Sekularismi http://riittaitakyla.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132542/all Wed, 04 Jul 2018 13:47:57 +0300 fi Jyrkkä uskontokielteisyys sopii ainakin teineille ja älyllisesti laiskoille http://vistbacka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257829-jyrkka-uskontokielteisyys-sopii-ainakin-teineille-ja-alyllisesti-laiskoille <p>Ateisti tässä terve. Mielestäni uskonnollisten ihmisten pitäminen urpoina vain siksi, että he uskovat asioihin, joihin en itse usko, ilmentää useimpien aikuisten tapauksessa silkkaa älyllistä laiskuutta. Se voi toki olla hyvinkin tarpeellinen vaihe käydä läpi vaikkapa uskontoon indoktrinoidulle teini-ikäiselle, joka on ensimmäistä kertaa löytänyt sellaisia näkökulmia, jotka auttavat kyseenalaistamaan dogmia, ja ehkäpä kokenut vapautumista uskonnon kahleista. Mutta mitä enemmän vuosia karttuu, sitä vähemmän uskonnon näkeminen ainoastaan uskontoa kritisoivasta näkökulmasta on jees &ndash; ainakaan kenellekään, joka pitää aidosti kriittistä ajattelua ja maailman monipuolista ymmärtämistä arvossa.<br /><br />Oli epäilemättä aika, jona yksiselitteinen uskontokielteisyys oli laajemminkin cool ja punk, mutta nykyään se näyttäytyy lähinnä väljähtäneenä, tyhjänpäiväisenä meuhkaamisena.<br /><br />Uskontokritiikkiin kannattaa totta kai perehtyä, siis esimerkiksi niihin perus-Dawkinseihin, Harriseihin ja vastaaviin. On yleissivistystä ymmärtää, miten paljon uskontojen nimissä on tehty pahaa. Niinikään on hyödyllistä tiedostaa, millaisin tavoin uskontojen avulla voidaan manipuloida, ohjailla, tukahduttaa ja pahoinpidellä ja jopa tappaa ihmisiä. Ja totta kai on hyvä juttu, että on kykyä pureskella uskonnollisten teosten sisältöpuolta kriittisellä aivolla. Nämä ovat kelpo näkökulmia, enkä katso, että niitä koskevaa keskustelua ja pohtimista olis mitään syytä kiirehtiä lopettamaan.<br /><br />Mutta samanaikaisesti myös uskontojen myönteisten puolien ymmärtämisen tulisi olla yleissivistystä. Tätä koskevan ymmärryksen kartuttamisessa meillä on mielestäni todella paljon tekemistä. Tulevaisuudessa on toivottavasti ihan perusjuttu tiedostaa, millaisia terveyttä ja hyvinvointia lisääviä psykologisia ja sosiaalisia tehtäviä monet uskonnolliset käytännöt toteuttavat. Näiden arvon ymmärtääkseen ei ole välttämätöntä omaksua niitä uskonnon sisäisiä narratiiveja, jotka selittävät toimintaa vaikkapa jonkin kaikkivoivan autoritäärisen olennon mieltymyksillä. Kyseisiä asioita voi ymmärtää, ja pitää arvossa, ihan vain ihmislajia koskevien faktojen pohjalta.<br /><br /><strong>Uskonto voi tuoda elämään järkeä</strong><br /><br />Vaikken uskoisi minkään jumalaolennon vaativan ihmiseltä kirkossa käyntiä joka sunnuntai, se ei tee kirkossa käynnistä typerää. Kun katsoo, millaisia asioita ihmiset parhaan nykytiedon valossa pitävät arvossa (esim. terveitä perhesuhteita ja yhteisöllisyyttä, ystävyyttä, yhteisiä rituaaleja, vakautta ja turvaa, vapautta, jaettuja arvoja), ei ole vaikea huomata, että uskonnot ja uskonnolliset yhteisöt tarjoavat tai tukevat näistä monia &ndash; ja että monien uskonnottomien ihmisten on toisaalta vaikea löytää niitä elämäänsä. Ihmisten arvostamien asioiden näkökulmasta monet uskonnolliset ihmiset toimivat siten itse asiassa järkevämmin kuin monet sekulaarit ihmiset. Kun usko siihen, että Jumala haluaa ihmisen pitävän huolta kanssaihmisistään, tukee ihmisen kykyä tehdä niin, annan tälle täyden tukeni vaikken itse uskoisi siihen, että mikään jumala haluaa yhtään mitään.&nbsp;<br /><br />Voin kuvitella, että monen sekulaarin liberaalin on vaikea nähdä, mitä tekemistä uskonnolla voi olla vaikkapa vapauden kanssa. Jos tunnistat ajatuksen, haluan rohkaista funtsimaan asiaa lisää. Vapaus ei ole ainoastaan sitä, että on mahdollisimman paljon erilaisia asioita, joiden välillä valita.<br /><br />Toinen yleinen vastaväite on, että mikään edelläkuvatuista myönteisistä asioista ei edellytä uskontoa. Ehkä. Mutta, edelleenkin ateistina, olen nähnyt monia ihmisiä, jotka ovat löytäneet niitä vasta uskonnollisesta yhteisöstä. Mikään ei toistaiseksi ole saanut minua vakuuttuneeksi siitä, että se, että ihminen löytää uskonnosta hyveellistä elämää tukevia elementtejä olisi selkeän ongelmallinen asia vain siksi, etten jaa hänen uskomusjärjestelmäänsä. Moni ateisti (tiedän tämän, koska olen itse ollut tällainen ateisti) mieltää asian jotakuinkin niin, että jos uskontoa on mukana, kokonaisuus jää aina miinuksen puolelle. Minusta tämä on yksinkertaisesti naiivi ja suppea ajattelutapa.<br /><br />Ylipäänsäkin annamme mielestäni aivan liian vähän arvoa sille, millaisia tekoja ihmisten uskomuksista seuraa, ja liikaa sille, että heidän maailmaa jäsentävät tarinansa eroavat omistamme.&nbsp;Kun hahmotamme todellisuutta eri käsitekartastoilla kuin nuo toiset, &ndash; kun yksi porukka puhuu jumalasta ja toinen ei &ndash;, meidän on vaikea huomata ajattelun ja toiminnan monia yhdenmukaisuuksia. Ihmisen ajatusmaailman vaikutukset ovat tärkeämpi asia kuin se kieli ja ne myytit, joilla he maailmaa jäsentävät.<br /><br />Emme tietenkään voi lakata pyrkimästä kohti eheämpää, totuudenmukaisempaa kuvaa todellisuudesta, eikä tarvitsekaan. Kriittisen ajattelukykymme&nbsp;vuosituhansia kestäneen&nbsp;jalostumisen myötä monet aiemmin totena pitämämme käsitykset ovat vähitellen karisseet pois. Olemme korvanneet monia huonosti toimivia myyttejä paremmin toimivilla myyteillä. Voi olla, että tämä kehityskulku johtaa siihen, että uskontojen hyviä puolia on tulevaisuudessa riittämiin tarjolla ilman uskontoakin. Ilmeinen tosiasia kenelle tahansa asiaa älyllisellä rehellisyydellä tarkastelevalle kuitenkin on, että toistaiseksi uskonnoille on paljon tilausta. Uskonnot tarjoavat lukemattoman monille ihmisille jotain sellaista, mitä he eivät ole mistään muualta löytäneet. Ne palvelevat monia inhimillisiä tarpeita, ja siinä määrin kuin yhtä hyviä tai parempia sekulaareja vaihtoehtoja onkin tarjolla, se ei suurelle osalle tämän maailman ihmisistä ole vielä millään muotoa ilmeistä.<br /><br /><strong>Sokea piste</strong><br /><br />Meillä ihmisillä on monesti vaikeuksia ymmärtää, miten jonkun maailmaa toisin jäsentävän ihmisen elämäntavasta ja maailmankuvasta voisi oppia jotain hyödyllistä.&nbsp;<br /><br />Mitä huonommin uskonnottomat ihmiset ymmärtävät uskontojen mekanismeja, sitä todennäköisemmin he kuvittelevat olevansa itse vapaita kyseisistä mekanismeista, jotka eivät todellisuudessa ilmene ainoastaan selkeän uskonnollisissa ihmisissä: myös uskonnottomat ihmiset toteuttavat tietämättään, hyvässä ja pahassa, monia niistä ajattelu- ja toimintamalleista, joita uskonnollisissa ihmisissä havaitsevat ja usein kritisoivat.&nbsp;<br /><br />Kun uskonnottomat ihmiset ymmärtävät huonosti uskontojen myönteisiä funktioita, heidän on vaikea muodostaa uskontojen roolista sellaista eheää kokonaiskuvaa, joka edesauttaisi uskontojen &ndash; siis myös niiden aidosti haitallisten puolten &ndash; käsittelyä kestävällä tavalla. Kun kokonaiskuva on liian yksipuolinen, on myös epätodennäköisempää, että he saavuttaisivat uskonnollisten ihmisten kanssa kunnioittavia, vaikutuksiltaan rakentavia vuorovaikutussuhteita, jollaisia voi jännitteisessä maailmanajassamme pitää välttämättömänä asiana.</p><p><br />Tämä kaikki ilmentää mielestäni aivan valtavan räikeää sokeaa pistettä, joka koskettaa suurta osaa sekulaarista maailmasta. Minusta vaikuttaa kyllä siltä, että alamme olla valmiita aihepiiriä jäsentävien ajatusmalliemme päivittämiseen, mutta jään vielä odottamaan laajamittaisemman keskustelun käynnistymistä.</p> Ateisti tässä terve. Mielestäni uskonnollisten ihmisten pitäminen urpoina vain siksi, että he uskovat asioihin, joihin en itse usko, ilmentää useimpien aikuisten tapauksessa silkkaa älyllistä laiskuutta. Se voi toki olla hyvinkin tarpeellinen vaihe käydä läpi vaikkapa uskontoon indoktrinoidulle teini-ikäiselle, joka on ensimmäistä kertaa löytänyt sellaisia näkökulmia, jotka auttavat kyseenalaistamaan dogmia, ja ehkäpä kokenut vapautumista uskonnon kahleista. Mutta mitä enemmän vuosia karttuu, sitä vähemmän uskonnon näkeminen ainoastaan uskontoa kritisoivasta näkökulmasta on jees – ainakaan kenellekään, joka pitää aidosti kriittistä ajattelua ja maailman monipuolista ymmärtämistä arvossa.

Oli epäilemättä aika, jona yksiselitteinen uskontokielteisyys oli laajemminkin cool ja punk, mutta nykyään se näyttäytyy lähinnä väljähtäneenä, tyhjänpäiväisenä meuhkaamisena.

Uskontokritiikkiin kannattaa totta kai perehtyä, siis esimerkiksi niihin perus-Dawkinseihin, Harriseihin ja vastaaviin. On yleissivistystä ymmärtää, miten paljon uskontojen nimissä on tehty pahaa. Niinikään on hyödyllistä tiedostaa, millaisin tavoin uskontojen avulla voidaan manipuloida, ohjailla, tukahduttaa ja pahoinpidellä ja jopa tappaa ihmisiä. Ja totta kai on hyvä juttu, että on kykyä pureskella uskonnollisten teosten sisältöpuolta kriittisellä aivolla. Nämä ovat kelpo näkökulmia, enkä katso, että niitä koskevaa keskustelua ja pohtimista olis mitään syytä kiirehtiä lopettamaan.

