuolisempia tutkimustuloksia. Kyllä, uudistus varmasti lisää myös irtisanomisia, mutta luoko se sittenkin enemmän uusia työpaikkoja? Nyt kun koko työ on muutoksessa, kannattaisiko Suomessakin olla sellainen malli, joka helpottaa riskinottoa ja siten uusien työpaikkojen syntymistä?

Työpaikat syntyvät kasvaville aloille ja kilpailukykyisiin yrityksiin. Esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa pienten yritysten irtisanomiskynnys on huomattavasti Suomea matalampi ja työllisyysaste korkeampi. Ei Suomi ole uudistuksen myötä menossa minnekään ”Villiin Länteen”, vaan lähemmäksi vertailumaitamme.

Tuoreen ekonomistiparametrin tutkimustulosten mukaan irtisanomisen helpottaminen nostaisi huomattavasti tuottavuutta (vain 11% vastanneista ekonomisteista oli eri mieltä). Parempi tuottavuus nostaa luonnollisesti yritysten kilpailukykyä, joka taas innostaa kasvuun ja työllistämiseen. Jälleen yksi tutkimustulos uudistuksen ja uusien työpaikkojen puolesta.

Myös käytäntö puolustaa uudistusta. Suomen Yrittäjien kyselyn mukaan 37% pienistä yrityksistä ilmoitti, että lain tultua voimaan he harkitsevat vakavasti uusien ihmisten rekrytointia. Toisaalta esimerkit oikeudesta todistivat, että perusteettomat sairauspoissaolot, ajokielto, työnantajan luottokortin luvaton käyttö ja asiakkaiden kanssa riitautuminen eivät riitä vielä irtisanomisperusteiksi. Kuka uskaltaa näiden päätösten jälkeen työllistää pienemmissä yrityksissä?

Hyvä työyhteisö on aina yhteispeliä. Kaikki me vuosikymmeniä työssä olleet tiedämme, että usein työyhteisössä on ”musta lammas”. Joskus se on työnantaja tai työnjohtaja, joskus työntekijä. Jos työnantaja on aito kiusankappale, huhut leviävät nopeasti ja hyviä työntekijöitä on sen jälkeen yritykseen lähes mahdoton saada. Joskus työntekijän sopimaton käyttäytyminen pilaa koko työilmapiirin.

Kannattaa ennen huutamista myös tutkia, mitkä tekijät luovat edellytyksiä henkilöperusteiseen irtisanomiseen. Niitä ovat työntekijän työntekoedellytysten olennainen muuttuminen ja työntekijän velvoitteiden vakava rikkominen, esimerkiksi työn tekeminen huonosti tai ohjeiden vastainen ja jatkuva myöhästely. Perusteita arvioitaessa huomioidaan työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Ehkä hallituksen hanke pitäisikin nimetä ”työllistämisen rohkaisupaketiksi”!

Harri Jaskari

kansanedustaja, KOK

]]>
10 http://harrijaskari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260580-tyollistamisen-rohkaisupaketti#comments Henkilöperusteinen irtisanominen Työllisyys Yrittäjyys Fri, 07 Sep 2018 06:07:02 +0000 Harri Jaskari http://harrijaskari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260580-tyollistamisen-rohkaisupaketti
Mitä tutkimus sanoo irtisanomissuojan vaikutuksista? http://vesa-kanniainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260544-mita-tutkimus-sanoo-irtisanomissuojan-vaikutuksista <p>Hallituksen esitys alle 20 hengen yritysten irtosanomissuojan väljentämisestä on saanut ristiriitaisen vastaanoton. SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta esitti 3.9.2018, että muutoksella ei olisi toivottuja työllisyysvaikutuksia ja että se asettaisi työntekijät eriarvoiseen asemaan suurissa ja pienissä yrityksissä. Samaa viestitti Teollisuusliiton Turja Lehtonen 3.9.2018 (A-studio).</p><p>Yrittäjyyteen ja yritystoimintaan liittyvää tutkimusta nuorempana julkaisseena selvitin aikanaan, mitä kansainvälinen tutkimustyö irtisanomiskustannusten työllisyysvaikutuksista. Elettiin vuosituhannen vaihdetta. Ulkomaisten tutkimusten (Bentolila ja Bertola (1990), Nickel (1997), Blanchard ja Portugal (2000)) perusteella irtisanomissuojan vaikutuksista tiedetään seuraavaa:</p><ol><li>Irtisanomissuoja heikentää nousukautena yritysten halukkuutta työllistää uusia työntekijöitä nostamalla työllistämiskynnystä. Siten irtisanomissuoja vähentää työpaikkojen syntymistä, koska pelkona on, että laskukaudella työvoiman määrän vähentäminen on kallista. Tällöin yritykset joutuvat ylläpitämään kannattamatonta työvoimaa, jonka tuottavuus siis jää alle sen aiheuttamien kustannusten.</li><li>Laskukaudella irtosanomissuoja puolestaan vähentää irtisanomisia ja rajoittaa työttömyyden kasvua. Vaikka irtisanomissuojalla siten on vaikutusta kansantalouden työllisyyteen suhdannekierron sisällä, sen vaikutus työllisyyteen yli suhdanteen tarkasteltuna on pitkälti neutraali.</li><li>Vaikutus työttömyyteen on siten kahtalainen: koska työpaikkoja syntyy irtisanomissuojan johdosta vähemmän, työttömyyden keskimääräinen kesto pitenee. Toisaalta koska irtisanomisia on vähemmän, työttömiksi joutuu vähemmän työntekijöitä.</li><li>Yllä esitetyistä tutkimustuloksista poiketen Lazear (1990) oli jo aikaisemmin raportoinut USA:n aineistoon perustuvalla tutkimuksella, että irtisanomissuoja itse asiassa pitää työttömyyttä korkeampana, kuin mitä se olisi ilman irtosanomissuojaa.</li><li>Suomen aineistoilla vastaavia tutkimuksia ei ole laadittu. Sen sijaan siitä on epäsuoraa näyttöä. Tukea on saanut ajatus siitä, että vahvojen ay-liittojen maassa yritystoimintaa syntyy vähemmän kuin joustavampien työmarkkinoiden järjestelmissä (Ilmakunnas ja Kanniainen 2001, Kanniainen ja Vesala 2005, Kanniainen ja Leppämäki 2009). Kanniainen, V., Ala-Peijari, J., Koskenkylä, H., Lepomäki, E., Miettinen, S., (2015) ovat viestittäneet tarpeesta suunnata tutkimustyötä myös tämän suuntaisiin työmarkkinakysymyksiin.</li></ol><p>On aina hyvä muistuttaa siitä, että yrittäjyyteen perustuu kansantaloudessa työn kysyntä ja arvonlisän tuottaminen (Kanniainen 2006); julkinen sektori tuottaa arvonlisästä vain viidenneksen. On pidettävä valitettava, jos nykyisenkaltaisessa noususuhdanteessa pienillä yrityksillä ei työmarkkinalainsäädännöstä johtuen ole uskallusta työllistää ihmisiä enemmän, kuin mihin niillä olisi tarvetta.</p><p>Oma lukunsa on irtisanomissuojan vaikutus työntekijöiden palkkatasoon. Tästäkään ei ole Suomessa ole tutkimustoimintaa. Koska irtisanomissuoja merkitsee tietynlaista vakuutusturvaa, sen voi olettaa heijastuvan palkkatasoa alentavana. Ilmaisia vakuutuksia ei nimittäin olen.</p><p>Pienissä yrityksissä eloonjäämisen liittyvä riski on tutkimusten mukaan suurempi kuin suurissa yrityksissä. Kolmen ensimmäisen vuoden kuluessa 30 prosenttia yrityksistä kaatuu tai poistuu, viiden ensimmäisen toimintavuoden kuluessa puolet. Maailma vain on tällainen. Suuret ja pienet yritykset eivät siksi kykene tarjoamaan tasavertaisesti työtä ja turvaa työntekijöille. Automaation vahvistuminen ei tilannetta helpota, päinvastoin. Työntekijöiden turvaksi jäävät työttömyyskorvaukset. Parasta työsuhdeturvaa kuitenkin olisi se, että maassa oli runsaasti sellaista yritystoimintaa, joka kykenee työllistämään.</p><p>Yllä käsitelty tutkimustyö koskee koko kansantaloutta, ei erityisesti pieniä yrityksiä. Koska pienten yritysten riskitaso on suurempi kuin suurten ja koska niissä jokainen rekrytointi voi olla yritykselle kohtalonkysymys, on oletettavaa, että irtisanomissuoja on pienille yrityksille työllistämiskynnys. Saksa on tämän tunnustanut. Saksassa irtisanomissuoja on poistettu alle 10 hengen yrityksiltä.</p><p>&nbsp;</p><p>Viitattu tutkimus:</p><p>Bentolila, S., and G. Bertola (1990). &ldquo;Firing Costs and Labour Demand: How Bad is Eurosclerosis?&rdquo;, <em>The Review of Economic Studies</em>, 57(3), 381&ndash;402.</p><p>Blanchard, O. and P. Portugal (2001). &ldquo;What hides behind an unemployment rate: Comparing Portuguese and U.S. labor markets.&rdquo; <em>The American Economic Review</em>, 91(1), 187&ndash;207.</p><p>Ilmakunnas, P. and V. Kanniainen (2001). &rdquo;Entrepreneurship, Economic Risks, and Risk Insurance in the Welfare State: Results with OECD Data 1978-93, <em>German Economic Review</em> 2(3), 195-218.</p><p>Kanniainen, V., and T. Vesala (2005). &rdquo;Entrepreneurship and Labor Market Institutions, <em>Economic Modeling</em>, 20, 828-847.</p><p>Kanniainen, V., (2006). &rdquo;Yrittäjyyden taloustiede: katsaus ja arviointeja&rdquo;, <em>Kansantaloudellinen aikakauskirja</em>, 8-27.</p><p>Kanniainen, V. and M. Leppämäki (2009). &quot;Union power, entrepreneurial risk, and entrepreneurship,&quot; <em>Small Business Economics</em>, Springer, vol. 33(3), 293-302.</p><p>Kanniainen, V., Ala-Peijari, J., Koskenkylä, H., Lepomäki, E., S.Miettinen, (2015). &rdquo;Suomi tarvitsee työmarkkinatutkimuksen uudelleen suuntaamista&rdquo;, <em>Kansantaloudellinen aikakauskirja</em>, 110(4), 566-573.</p><p>Lazear, E. P., (1990). &ldquo;Job Security Provisions and Employment&rdquo;. <em>The Quarterly Journal of Economics</em>, 105(3), 699&ndash;726.</p><p>Nickell, S. (1997). &ldquo;Unemployment and Labor Market Rigidities: Europe versus North America&rdquo;. <em>The Journal of Economic Perspectives</em>, 11(3). (Summer, 1997), pp. 55&ndash;74.</p><p>&nbsp;</p> Hallituksen esitys alle 20 hengen yritysten irtosanomissuojan väljentämisestä on saanut ristiriitaisen vastaanoton. SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta esitti 3.9.2018, että muutoksella ei olisi toivottuja työllisyysvaikutuksia ja että se asettaisi työntekijät eriarvoiseen asemaan suurissa ja pienissä yrityksissä. Samaa viestitti Teollisuusliiton Turja Lehtonen 3.9.2018 (A-studio).

Yrittäjyyteen ja yritystoimintaan liittyvää tutkimusta nuorempana julkaisseena selvitin aikanaan, mitä kansainvälinen tutkimustyö irtisanomiskustannusten työllisyysvaikutuksista. Elettiin vuosituhannen vaihdetta. Ulkomaisten tutkimusten (Bentolila ja Bertola (1990), Nickel (1997), Blanchard ja Portugal (2000)) perusteella irtisanomissuojan vaikutuksista tiedetään seuraavaa:

  1. Irtisanomissuoja heikentää nousukautena yritysten halukkuutta työllistää uusia työntekijöitä nostamalla työllistämiskynnystä. Siten irtisanomissuoja vähentää työpaikkojen syntymistä, koska pelkona on, että laskukaudella työvoiman määrän vähentäminen on kallista. Tällöin yritykset joutuvat ylläpitämään kannattamatonta työvoimaa, jonka tuottavuus siis jää alle sen aiheuttamien kustannusten.
  2. Laskukaudella irtosanomissuoja puolestaan vähentää irtisanomisia ja rajoittaa työttömyyden kasvua. Vaikka irtisanomissuojalla siten on vaikutusta kansantalouden työllisyyteen suhdannekierron sisällä, sen vaikutus työllisyyteen yli suhdanteen tarkasteltuna on pitkälti neutraali.
  3. Vaikutus työttömyyteen on siten kahtalainen: koska työpaikkoja syntyy irtisanomissuojan johdosta vähemmän, työttömyyden keskimääräinen kesto pitenee. Toisaalta koska irtisanomisia on vähemmän, työttömiksi joutuu vähemmän työntekijöitä.
  4. Yllä esitetyistä tutkimustuloksista poiketen Lazear (1990) oli jo aikaisemmin raportoinut USA:n aineistoon perustuvalla tutkimuksella, että irtisanomissuoja itse asiassa pitää työttömyyttä korkeampana, kuin mitä se olisi ilman irtosanomissuojaa.
  5. Suomen aineistoilla vastaavia tutkimuksia ei ole laadittu. Sen sijaan siitä on epäsuoraa näyttöä. Tukea on saanut ajatus siitä, että vahvojen ay-liittojen maassa yritystoimintaa syntyy vähemmän kuin joustavampien työmarkkinoiden järjestelmissä (Ilmakunnas ja Kanniainen 2001, Kanniainen ja Vesala 2005, Kanniainen ja Leppämäki 2009). Kanniainen, V., Ala-Peijari, J., Koskenkylä, H., Lepomäki, E., Miettinen, S., (2015) ovat viestittäneet tarpeesta suunnata tutkimustyötä myös tämän suuntaisiin työmarkkinakysymyksiin.