Mutta samanaikaisesti myös uskontojen myönteisten puolien ymmärtämisen tulisi olla yleissivistystä. Tätä koskevan ymmärryksen kartuttamisessa meillä on mielestäni todella paljon tekemistä. Tulevaisuudessa on toivottavasti ihan perusjuttu tiedostaa, millaisia terveyttä ja hyvinvointia lisääviä psykologisia ja sosiaalisia tehtäviä monet uskonnolliset käytännöt toteuttavat. Näiden arvon ymmärtääkseen ei ole välttämätöntä omaksua niitä uskonnon sisäisiä narratiiveja, jotka selittävät toimintaa vaikkapa jonkin kaikkivoivan autoritäärisen olennon mieltymyksillä. Kyseisiä asioita voi ymmärtää, ja pitää arvossa, ihan vain ihmislajia koskevien faktojen pohjalta.

Uskonto voi tuoda elämään järkeä

Vaikken uskoisi minkään jumalaolennon vaativan ihmiseltä kirkossa käyntiä joka sunnuntai, se ei tee kirkossa käynnistä typerää. Kun katsoo, millaisia asioita ihmiset parhaan nykytiedon valossa pitävät arvossa (esim. terveitä perhesuhteita ja yhteisöllisyyttä, ystävyyttä, yhteisiä rituaaleja, vakautta ja turvaa, vapautta, jaettuja arvoja), ei ole vaikea huomata, että uskonnot ja uskonnolliset yhteisöt tarjoavat tai tukevat näistä monia – ja että monien uskonnottomien ihmisten on toisaalta vaikea löytää niitä elämäänsä. Ihmisten arvostamien asioiden näkökulmasta monet uskonnolliset ihmiset toimivat siten itse asiassa järkevämmin kuin monet sekulaarit ihmiset. Kun usko siihen, että Jumala haluaa ihmisen pitävän huolta kanssaihmisistään, tukee ihmisen kykyä tehdä niin, annan tälle täyden tukeni vaikken itse uskoisi siihen, että mikään jumala haluaa yhtään mitään. 

Voin kuvitella, että monen sekulaarin liberaalin on vaikea nähdä, mitä tekemistä uskonnolla voi olla vaikkapa vapauden kanssa. Jos tunnistat ajatuksen, haluan rohkaista funtsimaan asiaa lisää. Vapaus ei ole ainoastaan sitä, että on mahdollisimman paljon erilaisia asioita, joiden välillä valita.

Toinen yleinen vastaväite on, että mikään edelläkuvatuista myönteisistä asioista ei edellytä uskontoa. Ehkä. Mutta, edelleenkin ateistina, olen nähnyt monia ihmisiä, jotka ovat löytäneet niitä vasta uskonnollisesta yhteisöstä. Mikään ei toistaiseksi ole saanut minua vakuuttuneeksi siitä, että se, että ihminen löytää uskonnosta hyveellistä elämää tukevia elementtejä olisi selkeän ongelmallinen asia vain siksi, etten jaa hänen uskomusjärjestelmäänsä. Moni ateisti (tiedän tämän, koska olen itse ollut tällainen ateisti) mieltää asian jotakuinkin niin, että jos uskontoa on mukana, kokonaisuus jää aina miinuksen puolelle. Minusta tämä on yksinkertaisesti naiivi ja suppea ajattelutapa.

Ylipäänsäkin annamme mielestäni aivan liian vähän arvoa sille, millaisia tekoja ihmisten uskomuksista seuraa, ja liikaa sille, että heidän maailmaa jäsentävät tarinansa eroavat omistamme. Kun hahmotamme todellisuutta eri käsitekartastoilla kuin nuo toiset, – kun yksi porukka puhuu jumalasta ja toinen ei –, meidän on vaikea huomata ajattelun ja toiminnan monia yhdenmukaisuuksia. Ihmisen ajatusmaailman vaikutukset ovat tärkeämpi asia kuin se kieli ja ne myytit, joilla he maailmaa jäsentävät.

Emme tietenkään voi lakata pyrkimästä kohti eheämpää, totuudenmukaisempaa kuvaa todellisuudesta, eikä tarvitsekaan. Kriittisen ajattelukykymme vuosituhansia kestäneen jalostumisen myötä monet aiemmin totena pitämämme käsitykset ovat vähitellen karisseet pois. Olemme korvanneet monia huonosti toimivia myyttejä paremmin toimivilla myyteillä. Voi olla, että tämä kehityskulku johtaa siihen, että uskontojen hyviä puolia on tulevaisuudessa riittämiin tarjolla ilman uskontoakin. Ilmeinen tosiasia kenelle tahansa asiaa älyllisellä rehellisyydellä tarkastelevalle kuitenkin on, että toistaiseksi uskonnoille on paljon tilausta. Uskonnot tarjoavat lukemattoman monille ihmisille jotain sellaista, mitä he eivät ole mistään muualta löytäneet. Ne palvelevat monia inhimillisiä tarpeita, ja siinä määrin kuin yhtä hyviä tai parempia sekulaareja vaihtoehtoja onkin tarjolla, se ei suurelle osalle tämän maailman ihmisistä ole vielä millään muotoa ilmeistä.

Sokea piste

Meillä ihmisillä on monesti vaikeuksia ymmärtää, miten jonkun maailmaa toisin jäsentävän ihmisen elämäntavasta ja maailmankuvasta voisi oppia jotain hyödyllistä. 

Mitä huonommin uskonnottomat ihmiset ymmärtävät uskontojen mekanismeja, sitä todennäköisemmin he kuvittelevat olevansa itse vapaita kyseisistä mekanismeista, jotka eivät todellisuudessa ilmene ainoastaan selkeän uskonnollisissa ihmisissä: myös uskonnottomat ihmiset toteuttavat tietämättään, hyvässä ja pahassa, monia niistä ajattelu- ja toimintamalleista, joita uskonnollisissa ihmisissä havaitsevat ja usein kritisoivat. 

Kun uskonnottomat ihmiset ymmärtävät huonosti uskontojen myönteisiä funktioita, heidän on vaikea muodostaa uskontojen roolista sellaista eheää kokonaiskuvaa, joka edesauttaisi uskontojen – siis myös niiden aidosti haitallisten puolten – käsittelyä kestävällä tavalla. Kun kokonaiskuva on liian yksipuolinen, on myös epätodennäköisempää, että he saavuttaisivat uskonnollisten ihmisten kanssa kunnioittavia, vaikutuksiltaan rakentavia vuorovaikutussuhteita, jollaisia voi jännitteisessä maailmanajassamme pitää välttämättömänä asiana.


Tämä kaikki ilmentää mielestäni aivan valtavan räikeää sokeaa pistettä, joka koskettaa suurta osaa sekulaarista maailmasta. Minusta vaikuttaa kyllä siltä, että alamme olla valmiita aihepiiriä jäsentävien ajatusmalliemme päivittämiseen, mutta jään vielä odottamaan laajamittaisemman keskustelun käynnistymistä.

]]>
98 http://vistbacka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257829-jyrkka-uskontokielteisyys-sopii-ainakin-teineille-ja-alyllisesti-laiskoille#comments Kotimaa Ateismi Järki Sekularismi Uskonto Yleissivistys Wed, 04 Jul 2018 10:47:57 +0000 Henry Vistbacka http://vistbacka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257829-jyrkka-uskontokielteisyys-sopii-ainakin-teineille-ja-alyllisesti-laiskoille
Kurdit ovat islamistien pahin painajainen – Kurdistan tunnustettava itsenäiseksi http://kamalpalanijafi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240590-kurdit-ovat-islamistien-pahin-painajainen-kurdistan-tunnustettava-itsenaiseksi <p><strong>Kurdit ovat yksi suurimmista kansakunnista, joilla ei ole omaa valtiota. Kurdeja asuu yhteensä noin 25&ndash;35 miljoonaa Turkissa, Irakissa, Syyriassa, Iranissa ja Armeniassa. Pohjois-Irakin kurdialue aikoo järjestää tämän vuoden syyskuussa kansanäänestyksen, jossa punnitaan jatkaako se Irakin osana vaiko itsenäisenä valtiona.</strong></p><p>Kaikista sodista ja konflikteista huolimatta islamistit eivät ole onnistuneet tunkeutumaan Kurdistaniin. Uskonnon ja politiikan erottaminen toisistaan erottaa Etelä-Kurdistanin poliittisen kartan Irakista ja useista muista Lähi-idän maista. Islamistit vastustavat Kurdistanin demokraattista kehitystä ja sekularismia. Kurdistan on yksi niistä harvoista Lähi-idän maista, jossa on mahdollista olla kristitty, juutalainen tai vaikkapa ateisti. Poliittisen islamin edustajat pitävät kurdeja yhtä vastenmielisenä kansana, kuin natsit pitävät juutalaisia. Siksi Kurdistanin itsenäistymispyrkimyksiä on systemaattisesti vastustettu vuodesta toiseen. Siksi Turkki ei ole sallinut kurdeja neuvottelupöytiin ja siksi niin monet Lähi-idän maat eivät tule koskaan tunnustamaan Kurdistania itsenäiseksi. Kurdien vapaus ja itsenäisyys toteutuvat vain, jos länsimaat panostavat ja tukevat Kurdistanin itsenäistymispyrkimyksiä. Jotta Kurdistanista tulisi oikeasti kansainvälinen itsenäinen valtio, olisi muiden valtioiden tunnustettava se. Euroopan ja suurvaltojen rooli on keskeinen. Kurdit aikovat järjestää syyskuussa kansanäänestyksen autonomisen alueen itsenäisyydestä. Ennen syyskuuta on tehtävä voimakkaasti töitä sen eteen, että saisimme mahdollisimman monia valtioita ymmärrytettyä siitä, että nyt on kyse demokratian, rauhan ja ihmisoikeuksien tukemisesta itsenäisestä Kurdistanista puhuessamme.</p><p>Itsenäinen Kurdistan on kaikkien kurdien koti. Kurdistanin poliittiset puolueet ovat tehneet arvokasta työtä, mutta on hyvä muistaa, että puolueitten edut eivät saa koskaan mennä itsenäisyyden ja yhtenäisyyden edelle. Monet arabikansat ja muut islamistiset valtiot ovat pyrkineet sadan vuoden ajan pitämään kurdeja epäyhtenäisenä. Meillä ei ole enää varaa toistaa samoja virheitä rakkaat veljet ja siskot.</p><p>Kurdien poliittisista ristiriidoista huolimatta Kurdistanin poliittinen kulttuuri on alueen keskushallintoihin verrattuna varsin edistyksellinen, demokraattinen ja sekularistinen. Kurdien kamppailu Isisin kaltaisia väkivaltaisia fundamentalistisia voimia ja kansallista sortoa vastaan ansaitsee kansainvälisen tuen. Tukemalla kurdeja ja Kurdistanin itsenäistymispyrkimyksiä Eurooppa tukisi Lähi-idän tehokkainta demokraattista terrorisminvastaista liikettä. Samalla Eurooppa saisi tärkeän kauppakumppanin Lähi-idästä.</p><p>Itsenäisyyden vahvistaminen ei saa jäädä siitä kiinni, että Kurdistanissa on niin monia ongelmia tai siitä, että Kurdistanin presidentti Barzani on ilman demokraattista tukea ollut vallassa. On hyvä muistaa, että itsenäistymisen jälkeen ongelmia on paljon helpompi ratkoa, kuin pelkästään autonomisena alueena. Niin kauan, kun me emme ole itsenäisiä, niin islamistit tulevat pitämään huolen siitä, että kurdit pidetään jatkossakin harjoitettuna kansana, eli epäyhtenäisenä. Mitä kurdit tekevät rahalla, öljyllä ja rikkauksilla, jos eivät saa olla täysin vapaina, riippumattomia ja itsenäisiä? Kurdeilla on ainutlaatuinen tilaisuus tehdä historiaa ja tulla osaksi modernia yhteiskuntaa. Kurdit ovat satoja vuosia yrittäneet tulla toimeen arabien, turkkilaisten ja iranilaisten kanssa vailla tuloksia. Siksi on mentävä eteenpäin ja siksi on löydettävä uusia ratkaisuja itsenäisen Kurdistanin perustamiseen. Kurdien ei tarvitse kysyä lupaa naapurivaltioiltaan. Nyt on kurdien aika tullut.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Yksikään valtio ei ole itsenäistynyt ilman uhrauksia tai sillä tavalla, että kaikki olisi valmista ja kaikki olisi täydellisesti. Siksi sitä on turhaa edellyttää myöskään kurdikansan kohdalla. </strong></p><p>Seuraavia asioita on ratkaistava, mutta ne eivät ole syitä lykätä Kurdistanin itsenäisyyttä:</p><ol><li><strong>TALOUS:</strong> Taloudellisesta näkökulmasta arvioituna Kurdistanilla ei ole tuotantoa, vaan maa on riippuvainen naapurimaista. Tähän on löydettävissä ratkaisuja. Tarvitsemme uusia kauppakumppaneita ja uudenlaista ajattelua.</li><li><strong>Turvallisuus:</strong> Turvallisuutta pitää lisätä ja ylläpitää, jotta islamistit eivät pääse horjuttamaan itsenäistä Kurdistania. Tässä tehtävässä on otettava kaikkien alueitten kurdit mukaan. Itsenäinen Kurdistan on kuitenkin kaikkien kurdien koti.</li><li><strong>Presidentti Barzani:</strong> Daeshin nousu oli lottovoitto Kurdistanin presidentille Barzanille. Hän pystyi ohittamaan presidenttivaalit sillä, että ei ole aikaa ja terroristit pitää kukistaa. Barzanilla oli vahva tietämys ja osaaminen terrorismin kukistamiselle. Siksi Barzani sai jatkaa tehtävässään, vaikka häntä ei demokraattisesti valittukaan uudelle presidenttikaudelle. Itsenäistymisen yhteydessä tai heti sen jälkeen uudet demokraattiset presidenttivaalit ja parlamenttivaalit on järjestettävä.</li><li><strong>Muitten alueitten kurdit:</strong> On tehtävä selväksi, että Pohjois-Irak, eli tulevaan itsenäiseen Kurdistaniin on jokainen kurdi tervetullut poliittisesta puolueestaan tai taustastaan riippumatta. Itsenäisen Kurdistanin on tiivistettävä yhteistyötään muitten alueitten kurdien kanssa. Turkki ja erityisesti Iranin aggressiivista politiikkaa ja sotatoimia vastaan pitää varautua yhtenäisenä. Se on pahin mahdollinen skenaario islamisteille.</li></ol><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kurdit ovat yksi suurimmista kansakunnista, joilla ei ole omaa valtiota. Kurdeja asuu yhteensä noin 25–35 miljoonaa Turkissa, Irakissa, Syyriassa, Iranissa ja Armeniassa. Pohjois-Irakin kurdialue aikoo järjestää tämän vuoden syyskuussa kansanäänestyksen, jossa punnitaan jatkaako se Irakin osana vaiko itsenäisenä valtiona.

Kaikista sodista ja konflikteista huolimatta islamistit eivät ole onnistuneet tunkeutumaan Kurdistaniin. Uskonnon ja politiikan erottaminen toisistaan erottaa Etelä-Kurdistanin poliittisen kartan Irakista ja useista muista Lähi-idän maista. Islamistit vastustavat Kurdistanin demokraattista kehitystä ja sekularismia. Kurdistan on yksi niistä harvoista Lähi-idän maista, jossa on mahdollista olla kristitty, juutalainen tai vaikkapa ateisti. Poliittisen islamin edustajat pitävät kurdeja yhtä vastenmielisenä kansana, kuin natsit pitävät juutalaisia. Siksi Kurdistanin itsenäistymispyrkimyksiä on systemaattisesti vastustettu vuodesta toiseen. Siksi Turkki ei ole sallinut kurdeja neuvottelupöytiin ja siksi niin monet Lähi-idän maat eivät tule koskaan tunnustamaan Kurdistania itsenäiseksi. Kurdien vapaus ja itsenäisyys toteutuvat vain, jos länsimaat panostavat ja tukevat Kurdistanin itsenäistymispyrkimyksiä. Jotta Kurdistanista tulisi oikeasti kansainvälinen itsenäinen valtio, olisi muiden valtioiden tunnustettava se. Euroopan ja suurvaltojen rooli on keskeinen. Kurdit aikovat järjestää syyskuussa kansanäänestyksen autonomisen alueen itsenäisyydestä. Ennen syyskuuta on tehtävä voimakkaasti töitä sen eteen, että saisimme mahdollisimman monia valtioita ymmärrytettyä siitä, että nyt on kyse demokratian, rauhan ja ihmisoikeuksien tukemisesta itsenäisestä Kurdistanista puhuessamme.

Itsenäinen Kurdistan on kaikkien kurdien koti. Kurdistanin poliittiset puolueet ovat tehneet arvokasta työtä, mutta on hyvä muistaa, että puolueitten edut eivät saa koskaan mennä itsenäisyyden ja yhtenäisyyden edelle. Monet arabikansat ja muut islamistiset valtiot ovat pyrkineet sadan vuoden ajan pitämään kurdeja epäyhtenäisenä. Meillä ei ole enää varaa toistaa samoja virheitä rakkaat veljet ja siskot.

Kurdien poliittisista ristiriidoista huolimatta Kurdistanin poliittinen kulttuuri on alueen keskushallintoihin verrattuna varsin edistyksellinen, demokraattinen ja sekularistinen. Kurdien kamppailu Isisin kaltaisia väkivaltaisia fundamentalistisia voimia ja kansallista sortoa vastaan ansaitsee kansainvälisen tuen. Tukemalla kurdeja ja Kurdistanin itsenäistymispyrkimyksiä Eurooppa tukisi Lähi-idän tehokkainta demokraattista terrorisminvastaista liikettä. Samalla Eurooppa saisi tärkeän kauppakumppanin Lähi-idästä.

Itsenäisyyden vahvistaminen ei saa jäädä siitä kiinni, että Kurdistanissa on niin monia ongelmia tai siitä, että Kurdistanin presidentti Barzani on ilman demokraattista tukea ollut vallassa. On hyvä muistaa, että itsenäistymisen jälkeen ongelmia on paljon helpompi ratkoa, kuin pelkästään autonomisena alueena. Niin kauan, kun me emme ole itsenäisiä, niin islamistit tulevat pitämään huolen siitä, että kurdit pidetään jatkossakin harjoitettuna kansana, eli epäyhtenäisenä. Mitä kurdit tekevät rahalla, öljyllä ja rikkauksilla, jos eivät saa olla täysin vapaina, riippumattomia ja itsenäisiä? Kurdeilla on ainutlaatuinen tilaisuus tehdä historiaa ja tulla osaksi modernia yhteiskuntaa. Kurdit ovat satoja vuosia yrittäneet tulla toimeen arabien, turkkilaisten ja iranilaisten kanssa vailla tuloksia. Siksi on mentävä eteenpäin ja siksi on löydettävä uusia ratkaisuja itsenäisen Kurdistanin perustamiseen. Kurdien ei tarvitse kysyä lupaa naapurivaltioiltaan. Nyt on kurdien aika tullut.

 

Yksikään valtio ei ole itsenäistynyt ilman uhrauksia tai sillä tavalla, että kaikki olisi valmista ja kaikki olisi täydellisesti. Siksi sitä on turhaa edellyttää myöskään kurdikansan kohdalla.

Seuraavia asioita on ratkaistava, mutta ne eivät ole syitä lykätä Kurdistanin itsenäisyyttä:

  1. TALOUS: Taloudellisesta näkökulmasta arvioituna Kurdistanilla ei ole tuotantoa, vaan maa on riippuvainen naapurimaista. Tähän on löydettävissä ratkaisuja. Tarvitsemme uusia kauppakumppaneita ja uudenlaista ajattelua.
  2. Turvallisuus: Turvallisuutta pitää lisätä ja ylläpitää, jotta islamistit eivät pääse horjuttamaan itsenäistä Kurdistania. Tässä tehtävässä on otettava kaikkien alueitten kurdit mukaan. Itsenäinen Kurdistan on kuitenkin kaikkien kurdien koti.
  3. Presidentti Barzani: Daeshin nousu oli lottovoitto Kurdistanin presidentille Barzanille. Hän pystyi ohittamaan presidenttivaalit sillä, että ei ole aikaa ja terroristit pitää kukistaa. Barzanilla oli vahva tietämys ja osaaminen terrorismin kukistamiselle. Siksi Barzani sai jatkaa tehtävässään, vaikka häntä ei demokraattisesti valittukaan uudelle presidenttikaudelle. Itsenäistymisen yhteydessä tai heti sen jälkeen uudet demokraattiset presidenttivaalit ja parlamenttivaalit on järjestettävä.
  4. Muitten alueitten kurdit: On tehtävä selväksi, että Pohjois-Irak, eli tulevaan itsenäiseen Kurdistaniin on jokainen kurdi tervetullut poliittisesta puolueestaan tai taustastaan riippumatta. Itsenäisen Kurdistanin on tiivistettävä yhteistyötään muitten alueitten kurdien kanssa. Turkki ja erityisesti Iranin aggressiivista politiikkaa ja sotatoimia vastaan pitää varautua yhtenäisenä. Se on pahin mahdollinen skenaario islamisteille.
]]>
12 http://kamalpalanijafi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240590-kurdit-ovat-islamistien-pahin-painajainen-kurdistan-tunnustettava-itsenaiseksi#comments Itsenäistyminen Kurdistan Kurdit Lähi-itä Sekularismi Fri, 28 Jul 2017 07:08:51 +0000 Kamal Palani Jafi http://kamalpalanijafi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240590-kurdit-ovat-islamistien-pahin-painajainen-kurdistan-tunnustettava-itsenaiseksi
Terroristit ovat islamismin lähetyssaarnaajia http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237608-terroristit-ovat-islamismin-lahetyssaarnaajia <p align="justify"><strong>Kun islamisti räjäyttää pommin</strong>, ohjastaa kulkuneuvonsa väkijoukkoon tai ampuu ihmisiä kuoliaaksi, muistuttaa länsimainen älymystö kilvan, ettei islamisti missään tapauksessa edusta islamia missään muodossa vaan on syrjinnän, rasismin, rodullistamisen ja eriarvoistamisen uhri. Kestolatteus on todeta, että osapuilleen 99,99999 % muslimeista ei koskaan syyllisty terroritekoihin.&nbsp;Kaikkihan tämän tietävät, eikä siinä pitäisi olla vastaansanomisen sijaa piinkovalla rasistillakaan.</p><p align="justify">Kuka sen sijaan on viime kädessä oikeutettu määrittämään sen, milloin joku yksilö edustaa tekoinensa minkä tahansa kokonaisen uskonopin tai aatesuunnan tulkinnanvaraista ja kontekstisidonnaista sisältöä tai erityisesti sen ääritulkintaa? Entäpä kuka katsoo itsensä olevan oikeutettu määrittämään sen, milloin joku toimii puhtaasti niin sanotusti yksinäisenä sutena?&nbsp;Tämä kaksinaismoralistinen dikotomia on yksi länsimaalaisen älymystön suurimmista kompastuskivistä.</p><p align="justify">Tähdennän ja korostan nyt oikein erikseen luupäisimp... anteeksi, tahallista väärinymmärtämistä harrastavia lukijoita ajatellen, että tarkoitan <em>islamisteja</em>, islamin radikaalin suunnan edustajia, enkä maailman kaikkia <em>muslimeja</em> kollektiivisesti. Islamistiksi ei ryhdytä ilman motiivia ja/tai vaikutteita. Korostaisin tätä otsikkoakin myöten, mikäli sitä voisi lihavoida, alleviivata ja kursivoida.</p><p align="justify"><strong>Lähestytään minkä tahansa</strong> aatemaailman ja sitä 0,00001 prosentuaalisella osuudella edustavien henkilöiden tekojen välistä suhdetta historian hämärien kautta. Jo peruskoulutason historiaa lukeneet tietävät, että <strong>Kristoffer Kolumbus</strong> oli ensimmäinen eurooppalainen, joka saapui Amerikkaan. Henkilökohtaisesti vierastan maailmanhistorian eurooppakeskeisyyttä siksi, etten koe voitavan <em>löytää</em> mitään maailmankolkkaa, jossa on jo ollut ties kuinka pitkään vakituista asutusta, eli Amerikan tapauksessa sen alkuperäisväestö.</p><p align="justify">Kolumbuksen perässä seurasi kristinuskon asialla väkeä joukoittain. He olivat oman aikansa islamismiin verrattavan kristinuskon ääritulkinnan edustajia, jotka katsoivat asiakseen alistaa uskontonsa kohteeksi &quot;uuden mantereen&quot;, eli sekä Pohjois- että Etelä-Amerikan, alkuperäisväestön. Toimintametodi ilmeisesti tepsi, sillä Etelä-Amerikka on tänä päivänä pääsääntöisesti roomalaiskatolista. Kolonialismina tunnettu ajanjakso vaati järkyttävän määrän uppiniskaisia kuolonuhreja.</p><p align="justify">Kuka väittää, että konkvistadorit eivät edustaneet kristinuskoa? He toimivat kristinuskon sisältämän lähetyskäskyn äärimmäistä tulkintaa noudattaen. Tähän löytyi mahdollisuus, mikäli kristinuskon opinkappaleita tulkitsi haluamallaan tavalla. Myöhemmiltä ääritulkinnoilta heikompia on suojellut reformismiksi kutsuttu liikehdintä.</p><p align="justify"><strong>Islam yleisesti ottaen</strong>&nbsp;ei sen sijaan ole vastaavaa reformia kokenut vaan pohjavireeltään Koraanin kaikki tulkinnat ja aatesuunnat nojaavat samoihin dogmeihin. Kaikkein toivottavinta olisi, että islamin hengelliset johtajat alkaisivat noudattaa sekä julistaa kristinuskon historiaan verrattavalla tavalla reformoitua näkemystä Koraanin opetuksia koskien, eli sivuuttaen fundamentalistiset tulkintamahdollisuudet.</p><p align="justify">Esimerkiksi tiukennetun rajavalvonnan sijaan lähtisin hakemaan islamistisen terrorismin aiheuttamaan uhkaan ratkaisua suuressa ideologisessa arvossa pitämäni sekularismin kautta. Maallisen vallan tulee aina ylittää uskonnot ja tarvittaessa voida puuttua siihen, millaista aatemaailmaa eri uskontokunnissa tai hengellisissä yhteisöissä indoktrinoidaan niiden jäsenistöön.</p><p align="justify">Siellä piilee siemen joko paljon peräänkuulutettuun lähimmäisenrakkauteen tai vaihtoehtoisesti, saarnamiehestä riippuen, radikalisoitumiseen.</p><p align="justify">Ennustan silti kulttuurirelativismille, kaikenlaiselle sensitiivisyydelle ja hienotunteisuudelle pitkää ikää. Tulemme näkemään uusia terrori-iskuja. Tulemme näkemään samat oppikirjanomaiset reaktiot: valtionpäämiehet ottavat osaa uhrien omaisten suruun ja tuomitsevat iskut mitä jyrkiten, mutta mitään oikeasti konkreettista ei tehdä radikalisoitumisen syntysijoilla.</p><p align="justify">Loppukaneetiksi erään Hommaforumin käyttäjän (Herbert) allekirjoituksesta hyvinkin puhutteleva tulevaisuuden skenaario:</p><ul align="justify">&quot;Seuraavassa &#39;Meillä on unelma&#39; -konsertissa juhla-alue suojataan betoniporsailla ja armeijan raskaalla kalustolla. Aseistautuneet poliisit vartioivat osallistujia, että nämä uskaltavat huutaa: &#39;Emme suostu pelkäämään!&#39;&quot;</ul><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun islamisti räjäyttää pommin, ohjastaa kulkuneuvonsa väkijoukkoon tai ampuu ihmisiä kuoliaaksi, muistuttaa länsimainen älymystö kilvan, ettei islamisti missään tapauksessa edusta islamia missään muodossa vaan on syrjinnän, rasismin, rodullistamisen ja eriarvoistamisen uhri. Kestolatteus on todeta, että osapuilleen 99,99999 % muslimeista ei koskaan syyllisty terroritekoihin. Kaikkihan tämän tietävät, eikä siinä pitäisi olla vastaansanomisen sijaa piinkovalla rasistillakaan.

Kuka sen sijaan on viime kädessä oikeutettu määrittämään sen, milloin joku yksilö edustaa tekoinensa minkä tahansa kokonaisen uskonopin tai aatesuunnan tulkinnanvaraista ja kontekstisidonnaista sisältöä tai erityisesti sen ääritulkintaa? Entäpä kuka katsoo itsensä olevan oikeutettu määrittämään sen, milloin joku toimii puhtaasti niin sanotusti yksinäisenä sutena? Tämä kaksinaismoralistinen dikotomia on yksi länsimaalaisen älymystön suurimmista kompastuskivistä.

Tähdennän ja korostan nyt oikein erikseen luupäisimp... anteeksi, tahallista väärinymmärtämistä harrastavia lukijoita ajatellen, että tarkoitan islamisteja, islamin radikaalin suunnan edustajia, enkä maailman kaikkia muslimeja kollektiivisesti. Islamistiksi ei ryhdytä ilman motiivia ja/tai vaikutteita. Korostaisin tätä otsikkoakin myöten, mikäli sitä voisi lihavoida, alleviivata ja kursivoida.

Lähestytään minkä tahansa aatemaailman ja sitä 0,00001 prosentuaalisella osuudella edustavien henkilöiden tekojen välistä suhdetta historian hämärien kautta. Jo peruskoulutason historiaa lukeneet tietävät, että Kristoffer Kolumbus oli ensimmäinen eurooppalainen, joka saapui Amerikkaan. Henkilökohtaisesti vierastan maailmanhistorian eurooppakeskeisyyttä siksi, etten koe voitavan löytää mitään maailmankolkkaa, jossa on jo ollut ties kuinka pitkään vakituista asutusta, eli Amerikan tapauksessa sen alkuperäisväestö.

Kolumbuksen perässä seurasi kristinuskon asialla väkeä joukoittain. He olivat oman aikansa islamismiin verrattavan kristinuskon ääritulkinnan edustajia, jotka katsoivat asiakseen alistaa uskontonsa kohteeksi "uuden mantereen", eli sekä Pohjois- että Etelä-Amerikan, alkuperäisväestön. Toimintametodi ilmeisesti tepsi, sillä Etelä-Amerikka on tänä päivänä pääsääntöisesti roomalaiskatolista. Kolonialismina tunnettu ajanjakso vaati järkyttävän määrän uppiniskaisia kuolonuhreja.

Kuka väittää, että konkvistadorit eivät edustaneet kristinuskoa? He toimivat kristinuskon sisältämän lähetyskäskyn äärimmäistä tulkintaa noudattaen. Tähän löytyi mahdollisuus, mikäli kristinuskon opinkappaleita tulkitsi haluamallaan tavalla. Myöhemmiltä ääritulkinnoilta heikompia on suojellut reformismiksi kutsuttu liikehdintä.

Islam yleisesti ottaen ei sen sijaan ole vastaavaa reformia kokenut vaan pohjavireeltään Koraanin kaikki tulkinnat ja aatesuunnat nojaavat samoihin dogmeihin. Kaikkein toivottavinta olisi, että islamin hengelliset johtajat alkaisivat noudattaa sekä julistaa kristinuskon historiaan verrattavalla tavalla reformoitua näkemystä Koraanin opetuksia koskien, eli sivuuttaen fundamentalistiset tulkintamahdollisuudet.

Esimerkiksi tiukennetun rajavalvonnan sijaan lähtisin hakemaan islamistisen terrorismin aiheuttamaan uhkaan ratkaisua suuressa ideologisessa arvossa pitämäni sekularismin kautta. Maallisen vallan tulee aina ylittää uskonnot ja tarvittaessa voida puuttua siihen, millaista aatemaailmaa eri uskontokunnissa tai hengellisissä yhteisöissä indoktrinoidaan niiden jäsenistöön.

Siellä piilee siemen joko paljon peräänkuulutettuun lähimmäisenrakkauteen tai vaihtoehtoisesti, saarnamiehestä riippuen, radikalisoitumiseen.

Ennustan silti kulttuurirelativismille, kaikenlaiselle sensitiivisyydelle ja hienotunteisuudelle pitkää ikää. Tulemme näkemään uusia terrori-iskuja. Tulemme näkemään samat oppikirjanomaiset reaktiot: valtionpäämiehet ottavat osaa uhrien omaisten suruun ja tuomitsevat iskut mitä jyrkiten, mutta mitään oikeasti konkreettista ei tehdä radikalisoitumisen syntysijoilla.