On aina hyvä muistuttaa siitä, että yrittäjyyteen perustuu kansantaloudessa työn kysyntä ja arvonlisän tuottaminen (Kanniainen 2006); julkinen sektori tuottaa arvonlisästä vain viidenneksen. On pidettävä valitettava, jos nykyisenkaltaisessa noususuhdanteessa pienillä yrityksillä ei työmarkkinalainsäädännöstä johtuen ole uskallusta työllistää ihmisiä enemmän, kuin mihin niillä olisi tarvetta.

Oma lukunsa on irtisanomissuojan vaikutus työntekijöiden palkkatasoon. Tästäkään ei ole Suomessa ole tutkimustoimintaa. Koska irtisanomissuoja merkitsee tietynlaista vakuutusturvaa, sen voi olettaa heijastuvan palkkatasoa alentavana. Ilmaisia vakuutuksia ei nimittäin olen.

Pienissä yrityksissä eloonjäämisen liittyvä riski on tutkimusten mukaan suurempi kuin suurissa yrityksissä. Kolmen ensimmäisen vuoden kuluessa 30 prosenttia yrityksistä kaatuu tai poistuu, viiden ensimmäisen toimintavuoden kuluessa puolet. Maailma vain on tällainen. Suuret ja pienet yritykset eivät siksi kykene tarjoamaan tasavertaisesti työtä ja turvaa työntekijöille. Automaation vahvistuminen ei tilannetta helpota, päinvastoin. Työntekijöiden turvaksi jäävät työttömyyskorvaukset. Parasta työsuhdeturvaa kuitenkin olisi se, että maassa oli runsaasti sellaista yritystoimintaa, joka kykenee työllistämään.

Yllä käsitelty tutkimustyö koskee koko kansantaloutta, ei erityisesti pieniä yrityksiä. Koska pienten yritysten riskitaso on suurempi kuin suurten ja koska niissä jokainen rekrytointi voi olla yritykselle kohtalonkysymys, on oletettavaa, että irtisanomissuoja on pienille yrityksille työllistämiskynnys. Saksa on tämän tunnustanut. Saksassa irtisanomissuoja on poistettu alle 10 hengen yrityksiltä.

 

Viitattu tutkimus:

Bentolila, S., and G. Bertola (1990). “Firing Costs and Labour Demand: How Bad is Eurosclerosis?”, The Review of Economic Studies, 57(3), 381–402.

Blanchard, O. and P. Portugal (2001). “What hides behind an unemployment rate: Comparing Portuguese and U.S. labor markets.” The American Economic Review, 91(1), 187–207.

Ilmakunnas, P. and V. Kanniainen (2001). ”Entrepreneurship, Economic Risks, and Risk Insurance in the Welfare State: Results with OECD Data 1978-93, German Economic Review 2(3), 195-218.

Kanniainen, V., and T. Vesala (2005). ”Entrepreneurship and Labor Market Institutions, Economic Modeling, 20, 828-847.

Kanniainen, V., (2006). ”Yrittäjyyden taloustiede: katsaus ja arviointeja”, Kansantaloudellinen aikakauskirja, 8-27.

Kanniainen, V. and M. Leppämäki (2009). "Union power, entrepreneurial risk, and entrepreneurship," Small Business Economics, Springer, vol. 33(3), 293-302.

Kanniainen, V., Ala-Peijari, J., Koskenkylä, H., Lepomäki, E., S.Miettinen, (2015). ”Suomi tarvitsee työmarkkinatutkimuksen uudelleen suuntaamista”, Kansantaloudellinen aikakauskirja, 110(4), 566-573.

Lazear, E. P., (1990). “Job Security Provisions and Employment”. The Quarterly Journal of Economics, 105(3), 699–726.

Nickell, S. (1997). “Unemployment and Labor Market Rigidities: Europe versus North America”. The Journal of Economic Perspectives, 11(3). (Summer, 1997), pp. 55–74.

 

]]>
24 http://vesa-kanniainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260544-mita-tutkimus-sanoo-irtisanomissuojan-vaikutuksista#comments Kotimaa Irtisanomisen helpottaminen Työllisyys Thu, 06 Sep 2018 10:48:41 +0000 Vesa Kanniainen http://vesa-kanniainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260544-mita-tutkimus-sanoo-irtisanomissuojan-vaikutuksista
Ay-jarrumiesten kiristykseen ei pidä taipua http://villekalervovalkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260443-ay-jarrumiesten-kiristykseen-ei-pida-taipua <p>Ay-liikkeen perivanhoilliset osat pyrkivät käyttämään valtaa, joka ei heille kuulu. Kyseessä on puhdas kiristys. Siihen ei kerta kaikkiaan pidä suostua. Suomi tarvitsee korkeamman työllisyyden. Jokainen työtön ansaitsee mahdollisuuden päästä töihin.</p><p>Suomessa on poikkeuksellisen <a href="https://ec.europa.eu/eurostat/web/lfs/data/database">korkea rakenteellinen työttömyys, myös Pohjoismaihin verrattuna</a>. Jäykät työmarkkinamme ovat yksi pääsyyllisistä siihen, että ihmiset eivät pääse töihin. Asiaan on viimeinkin puututtava. Hopealuotia ei ole, vaan tarvitaan useita toimia. Hallituksen nyt ajama pienyrittäjän rekrytointiriskiä laskeva lakihanke on yksi sellainen. Lakiesityksen mukaan alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä soveltumattoman työntekijän voisi irtisanoa nykyistä helpommin.</p><p>Lakihankkeen tavoite ei tietenkään ole irtisanomisten lisääminen, vaan työllistämisen. Pienyrityksessä jokainen palkkauspäätös on valtava riski. Tuota riskiä on madallettava, jotta pienyrittäjät uskaltavat palkata. Lainsäädäntö suojelee epäasialliselta käytökseltä jatkossakin. Suurempia työnantajia lakimuutos ei edes koskisi.</p><p>Lakimuutos ei toisi mielivaltaa työpaikoille. Ei kukaan työnantaja tahdo irtisanoa hyviä työntekijöitä. Hyvästä työntekijästä pidetään kynsin ja hampain kiinni. Irtisanominen on viimeinen vaihtoehto, silloin kun mitkään muut keinot eivät enää toimi. On ainoastaan kohtuullista, että tehtävään soveltumattomasta työntekijästä pääsee eroon ilman, että koko firma ajautuu suuriin vaikeuksiin. Jos näin käy, on myös muiden töissä olevien työpaikka uhattuna.</p><p>Nyt ay-liikkeen vanhoillinen siipi on ilmoittanut, että se tulee vastustamaan vaaleilla valitulle eduskunnalle annettavaa lakiesitystä. <a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/uutinen/zBkAAfWf?ref=ampparit:5b6a&amp;ext=ampparit">SAK on todennut</a>, että &rdquo;järjestölliset toimenpiteet aloitetaan, jos hallitus ei luovu alle 20 hengen yrityksiin kohdistetun irtisanomislain valmistelusta&rdquo;. Tämä selvä uhkaus normaalia demokraattista lainvalmisteluamme vastaan. Luultavasti se tarkoittaa lakkoja.</p><p>Siis hankaloitetaan muiden ihmisten elämää ja vahingoitetaan Suomen taloutta sen takia, että valvotaan omia etuja. Miettikääpä, jos esimerkiksi elinkeinoelämä uhkaisi työsuluilla aina, jos veroja aiotaan muuttaa tavalla, johon he eivät ole tyytyväisiä? Lakot on tarkoitettu työntekijöiden ja työnantajan välisiin kiistoihin, ei koko yhteiskunnan haittaamiseen.</p><p>Ay-jarrumiesten häpeilemättömään kiristykseen ei pidä taipua. Valta Suomessa kuuluu kansan valitsemalle eduskunnalle, ei liittopampuille. Vastuulliset päätökset vaativat rohkeutta. Nyt pitää olla selkärankaa ajatella työllisyyttä.</p><p>&nbsp;</p><p><em><strong>Ville Valkonen</strong></em></p> Ay-liikkeen perivanhoilliset osat pyrkivät käyttämään valtaa, joka ei heille kuulu. Kyseessä on puhdas kiristys. Siihen ei kerta kaikkiaan pidä suostua. Suomi tarvitsee korkeamman työllisyyden. Jokainen työtön ansaitsee mahdollisuuden päästä töihin.

Suomessa on poikkeuksellisen korkea rakenteellinen työttömyys, myös Pohjoismaihin verrattuna. Jäykät työmarkkinamme ovat yksi pääsyyllisistä siihen, että ihmiset eivät pääse töihin. Asiaan on viimeinkin puututtava. Hopealuotia ei ole, vaan tarvitaan useita toimia. Hallituksen nyt ajama pienyrittäjän rekrytointiriskiä laskeva lakihanke on yksi sellainen. Lakiesityksen mukaan alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä soveltumattoman työntekijän voisi irtisanoa nykyistä helpommin.

Lakihankkeen tavoite ei tietenkään ole irtisanomisten lisääminen, vaan työllistämisen. Pienyrityksessä jokainen palkkauspäätös on valtava riski. Tuota riskiä on madallettava, jotta pienyrittäjät uskaltavat palkata. Lainsäädäntö suojelee epäasialliselta käytökseltä jatkossakin. Suurempia työnantajia lakimuutos ei edes koskisi.

Lakimuutos ei toisi mielivaltaa työpaikoille. Ei kukaan työnantaja tahdo irtisanoa hyviä työntekijöitä. Hyvästä työntekijästä pidetään kynsin ja hampain kiinni. Irtisanominen on viimeinen vaihtoehto, silloin kun mitkään muut keinot eivät enää toimi. On ainoastaan kohtuullista, että tehtävään soveltumattomasta työntekijästä pääsee eroon ilman, että koko firma ajautuu suuriin vaikeuksiin. Jos näin käy, on myös muiden töissä olevien työpaikka uhattuna.

Nyt ay-liikkeen vanhoillinen siipi on ilmoittanut, että se tulee vastustamaan vaaleilla valitulle eduskunnalle annettavaa lakiesitystä. SAK on todennut, että ”järjestölliset toimenpiteet aloitetaan, jos hallitus ei luovu alle 20 hengen yrityksiin kohdistetun irtisanomislain valmistelusta”. Tämä selvä uhkaus normaalia demokraattista lainvalmisteluamme vastaan. Luultavasti se tarkoittaa lakkoja.

Siis hankaloitetaan muiden ihmisten elämää ja vahingoitetaan Suomen taloutta sen takia, että valvotaan omia etuja. Miettikääpä, jos esimerkiksi elinkeinoelämä uhkaisi työsuluilla aina, jos veroja aiotaan muuttaa tavalla, johon he eivät ole tyytyväisiä? Lakot on tarkoitettu työntekijöiden ja työnantajan välisiin kiistoihin, ei koko yhteiskunnan haittaamiseen.

Ay-jarrumiesten häpeilemättömään kiristykseen ei pidä taipua. Valta Suomessa kuuluu kansan valitsemalle eduskunnalle, ei liittopampuille. Vastuulliset päätökset vaativat rohkeutta. Nyt pitää olla selkärankaa ajatella työllisyyttä.

 

Ville Valkonen

]]>
74 http://villekalervovalkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260443-ay-jarrumiesten-kiristykseen-ei-pida-taipua#comments Kotimaa Ay-liike Työllisyys Tue, 04 Sep 2018 09:27:35 +0000 Ville Valkonen http://villekalervovalkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260443-ay-jarrumiesten-kiristykseen-ei-pida-taipua
Oikeusasiamies ei pettänyt odotuksiani http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260198-oikeusasiamies-ei-pettanyt-odotuksiani <p><strong>Johdanto</strong></p><p>Aivan alkuvuodesta kirjoitin blogin <a href="http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249043-eduskunnan-oikeusasiamies-tutkii">Eduskunnan oikeusasiamies tutkii</a>, jossa selostan Joulun välipäivinä kirjoittamani blogin jalostamisesta kanteluksi Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kantelun kohteena on muuan työvoimahallinnon asiantuntijatehtävän täyttäminen ja sen yhteydessä ilmenneen ongelmat valtion atk-järjestelmiä käyttäessäni.</p><p>Kommenttiosastolla Niko Kaistakorpi valelee öljyä laineille:</p><p>&rdquo;Älä pidättele hengitystä odottaessa. Kohta tulee vuosi täyteen siitä, kun tein itse kantelun liittyen ELY:n toimimattomuuteen ympäristöluvan valvonnassa. Parisen kuukautta sitten kysäisin, että missä mennään ja sain tiedon että kesällä ELY:ltä oli pyydetty lausunto. Muutoin en vastaanottoilmoituksen lisäksi ole kuullut mitään asiasta.&rdquo;</p><p>Vastasin: &rdquo;En pidättelekään. Kokemusta on noiden rattaiden jauhamisesta.&rdquo; Ja kävikin niin, että lattian tasolla olevat odotukseni täyttyivät vastaanottaessani Eduskunnan oikeusasiamiehen 20.8.2018 päiväämän ratkaisun. Joudun kuitenkin jatkamaan kirjeenvaihtoa Arkadianmäen virastokompleksiin tänään lähettämälläni tekstillä. Oheistettua sähköpostikirjeenvaihtoa en onnistu esittämään blogin liitteinä, mutta toistan viestien olennaisen sisällön itse tekstissä.</p><p><strong>Uusi viestini</strong></p><p>Olen vastaanottanut 20.8.2018 päivätyn vastauksenne asiassa EOAK/90/2018. Sen liitteenä on Pohjois-Karjalan työ- ja elinkeinotoimiston 26.2.2018 päiväämä vastine KEHA/525/2018, jota siteeraan:</p><p>&rdquo;Pohjois-Karjalan TE-toimisto toteaa, ettei ko. sähköinen työpaikan hakujärjestelmässä valokuvan liittäminen ole vaatimus vaan hakijan halutessa lisämahdollisuus. Siihen miksi järjestelmä olisi hakijan kertoman mukaan ehdottomasti vaatinut valokuvan liittämistä ja sen liittäminen olisi ollut ehdoton edellytys edetä hakuohjelmassa, ei TE-toimisto voi ottaa varmaa kantaa. Ko. paikkaan tuli hakemuksia sekä kuvan kanssa että ilman eikä keltään muulta hakijalta tullut viestiä/palautetta ehdottomasta vaatimuksesta valokuvan liittämisestä. Ko.asia ei ole tullut esille myöskään aiemmissa TE-toimistolle ko. järjestelmää käytetyissä rekrytoinneissa. Tällä perusteella oletettavaa on, että hakija on tehnyt jonkin teknisen virheen täyttäessään hakemusta tai hän on jotenkin oletusorvoksi asettanut ko. valokuvavaatimuksen tietämättään. Em. arvelu ei tunnu todennäköiseltä, koska ko. asetusmuutoksia ohjelmaan ei pitäisi hakemuksen täyttäjän pystyä tekemään. Em. perusteella oletettavaa on, että hakijan hakemuksen tekemiseen liittyvät ongelmat ovat johtuneet hänen omasta toiminnastaan.&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;</p><p>Kämäräinen kertoo lähettäneensä hakemuksensa sähköisesti ko. paikkahakemukseen merkitylle yhdyshenkilölle. Pohjois-Karjalan TE-toimiston tietojen mukaan ko. hakemusta ei ole missään vaiheessa saapunut TE-toimistoon eikä em. yhdyshenkilölle. Koska hakemusta ei ollut saapunut, ei sitä myöskään ollut kirjattu USPA-järjestelmän diaariin. Näin ollen hakijan hakemus ei ole ollut käsiteltyjen hakemusten joukossa eikä hänelle ole myöskään voitu laittaa tietoa valinnan tuloksesta. Hakija on lähestynyt sähköpostilla18.05.2017 ko. paikan yhdyshenkilö Henri Kokkoa ja kertonut viestissään seuraavaa: &rdquo;Oheistan. Voinette ottaa huomioon siitä syystä näin toimitettuna, ettei sähköinen hakemusjärjestelmä suostunut liittämään valokuvaa hakemukseen eikä suostunut myöskään ohittamaan vaatimusta valokuvan liittämisestä (jouduin siis umpikujaan hakemusta täyttäessäni). Postitse lähetettynä tässä vaiheessa on myös riski siitä, ettei hakemus ehdi perille ennen määräajan päättymistä&rdquo;. Yhdyshenkilön mukaan ko. viestin mukaan liitteenä ei ole ollut varsinaista hakemusta ja tästä syystä Henri Kokko on lähettänyt hakijalle 19.05.2017 sähköpostiviestin, jossa on todettu seuraavasti: &rdquo;Saisitko laitettua hakemuksen paperisena? Teknisten ongelmien vuoksi katson, että hakemus ehtii vielä mukaan rekrytointiin.&rdquo; Henri Kokon mukaan paperista hakemusta hakijalta ei kuitenkaan saapunut missään vaiheessa. Jos hakija on sen lähettänyt, niin se ei ole missään vaiheessa saapunut oikeaan paikkaan eikä sitä ole kirjattu diaariin.</p><p>Pohjois-Karjalan TE-toimisto toteaa, ettei Kämäräisen lähettämäksi kertomaa hakemusta ole missään vaiheessa saapunut valintaprosessiin ja näin sitä ei ole voitu huomioida valinnassa eikä valinnan tuloksesta ole voitu hakijalle ilmoittaa. Hakijan kertomalle hakuohjelman valokuvan ehdottomalle vaatimukselle ei TE-toimisto löydä järkeen käypää selitystä, koska muiden hakijoiden eikä muiden rekrytointien kohdalla hakijan esittämää vaatimusta ei ole ilmennyt. Hakijaa ei ole prosessin osalta ilmeisesti ohjeistettu riittävän selkeästi hakemuksen toimittamisen osalta tai sitten hakija ei ole jostakin syystä ymmärtänyt oheistusta vaan on ymmärtänyt, että sähköpostiviestien vaihto asiassa olisi samalla myös riittävä hakemus avoinna olleeseen asiantuntijan paikkaan. TE-toimiston mielestä ko. ohjeistus ja pyyntö paperisesta hakemuksesta on ollut riittävän selkeä ja yksiselitteinen.</p><p>Sirpa Eklund&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;Jarmo Vepsäläinen</p><p>Työ- ja elinkeinotoimiston johtaja&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Hallintoasiantuntija&rdquo;&nbsp; &nbsp;</p><p>Eduskunnan oikeusasiamiehen vastauksessa puolestaan todetaan:</p><p>&rdquo;TE-toimiston mukaan ko. sähköisen työpaikan hakujärjestelmässä valokuvan liittäminen ei ole vaatimus vaan lisämahdollisuus. Siihen miksi järjestelmä olisi ehdottomasti vaatinut valokuvan liittämistä ja sen liittäminen olisi ollut ehdoton edellytys edetä järjestelmässä, TE-toimisto ei voi ottaa varmaa kantaa. Ko. paikkaan tuli hakemuksia sekä kuvan kanssa että ilman sitä eikä muilta hakijoilta tullut viestiä/palautetta asiasta. Ko. asia ei ole tullut esille myöskään aiemmissa rekrytoinneissa, joissa on käytetty ko. järjestelmää. Tällä perusteella TE-toimiston mukaan on oletettavaa, että olette tehnyt jonkin virheen täyttäessänne hakemusta.</p><p>TE-toimiston mukaan lähestyitte sähköpostilla 18.5.2017 avoimen työpaikan yhteyshenkilöä ja kerroitte viestissänne seuraavaa: &rdquo;Oheistan. Voinette ottaa huomioon siitä syystä näin toimitettuna, ettei sähköinen hakemusjärjestelmä suostunut liittämään valokuvaa hakemukseen eikä suostunut myöskään ohittamaan vaatimusta valokuvan liittämisestä (jouduin siis umpikujaan hakemusta täyttäessäni). Postitse lähetettynä tässä vaiheessa on myös riski siitä, ettei hakemus ehdi perille ennen määräajan päättymistä&rdquo;. Yhdyshenkilön mukaan ko. viestin liitteenä ei ollut varsinaista hakemusta ja tästä syystä yhdyshenkilö lähetti Teille 19.5.2017 sähköpostiviestin, jossa todettiin seuraavasti: &rdquo;Saisitko laitettua hakemuksen paperisena? Teknisten ongelmien vuoksi katson, että hakemus ehtii vielä mukaan rekrytointiin.&rdquo;&nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><p>TE-toimiston mukaan sähköisesti ko. paikkahakemukseen merkitylle yhteyshenkilölle lähettämänne hakemus ei ole missään vaiheessa saapunut TE-toimistoon eikä em. yhdyshenkilölle. Koska hakemusta ei ollut saapunut, sitä ei myöskään ollut kirjattu USPA-järjestelmän diaariin. Näin ollen hakemuksenne ei ole ollut käsiteltyjen hakemusten joukossa eikä Teille ole myöskään voitu laittaa tietoa valinnan tuloksesta.&nbsp;</p><p>Kertomallanne hakuohjelman valokuvan ehdottomalle vaatimukselle TE-toimisto ei löydä järkeen käypää selitystä, koska muiden hakijoiden eikä muiden rekrytointien kohdalla esittämäänne vaatimusta ei ole ilmennyt. TE-toimiston mukaan Teitä ei ole prosessin osalta ilmeisesti ohjeistettu riittävän selkeästi hakemuksen toimittamisen osalta tai sitten ette ole jostakin syystä ymmärtänyt oheistusta, vaan olette ymmärtänyt, että sähköpostiviestien vaihto asiassa olisi samalla myös riittävä hakemus avoinna olleeseen asiantuntijan paikkaan. TE-toimiston mielestä ko. ohjeistus ja pyyntö paperisesta hakemuksesta on ollut riittävän selkeä ja yksiselitteinen.</p><p>Saadun selvityksen perusteella apulaisoikeusasiamies katsoi, ettei asiassa ole ilmennyt oikeusasiamiehen toimenpiteitä edellyttävää lainvastaista tai virheellistä menettelyä.</p><p>Totean vielä, että Valtiolle.fi on Valtiokonttorin ylläpitämä sivusto, jonka tietosisällöstä Valtiokonttori vastaa. Avointen paikkojen työnhakupalvelusta vastaa Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus Palkeet. Sivustolla on linkki, jonka kautta voi antaa palautetta sivustosta.</p><p>Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri <a href="http://www.ylafemmablogi.fi/kirjoittaja/paivi-pihlajisto/">Päivi Pihlajisto</a>&rdquo;</p><p>Lopputuleman johdosta oheistan viestinvaihdon TE-toimiston ja minun välilläni kokonaisuudessaan 18.5.2017 jälkeen.</p><p>Siteeraan viestien pääkohdat myös tässä:</p><p>&rdquo;Kokko Henri (TET)&nbsp;<a href="mailto:henri.kokko@te-toimisto.fi">henri.kokko@te-toimisto.fi</a> Fri, May 19, 2017, 2:21 PM</p><p>Hei,</p><p>Hakemuksia vastaanottaessamme joudumme toimimaan virallisen toimintamallin mukaisesti, eli hakemus tulisi jättää hakemusjärjestelmän kautta tai toimittaa postitse paperisena.</p><p>Ystävällisin terveisin Henri Kokko&rdquo;</p><p>&rdquo;Kalevi Kämäräinen&nbsp;<a href="mailto:kalevi.kamarainen@gmail.com">kalevi.kamarainen@gmail.com</a> Fri, May 19, 2017, 2:39 PM</p><p>to Kokko, me</p><p>Vika on kuitenkin nähdäkseni teidän (valtion) tietokonejärjestelmässä.</p><p>Terveisin Kalevi Kämäräinen&rdquo;</p><p>&rdquo;Kokko Henri (TET)&nbsp;<a href="mailto:henri.kokko@te-toimisto.fi">henri.kokko@te-toimisto.fi</a> Fri, May 19, 2017, 3:43 PM</p><p>to&nbsp;me</p><p>Hei,</p><p>Oliko niin, ettei kuvan liittäminen onnistunut? Tämän voin ottaa ilman muuta huomioon mutta hakemus olisi tärkeintä saada järjestelmän kautta laitettua.</p><p>Ystävällisin terveisin Henri Kokko&rdquo;</p><p>&rdquo;Kalevi Kämäräinen&nbsp;<a href="mailto:kalevi.kamarainen@gmail.com">kalevi.kamarainen@gmail.com</a> Fri, May 19, 2017, 3:50 PM</p><p>to&nbsp;Kokko,&nbsp;me</p><p>Kuvan laitto ei onnistunut, MUTTA se katkaisi myös mahdollisuuden täyttää niitä seuraavia osioita. Järjestelmä ei millään antanut ohittaa vaatimusta kuvan liittämisestä.</p><p>Terveisin Kalevi Kämäräinen&rdquo;&nbsp;</p><p>&rdquo;Kokko Henri (TET)&nbsp;<a href="mailto:henri.kokko@te-toimisto.fi">henri.kokko@te-toimisto.fi</a> Mon, May 22, 2017, 8:57 AM</p><p>to&nbsp;me</p><p>Hei,</p><p>Saisitko laitettua hakemuksen paperisena? Teknisten ongelmien vuoksi katson, että hakemus ehtii vielä mukaan rekrytointiin.</p><p>Ystävällisin terveisin Henri Kokko&rdquo;</p><p>&rdquo;Kalevi Kämäräinen&nbsp;<a href="mailto:kalevi.kamarainen@gmail.com">kalevi.kamarainen@gmail.com</a> Mon, May 22, 2017, 9:36 AM</p><p>to&nbsp;Kokko</p><p>Saan minä sen postiin paperisena. Laitanko sinne KEHAn postilokero-osoitteeseen?</p><p>Terveisin Kalevi Kämäräinen&rdquo;&nbsp;</p><p>&rdquo;Kokko Henri (TET)&nbsp;<a href="mailto:henri.kokko@te-toimisto.fi">henri.kokko@te-toimisto.fi</a> Mon, May 22, 2017, 11:31 AM</p><p>to&nbsp;me</p><p>Hei,</p><p>Kyllä, sinne juuri.</p><p>Ystävällisin terveisin Henri Kokko&rdquo;</p><p>&rdquo;Kalevi Kämäräinen&nbsp;<a href="mailto:kalevi.kamarainen@gmail.com">kalevi.kamarainen@gmail.com</a> Tue, May 23, 2017, 1:50 PM</p><p>to&nbsp;Kokko,&nbsp;me</p><p>Paperit lähtivät eilen kirjattuna kirjeenä, joten pitäisi olla perillä viimeistään huomenna.</p><p>Terveisin Kalevi Kämäräinen&rdquo;</p><p>&rdquo;Kokko Henri (TET)&nbsp;<a href="mailto:henri.kokko@te-toimisto.fi">henri.kokko@te-toimisto.fi</a> Tue, May 23, 2017, 2:12 PM</p><p>to&nbsp;me</p><p>Hei,</p><p>Kiitos ilmoituksesta.</p><p>Ystävällisin terveisin Henri Kokko&rdquo;</p><p>Olen siis noudattanut TE-toimistolta saamiani ohjeita ja 28.8.2018 KEHAn kirjaamosta<a href="#_edn1" name="_ednref1" title="">[i]</a> saamani tiedon mukaan hakemukseni on kirjattu järjestelmään 26.5.2017. TE-toimisto toisaalta myöntää vastineessaan, että hakemukseni on jätetty huomiotta. Tämä on mielestäni virheellistä menettelyä, toisin kuin Eduskunnan oikeusasiamiehen vastauksessa 20.8.2018 esitetään.&nbsp;</p><p>Lisäksi pidän erittäin epämiellyttävänä ja epäasiallisena sitä, että valtion työvoimaviranomainen antaa julkisessa asiakirjassa vääristeltyä tietoa työnhakutaidoistani riippumatta siitä onko vääristely huolimattomuudesta johtuvaa tai kenties tahallista. Kyseisellä koneistolla on mahdollisuus määrätä<a href="#_edn2" name="_ednref2" title="">[ii]</a> työttömän &rdquo;elämästä ja kuolemasta&rdquo;<a href="#_edn3" name="_ednref3" title="">[iii]</a> siten, että oikeus toteutuu vasta myöhemmin, jos toteutuu<a href="#_edn4" name="_ednref4" title="">[iv]</a>. Voinko enää olettaa saavani asiallista kohtelua TE-toimistolta?</p><p>Epäilyni sai vahvistusta eilen saapuneesta kirjeestä (koska sitä ei toimitettu minulle sähköisessä muodossa, voin pyydettäessä lähettää kopion postitse):</p><p>&rdquo;Työtarjous 27.08.2018:</p><p>Antamiesi työnhakutietojen perusteella TE-toimisto on arvioinut, että ammattitaitosi ja osaamisesi vastaavat alla mainitun tehtävän vaatimuksia.</p><p>Ota yhteyttä työnantajaan viimeistään 03.09.2018.</p><p>Tehtävä Yleistyöntekijä</p><p>Työtehtävät voivat olla työnhakijan omien toiveiden ja osaamisen mukaisesti X:n toimipisteissä (Y tai Z), kaupungilla/kunnalla tai yrityksessä. Työkohde ja tehtävät suunnitellaan työhaastattelussa. Työtehtävinä voi olla esim. keittiö, kierrätys, kutomo, ompelu, avustavat hoitotyöt, kiinteistönhuolto. X-hanke on työvoimapoliittinen hanke, jonka tavoitteena on tukea pitkäaikaistyöttömiä työ- ja/tai opiskelupaikan haussa.</p><p>Palkkatukityön lisäksi sinulla on mahdollisuus opiskella työn ohessa, suorittaa lupakoulutuksia tai siirtyä työskentelemään yrityksen/kunnan työtehtäviin ja sitä kautta tutustua uuteen alaan ja työpaikkaan.</p><p>- - -</p><p>Jos haet tai saat työttömyysetuutta, sinun täytyy hakea kokoaikatyötä ja ottaa vastaan sinulle tarjottua työtä. Tarjotusta työstä kieltäytyminen voi johtaa työttömyysetuuden menettämiseen. Lue aiheesta lisää osoitteessa <a href="http://www.te-palvelut.fi/">www.te-palvelut.fi</a></p><p>Työtarjouksen lähettäjä&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ZZ</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;Pohjois-Karjalan TE-toimisto</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;Puh. 029x xxx xxx&rdquo;&nbsp;&nbsp;</p><p>Olen koulutukseltani ja valmistumisen jälkeiseltä työkokemukseltani juristi, mutta kuten kantelustakin voi havaita, en ole rajoittanut työnhakuani puhtaasti lainopillisiin tehtäviin. Epäilen kuitenkin, etteivät &rdquo;keittiö, kierrätys, kutomo, ompelu, avustavat hoitotyöt, kiinteistönhuolto&rdquo; kovinkaan hyvin vastaa &rdquo;ammattitaitoani ja osaamistani&rdquo; TE-toimiston arviosta huolimatta. Kuinka moiseen lopputulokseen voi objektiivisella harkinnalla oikein päästä?</p><p>Kiinnitän huomiota myös siihen, että valtio kyykyttää nyttemmin oikein lain voimalla työttömiä työnhakijoita<a href="#_edn5" name="_ednref5" title="">[v]</a>.&nbsp;Siihen nähden on minusta vähintäänkin kohtuullista, että valtion omat työnhakujärjestelmät olisivat kunnossa eikä mahdollisten virheiden syitä sälytetä työnhakijoille.</p><p>Eduskunnan oikeusasiamiehen vastauksessa todetaan, ettei TE-toimisto löydä järkeen käypää selitystä valokuvan ehdottomalle vaatimukselle. Vastauksesta ilmenee kuitenkin, että järjestelmästä vastaa Valtiokonttori eikä TE-toimisto. Kuinka on siis mahdollista, että Eduskunnan oikeusasiamies nojaa päätöksensä toisen käden tietoon eikä selvitä tiedossa olevalta vastuunkantajalta, voiko järjestelmässä olla vikaa - vastuunkantaja kun on sentään vaivauduttu selvittämään?</p><p>Ainakaan kaikille avoimissa hakijan ohjeissa ei kerrota sitä, että järjestelmä saattaa vaatia/pyytää vapaaehtoisia tietoja, kuinka tuollaiset tietokohdat ohitetaan ja miten pitää menetellä, jos ongelmia tulee<a href="#_edn6" name="_ednref6" title="">[vi]</a>. Epäselväksi jää myös yhä, miksi valtio edes vapaaehtoisesti pyytää työnhakijoita liittämään valokuvansa työhakemukseen.</p><p>Selostamistani syistä tiedustelen, onko 20.8.2018 päivätty kirje todellakin Eduskunnan oikeusasiamiehen viimeinen sana asiassa EOAK/90/2018?</p><p>Terveisin Kalevi Kämäräinen</p><p><a href="#_ednref1" name="_edn1" title="">[i]</a> <a href="http://www.keha-keskus.fi/">http://www.keha-keskus.fi/</a></p><p><a href="#_ednref2" name="_edn2" title="">[ii]</a> <a href="http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/loyda_toita/tyonhakuvalmennus/index.html">http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/loyda_toita/tyonhakuvalmennus/index.html</a></p><p><a href="#_ednref3" name="_edn3" title="">[iii]</a> <a href="https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/79045-te-toimisto-puolustautuu-sita-varten-sosiaalitoimisto-on">https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/79045-te-toimisto-puolustautuu-sita-varten-sosiaalitoimisto-on</a></p><p><a href="#_ednref4" name="_edn4" title="">[iv]</a> <a href="https://ohje.te-palvelut.fi/hloasiakas/fi/omattyottomyysturvatiedot/tvplausunto">https://ohje.te-palvelut.fi/hloasiakas/fi/omattyottomyysturvatiedot/tvplausunto</a></p><p><a href="#_ednref5" name="_edn5" title="">[v]</a> <a href="http://alusta.uta.fi/artikkelit/2018/01/16/aktiivimalli-perverssi-tulkinta-aktiivisesta-tyoemarkkinapolitiikasta.html">http://alusta.uta.fi/artikkelit/2018/01/16/aktiivimalli-perverssi-tulkinta-aktiivisesta-tyoemarkkinapolitiikasta.html</a></p><p><a href="#_ednref6" name="_edn6" title="">[vi]</a> <a href="https://www.valtiolle.fi/fi-FI/Toihin_valtiolle/Hakijan_ohjeet">https://www.valtiolle.fi/fi-FI/Toihin_valtiolle/Hakijan_ohjeet</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Johdanto