Loppukaneetiksi erään Hommaforumin käyttäjän (Herbert) allekirjoituksesta hyvinkin puhutteleva tulevaisuuden skenaario:

    "Seuraavassa 'Meillä on unelma' -konsertissa juhla-alue suojataan betoniporsailla ja armeijan raskaalla kalustolla. Aseistautuneet poliisit vartioivat osallistujia, että nämä uskaltavat huutaa: 'Emme suostu pelkäämään!'"
]]>
10 http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237608-terroristit-ovat-islamismin-lahetyssaarnaajia#comments Fundamentalismi Islamismi Radikalisoituminen Sekularismi Terrorismi Mon, 29 May 2017 17:15:37 +0000 Janne J. M. Muhonen http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237608-terroristit-ovat-islamismin-lahetyssaarnaajia
Kuinka perustuslaillisten oikeuksien pyytäminen koetaan painostukseksi http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237368-kuinka-perustuslaillisten-oikeuksien-pyytaminen-koetaan-painostukseksi <p>Uskonto on yleisesti ottaen vaikea aihe. Se vaatii paljon sosiaalista tasapainoilua. Tästä hyvän esimerkin antaa äitini. Olimme aivan vähän aikaa sitten puhelimessa. Siinä keskustellessaan hän koki tarpeelliseksi nostaa esiin maailmankuvaeromme; Hän kertoi olevansa tyytyväinen siitä, että hän ei ole mitenkään puuttunut &quot;uskonelämääni&quot;. (Sana oli mielestäni <a href="https://youtu.be/iYFn7z1Z1Yg">vähintään hitusen onnahtava</a>, mutta hän käytti sitä.)<br /><br /><strong>Olin aluksi, muutamat ensimmäiset sekunnit, hieman huvittunut tästä huomautuksesta. </strong><br /><br />Sillä mieleeni tulvehti hänen ensireaktionsa kun hän kuuli kristillisyydestä irtautumisestani (itku ja raivoaminen). Mieleeni tuli sekin, miten olen hänen luona vieraillessaan aivan tavallisesti käynyt kirkossa koska se kuuluu hänen elämäntapaansa. Tämänlaisista asioista ei ikään kuin edes tarvitse keskustella koska lähtökohtana on se, että asia on minulle OK.<br /><br />Jännittävää tässä on sekin että minun oletetaan joustavan joka kerran - kun viimeksikin niin miksi ei tälläkin kertaa -&nbsp; hengessä. Itse en ole vienyt häntä kertaakaan ateistisiin tilaisuuksiin tai edes miekkailemaan. (Sen sijaan minun kylään tullessani on tehty siten että ensin on sovittu että tulen. Sitten juuri lähtöä ennen on sanottu että en saa kuskata harjoitusmiekkojani mukaan. Ja oletetaan että tämä ei vaikuta sopimukseen. Olen toki silti ottanut ja jos ei olisi kelvannut olisin lähtenyt kotiin. Jokin raja minullakin!)<br /><br />Samoin olen saanut kuulla kuinka hän on pappinsa kanssa keskustellut vakaumusasioistani ja miten papilla on ollut ties mitä kannanottoja &quot;erämaakausista&quot; joita sitten olen saanut kuulla sekä äidiltäni että puskaradiosta. On selvää että tämänlainen kuultu lausunto kertoo pettymyksestä ja voidaan nähdä epätyytyväisyyden suuntaisena. Jos olisin sosiaalinen ja välittäisin tämänlaisista, se voisi olla raskasta.<br /><br /><strong>Mutta sitten en ollut huvittunut.</strong><br /><br />Huvittavaa tässä tilanteessa on tietenkin se, että minä näen toteutuneen asiantilan. Mutta en näe sitä mitä on jätetty sanomatta. Äitini taas näkee vaivaa. Asia varmasti kaivelee häntä syvästi. Tässä mielessä hän noudattaa hyvän tavan harmaasävyisiä rajoja. Ja monesti hän ei varmasti edes ymmärrä miten asiat ja niiden toistuvuus koetaan. Koska hän ei ole itse elänyt vastaavassa tilanteessa. Hänen kokemusmaailmassan hän vaan tekee omiaan ja ottaa minut mukaan. Ja toisaalta hän pitää rajansa eikä suostu asioihin jotka ovat hänen omaatuntoaan vastaan. Tässä jää helposti näkemättä että teen joka kerran hieman vaivaa sen kanssa että en toimi hänen kirkkonsa kanssa samalla tavalla kuin hän miekkojeni kanssa.<br /><br /><strong>Tämänlainen ilmapiiri on hankala sosiaalisena. Mutta vielä kummaisammaksi se muuttuu jos puhutaan juridiikasta.</strong><br /><br />Näin kevätjuhlan aikaan alkaa nousemaan perinteisiä keskusteluja ongelmista. Tänään on puhututtanut se, miten<a href="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005223518.html"> ei-kristittyjä ja/eli ateistien jne. lapsia </a>on käsitelty <a href="https://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/uskonnottomat-ry-kanteli-hyllykallion-alakoulusta-musiikin-tunnilla-on-laulettu-virsi%C3%A4-1.2296823">erikoisella tavalla</a>. <em>&quot;Seinäjoella sijaitsevasta Hyllykallion koulusta tehty kantelu on poikkeuksellinen, sillä se pitää sisällään ennätysmäärän kohtia, joihin on puututtu.&quot; </em><br />Joulujuhlissa on kristillistä sisältöä, ateistienkin lapsille on jaettu <em><strong>&quot;Raamattuja&quot;</strong></em> lupaa kysymättä, ruokarukouksiin ovat osallistuneet kaikki riippumatta siitä mikä on vanhempien kanta asiaan.<em> &quot;Kantelun mukaan koulussa rukoillaan opettajan johdolla ennen ruokailua. Virsivisan vapaaehtoisuudesta ei tullut tietoa koteihin, ja kaikki lapset opettelevat virsiä kanttorin johdolla. Oppilaille on jaettu Uudet testamentit. Leirikoulu on järjestetty yhdessä seurakunnan kanssa, ja joulujuhlissa on luettu jouluevankeliumi ja laulettu useita kristillisiä joululauluja. Musiikin tunnilla on laulettu silloin tällöin virsiä, ja myös uskonnotonta oppilasta on kehotettu laulamaan.&quot; </em><br /><br />Tämä <a href="https://www.ilkka.fi/tilaajalle/maakunta/sein%C3%A4jokelainen-is%C3%A4-toivoo-kouluun-vaihtoehtoa-uskonnollisille-tilaisuuksille-asioiden-kuuluukin-muuttua-1.2172835">ei tietenkään ole mitään uutta Seinäjoen alueella</a>, kuten <strong>Mikko Muilun</strong> haastattelusta voi saada irti. Kiinnostavaa on huomata miten hänen kantansa on se mikä se usein on. Kysymys ei ole uskonnon kieltämisestä koulussa vaan jostain ihan muusta. <em>&quot;Jos olisi hyvä vaihtoehto joulukirkolle, lapsemme osallistuisi siihen toimintaan. Muilun mielestä esimerkiksi museot voisivat olla hyvä vaihtoehto. Isä ei halua kieltää uskontoja tai niiden opetusta. Hänen mielestään uskonnollinen kasvatus ei kuitenkaan kuulu kouluihin.&quot; </em><br /><br />Tässä kohden kysymys on Uskonnonvapauslain 11&sect;. Joka kuuluu perustuslakiin. Toisin sanoen se on yksi vahvimmista laeista ja oleellisimmiksi nähdyistä oikeuksista.&nbsp; <em>&quot;Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.&quot; </em>Tässä kohden kanta toki näyttää yleisesti ottaen siltä että &quot;jokainen&quot; ei tarkoita lapsia. Lapsen oikeudet delegoidaan hänen vanhemmilleen. Kristittyjen kohdalla. Kuitenkin jos vanhemmat ovat ateisteja, kristityt kokevat että olisi &quot;pikkumaista&quot; vaatia perustuslaillisia oikeuksiaan. Ja siksi asioita tulisi vaan saada tehdä. (Haluaisin nähdä heidät itsensä pakkolaulamassa islamistisia lauluja jatkuvasti. 100% ateistien kieltäymyslupaa moittivista kristityistä vanhemmista ei suostuisi laulamaan mukana islamilaisia lauluja.)<br /><br />On kuitenkin hyvä huomata pahastumiset. Monet uskovaiset ovat kokeneet valituksen syvästi loukkaavana. Tämä nähdään painostuksena. Tästä asiallisinta linjaa edustaa Seinäjoen seurakunnan kappalainen ja Aito Avioliitto -aktivisti <strong>Tapio Hirvilammi</strong>. Hän sanonut asiasta antamani linkin kommenteissa. <em>&quot;Olen surullinen, että tällä paikkakunnalla on koteja, joista nousee julkisuuteen niin kammottavia ajatuksia, että on päädytty kantelemaan kristinuskon esilläpitämisestä koulussa. Toivon, että opettajat eivät väsy, uuvu tai ryhdy pelkäämään uskonnottomat ry:n nimettömänä julkaistussa painostuksessa.&quot;</em><br /><br />Hänen näkökulmansa on siis se, että hän sekoittaa toisiinsa (1) kristittyjen harrastaman kristinuskon esilläolon samaksi kuin (2) se että pakotetaan kaikki osallistumaan kristilliseen toimintaan. Toisin sanoen jos jälkimmäistä ei saa tehdä niin sitten se tarkoittaisi samaa kuin ensimmäinen. Mielestäni asia voi olla tuolla tavalla vain jos käsiteltävä uskonto/suuntaus on hyvin tyrkyttävä ja teokraattinen, sellainen jossa vääräuskoisten pakottaminen kuuluisi jotenkin niin oleellisesti doktriiniin että ilman tämänlaista pakkokäännytysasennetta uskovainen ei edustaisi tätä uskontoa/suuntausta.<br /><br />Tämänlaiset ihmiset eivät halua nähdä vaivaa. He elävät kulttuurissa ja kokevat omistavansa sen. (<a href="https://youtu.be/eHX-QrH7gjo">Mikä ei ole mitenkään erikoinen tilanne</a>.) Kun itse ei olla koskaan suostuttu toimimaan itselle epämiellyttävällä tavalla tälläisissä asioissa, ei välttämättä tiedosteta miten eriuskoisten toimintaan mukanaoleminen ei ole välttämättä kovinkaan miellyttävää. (Etenkään kun se tapahtuu aina samaan suuntaan.) He eivät suostu tekemään mitään omaatuntoaan vastaan - itse asiassa aivan tavallisesti<a href="https://youtu.be/HPILHMScODw"> haluavat tyystin kieltää sellaisia</a> - ja haluavat silti että kaikki osallistuvat niihin asioihin joista he pitävät.<br /><br />Netti on tässä ollut vieläkin pelottavampi. Vihaiset ja pahastuneet pohjanmaalaiset, jotka näkevät ateismin liberaalin monikultturismin valtionpetturuutena, ovat tarttuneet erityisen hanakasti nimettömyysasiaan. Heistä kantelu tulisi aina tehdä nimellä. He ovat kiinnostuneita persoonasta ja asuinpaikasta sellaisella asenteella, että ne itsessään ovat hyvä syy siihen että kanteluita on nimenomaan asiallista hoitaa myös nimettömänä. Ihan siksi että seuraukset perustuslaillisen oikeuksiensa vaatimisesta lakitupateitse voi johtaa &quot;keskusteluihin&quot;. Joissa saattaa Pohjalaisen temperamentin puolesta olla äänessä muukin kuin kieli. Heidän ongelmansa ei enää ollut ignorantti vihjeetön laiskuus jossa ei haluta nähdä vaivaa toisen asemaan menemiseen ja sen perustuslakiin peilaamiseen asti. Heidän ongelmansa on se, että tätä vaivaa halutaisiin nähdä enemmänkin. Koska he haluavat ns. ilmaista sananvastuun seurauksia kanssaan erimielisille.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uskonto on yleisesti ottaen vaikea aihe. Se vaatii paljon sosiaalista tasapainoilua. Tästä hyvän esimerkin antaa äitini. Olimme aivan vähän aikaa sitten puhelimessa. Siinä keskustellessaan hän koki tarpeelliseksi nostaa esiin maailmankuvaeromme; Hän kertoi olevansa tyytyväinen siitä, että hän ei ole mitenkään puuttunut "uskonelämääni". (Sana oli mielestäni vähintään hitusen onnahtava, mutta hän käytti sitä.)

Olin aluksi, muutamat ensimmäiset sekunnit, hieman huvittunut tästä huomautuksesta.