Aivan alkuvuodesta kirjoitin blogin Eduskunnan oikeusasiamies tutkii, jossa selostan Joulun välipäivinä kirjoittamani blogin jalostamisesta kanteluksi Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kantelun kohteena on muuan työvoimahallinnon asiantuntijatehtävän täyttäminen ja sen yhteydessä ilmenneen ongelmat valtion atk-järjestelmiä käyttäessäni.

Kommenttiosastolla Niko Kaistakorpi valelee öljyä laineille:

”Älä pidättele hengitystä odottaessa. Kohta tulee vuosi täyteen siitä, kun tein itse kantelun liittyen ELY:n toimimattomuuteen ympäristöluvan valvonnassa. Parisen kuukautta sitten kysäisin, että missä mennään ja sain tiedon että kesällä ELY:ltä oli pyydetty lausunto. Muutoin en vastaanottoilmoituksen lisäksi ole kuullut mitään asiasta.”

Vastasin: ”En pidättelekään. Kokemusta on noiden rattaiden jauhamisesta.” Ja kävikin niin, että lattian tasolla olevat odotukseni täyttyivät vastaanottaessani Eduskunnan oikeusasiamiehen 20.8.2018 päiväämän ratkaisun. Joudun kuitenkin jatkamaan kirjeenvaihtoa Arkadianmäen virastokompleksiin tänään lähettämälläni tekstillä. Oheistettua sähköpostikirjeenvaihtoa en onnistu esittämään blogin liitteinä, mutta toistan viestien olennaisen sisällön itse tekstissä.

Uusi viestini

Olen vastaanottanut 20.8.2018 päivätyn vastauksenne asiassa EOAK/90/2018. Sen liitteenä on Pohjois-Karjalan työ- ja elinkeinotoimiston 26.2.2018 päiväämä vastine KEHA/525/2018, jota siteeraan:

”Pohjois-Karjalan TE-toimisto toteaa, ettei ko. sähköinen työpaikan hakujärjestelmässä valokuvan liittäminen ole vaatimus vaan hakijan halutessa lisämahdollisuus. Siihen miksi järjestelmä olisi hakijan kertoman mukaan ehdottomasti vaatinut valokuvan liittämistä ja sen liittäminen olisi ollut ehdoton edellytys edetä hakuohjelmassa, ei TE-toimisto voi ottaa varmaa kantaa. Ko. paikkaan tuli hakemuksia sekä kuvan kanssa että ilman eikä keltään muulta hakijalta tullut viestiä/palautetta ehdottomasta vaatimuksesta valokuvan liittämisestä. Ko.asia ei ole tullut esille myöskään aiemmissa TE-toimistolle ko. järjestelmää käytetyissä rekrytoinneissa. Tällä perusteella oletettavaa on, että hakija on tehnyt jonkin teknisen virheen täyttäessään hakemusta tai hän on jotenkin oletusorvoksi asettanut ko. valokuvavaatimuksen tietämättään. Em. arvelu ei tunnu todennäköiseltä, koska ko. asetusmuutoksia ohjelmaan ei pitäisi hakemuksen täyttäjän pystyä tekemään. Em. perusteella oletettavaa on, että hakijan hakemuksen tekemiseen liittyvät ongelmat ovat johtuneet hänen omasta toiminnastaan.     

Kämäräinen kertoo lähettäneensä hakemuksensa sähköisesti ko. paikkahakemukseen merkitylle yhdyshenkilölle. Pohjois-Karjalan TE-toimiston tietojen mukaan ko. hakemusta ei ole missään vaiheessa saapunut TE-toimistoon eikä em. yhdyshenkilölle. Koska hakemusta ei ollut saapunut, ei sitä myöskään ollut kirjattu USPA-järjestelmän diaariin. Näin ollen hakijan hakemus ei ole ollut käsiteltyjen hakemusten joukossa eikä hänelle ole myöskään voitu laittaa tietoa valinnan tuloksesta. Hakija on lähestynyt sähköpostilla18.05.2017 ko. paikan yhdyshenkilö Henri Kokkoa ja kertonut viestissään seuraavaa: ”Oheistan. Voinette ottaa huomioon siitä syystä näin toimitettuna, ettei sähköinen hakemusjärjestelmä suostunut liittämään valokuvaa hakemukseen eikä suostunut myöskään ohittamaan vaatimusta valokuvan liittämisestä (jouduin siis umpikujaan hakemusta täyttäessäni). Postitse lähetettynä tässä vaiheessa on myös riski siitä, ettei hakemus ehdi perille ennen määräajan päättymistä”. Yhdyshenkilön mukaan ko. viestin mukaan liitteenä ei ole ollut varsinaista hakemusta ja tästä syystä Henri Kokko on lähettänyt hakijalle 19.05.2017 sähköpostiviestin, jossa on todettu seuraavasti: ”Saisitko laitettua hakemuksen paperisena? Teknisten ongelmien vuoksi katson, että hakemus ehtii vielä mukaan rekrytointiin.” Henri Kokon mukaan paperista hakemusta hakijalta ei kuitenkaan saapunut missään vaiheessa. Jos hakija on sen lähettänyt, niin se ei ole missään vaiheessa saapunut oikeaan paikkaan eikä sitä ole kirjattu diaariin.

Pohjois-Karjalan TE-toimisto toteaa, ettei Kämäräisen lähettämäksi kertomaa hakemusta ole missään vaiheessa saapunut valintaprosessiin ja näin sitä ei ole voitu huomioida valinnassa eikä valinnan tuloksesta ole voitu hakijalle ilmoittaa. Hakijan kertomalle hakuohjelman valokuvan ehdottomalle vaatimukselle ei TE-toimisto löydä järkeen käypää selitystä, koska muiden hakijoiden eikä muiden rekrytointien kohdalla hakijan esittämää vaatimusta ei ole ilmennyt. Hakijaa ei ole prosessin osalta ilmeisesti ohjeistettu riittävän selkeästi hakemuksen toimittamisen osalta tai sitten hakija ei ole jostakin syystä ymmärtänyt oheistusta vaan on ymmärtänyt, että sähköpostiviestien vaihto asiassa olisi samalla myös riittävä hakemus avoinna olleeseen asiantuntijan paikkaan. TE-toimiston mielestä ko. ohjeistus ja pyyntö paperisesta hakemuksesta on ollut riittävän selkeä ja yksiselitteinen.

Sirpa Eklund                                                       Jarmo Vepsäläinen

Työ- ja elinkeinotoimiston johtaja                 Hallintoasiantuntija”   

Eduskunnan oikeusasiamiehen vastauksessa puolestaan todetaan:

”TE-toimiston mukaan ko. sähköisen työpaikan hakujärjestelmässä valokuvan liittäminen ei ole vaatimus vaan lisämahdollisuus. Siihen miksi järjestelmä olisi ehdottomasti vaatinut valokuvan liittämistä ja sen liittäminen olisi ollut ehdoton edellytys edetä järjestelmässä, TE-toimisto ei voi ottaa varmaa kantaa. Ko. paikkaan tuli hakemuksia sekä kuvan kanssa että ilman sitä eikä muilta hakijoilta tullut viestiä/palautetta asiasta. Ko. asia ei ole tullut esille myöskään aiemmissa rekrytoinneissa, joissa on käytetty ko. järjestelmää. Tällä perusteella TE-toimiston mukaan on oletettavaa, että olette tehnyt jonkin virheen täyttäessänne hakemusta.

TE-toimiston mukaan lähestyitte sähköpostilla 18.5.2017 avoimen työpaikan yhteyshenkilöä ja kerroitte viestissänne seuraavaa: ”Oheistan. Voinette ottaa huomioon siitä syystä näin toimitettuna, ettei sähköinen hakemusjärjestelmä suostunut liittämään valokuvaa hakemukseen eikä suostunut myöskään ohittamaan vaatimusta valokuvan liittämisestä (jouduin siis umpikujaan hakemusta täyttäessäni). Postitse lähetettynä tässä vaiheessa on myös riski siitä, ettei hakemus ehdi perille ennen määräajan päättymistä”. Yhdyshenkilön mukaan ko. viestin liitteenä ei ollut varsinaista hakemusta ja tästä syystä yhdyshenkilö lähetti Teille 19.5.2017 sähköpostiviestin, jossa todettiin seuraavasti: ”Saisitko laitettua hakemuksen paperisena? Teknisten ongelmien vuoksi katson, että hakemus ehtii vielä mukaan rekrytointiin.”      