Sillä mieleeni tulvehti hänen ensireaktionsa kun hän kuuli kristillisyydestä irtautumisestani (itku ja raivoaminen). Mieleeni tuli sekin, miten olen hänen luona vieraillessaan aivan tavallisesti käynyt kirkossa koska se kuuluu hänen elämäntapaansa. Tämänlaisista asioista ei ikään kuin edes tarvitse keskustella koska lähtökohtana on se, että asia on minulle OK.

Jännittävää tässä on sekin että minun oletetaan joustavan joka kerran - kun viimeksikin niin miksi ei tälläkin kertaa -  hengessä. Itse en ole vienyt häntä kertaakaan ateistisiin tilaisuuksiin tai edes miekkailemaan. (Sen sijaan minun kylään tullessani on tehty siten että ensin on sovittu että tulen. Sitten juuri lähtöä ennen on sanottu että en saa kuskata harjoitusmiekkojani mukaan. Ja oletetaan että tämä ei vaikuta sopimukseen. Olen toki silti ottanut ja jos ei olisi kelvannut olisin lähtenyt kotiin. Jokin raja minullakin!)

Samoin olen saanut kuulla kuinka hän on pappinsa kanssa keskustellut vakaumusasioistani ja miten papilla on ollut ties mitä kannanottoja "erämaakausista" joita sitten olen saanut kuulla sekä äidiltäni että puskaradiosta. On selvää että tämänlainen kuultu lausunto kertoo pettymyksestä ja voidaan nähdä epätyytyväisyyden suuntaisena. Jos olisin sosiaalinen ja välittäisin tämänlaisista, se voisi olla raskasta.

Mutta sitten en ollut huvittunut.

Huvittavaa tässä tilanteessa on tietenkin se, että minä näen toteutuneen asiantilan. Mutta en näe sitä mitä on jätetty sanomatta. Äitini taas näkee vaivaa. Asia varmasti kaivelee häntä syvästi. Tässä mielessä hän noudattaa hyvän tavan harmaasävyisiä rajoja. Ja monesti hän ei varmasti edes ymmärrä miten asiat ja niiden toistuvuus koetaan. Koska hän ei ole itse elänyt vastaavassa tilanteessa. Hänen kokemusmaailmassan hän vaan tekee omiaan ja ottaa minut mukaan. Ja toisaalta hän pitää rajansa eikä suostu asioihin jotka ovat hänen omaatuntoaan vastaan. Tässä jää helposti näkemättä että teen joka kerran hieman vaivaa sen kanssa että en toimi hänen kirkkonsa kanssa samalla tavalla kuin hän miekkojeni kanssa.

Tämänlainen ilmapiiri on hankala sosiaalisena. Mutta vielä kummaisammaksi se muuttuu jos puhutaan juridiikasta.

Näin kevätjuhlan aikaan alkaa nousemaan perinteisiä keskusteluja ongelmista. Tänään on puhututtanut se, miten ei-kristittyjä ja/eli ateistien jne. lapsia on käsitelty erikoisella tavalla. "Seinäjoella sijaitsevasta Hyllykallion koulusta tehty kantelu on poikkeuksellinen, sillä se pitää sisällään ennätysmäärän kohtia, joihin on puututtu."
Joulujuhlissa on kristillistä sisältöä, ateistienkin lapsille on jaettu "Raamattuja" lupaa kysymättä, ruokarukouksiin ovat osallistuneet kaikki riippumatta siitä mikä on vanhempien kanta asiaan. "Kantelun mukaan koulussa rukoillaan opettajan johdolla ennen ruokailua. Virsivisan vapaaehtoisuudesta ei tullut tietoa koteihin, ja kaikki lapset opettelevat virsiä kanttorin johdolla. Oppilaille on jaettu Uudet testamentit. Leirikoulu on järjestetty yhdessä seurakunnan kanssa, ja joulujuhlissa on luettu jouluevankeliumi ja laulettu useita kristillisiä joululauluja. Musiikin tunnilla on laulettu silloin tällöin virsiä, ja myös uskonnotonta oppilasta on kehotettu laulamaan."

Tämä ei tietenkään ole mitään uutta Seinäjoen alueella, kuten Mikko Muilun haastattelusta voi saada irti. Kiinnostavaa on huomata miten hänen kantansa on se mikä se usein on. Kysymys ei ole uskonnon kieltämisestä koulussa vaan jostain ihan muusta. "Jos olisi hyvä vaihtoehto joulukirkolle, lapsemme osallistuisi siihen toimintaan. Muilun mielestä esimerkiksi museot voisivat olla hyvä vaihtoehto. Isä ei halua kieltää uskontoja tai niiden opetusta. Hänen mielestään uskonnollinen kasvatus ei kuitenkaan kuulu kouluihin."

Tässä kohden kysymys on Uskonnonvapauslain 11§. Joka kuuluu perustuslakiin. Toisin sanoen se on yksi vahvimmista laeista ja oleellisimmiksi nähdyistä oikeuksista.  "Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen." Tässä kohden kanta toki näyttää yleisesti ottaen siltä että "jokainen" ei tarkoita lapsia. Lapsen oikeudet delegoidaan hänen vanhemmilleen. Kristittyjen kohdalla. Kuitenkin jos vanhemmat ovat ateisteja, kristityt kokevat että olisi "pikkumaista" vaatia perustuslaillisia oikeuksiaan. Ja siksi asioita tulisi vaan saada tehdä. (Haluaisin nähdä heidät itsensä pakkolaulamassa islamistisia lauluja jatkuvasti. 100% ateistien kieltäymyslupaa moittivista kristityistä vanhemmista ei suostuisi laulamaan mukana islamilaisia lauluja.)

On kuitenkin hyvä huomata pahastumiset. Monet uskovaiset ovat kokeneet valituksen syvästi loukkaavana. Tämä nähdään painostuksena. Tästä asiallisinta linjaa edustaa Seinäjoen seurakunnan kappalainen ja Aito Avioliitto -aktivisti Tapio Hirvilammi. Hän sanonut asiasta antamani linkin kommenteissa. "Olen surullinen, että tällä paikkakunnalla on koteja, joista nousee julkisuuteen niin kammottavia ajatuksia, että on päädytty kantelemaan kristinuskon esilläpitämisestä koulussa. Toivon, että opettajat eivät väsy, uuvu tai ryhdy pelkäämään uskonnottomat ry:n nimettömänä julkaistussa painostuksessa."

Hänen näkökulmansa on siis se, että hän sekoittaa toisiinsa (1) kristittyjen harrastaman kristinuskon esilläolon samaksi kuin (2) se että pakotetaan kaikki osallistumaan kristilliseen toimintaan. Toisin sanoen jos jälkimmäistä ei saa tehdä niin sitten se tarkoittaisi samaa kuin ensimmäinen. Mielestäni asia voi olla tuolla tavalla vain jos käsiteltävä uskonto/suuntaus on hyvin tyrkyttävä ja teokraattinen, sellainen jossa vääräuskoisten pakottaminen kuuluisi jotenkin niin oleellisesti doktriiniin että ilman tämänlaista pakkokäännytysasennetta uskovainen ei edustaisi tätä uskontoa/suuntausta.

Tämänlaiset ihmiset eivät halua nähdä vaivaa. He elävät kulttuurissa ja kokevat omistavansa sen. (Mikä ei ole mitenkään erikoinen tilanne.) Kun itse ei olla koskaan suostuttu toimimaan itselle epämiellyttävällä tavalla tälläisissä asioissa, ei välttämättä tiedosteta miten eriuskoisten toimintaan mukanaoleminen ei ole välttämättä kovinkaan miellyttävää. (Etenkään kun se tapahtuu aina samaan suuntaan.) He eivät suostu tekemään mitään omaatuntoaan vastaan - itse asiassa aivan tavallisesti haluavat tyystin kieltää sellaisia - ja haluavat silti että kaikki osallistuvat niihin asioihin joista he pitävät.

Netti on tässä ollut vieläkin pelottavampi. Vihaiset ja pahastuneet pohjanmaalaiset, jotka näkevät ateismin liberaalin monikultturismin valtionpetturuutena, ovat tarttuneet erityisen hanakasti nimettömyysasiaan. Heistä kantelu tulisi aina tehdä nimellä. He ovat kiinnostuneita persoonasta ja asuinpaikasta sellaisella asenteella, että ne itsessään ovat hyvä syy siihen että kanteluita on nimenomaan asiallista hoitaa myös nimettömänä. Ihan siksi että seuraukset perustuslaillisen oikeuksiensa vaatimisesta lakitupateitse voi johtaa "keskusteluihin". Joissa saattaa Pohjalaisen temperamentin puolesta olla äänessä muukin kuin kieli. Heidän ongelmansa ei enää ollut ignorantti vihjeetön laiskuus jossa ei haluta nähdä vaivaa toisen asemaan menemiseen ja sen perustuslakiin peilaamiseen asti. Heidän ongelmansa on se, että tätä vaivaa halutaisiin nähdä enemmänkin. Koska he haluavat ns. ilmaista sananvastuun seurauksia kanssaan erimielisille.