TE-toimiston mukaan sähköisesti ko. paikkahakemukseen merkitylle yhteyshenkilölle lähettämänne hakemus ei ole missään vaiheessa saapunut TE-toimistoon eikä em. yhdyshenkilölle. Koska hakemusta ei ollut saapunut, sitä ei myöskään ollut kirjattu USPA-järjestelmän diaariin. Näin ollen hakemuksenne ei ole ollut käsiteltyjen hakemusten joukossa eikä Teille ole myöskään voitu laittaa tietoa valinnan tuloksesta. 

Kertomallanne hakuohjelman valokuvan ehdottomalle vaatimukselle TE-toimisto ei löydä järkeen käypää selitystä, koska muiden hakijoiden eikä muiden rekrytointien kohdalla esittämäänne vaatimusta ei ole ilmennyt. TE-toimiston mukaan Teitä ei ole prosessin osalta ilmeisesti ohjeistettu riittävän selkeästi hakemuksen toimittamisen osalta tai sitten ette ole jostakin syystä ymmärtänyt oheistusta, vaan olette ymmärtänyt, että sähköpostiviestien vaihto asiassa olisi samalla myös riittävä hakemus avoinna olleeseen asiantuntijan paikkaan. TE-toimiston mielestä ko. ohjeistus ja pyyntö paperisesta hakemuksesta on ollut riittävän selkeä ja yksiselitteinen.

Saadun selvityksen perusteella apulaisoikeusasiamies katsoi, ettei asiassa ole ilmennyt oikeusasiamiehen toimenpiteitä edellyttävää lainvastaista tai virheellistä menettelyä.

Totean vielä, että Valtiolle.fi on Valtiokonttorin ylläpitämä sivusto, jonka tietosisällöstä Valtiokonttori vastaa. Avointen paikkojen työnhakupalvelusta vastaa Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus Palkeet. Sivustolla on linkki, jonka kautta voi antaa palautetta sivustosta.

Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Päivi Pihlajisto

Lopputuleman johdosta oheistan viestinvaihdon TE-toimiston ja minun välilläni kokonaisuudessaan 18.5.2017 jälkeen.

Siteeraan viestien pääkohdat myös tässä:

”Kokko Henri (TET) henri.kokko@te-toimisto.fi Fri, May 19, 2017, 2:21 PM

Hei,

Hakemuksia vastaanottaessamme joudumme toimimaan virallisen toimintamallin mukaisesti, eli hakemus tulisi jättää hakemusjärjestelmän kautta tai toimittaa postitse paperisena.

Ystävällisin terveisin Henri Kokko”

”Kalevi Kämäräinen kalevi.kamarainen@gmail.com Fri, May 19, 2017, 2:39 PM

to Kokko, me

Vika on kuitenkin nähdäkseni teidän (valtion) tietokonejärjestelmässä.

Terveisin Kalevi Kämäräinen”

”Kokko Henri (TET) henri.kokko@te-toimisto.fi Fri, May 19, 2017, 3:43 PM

to me

Hei,

Oliko niin, ettei kuvan liittäminen onnistunut? Tämän voin ottaa ilman muuta huomioon mutta hakemus olisi tärkeintä saada järjestelmän kautta laitettua.

Ystävällisin terveisin Henri Kokko”

”Kalevi Kämäräinen kalevi.kamarainen@gmail.com Fri, May 19, 2017, 3:50 PM

to Kokko, me

Kuvan laitto ei onnistunut, MUTTA se katkaisi myös mahdollisuuden täyttää niitä seuraavia osioita. Järjestelmä ei millään antanut ohittaa vaatimusta kuvan liittämisestä.

Terveisin Kalevi Kämäräinen” 

”Kokko Henri (TET) henri.kokko@te-toimisto.fi Mon, May 22, 2017, 8:57 AM

to me

Hei,

Saisitko laitettua hakemuksen paperisena? Teknisten ongelmien vuoksi katson, että hakemus ehtii vielä mukaan rekrytointiin.

Ystävällisin terveisin Henri Kokko”

”Kalevi Kämäräinen kalevi.kamarainen@gmail.com Mon, May 22, 2017, 9:36 AM

to Kokko

Saan minä sen postiin paperisena. Laitanko sinne KEHAn postilokero-osoitteeseen?

Terveisin Kalevi Kämäräinen” 

”Kokko Henri (TET) henri.kokko@te-toimisto.fi Mon, May 22, 2017, 11:31 AM

to me

Hei,

Kyllä, sinne juuri.

Ystävällisin terveisin Henri Kokko”

”Kalevi Kämäräinen kalevi.kamarainen@gmail.com Tue, May 23, 2017, 1:50 PM

to Kokko, me

Paperit lähtivät eilen kirjattuna kirjeenä, joten pitäisi olla perillä viimeistään huomenna.

Terveisin Kalevi Kämäräinen”

”Kokko Henri (TET) henri.kokko@te-toimisto.fi Tue, May 23, 2017, 2:12 PM

to me

Hei,

Kiitos ilmoituksesta.

Ystävällisin terveisin Henri Kokko”

Olen siis noudattanut TE-toimistolta saamiani ohjeita ja 28.8.2018 KEHAn kirjaamosta[i] saamani tiedon mukaan hakemukseni on kirjattu järjestelmään 26.5.2017. TE-toimisto toisaalta myöntää vastineessaan, että hakemukseni on jätetty huomiotta. Tämä on mielestäni virheellistä menettelyä, toisin kuin Eduskunnan oikeusasiamiehen vastauksessa 20.8.2018 esitetään. 

Lisäksi pidän erittäin epämiellyttävänä ja epäasiallisena sitä, että valtion työvoimaviranomainen antaa julkisessa asiakirjassa vääristeltyä tietoa työnhakutaidoistani riippumatta siitä onko vääristely huolimattomuudesta johtuvaa tai kenties tahallista. Kyseisellä koneistolla on mahdollisuus määrätä[ii] työttömän ”elämästä ja kuolemasta”[iii] siten, että oikeus toteutuu vasta myöhemmin, jos toteutuu[iv]. Voinko enää olettaa saavani asiallista kohtelua TE-toimistolta?

Epäilyni sai vahvistusta eilen saapuneesta kirjeestä (koska sitä ei toimitettu minulle sähköisessä muodossa, voin pyydettäessä lähettää kopion postitse):

”Työtarjous 27.08.2018:

Antamiesi työnhakutietojen perusteella TE-toimisto on arvioinut, että ammattitaitosi ja osaamisesi vastaavat alla mainitun tehtävän vaatimuksia.

Ota yhteyttä työnantajaan viimeistään 03.09.2018.

Tehtävä Yleistyöntekijä

Työtehtävät voivat olla työnhakijan omien toiveiden ja osaamisen mukaisesti X:n toimipisteissä (Y tai Z), kaupungilla/kunnalla tai yrityksessä. Työkohde ja tehtävät suunnitellaan työhaastattelussa. Työtehtävinä voi olla esim. keittiö, kierrätys, kutomo, ompelu, avustavat hoitotyöt, kiinteistönhuolto. X-hanke on työvoimapoliittinen hanke, jonka tavoitteena on tukea pitkäaikaistyöttömiä työ- ja/tai opiskelupaikan haussa.

Palkkatukityön lisäksi sinulla on mahdollisuus opiskella työn ohessa, suorittaa lupakoulutuksia tai siirtyä työskentelemään yrityksen/kunnan työtehtäviin ja sitä kautta tutustua uuteen alaan ja työpaikkaan.

- - -

Jos haet tai saat työttömyysetuutta, sinun täytyy hakea kokoaikatyötä ja ottaa vastaan sinulle tarjottua työtä. Tarjotusta työstä kieltäytyminen voi johtaa työttömyysetuuden menettämiseen. Lue aiheesta lisää osoitteessa www.te-palvelut.fi

Työtarjouksen lähettäjä         ZZ

                       Pohjois-Karjalan TE-toimisto

                       Puh. 029x xxx xxx”  

Olen koulutukseltani ja valmistumisen jälkeiseltä työkokemukseltani juristi, mutta kuten kantelustakin voi havaita, en ole rajoittanut työnhakuani puhtaasti lainopillisiin tehtäviin. Epäilen kuitenkin, etteivät ”keittiö, kierrätys, kutomo, ompelu, avustavat hoitotyöt, kiinteistönhuolto” kovinkaan hyvin vastaa ”ammattitaitoani ja osaamistani” TE-toimiston arviosta huolimatta. Kuinka moiseen lopputulokseen voi objektiivisella harkinnalla oikein päästä?

Kiinnitän huomiota myös siihen, että valtio kyykyttää nyttemmin oikein lain voimalla työttömiä työnhakijoita[v]. Siihen nähden on minusta vähintäänkin kohtuullista, että valtion omat työnhakujärjestelmät olisivat kunnossa eikä mahdollisten virheiden syitä sälytetä työnhakijoille.

Eduskunnan oikeusasiamiehen vastauksessa todetaan, ettei TE-toimisto löydä järkeen käypää selitystä valokuvan ehdottomalle vaatimukselle. Vastauksesta ilmenee kuitenkin, että järjestelmästä vastaa Valtiokonttori eikä TE-toimisto. Kuinka on siis mahdollista, että Eduskunnan oikeusasiamies nojaa päätöksensä toisen käden tietoon eikä selvitä tiedossa olevalta vastuunkantajalta, voiko järjestelmässä olla vikaa - vastuunkantaja kun on sentään vaivauduttu selvittämään?

Ainakaan kaikille avoimissa hakijan ohjeissa ei kerrota sitä, että järjestelmä saattaa vaatia/pyytää vapaaehtoisia tietoja, kuinka tuollaiset tietokohdat ohitetaan ja miten pitää menetellä, jos ongelmia tulee[vi]. Epäselväksi jää myös yhä, miksi valtio edes vapaaehtoisesti pyytää työnhakijoita liittämään valokuvansa työhakemukseen.

Selostamistani syistä tiedustelen, onko 20.8.2018 päivätty kirje todellakin Eduskunnan oikeusasiamiehen viimeinen sana asiassa EOAK/90/2018?

Terveisin Kalevi Kämäräinen

[i] http://www.keha-keskus.fi/

[ii] http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/loyda_toita/tyonhakuvalmennus/index.html

[iii] https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/79045-te-toimisto-puolustautuu-sita-varten-sosiaalitoimisto-on

[iv] https://ohje.te-palvelut.fi/hloasiakas/fi/omattyottomyysturvatiedot/tvplausunto

[v] http://alusta.uta.fi/artikkelit/2018/01/16/aktiivimalli-perverssi-tulkinta-aktiivisesta-tyoemarkkinapolitiikasta.html

[vi] https://www.valtiolle.fi/fi-FI/Toihin_valtiolle/Hakijan_ohjeet

 

 

 

]]>
2 http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260198-oikeusasiamies-ei-pettanyt-odotuksiani#comments hallitus Maan tapa Poliittinen kulttuuri Työllisyys Työvoimapoliittiset toimet Thu, 30 Aug 2018 07:52:19 +0000 Kalevi Kämäräinen http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260198-oikeusasiamies-ei-pettanyt-odotuksiani
On sosialistilla otsaa http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259243-on-sosialistilla-otsaa <p>Hallituskauden alussa vasemmisto-oppositio piti hallituksen tavoitetta 110 000 uudesta työpaikasta mahdottomana. Kuinka kävikään? Sinisen työministerin Jari Lindströmin&nbsp;kaudella tavoite on toteutunut suunnitellusti.</p><p>Demareiden ja vasemmistoliiton ollessa viime hallituksessa Suomesta hävisi yli 100 000 työpaikkaa. Ja nyt kun syntyy yli 110 000 työpaikkaa<strong>, </strong>Li Andersson kehtaa väittää hallituksen työvoimapolitiikkaa huonoksi. On siinä sosialistilla otsaa.</p><p>Sininen tulevaisuus haluaa keventää ensi vuonna ansiotuloverotusta ainakin 300 miljoonalla eurolla. Tavoite toteutuu budjettiriihessä. Sen jälkeen tuloverotusta on kevennetty tällä hallituskaudella yhteensä yli kaksi miljardia euroa. Suomalainen saa pitää selvästi aiempaa suuremman osuuden itse ansaitsemistaan rahoista. Pieni- ja keskituloisia painottaen. Sininen verokapina on todellisuutta tässä ja nyt.</p><p>Vasemmisto-oppositio haluaa korottaa veroja eikä tule perumaan yhtään hallituksen tekemää leikkausta. Antti Rinteen johdolla demarit sumuttavat suomalaisia. Tulipunainen ei-puolue jolle eivät edes uudet työpaikat kelpaa. Punaiset puhuvat, siniset tekevät.</p><p>Touko Aallon johdolla vihreät keskittyvät hauskanpitoon, kun hallitus tekee työt. Siniset ovat vastavoima sosialisteille ja viinivihreille.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallituskauden alussa vasemmisto-oppositio piti hallituksen tavoitetta 110 000 uudesta työpaikasta mahdottomana. Kuinka kävikään? Sinisen työministerin Jari Lindströmin kaudella tavoite on toteutunut suunnitellusti.

Demareiden ja vasemmistoliiton ollessa viime hallituksessa Suomesta hävisi yli 100 000 työpaikkaa. Ja nyt kun syntyy yli 110 000 työpaikkaa, Li Andersson kehtaa väittää hallituksen työvoimapolitiikkaa huonoksi. On siinä sosialistilla otsaa.

Sininen tulevaisuus haluaa keventää ensi vuonna ansiotuloverotusta ainakin 300 miljoonalla eurolla. Tavoite toteutuu budjettiriihessä. Sen jälkeen tuloverotusta on kevennetty tällä hallituskaudella yhteensä yli kaksi miljardia euroa. Suomalainen saa pitää selvästi aiempaa suuremman osuuden itse ansaitsemistaan rahoista. Pieni- ja keskituloisia painottaen. Sininen verokapina on todellisuutta tässä ja nyt.

Vasemmisto-oppositio haluaa korottaa veroja eikä tule perumaan yhtään hallituksen tekemää leikkausta. Antti Rinteen johdolla demarit sumuttavat suomalaisia. Tulipunainen ei-puolue jolle eivät edes uudet työpaikat kelpaa. Punaiset puhuvat, siniset tekevät.

Touko Aallon johdolla vihreät keskittyvät hauskanpitoon, kun hallitus tekee työt. Siniset ovat vastavoima sosialisteille ja viinivihreille.

 

]]>
0 Sosialismi Talouskasvu Työllisyys Thu, 09 Aug 2018 08:46:24 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259243-on-sosialistilla-otsaa
Työllisyysihmeen taustat http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258869-tyollisyysihmeen-taustat <p>Viime viikolla julkaistiin uudet työllisyysluvut alkuvuodelta. Niiden mukaan Suomen työllisyysaste oli kesäkuussa 71,8 %, mikä on enää 0,2 % päässä Sipilän hallituksen asettamasta 72 % työllisyysastetavoitteesta. Riitahan siitä sitten syntyi, kun hallituspuolueiden edustajat hehkuttivat tuloksia ja sovittelivat sulkaa hattuunsa, nyrpeämmät äänet oppositiosta muistuttelivat yli kahteensataantuhanteen jämähtäneistä työttömyysluvuista sekä siitä, että &quot;työlliseksi&quot; tilastossa lasketaan tarkastelujaksolla (viikko) yhdenkin työtunnin tehnyt palkansaaja.</p><p>Tyypillistä toki on, että kun ajat ovat hyvät, hallituspuolueet julistavat sen omaksi ansiokseen ja oppositiosta todetaan suotuisten olosuhteiden aiheuttaneen asian hallituksesta huolimatta. Kun vaikea aika koittaa, hallituksen mielestä se on olosuhteiden uhri, kun taas oppositio syyttää hallituksen politiikkaa. Tämä on sellaista yleistä höpinää, jolle en jaksa juuri mieltäni vaivata. Yleensä kuitenkin talouden toimintaan on enemmän vaikutusta yleisillä trendeillä ja enintään politiikan pitkäjänteisellä järkevyydellä ja tai sen puutteella, kuin <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10289954">yksittäisillä hallituksilla</a>.</p><p><strong>Aktiivimalli näkyy työllisyystilastoissa, mutta ei selitä niitä</strong></p><p>Hallituksen läpi ajama aktiivimalli jonkin verran pullistaa työllisyystilastoja, koska se on rakennettu juuri tuottamaan näitä &quot;tunti viikossa&quot; -tyyppisiä työllisiä. Samaan aikaan kuitenkin eniten on kasvanut kokoaikaisten vakityöpaikkojen määrä (ks. oheinen kuvaaja) ja <a href="https://www.stat.fi/til/ktps/2018/05/ktps_2018_05_2018-07-13_tie_001_fi.html">maksettujen palkkojen kokonaissumma on tullut ylös 4,9 %</a>. Aloista eniten piristyivät rakentaminen, matkailu- ja ravitsemusala sekä sote-sektori. Työllisyyden parantuminen on positiivisesti jakautunut myös melko tasaisesti koko maahan. Etenkin rakennusalalla kipuillaan työvoimapulan kanssa, mutta myös perinteisestä teollisuudesta ja jopa usein kroonisesti vaikeimpana pidetystä Kainuusta on kuulunut valitusta työvoimapulasta.</p><p>Vaikka siis samaan aikaan pitävät paikkansa Seuran selvitys puolesta miljoonasta palkatonta työtä tekevästä henkilöstä ja työttömyysasteen jämähtämisestä 7,2 % kohdalle, eli prosenttiyksikön verran korkeammalle kuin ennen finanssikriisiä, työllisyystilanne on todellakin parantunut. Se voi tarkoittaa sitä, että pimeimmät päivät ovat viimein luotettavasti takana ja politiikassakin voidaan alkaa miettiä vähemmän selviytymistä ja enemmän sitä, miten yhteiskunnan isoja rakenteellisia haasteita voitaisiin lähteä ratkaisemaan.</p><p><strong>Miksi työttömyys ei vähene?</strong></p><p>Yle teki varsin laajan ja kattavan <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10324698">analyysin</a> työllisyystilanteen kehityksestä ja työttömyyden jäämisestä korkealle tasolle. En käy sitä tarkemmin läpi tässä yhteydessä, mutta voin sanoa yhtyväni siihen hyvin pitkälti. Työllisyysasteen nousua selittää paljolti opiskelijoiden siirtyminen työelämään ja erilaisen piilotyöttömyyden väheneminen, kun ihmiset palaavat esim. pidennetyiltä perhe- ja hoitovapailta takaisin työelämään. Piilotyöttömyys, eli työvoiman ulkopuolella olevien työkykyisten ihmisten määrä, on sekin kuitenkin edelleen melko korkealla tasolla.</p><p>Työttömyyttä taas selittävät nyt pitkälti rakenteelliset tekijät. Työttömät ovat pitkälti työvoiman ikääntyneempää ja/tai vähemmän koulutettua osuutta. Koska työn kysyntä lisääntyy ennen kaikkea ammattitaitoisen työvoiman ja asiantuntijatyön osalta, ja ammattitaitovaatimuksista vapaan työn ollessa usein kausi- tai keikkaluonteista ja fyysistä, ei voida olettaa että kovakaan talouskasvu johtaisi näiden henkilöiden työllistymiseen.</p><p>Tämä tarkoittaa sitä, että jos työllisyysasteen nousu 72 % tasolle onnistuikin yleisen talouskasvun ja tilastotaikuuden avulla, nyt vastuu siirtyy selkeämmin politiikalle ja poliitikoille. Mikään määrä keppiä työttömille ei tule tässä auttamaan.</p><p><strong>Työttömyyden kimppuun uudistuksilla ja koulutuksella</strong></p><p>Jos tavoitteena on Ruotsin mallin mukainen 80 % työllisyysaste ja alle 6 % työttömyys. On toteutettava ne uudistukset, jotka tältä hallitukselta ovat jääneet tekemättä: perhevapaauudistus ja sosiaaliturvauudistus. Meidän on luotava järjestelmä, jossa työn vastaanottaminen on aina järkevää.</p><p>Lisäksi nykyisen ja edellisen hallituksen vastuuton koulutuspoliittinen linja on käännettävä (juu, luitte oikein, kyllä myös nykyisen opposition puolueet toteuttivat väärää politiikkaa 2011-2015). Koulutukseen on panostettava lisää rahaa ja lisäksi koko koulutusjärjestelmä on uudistettava vastaamaan muuttuneen maailman tarpeita. Erityishuomiota on kiinnitettävä aikuiskoulutuksen uudistamiseen.</p><p>SDP:n kansanedustaja, ex-työministeri ja pitkään SAK:n puheenjohtajanakin työmarkkinoita seurannut <strong>Lauri Ihalainen</strong> esitteli demareiden ratkaisuja eilisessä Keskisuomalaisen <a href="https://www.ksml.fi/kotimaa/Kansanedustaja-Lauri-Ihalainen-aikuiskoulutus-tarvitsee-t%C3%A4ysremontin/1231780">haastattelussa</a>. Selkeimmät uudistukset suhteessa nykyjärjestelmään ovat toisen asteen koulutuksen ulottaminen kaikille, työttömyysturvalla opiskelun helpottaminen, henkilökohtaiseen työelämässä karttuvaan koulutusoikeuteen ja vailla toisen asteen tutkintoa olevien osaamistason nostoon tähtäävä erillinen ohjelma.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime viikolla julkaistiin uudet työllisyysluvut alkuvuodelta. Niiden mukaan Suomen työllisyysaste oli kesäkuussa 71,8 %, mikä on enää 0,2 % päässä Sipilän hallituksen asettamasta 72 % työllisyysastetavoitteesta. Riitahan siitä sitten syntyi, kun hallituspuolueiden edustajat hehkuttivat tuloksia ja sovittelivat sulkaa hattuunsa, nyrpeämmät äänet oppositiosta muistuttelivat yli kahteensataantuhanteen jämähtäneistä työttömyysluvuista sekä siitä, että "työlliseksi" tilastossa lasketaan tarkastelujaksolla (viikko) yhdenkin työtunnin tehnyt palkansaaja.

Tyypillistä toki on, että kun ajat ovat hyvät, hallituspuolueet julistavat sen omaksi ansiokseen ja oppositiosta todetaan suotuisten olosuhteiden aiheuttaneen asian hallituksesta huolimatta. Kun vaikea aika koittaa, hallituksen mielestä se on olosuhteiden uhri, kun taas oppositio syyttää hallituksen politiikkaa. Tämä on sellaista yleistä höpinää, jolle en jaksa juuri mieltäni vaivata. Yleensä kuitenkin talouden toimintaan on enemmän vaikutusta yleisillä trendeillä ja enintään politiikan pitkäjänteisellä järkevyydellä ja tai sen puutteella, kuin yksittäisillä hallituksilla.

Aktiivimalli näkyy työllisyystilastoissa, mutta ei selitä niitä

Hallituksen läpi ajama aktiivimalli jonkin verran pullistaa työllisyystilastoja, koska se on rakennettu juuri tuottamaan näitä "tunti viikossa" -tyyppisiä työllisiä. Samaan aikaan kuitenkin eniten on kasvanut kokoaikaisten vakityöpaikkojen määrä (ks. oheinen kuvaaja) ja maksettujen palkkojen kokonaissumma on tullut ylös 4,9 %. Aloista eniten piristyivät rakentaminen, matkailu- ja ravitsemusala sekä sote-sektori. Työllisyyden parantuminen on positiivisesti jakautunut myös melko tasaisesti koko maahan. Etenkin rakennusalalla kipuillaan työvoimapulan kanssa, mutta myös perinteisestä teollisuudesta ja jopa usein kroonisesti vaikeimpana pidetystä Kainuusta on kuulunut valitusta työvoimapulasta.

Vaikka siis samaan aikaan pitävät paikkansa Seuran selvitys puolesta miljoonasta palkatonta työtä tekevästä henkilöstä ja työttömyysasteen jämähtämisestä 7,2 % kohdalle, eli prosenttiyksikön verran korkeammalle kuin ennen finanssikriisiä, työllisyystilanne on todellakin parantunut. Se voi tarkoittaa sitä, että pimeimmät päivät ovat viimein luotettavasti takana ja politiikassakin voidaan alkaa miettiä vähemmän selviytymistä ja enemmän sitä, miten yhteiskunnan isoja rakenteellisia haasteita voitaisiin lähteä ratkaisemaan.

Miksi työttömyys ei vähene?

Yle teki varsin laajan ja kattavan analyysin työllisyystilanteen kehityksestä ja työttömyyden jäämisestä korkealle tasolle. En käy sitä tarkemmin läpi tässä yhteydessä, mutta voin sanoa yhtyväni siihen hyvin pitkälti. Työllisyysasteen nousua selittää paljolti opiskelijoiden siirtyminen työelämään ja erilaisen piilotyöttömyyden väheneminen, kun ihmiset palaavat esim. pidennetyiltä perhe- ja hoitovapailta takaisin työelämään. Piilotyöttömyys, eli työvoiman ulkopuolella olevien työkykyisten ihmisten määrä, on sekin kuitenkin edelleen melko korkealla tasolla.

Työttömyyttä taas selittävät nyt pitkälti rakenteelliset tekijät. Työttömät ovat pitkälti työvoiman ikääntyneempää ja/tai vähemmän koulutettua osuutta. Koska työn kysyntä lisääntyy ennen kaikkea ammattitaitoisen työvoiman ja asiantuntijatyön osalta, ja ammattitaitovaatimuksista vapaan työn ollessa usein kausi- tai keikkaluonteista ja fyysistä, ei voida olettaa että kovakaan talouskasvu johtaisi näiden henkilöiden työllistymiseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos työllisyysasteen nousu 72 % tasolle onnistuikin yleisen talouskasvun ja tilastotaikuuden avulla, nyt vastuu siirtyy selkeämmin politiikalle ja poliitikoille. Mikään määrä keppiä työttömille ei tule tässä auttamaan.

Työttömyyden kimppuun uudistuksilla ja koulutuksella

Jos tavoitteena on Ruotsin mallin mukainen 80 % työllisyysaste ja alle 6 % työttömyys. On toteutettava ne uudistukset, jotka tältä hallitukselta ovat jääneet tekemättä: perhevapaauudistus ja sosiaaliturvauudistus. Meidän on luotava järjestelmä, jossa työn vastaanottaminen on aina järkevää.

Lisäksi nykyisen ja edellisen hallituksen vastuuton koulutuspoliittinen linja on käännettävä (juu, luitte oikein, kyllä myös nykyisen opposition puolueet toteuttivat väärää politiikkaa 2011-2015). Koulutukseen on panostettava lisää rahaa ja lisäksi koko koulutusjärjestelmä on uudistettava vastaamaan muuttuneen maailman tarpeita. Erityishuomiota on kiinnitettävä aikuiskoulutuksen uudistamiseen.

SDP:n kansanedustaja, ex-työministeri ja pitkään SAK:n puheenjohtajanakin työmarkkinoita seurannut Lauri Ihalainen esitteli demareiden ratkaisuja eilisessä Keskisuomalaisen haastattelussa. Selkeimmät uudistukset suhteessa nykyjärjestelmään ovat toisen asteen koulutuksen ulottaminen kaikille, työttömyysturvalla opiskelun helpottaminen, henkilökohtaiseen työelämässä karttuvaan koulutusoikeuteen ja vailla toisen asteen tutkintoa olevien osaamistason nostoon tähtäävä erillinen ohjelma.