]]>
6 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237368-kuinka-perustuslaillisten-oikeuksien-pyytaminen-koetaan-painostukseksi#comments Ateismi Sekularismi Uskonnonvapaus Uskonnonvapauslaki Uskontokritiikki Tue, 23 May 2017 21:19:39 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237368-kuinka-perustuslaillisten-oikeuksien-pyytaminen-koetaan-painostukseksi
Kauhistelijoiden voima http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236162-kauhistelijoiden-voima <p>Algoritmit ovat nykyään kenties tehokkain tapa käyttää näkymätöntä valtaa. Voidaan puhua &quot;algokratiasta&quot; jossa esimerkiksi se joka päättää millä tavalla Googlen hakuehot optimoidaan vaikuttaa (1) siihen mitä näkyy ja ei näy (2) minkälaisia kieroiluja näiden ominaisuuksien vuoksi kannattaa käyttää kun halutaan saada näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa.&nbsp;Tässä mielessä algokratian hankaluus onkin siinä että valta joka on näkymätöntä ja huomaamatonta ei tässä tapauksessa ole &quot;vähemmän valtaa tai kiltimpää valtaa&quot; vaan se on vahvempaa valtaa koska takana on myös valtaa tiedosta. Toisaalta tietoja ei voida vain julkisesti antaa esille koska muutoin hyväksikäyttäjiä löytyy aina.<br /><br /><strong>Hyvä esimerkki tästä on YouTuben menneisyys. </strong><br /><br />Sehän on painotti aluksi näkyvyyttä siten että ne videot jotka saivat paljon klikkauksia menestyivät. Ne olivat niitä joita ehdotettiin. Tästä syntyi kulttuuri jossa klickbait ja esimerkiksi seksuaaliset latauskuvat toivat pettyneitä klikkauksia, &quot;huijauskatsojakertoja&quot;. Tähän reagoitiinkin siten että nykyään algoritmit painottavat &quot;relevanttia katsomista&quot; joka lasketaan videon katsomisajasta. (Tarkat yksityiskohdat tästä ovat tuntemattomia.) YouTube myös muuttaa algoritmejaan jotta erilaiset kikkakuutoset eivät yliyleisty.<br /><br />YouTuben otin esiin sitä kautta että se on myös monelle elinkeino. Yksi tälläisistä monen miljoonan seuraakajannan omaavista tyypeistä on <strong>Joerg Sprave</strong>. Hän on saksalainen hyvin erikoinen mutta lempeä tyyppi jolla on kanava nimeltä <a href="https://www.youtube.com/user/JoergSprave">&quot;Slingshot Channel&quot;</a>. Olen itse seurannut hänen kanavaansa aika kauan. Se ei ole maailman älykkäin kanava.<br /><br />Hänen kanavansa edustaa &quot;rakenna ja kokeile&quot; -tyyppisiä ratkaisuja. Tyylilajin tunnettuja hahmoja löytyy televisionkin puolelta. Esimerkiksi <em><strong>&quot;Myytinmurtajien&quot;</strong></em> -sarjan <strong>Adam Savage</strong> ja <strong>Jamie Hyneman</strong> on sovitettavissa kyseiseen genreen. Sprave ei toki ole lähestymistavaltaan kovin tieteellinen. Hän rakentaa linkoja ja muita vastaavia ihme laitteita ja kokeilee mitä tuholaisuutta niiden avulla saa tehtyä.&nbsp;<a href="https://youtu.be/tFISeJ1N5CQ">Videoidensa perusteella</a> herra Sprave on vähintään kohtuullisen sekopaatti, mutta lempeä ja harmiton sellainen.<br /><br />Hän päätyi mediakohun keskelle kun <a href="http://www.dailymail.co.uk/news/article-4371770/Vile-video-shows-knife-expert-penetrating-stab-vest.html">DailyMail julkaisi uutisen</a> <em><strong>&quot;Google blood money: Web giant cashes in on vile seven-minute video showing &lsquo;knife expert&rsquo; penetrating a stab vest like the one worn by murdered Westminster PC&quot;</strong></em> jossa häntä syytettiin ISIS -kouluttajaksi. Viitekohtana oli video jossa Sprave testasi yhtä suojaliivimallia. Tämän suojaliivin väitettiin olevan sama kuin poliiseilla (mikä ei pidä paikkaansa) ja että video oli opetusmateriaalia siitä miten taistella tyyppiä vastaan jolla on sellainen turvaliivi. (Teknisesti ottaen totta, koska liivi oli susi ohje menee suunnilleen mallia &quot;bodaa vähän ja lyö lujaa&quot;. En tosin usko että terroristit joutuvat tämänlaisia opettelemaan erikseen.) Spravea kuvattiin myös veitsiekspertiksi, joka on siitä omituinen nimitys että en tiedä mistä sellaisen arvonimen saa. Etenkin kun Sprave ei ole mikään kamppailulajiekspertti. Hän enemmänkin rakentaa asioita. En edes tiedä minkälaisia nimityksiä DailyMail keksisi minulle.<br /><br />Tästä on keskusteltu <a href="https://thepalmierireport.com/2017/04/02/the-daily-mail-uses-baseless-claims-to-attack-prominent-youtuber-jorg-sprave/">hyvin</a> paljon eri<a href="https://youtu.be/y7Stq0Us4oI"> paikoissa</a>. Spraven oma vastine syytöksille <a href="https://youtu.be/tAP6yL-EdY8">on katsomisen arvoinen</a>. Se on sarkastinen ja kohtelee DailyMailia kuten DailyMail kohteli häntä itseään. Tähän liitoksissa onkin se, että suuri määrä mainostaja on lähtenyt. Brändiboikotti on toki Spraven kanavaa laajempi. Mutta se on selvästi osana systeemiä.<br /><br />YouTuben algoritmiikka iski tässä tapauksessa jonkin aikaa Spraven lompakkoon. Koska syytöksissä ei selvästi ollut pohjaa ei kanavaa poistettu. (Ja kun kanavaa ei poistettu se on aika vahva indikaattori että tämä myös tiedetään.) Tässä kohden on kuitenkin hyvä huomata, että artikkeli on johtanut kysymyksiin ns. mustasta listasta ja sille joutumisesta. YouTube on tehnyt sen jonka jokainen järkevä yritys tässä tapauksessa tekee. Pyrkii minimoimaan taloudelliset tappiot. Ja estämään vastaavien tapahtumisen jatkossa.<br /><br /><strong>Tästä on sitten tullut erikoisia sivuluisuja.</strong><br /><br />Tässä yhteydessä on noussut esiin se, miten YouTuben algoritmit näyttävät mainoksia eri paikoissa. Mainostajat eivät ole pitäneet siitä että mainoksia näkyy jossain yhteydessä joka voi haitata heitä. &quot;Verirahoihin&quot; ei haluta olla liitoksissa. Tässä yhteydessä on muutettu käytänteitä. Algoritmeista rahansaanti on vaikuttanut. Näin ollen ei ole väliä onko tämänlaisissa kohuissa järkeä tai ei. Ne ovat tehokas keino iskeä sinne missä tuntuu, tarkalleen ottaen lompakkoon.<br /><br />YouTuben <em>&quot;advertisement friendly&quot;</em> -käsite <a href="https://youtu.be/pY4HRW1Bm74">on sekin herättänyt paljon keskustelua</a>. Se on vaikuttanut &quot;true crime&quot; ja kauhukanaviin. Ja kaikkeen muuhun joka heittää &quot;Poliittisesti epäkorrektia&quot; tai jotakuta järkyttävää materiaalia. Tämä voidaan nähdä ikärajakysymykseksi ja tämänlaiset rajoitteet koskevat toki kaikkea muutakin mediaa joten tässä ei tavallaan ole mitään uutta tai ainutlaatuista. Mutta tämä on selvästi vaikuttanut moneen muuhunkin asiaan.<br /><br />Esimerkiksi paljon seurattu ja sisällöltään hyvin kuivakka<a href="https://youtu.be/_lOlFFv_GGo"> David Pakman Show</a> on joutunut tilanteeseen jossa sen videoiden tekemistä ja julkaisua ei rajoiteta. Mutta se ei tienaa mitään. Kanava on itse asiassa siitä kiinnostava että se on osa laajempaa toimintaverkostoa joka toimii myös televisiossa. Ja näissä se täyttää kovimmatkin asiallisuusstandardit. Se tuottaa epäräväköitä liberaaleja uutisia jotka koskevat esimerkiksi ihmisoikeusasioita ja politiikkaa. (Kanava edustaa &quot;poliittista korrektiutta&quot; siinä mielessä että se on sekä poliittinen että hyvin korrekti.)<br /><br />David Pakman Shown kohdalla on tullut vastaan jopa tilanne jossa sitä on erikseen haluttu tukea siten että YouTubea on lähestytty mallia &quot;Olen mainostaja ja haluan että mainokseni näkyvät juuri tällä kanavalla, ottakaa rahani&quot; ja YouTube on sanonut &quot;ei&quot;. Selvästi <em>advertisement friendly</em> on jotain muutakin kuin mainostajien tukemista. ; Selvästi ateismi ja sekularismi ja humanismi ja liberalismi ovat lähtökohtaisesti &quot;järkyttävää materiaalia&quot; joka ei sovi perheen pienimmille tai kenellekään kanavan runsasmääräiselle seuraajakunnalle. Se ei ole myöskään samaa kuin lapsillekin sopiva sisältö. Se on jokin josta voi syntyä provokaatiota ja kohuja. Tätä kautta esimerkiksi sekulaarius, ateismi ja homojen oikeudet on ilmeisesti tulkittu &quot;liian tulenaroiksi aiheiksi&quot; jotta niitä ei voisi suoraan laittaa mustalle listalle.<br /><br />Hyvänä asiana tässä on se, että YouTube todennäköisesti kehittää piankin paremman valikoimisjärjestelyn. Kohuun on liittynyt valtavia taloudellisia menetyksiä joten on selvää että akuutti ongelma on ratkaistu purkkaviritelmällä joka ei toimi ideaalisesti. On kuitenkin oireellista että ateismiaihe on joutunut mukaan tämänlaisen prosessin jalkoihin. Se kun kertoo mitkä asiat ovat sellaisia että jostain löytyy herkkänahkainen tyyppi joka kykenee vetämään herneen nenäänsä kahdenkymmenen höyhenpatjan läpi.<br /><br />Jostain syystä nämä ihmiset muutoin puhuvat paljon poliittisen korrektiuden kauheudesta. Mutta liberaalien lompakoilla käyminen on noin yleisesti ollut heistä kaikkea muuta kuin kauhistuttavaa. Tässä mielessä on selvää että sananvapauden sijasta kyseessä on se, että halutaan ajaa omaa &quot;kilpailevaa poliittista korrektiutta&quot;. Ja itse asiassa &quot;palauttaa se sellaiseen asemaan joka sillä oli vaikkapa sanotaan vielä 1990 -luvulla&quot;.&nbsp;<br /><strong>1:&nbsp;</strong>Toisaalta on tullut selväksi toki sekin että se, että näille tahoille ei saa antaa rahaa vaikka haluaisi nähdään jonain joka ei ole sensuuria. Vain videoiden deletoiminen koetaan monen mielessä tämänlaiseksi. Tämä on toki mielenkiintoinen tapa katsoa asiaa. Itse kuitenkin koen että vapaus tukea tämänlaisia palveluja omilla mainoksilla olisi osa sellaisia länsimaisia vapauksia jotka jotenkin oleellisesti koskisivat myös ideologisia liikkeitä. Ainakin kun liike ei ole laiton tai väkivaltaliike.<br /><br /><strong>Prosessi näyttää toki silmiini muutenkin tutulta. </strong><br /><br />Saatanapaniikki 90 -luvullakin lähti perättömistä yhteyksistä (jossa saatananpalvontaa liitettiin ties mihin, mukaanlukien roolipeleihin). Ja se levisi haluun sensuroida kokonaisia alakulttuureita. Syntyi paljon melua tyhjästä. (Ja tätä ylläpitivät paljon metelöivät tyhmät.) ; Kyseessä oleva kauhistujaporukka on asenteeltaan sellaista että he ovat viimeinen taho jonka käsiin haluan antaa algokratian avaimet ja lukkojen uudelleensarjoitusoikeudet.<br /><br />Selvää on että nykyaikana valtaa on hyvin suuressa osin kuitenkin annettu juuri heille. Jossain määrin voitaisiin jopa sanoa, että <a href="http://tamapaiva.blogspot.fi/2017/04/ihmiset-pilaavat-sosiaalisen-median.html">ihmiset pilaavat sosiaalisen median</a>. Ja kaikki ideologiat ovat tässä ongelmallisia. Hämmentävää kyllä sitä usein kuullaan että uskonnonvapausasiat ovat länsimaissa kunnossa. Mutta kunnossaoleminen tuntuu olevan enemmän sitä että niitä oikeuksia on sanojan mielestä liikaakin ja vähemmän sitä, että niitä olisi jotenkin tasapuolisesti ja yhtä paljon.&nbsp;<br /><br />Toisaalta tämä on siitä kiinnostava tilanne että tässä voisi kehua suomen uskonnonvapauden parempaa tilaa. Mutta sitten samalla tiedostan olevani niitä ihmisiä<a href="https://www.youtube.com/channel/UCwoTj35tGJCR4Z1HasCuPWg"> jotka ovat itse youtubettajia</a>. Tässä kohden minun on toki mainittava että kanavani ei kiinnosta ketään enkä voisi kuvitellakaan voivani pienine käsineni rakentaa sellaista maksumuuria joka tuottaisi minulle minkäänlaisia merkantilistisia ihanuusnumeroita. Mutta teoriassa jos eläisin maailmassa jossa vlogillani olisi kiinnostava tekijä ja sisältö, että tämä olisi iskenyt myös minua itseäni lompakkoon. (Eli olisin saanut iskun kaikista rakkaimpaani.)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Algoritmit ovat nykyään kenties tehokkain tapa käyttää näkymätöntä valtaa. Voidaan puhua "algokratiasta" jossa esimerkiksi se joka päättää millä tavalla Googlen hakuehot optimoidaan vaikuttaa (1) siihen mitä näkyy ja ei näy (2) minkälaisia kieroiluja näiden ominaisuuksien vuoksi kannattaa käyttää kun halutaan saada näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa. Tässä mielessä algokratian hankaluus onkin siinä että valta joka on näkymätöntä ja huomaamatonta ei tässä tapauksessa ole "vähemmän valtaa tai kiltimpää valtaa" vaan se on vahvempaa valtaa koska takana on myös valtaa tiedosta. Toisaalta tietoja ei voida vain julkisesti antaa esille koska muutoin hyväksikäyttäjiä löytyy aina.