]]>
5 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258869-tyollisyysihmeen-taustat#comments Aikuiskoulutus Ammatillinen koulutus Rakennetyöttömyys Työllisyys Työttömyys Tue, 31 Jul 2018 15:21:11 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258869-tyollisyysihmeen-taustat
Talouskasvusta ei ole pelastajaksi http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258834-talouskasvusta-ei-ole-pelastajaksi <p>Talouskasvu loi työtä ja hyvinvointia silloin, kun länsimaisia yhteiskuntia rakennettiin. Kaikki piti tehdä, kun juuri mitään ei ollut. Ei riittävää tieverkostoa, ei tarpeeksi kouluja, sairaaloita tai muuta infrastruktuuria. Myös teollisuus lisääntyi, ja teollisuuteen tarvittiin työntekijöitä. Vähitellen yhteiskuntien perustoiminnot valmistuivat, tehtaita automatisoitiin, ja työ luonnollisesti väheni. Mutta jo vain oli huomattu, että aina kun ihmiskunnalle tulee uusia tarpeita, todellisia tai varta vasten luotuja, syntyy talouskasvua. Ympäristön tilasta ei oltu huolissaan. Tärkeintä oli, että saadaan tuotanto ja kulutus kasvuun.</p><p>Vähitellen alkoi kuulua yhä voimakkaammin äänenpainoin tietoja ympäristön tilan heikkenemisestä. Metsät kärsivät, sademetsiä tuhottiin, lajeja kuoli sukupuuttoon, jäätiköt alkoivat sulaa, valtameret täyttyivät muovista. Suurin syy tähän kaikkeen oli talousjärjestelmä, joka toimi vain kasvusta ja synnytti siten kasvupakon. Mainonnan avulla luotiin yhä uusia ja erikoisempia tarpeita, valmistettiin täysin käsittämätön määrä tavaraa, jota kuljeteltiin ristiin rastiin maapallon ääreltä toiselle. Tarkoituksella valmistettiin myös heikkolaatuista tavaraa, jotta kulutus ja tuotanto saataisiin kasvuun.</p><p>Jo vuosikymmenten ajan talouskasvupakon synnyttämät hyödyt olivat kasaantuneet hyvin harvoille rikkaille ja mahtaville suuromistajille. Tavallisella kansalla ei ollut edes rahaa, jolla se olisi ostanut valmistamaansa turhaa tuotantoa, jota se kuitenkin pakonomaisesti janosi mainonnan takia. Niinpä kansan piti ostaa tuotteet velaksi. Omistajien pankit myönsivät lainarahaa avokätisesti. Jos luottotiedot olivat menneet, sai rahaa pikavippifirmoilta. Jos ei maksanut velkojaan, pankki vei autot ja asunnot. Jos maksoi, piti tietysti maksaa myös korkokulut. Pikavippifirmat taas perivät niin korkeita korkoja, että harvalla oli mahdollisuutta maksaa vippejään takaisiin. Firmat laittoivatkin sitten perintätoimistot asialle. Jos halusi välttää ulosoton, oli pakko tehdä entistä enemmän töitä, joista maksettiin huonoa palkkaa ja jotka tappoivat lopulta joidenkin elämänilon kokonaan. Elämästä oli tullut pakonomaista suorittamista.</p><p>Monet valtiotkin aloittivat toimintojensa rahoittamisen suuromistajien pankeilta otettavilla lainoilla. Myös ne joutuivat maksamaan veloistaan korot, vaikka olisivat voineet itsekin rahoittaa toimintojaan ilman korkokuluja. Lisäksi valtiot, käytännössä siis tavalliset veronmaksajat, jopa pelastivat näitä pankkeja konkursseilta sen jälkeen, kun pankit olivat omalla hölmöllä toiminnallaan saaneet koko talousjärjestelmän täysin sekaisin.</p><p>Olisi voinut luulla, että jossain vaiheessa peli olisi vihelletty poikki. Eihän tuollaisessa yhteiskunnassa ole mitään järkeä. Mutta peli jatkuu yhä. Panoksena ovat ihmiset, etenkin heidän sosiaaliset suhteensa ja elämänlaatunsa, sekä luonnonvarat ja ympäristö. Tuotot ovat valtavia, kun tuotannontekijöitä riistetään surutta. Tuotot menevät suuromistajille, jotka hallitsevat koko valtavaa järjestelmää, johon on liitetty jo suurin osa maailmaa. Poliitikot ja sitä kautta valtiot ovat polvillaan omistajien lobbarien edessä. Niin sanotut kehitysmaat ovat täysin näiden rahan herrojen armoilla. Korruptio kukoistaa hallinnossa. Suuromistajat eivät piittaa siitä, mitä ihmisille tai ympäristölle tapahtuu, mutta yhdessä asiassa he hallitsevat suvereenisti jalon kierrättämisen taidon: he kierrättävät rahansa turvaan veroparatiiseihin kauas verottajan ulottumattomiin. Asevarusteluun he muistavat kuitenkin sijoittaa, koska ihmisiä hallitaan viime kädessä väkivaltakoneistojen avulla.</p><p>Talousjärjestelmä luo myös diskurssin. Juuri kukaan ei kyseenalaista sitä. Ajatuksetta toistellaan samoja, rituaalinomaisia hokemia talouskasvun autuudesta, vaikka ympärillä vallitsee yhä enenevissä määrin työttömyys, asunnottomuus, leipäjonot, velkavankeus, näköalattomuus, ryöstetyt ja saastutetut maat, metsät, vedet ja ilma. Kuljetaan yhä lähemmäs kohti täydellistä sosiaalista, ekologista ja ekonomista katastrofia, mutta harvaa se tuntuu haittaavan. Tosin ihmiset oirehtivat. Suomessakin masennuslääkkeiden käyttö on kymmenkertaistunut 1990-luvun alusta, ja nykyään 400&nbsp;000 suomalaista syö masennuslääkkeitä. Mutta se on tietysti lääketeollisuuden mieleen. Ja talous kasvaa.</p><p>Nykyisen talous- ja yhteiskuntajärjestelmän tiedetään tuoneen meille joskus paljon hyvää ja helpon elämän, joten haluamme yhä ripustautua siihen, vaikka koko ajan saamme todistusaineistoa järjestelmämme vääryydestä, epäoikeudenmukaisuudesta, suoranaisesta pahuudesta ja ylivertaisesta järjettömyydestä. Silti haluamme uskoa kaiken olevan hyvin. Emme halua miettiä epämiellyttäviä asioita.</p><p>Oli miten oli, kaikkein naurettavimmalta kuulostaa talouskasvun hokeminen. Nykyhallitus on sitä toistellut edeltäjiensä tavoin. Samoin näennäisoppositio. Lopputulos on, että maassa on edelleen 400&nbsp;000 työtöntä. Missä ovat ne kiky-sopimuksen, palkkojen jäädyttämisen sekä yritysverotuksen alentamisen dynaamiset vaikutukset, joiden piti auttaa maamme ennen näkemättömään kukoistukseen? Eivät missään, koska koko talousjärjestelmä on mieltä vailla. Tehtyjen työtuntien määrä ei ole kasvanut sitten 1990-luvun alun, mutta samassa ajassa tuottavuus on kaksinkertaistunut. Talouskasvun hyödyt ovat siis menneet hyvin harvoille. Käytännössä ne on jaettu osinkoina, bonuksina ja muina palkintoina omistamisesta tai johtajana olemisesta.</p><p>Muutos on välttämätön ja väistämätön. Tarvitsemme vakaan yhteiskunnan, joka perustuu kohtuuden vaatimukseen, ihmiskunnan solidaarisuuteen, tasa-arvoon sekä luonnon kunnioittamiseen ja siitä huolehtimiseen. Olisi helpompi sopeutua muutokseen, jos se voitaisiin toteuttaa vapaaehtoisesti ja vähitellen mukautuen. Lajityypillisesti ihminen vastustaa muutoksia, kunnes ne on aivan pakko toteuttaa. Mutta korvennummeko siinä vaiheessa jo elävältä, hukummeko nousevan merenpinnan alle vai kuolemmeko yli planeetan leviävissä sodissa ja levottomuuksissa? Ihmisen mielestä se on sen ajan murhe. Sellaisten miettiminen ei edistä talouskasvua, nykyajan jumalaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Henri Aitakari</p><p>puheenjohtaja</p><p>Itsenäisyyspuolue</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Talouskasvu loi työtä ja hyvinvointia silloin, kun länsimaisia yhteiskuntia rakennettiin. Kaikki piti tehdä, kun juuri mitään ei ollut. Ei riittävää tieverkostoa, ei tarpeeksi kouluja, sairaaloita tai muuta infrastruktuuria. Myös teollisuus lisääntyi, ja teollisuuteen tarvittiin työntekijöitä. Vähitellen yhteiskuntien perustoiminnot valmistuivat, tehtaita automatisoitiin, ja työ luonnollisesti väheni. Mutta jo vain oli huomattu, että aina kun ihmiskunnalle tulee uusia tarpeita, todellisia tai varta vasten luotuja, syntyy talouskasvua. Ympäristön tilasta ei oltu huolissaan. Tärkeintä oli, että saadaan tuotanto ja kulutus kasvuun.

Vähitellen alkoi kuulua yhä voimakkaammin äänenpainoin tietoja ympäristön tilan heikkenemisestä. Metsät kärsivät, sademetsiä tuhottiin, lajeja kuoli sukupuuttoon, jäätiköt alkoivat sulaa, valtameret täyttyivät muovista. Suurin syy tähän kaikkeen oli talousjärjestelmä, joka toimi vain kasvusta ja synnytti siten kasvupakon. Mainonnan avulla luotiin yhä uusia ja erikoisempia tarpeita, valmistettiin täysin käsittämätön määrä tavaraa, jota kuljeteltiin ristiin rastiin maapallon ääreltä toiselle. Tarkoituksella valmistettiin myös heikkolaatuista tavaraa, jotta kulutus ja tuotanto saataisiin kasvuun.

Jo vuosikymmenten ajan talouskasvupakon synnyttämät hyödyt olivat kasaantuneet hyvin harvoille rikkaille ja mahtaville suuromistajille. Tavallisella kansalla ei ollut edes rahaa, jolla se olisi ostanut valmistamaansa turhaa tuotantoa, jota se kuitenkin pakonomaisesti janosi mainonnan takia. Niinpä kansan piti ostaa tuotteet velaksi. Omistajien pankit myönsivät lainarahaa avokätisesti. Jos luottotiedot olivat menneet, sai rahaa pikavippifirmoilta. Jos ei maksanut velkojaan, pankki vei autot ja asunnot. Jos maksoi, piti tietysti maksaa myös korkokulut. Pikavippifirmat taas perivät niin korkeita korkoja, että harvalla oli mahdollisuutta maksaa vippejään takaisiin. Firmat laittoivatkin sitten perintätoimistot asialle. Jos halusi välttää ulosoton, oli pakko tehdä entistä enemmän töitä, joista maksettiin huonoa palkkaa ja jotka tappoivat lopulta joidenkin elämänilon kokonaan. Elämästä oli tullut pakonomaista suorittamista.

Monet valtiotkin aloittivat toimintojensa rahoittamisen suuromistajien pankeilta otettavilla lainoilla. Myös ne joutuivat maksamaan veloistaan korot, vaikka olisivat voineet itsekin rahoittaa toimintojaan ilman korkokuluja. Lisäksi valtiot, käytännössä siis tavalliset veronmaksajat, jopa pelastivat näitä pankkeja konkursseilta sen jälkeen, kun pankit olivat omalla hölmöllä toiminnallaan saaneet koko talousjärjestelmän täysin sekaisin.

Olisi voinut luulla, että jossain vaiheessa peli olisi vihelletty poikki. Eihän tuollaisessa yhteiskunnassa ole mitään järkeä. Mutta peli jatkuu yhä. Panoksena ovat ihmiset, etenkin heidän sosiaaliset suhteensa ja elämänlaatunsa, sekä luonnonvarat ja ympäristö. Tuotot ovat valtavia, kun tuotannontekijöitä riistetään surutta. Tuotot menevät suuromistajille, jotka hallitsevat koko valtavaa järjestelmää, johon on liitetty jo suurin osa maailmaa. Poliitikot ja sitä kautta valtiot ovat polvillaan omistajien lobbarien edessä. Niin sanotut kehitysmaat ovat täysin näiden rahan herrojen armoilla. Korruptio kukoistaa hallinnossa. Suuromistajat eivät piittaa siitä, mitä ihmisille tai ympäristölle tapahtuu, mutta yhdessä asiassa he hallitsevat suvereenisti jalon kierrättämisen taidon: he kierrättävät rahansa turvaan veroparatiiseihin kauas verottajan ulottumattomiin. Asevarusteluun he muistavat kuitenkin sijoittaa, koska ihmisiä hallitaan viime kädessä väkivaltakoneistojen avulla.

Talousjärjestelmä luo myös diskurssin. Juuri kukaan ei kyseenalaista sitä. Ajatuksetta toistellaan samoja, rituaalinomaisia hokemia talouskasvun autuudesta, vaikka ympärillä vallitsee yhä enenevissä määrin työttömyys, asunnottomuus, leipäjonot, velkavankeus, näköalattomuus, ryöstetyt ja saastutetut maat, metsät, vedet ja ilma. Kuljetaan yhä lähemmäs kohti täydellistä sosiaalista, ekologista ja ekonomista katastrofia, mutta harvaa se tuntuu haittaavan. Tosin ihmiset oirehtivat. Suomessakin masennuslääkkeiden käyttö on kymmenkertaistunut 1990-luvun alusta, ja nykyään 400 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä. Mutta se on tietysti lääketeollisuuden mieleen. Ja talous kasvaa.

Nykyisen talous- ja yhteiskuntajärjestelmän tiedetään tuoneen meille joskus paljon hyvää ja helpon elämän, joten haluamme yhä ripustautua siihen, vaikka koko ajan saamme todistusaineistoa järjestelmämme vääryydestä, epäoikeudenmukaisuudesta, suoranaisesta pahuudesta ja ylivertaisesta järjettömyydestä. Silti haluamme uskoa kaiken olevan hyvin. Emme halua miettiä epämiellyttäviä asioita.

Oli miten oli, kaikkein naurettavimmalta kuulostaa talouskasvun hokeminen. Nykyhallitus on sitä toistellut edeltäjiensä tavoin. Samoin näennäisoppositio. Lopputulos on, että maassa on edelleen 400 000 työtöntä. Missä ovat ne kiky-sopimuksen, palkkojen jäädyttämisen sekä yritysverotuksen alentamisen dynaamiset vaikutukset, joiden piti auttaa maamme ennen näkemättömään kukoistukseen? Eivät missään, koska koko talousjärjestelmä on mieltä vailla. Tehtyjen työtuntien määrä ei ole kasvanut sitten 1990-luvun alun, mutta samassa ajassa tuottavuus on kaksinkertaistunut. Talouskasvun hyödyt ovat siis menneet hyvin harvoille. Käytännössä ne on jaettu osinkoina, bonuksina ja muina palkintoina omistamisesta tai johtajana olemisesta.

Muutos on välttämätön ja väistämätön. Tarvitsemme vakaan yhteiskunnan, joka perustuu kohtuuden vaatimukseen, ihmiskunnan solidaarisuuteen, tasa-arvoon sekä luonnon kunnioittamiseen ja siitä huolehtimiseen. Olisi helpompi sopeutua muutokseen, jos se voitaisiin toteuttaa vapaaehtoisesti ja vähitellen mukautuen. Lajityypillisesti ihminen vastustaa muutoksia, kunnes ne on aivan pakko toteuttaa. Mutta korvennummeko siinä vaiheessa jo elävältä, hukummeko nousevan merenpinnan alle vai kuolemmeko yli planeetan leviävissä sodissa ja levottomuuksissa? Ihmisen mielestä se on sen ajan murhe. Sellaisten miettiminen ei edistä talouskasvua, nykyajan jumalaa.

 

Henri Aitakari

puheenjohtaja

Itsenäisyyspuolue

]]>
5 http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258834-talouskasvusta-ei-ole-pelastajaksi#comments Kohtuus Sosiaaliset ongelmat Talouskasvu Työllisyys Ympäristöongelmat Mon, 30 Jul 2018 19:56:11 +0000 Henri Aitakari http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258834-talouskasvusta-ei-ole-pelastajaksi
Mielekästä työtä vai masennusta? http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258831-mielekasta-tyota-vai-masennusta <p>Jokaisella pitäisi olla oikeus mielekkääseen työhön. Työhön, josta saa sellaista palkkaa, että pärjää ilman sosiaalietuuksia, tai ainakin ilman toimeentulotukea. Suomessa kuitenkin on paljon sellaisia työläisiä joiden palkka on niin mitätön, että palkan lisäksi pitää voimavaroja käyttää toimeentulotuen hakemiseen, ja monenlaiseen muuhun &quot;kikkailuun&quot;, jotta pärjää.</p><p>Työn pitäisi olla mielekästä. Työn mielekkyys pitää sisällään sen, että pomo on sopivasti empaattinen ja reilu. Ketään ei pitäisi pakottaa olemaan paskahommissa paskan pomon alaisuudessa.&nbsp; Siten Suomessa kuitenkin toimitaan. Se on takuuvarmasti yksi syy siihen, että Suomessa on niin paljon masentuneita.</p><p>Töistä poisjäämisen, eli irtisanoutumisen, hyväksyttävänä syynä pitäisi voida olla: pomo oli paska, työilmapiiri oli paska, ja muut tuonkaltaiset tekijät. Jos joutuu tekemään töitä huonossa työilmapiirissä, ehkä jopa kiusattuna, niin sillä voi olla varsin vakavat seuraukset - siksi ketään ei pitäisi pakottaa vastenmielisiin työtehtäviin tai työpaikkoihin.</p><p>Olen varma, että on olemassa suuri joukko ihmisiä jotka tekevät vaikka niitä paskahommia, kunhan vain työilmapiiri on hyvä ja kannustava. Paskassa ilmapiirissä paskahommat johtavat ongelmiin, ehkä jopa mielenterveysongelmiin. Ne johtavat jopa niin pahoihin ongelmiin, että työntekijä ei paskapaikan paskahomman jälkeen enää töihin kykene - <a href="http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242948-pitaisiko-perustaa-itsemurha-sivusto-ei-kukaan-itseaan-huvikseen-tapa">ei ehkä kykene edes töitä hakemaan</a>.</p><p>Ongelmia joita joillakin työpaikoilla on ei ratkaista nykymallin pakoilla eikä karensseilla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jokaisella pitäisi olla oikeus mielekkääseen työhön. Työhön, josta saa sellaista palkkaa, että pärjää ilman sosiaalietuuksia, tai ainakin ilman toimeentulotukea. Suomessa kuitenkin on paljon sellaisia työläisiä joiden palkka on niin mitätön, että palkan lisäksi pitää voimavaroja käyttää toimeentulotuen hakemiseen, ja monenlaiseen muuhun "kikkailuun", jotta pärjää.

Työn pitäisi olla mielekästä. Työn mielekkyys pitää sisällään sen, että pomo on sopivasti empaattinen ja reilu. Ketään ei pitäisi pakottaa olemaan paskahommissa paskan pomon alaisuudessa.  Siten Suomessa kuitenkin toimitaan. Se on takuuvarmasti yksi syy siihen, että Suomessa on niin paljon masentuneita.

Töistä poisjäämisen, eli irtisanoutumisen, hyväksyttävänä syynä pitäisi voida olla: pomo oli paska, työilmapiiri oli paska, ja muut tuonkaltaiset tekijät. Jos joutuu tekemään töitä huonossa työilmapiirissä, ehkä jopa kiusattuna, niin sillä voi olla varsin vakavat seuraukset - siksi ketään ei pitäisi pakottaa vastenmielisiin työtehtäviin tai työpaikkoihin.

Olen varma, että on olemassa suuri joukko ihmisiä jotka tekevät vaikka niitä paskahommia, kunhan vain työilmapiiri on hyvä ja kannustava. Paskassa ilmapiirissä paskahommat johtavat ongelmiin, ehkä jopa mielenterveysongelmiin. Ne johtavat jopa niin pahoihin ongelmiin, että työntekijä ei paskapaikan paskahomman jälkeen enää töihin kykene - ei ehkä kykene edes töitä hakemaan.

Ongelmia joita joillakin työpaikoilla on ei ratkaista nykymallin pakoilla eikä karensseilla.

]]>
0 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258831-mielekasta-tyota-vai-masennusta#comments Masennus Mielenterveys Työllisyys Työn mielekkyys Työttömyys Mon, 30 Jul 2018 19:41:40 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258831-mielekasta-tyota-vai-masennusta
Hallituksen toimet ovat vain pieni juonenkäänne työllisyyden paranemisessa http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258752-hallituksen-toimet-ovat-vain-pieni-juonenkaanne-tyollisyyden-paranemisessa <p>Nyt kun Suomen työmarkkinoilla ovat selvät nousukauden elkeet, on alkanut spekulaatio siitä, mikä Suomen on vetänyt ylös. Jos asiaa hieman yksinkertaistaa, jokainen joka kehuu, kuinka heidän oma porukkansa on tehnyt oikeita päätöksiä nousun aikaansaamiseksi, puhuu hieman turhan suurella suulla.&nbsp;</p><p>Esimerkiksi hallituksen vahvasti ajama kiky -sopimus astui voimaan 1.2.2017. Kuitenkin nousun käynnistyminen yrityksissä oli <a href="http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224016-nousukausi-on-alkanut-oletko-valmis">selvästi nähtävissä jo syksyllä 2016&nbsp;</a>. Kuten EK:n ulkomaankaupan tilastoistakin näkee, niin vienti oli lähtenyt nousuun jo 2016. Kun ottaa huomioon, että vientitilasto on toteutunutta vientiä, niin on helppo vetää johtopäätös, että yrityksissä oli viimeistään vuoden 2016 keskivaiheilla havaittu viennin elpymistä.</p><p>Työmarkkinoiden kuumeneminen on ainakin tähän saaka ollut voimakkaasti riippuvaista viennistä. Vientiyritykset tarvitsevat huippusuhdanteessa paljon resursseja, joita ei kyetä käynnistämään tuosta vain. Siitä syystä niillä on paljon alihankintaa ja alihankkijoilla taas omat tarpeensa aina päivähoitopaikkojen ja koulujen rakentamiseen saakka.</p><p>Koska Suomi on edelleenkin hyvin vientivetoinen, ei poliittisilla päätöksillä ole useinkaan ratkaisevaa merkitystä työllisyyttä lisäävänä tai vähentävänä asiana. Työllisyyspolitiikalla voidaan tehokkaasti kyllä ohjata milaista työvoimaa on tarjolla, mutta työvoiman iso kysyntäpiikki syntyy Suomen ulkopuolella tapahtuvien asioiden seurauksena..</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nyt kun Suomen työmarkkinoilla ovat selvät nousukauden elkeet, on alkanut spekulaatio siitä, mikä Suomen on vetänyt ylös. Jos asiaa hieman yksinkertaistaa, jokainen joka kehuu, kuinka heidän oma porukkansa on tehnyt oikeita päätöksiä nousun aikaansaamiseksi, puhuu hieman turhan suurella suulla. 

Esimerkiksi hallituksen vahvasti ajama kiky -sopimus astui voimaan 1.2.2017. Kuitenkin nousun käynnistyminen yrityksissä oli selvästi nähtävissä jo syksyllä 2016 . Kuten EK:n ulkomaankaupan tilastoistakin näkee, niin vienti oli lähtenyt nousuun jo 2016. Kun ottaa huomioon, että vientitilasto on toteutunutta vientiä, niin on helppo vetää johtopäätös, että yrityksissä oli viimeistään vuoden 2016 keskivaiheilla havaittu viennin elpymistä.

Työmarkkinoiden kuumeneminen on ainakin tähän saaka ollut voimakkaasti riippuvaista viennistä. Vientiyritykset tarvitsevat huippusuhdanteessa paljon resursseja, joita ei kyetä käynnistämään tuosta vain. Siitä syystä niillä on paljon alihankintaa ja alihankkijoilla taas omat tarpeensa aina päivähoitopaikkojen ja koulujen rakentamiseen saakka.

Koska Suomi on edelleenkin hyvin vientivetoinen, ei poliittisilla päätöksillä ole useinkaan ratkaisevaa merkitystä työllisyyttä lisäävänä tai vähentävänä asiana. Työllisyyspolitiikalla voidaan tehokkaasti kyllä ohjata milaista työvoimaa on tarjolla, mutta työvoiman iso kysyntäpiikki syntyy Suomen ulkopuolella tapahtuvien asioiden seurauksena..

]]>
14 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258752-hallituksen-toimet-ovat-vain-pieni-juonenkaanne-tyollisyyden-paranemisessa#comments Kotimaa Kasvu Kiky Työllisyys Työttömyys Sat, 28 Jul 2018 07:18:22 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258752-hallituksen-toimet-ovat-vain-pieni-juonenkaanne-tyollisyyden-paranemisessa
Työntekijöille koulutusrahaa? http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258744-tyontekijoille-koulutusrahaa <p>AKAVA on esittänyt, että töissä oleville pitäisi alkaa maksaa koulutusrahaa tonnin verran joka kolmas vuosi. Tuolla osaltaan taattaisiin se, että töissä olevien ammattitaito pysyy ajan tasalla. Toisaalta koulutusraha antaisi viestin, että ei pidä jäädä &quot;tuleen makaamaan&quot; vaan koko ajan pitää kouluttautua - se on nykyaikaa.</p><p>Elinkeinoministeri Mika Lintilän mukaan AKAVAn esittämä malli on yksi hyvä mahdollisuus tukea työssäkäyviä ja auttaa heitä säilyttämään työpaikkansa ja ammattitaitonsa. Noin miljoona töissäkäydää ihmistä tarvitsee täydennyskoulutusta seuraavien kymmenen vuoden aikana.</p><p>Pitäisikö koulutusrahan rinnalla tukea myös työttömiä. Heitä joilla on vähemmän varoja kouluttautua. Vaikka työtön pääsisikin koulutukseen niin ainakin erilaisissa korttikoulutuksissa kortit pitää itse maksaa. Joillakin kursseilla pitää lunastaa useamman sadan euron kortit. Se voi olla monelle esteenä hakea koulutukseen.</p><p><strong>Ote TE-toimiston ilmoituksesta koskien erästä työvoimakoulutusta:</strong><br /><em>&quot;Kustannukset<br /><br />Koulutuksen osallistumismaksu on 322 &euro;. Hintaan sisältyy kortteihin liittyvät viranomaismaksut.&quot;</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> AKAVA on esittänyt, että töissä oleville pitäisi alkaa maksaa koulutusrahaa tonnin verran joka kolmas vuosi. Tuolla osaltaan taattaisiin se, että töissä olevien ammattitaito pysyy ajan tasalla. Toisaalta koulutusraha antaisi viestin, että ei pidä jäädä "tuleen makaamaan" vaan koko ajan pitää kouluttautua - se on nykyaikaa.

Elinkeinoministeri Mika Lintilän mukaan AKAVAn esittämä malli on yksi hyvä mahdollisuus tukea työssäkäyviä ja auttaa heitä säilyttämään työpaikkansa ja ammattitaitonsa. Noin miljoona töissäkäydää ihmistä tarvitsee täydennyskoulutusta seuraavien kymmenen vuoden aikana.

Pitäisikö koulutusrahan rinnalla tukea myös työttömiä. Heitä joilla on vähemmän varoja kouluttautua. Vaikka työtön pääsisikin koulutukseen niin ainakin erilaisissa korttikoulutuksissa kortit pitää itse maksaa. Joillakin kursseilla pitää lunastaa useamman sadan euron kortit. Se voi olla monelle esteenä hakea koulutukseen.

Ote TE-toimiston ilmoituksesta koskien erästä työvoimakoulutusta:
"Kustannukset

Koulutuksen osallistumismaksu on 322 €. Hintaan sisältyy kortteihin liittyvät viranomaismaksut."

]]>
1 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258744-tyontekijoille-koulutusrahaa#comments Koulutusraha Työllisyys Työttömyys Työttömyysetuudet Sat, 28 Jul 2018 02:39:20 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258744-tyontekijoille-koulutusrahaa