Hyvä esimerkki tästä on YouTuben menneisyys.

Sehän on painotti aluksi näkyvyyttä siten että ne videot jotka saivat paljon klikkauksia menestyivät. Ne olivat niitä joita ehdotettiin. Tästä syntyi kulttuuri jossa klickbait ja esimerkiksi seksuaaliset latauskuvat toivat pettyneitä klikkauksia, "huijauskatsojakertoja". Tähän reagoitiinkin siten että nykyään algoritmit painottavat "relevanttia katsomista" joka lasketaan videon katsomisajasta. (Tarkat yksityiskohdat tästä ovat tuntemattomia.) YouTube myös muuttaa algoritmejaan jotta erilaiset kikkakuutoset eivät yliyleisty.

YouTuben otin esiin sitä kautta että se on myös monelle elinkeino. Yksi tälläisistä monen miljoonan seuraakajannan omaavista tyypeistä on Joerg Sprave. Hän on saksalainen hyvin erikoinen mutta lempeä tyyppi jolla on kanava nimeltä "Slingshot Channel". Olen itse seurannut hänen kanavaansa aika kauan. Se ei ole maailman älykkäin kanava.

Hänen kanavansa edustaa "rakenna ja kokeile" -tyyppisiä ratkaisuja. Tyylilajin tunnettuja hahmoja löytyy televisionkin puolelta. Esimerkiksi "Myytinmurtajien" -sarjan Adam Savage ja Jamie Hyneman on sovitettavissa kyseiseen genreen. Sprave ei toki ole lähestymistavaltaan kovin tieteellinen. Hän rakentaa linkoja ja muita vastaavia ihme laitteita ja kokeilee mitä tuholaisuutta niiden avulla saa tehtyä. Videoidensa perusteella herra Sprave on vähintään kohtuullisen sekopaatti, mutta lempeä ja harmiton sellainen.

Hän päätyi mediakohun keskelle kun DailyMail julkaisi uutisen "Google blood money: Web giant cashes in on vile seven-minute video showing ‘knife expert’ penetrating a stab vest like the one worn by murdered Westminster PC" jossa häntä syytettiin ISIS -kouluttajaksi. Viitekohtana oli video jossa Sprave testasi yhtä suojaliivimallia. Tämän suojaliivin väitettiin olevan sama kuin poliiseilla (mikä ei pidä paikkaansa) ja että video oli opetusmateriaalia siitä miten taistella tyyppiä vastaan jolla on sellainen turvaliivi. (Teknisesti ottaen totta, koska liivi oli susi ohje menee suunnilleen mallia "bodaa vähän ja lyö lujaa". En tosin usko että terroristit joutuvat tämänlaisia opettelemaan erikseen.) Spravea kuvattiin myös veitsiekspertiksi, joka on siitä omituinen nimitys että en tiedä mistä sellaisen arvonimen saa. Etenkin kun Sprave ei ole mikään kamppailulajiekspertti. Hän enemmänkin rakentaa asioita. En edes tiedä minkälaisia nimityksiä DailyMail keksisi minulle.

Tästä on keskusteltu hyvin paljon eri paikoissa. Spraven oma vastine syytöksille on katsomisen arvoinen. Se on sarkastinen ja kohtelee DailyMailia kuten DailyMail kohteli häntä itseään. Tähän liitoksissa onkin se, että suuri määrä mainostaja on lähtenyt. Brändiboikotti on toki Spraven kanavaa laajempi. Mutta se on selvästi osana systeemiä.

YouTuben algoritmiikka iski tässä tapauksessa jonkin aikaa Spraven lompakkoon. Koska syytöksissä ei selvästi ollut pohjaa ei kanavaa poistettu. (Ja kun kanavaa ei poistettu se on aika vahva indikaattori että tämä myös tiedetään.) Tässä kohden on kuitenkin hyvä huomata, että artikkeli on johtanut kysymyksiin ns. mustasta listasta ja sille joutumisesta. YouTube on tehnyt sen jonka jokainen järkevä yritys tässä tapauksessa tekee. Pyrkii minimoimaan taloudelliset tappiot. Ja estämään vastaavien tapahtumisen jatkossa.

Tästä on sitten tullut erikoisia sivuluisuja.

Tässä yhteydessä on noussut esiin se, miten YouTuben algoritmit näyttävät mainoksia eri paikoissa. Mainostajat eivät ole pitäneet siitä että mainoksia näkyy jossain yhteydessä joka voi haitata heitä. "Verirahoihin" ei haluta olla liitoksissa. Tässä yhteydessä on muutettu käytänteitä. Algoritmeista rahansaanti on vaikuttanut. Näin ollen ei ole väliä onko tämänlaisissa kohuissa järkeä tai ei. Ne ovat tehokas keino iskeä sinne missä tuntuu, tarkalleen ottaen lompakkoon.

YouTuben "advertisement friendly" -käsite on sekin herättänyt paljon keskustelua. Se on vaikuttanut "true crime" ja kauhukanaviin. Ja kaikkeen muuhun joka heittää "Poliittisesti epäkorrektia" tai jotakuta järkyttävää materiaalia. Tämä voidaan nähdä ikärajakysymykseksi ja tämänlaiset rajoitteet koskevat toki kaikkea muutakin mediaa joten tässä ei tavallaan ole mitään uutta tai ainutlaatuista. Mutta tämä on selvästi vaikuttanut moneen muuhunkin asiaan.

Esimerkiksi paljon seurattu ja sisällöltään hyvin kuivakka David Pakman Show on joutunut tilanteeseen jossa sen videoiden tekemistä ja julkaisua ei rajoiteta. Mutta se ei tienaa mitään. Kanava on itse asiassa siitä kiinnostava että se on osa laajempaa toimintaverkostoa joka toimii myös televisiossa. Ja näissä se täyttää kovimmatkin asiallisuusstandardit. Se tuottaa epäräväköitä liberaaleja uutisia jotka koskevat esimerkiksi ihmisoikeusasioita ja politiikkaa. (Kanava edustaa "poliittista korrektiutta" siinä mielessä että se on sekä poliittinen että hyvin korrekti.)

David Pakman Shown kohdalla on tullut vastaan jopa tilanne jossa sitä on erikseen haluttu tukea siten että YouTubea on lähestytty mallia "Olen mainostaja ja haluan että mainokseni näkyvät juuri tällä kanavalla, ottakaa rahani" ja YouTube on sanonut "ei". Selvästi advertisement friendly on jotain muutakin kuin mainostajien tukemista. ; Selvästi ateismi ja sekularismi ja humanismi ja liberalismi ovat lähtökohtaisesti "järkyttävää materiaalia" joka ei sovi perheen pienimmille tai kenellekään kanavan runsasmääräiselle seuraajakunnalle. Se ei ole myöskään samaa kuin lapsillekin sopiva sisältö. Se on jokin josta voi syntyä provokaatiota ja kohuja. Tätä kautta esimerkiksi sekulaarius, ateismi ja homojen oikeudet on ilmeisesti tulkittu "liian tulenaroiksi aiheiksi" jotta niitä ei voisi suoraan laittaa mustalle listalle.

Hyvänä asiana tässä on se, että YouTube todennäköisesti kehittää piankin paremman valikoimisjärjestelyn. Kohuun on liittynyt valtavia taloudellisia menetyksiä joten on selvää että akuutti ongelma on ratkaistu purkkaviritelmällä joka ei toimi ideaalisesti. On kuitenkin oireellista että ateismiaihe on joutunut mukaan tämänlaisen prosessin jalkoihin. Se kun kertoo mitkä asiat ovat sellaisia että jostain löytyy herkkänahkainen tyyppi joka kykenee vetämään herneen nenäänsä kahdenkymmenen höyhenpatjan läpi.

Jostain syystä nämä ihmiset muutoin puhuvat paljon poliittisen korrektiuden kauheudesta. Mutta liberaalien lompakoilla käyminen on noin yleisesti ollut heistä kaikkea muuta kuin kauhistuttavaa. Tässä mielessä on selvää että sananvapauden sijasta kyseessä on se, että halutaan ajaa omaa "kilpailevaa poliittista korrektiutta". Ja itse asiassa "palauttaa se sellaiseen asemaan joka sillä oli vaikkapa sanotaan vielä 1990 -luvulla". 
1: Toisaalta on tullut selväksi toki sekin että se, että näille tahoille ei saa antaa rahaa vaikka haluaisi nähdään jonain joka ei ole sensuuria. Vain videoiden deletoiminen koetaan monen mielessä tämänlaiseksi. Tämä on toki mielenkiintoinen tapa katsoa asiaa. Itse kuitenkin koen että vapaus tukea tämänlaisia palveluja omilla mainoksilla olisi osa sellaisia länsimaisia vapauksia jotka jotenkin oleellisesti koskisivat myös ideologisia liikkeitä. Ainakin kun liike ei ole laiton tai väkivaltaliike.

Prosessi näyttää toki silmiini muutenkin tutulta.

Saatanapaniikki 90 -luvullakin lähti perättömistä yhteyksistä (jossa saatananpalvontaa liitettiin ties mihin, mukaanlukien roolipeleihin). Ja se levisi haluun sensuroida kokonaisia alakulttuureita. Syntyi paljon melua tyhjästä. (Ja tätä ylläpitivät paljon metelöivät tyhmät.) ; Kyseessä oleva kauhistujaporukka on asenteeltaan sellaista että he ovat viimeinen taho jonka käsiin haluan antaa algokratian avaimet ja lukkojen uudelleensarjoitusoikeudet.

Selvää on että nykyaikana valtaa on hyvin suuressa osin kuitenkin annettu juuri heille. Jossain määrin voitaisiin jopa sanoa, että ihmiset pilaavat sosiaalisen median. Ja kaikki ideologiat ovat tässä ongelmallisia. Hämmentävää kyllä sitä usein kuullaan että uskonnonvapausasiat ovat länsimaissa kunnossa. Mutta kunnossaoleminen tuntuu olevan enemmän sitä että niitä oikeuksia on sanojan mielestä liikaakin ja vähemmän sitä, että niitä olisi jotenkin tasapuolisesti ja yhtä paljon. 

Toisaalta tämä on siitä kiinnostava tilanne että tässä voisi kehua suomen uskonnonvapauden parempaa tilaa. Mutta sitten samalla tiedostan olevani niitä ihmisiä jotka ovat itse youtubettajia. Tässä kohden minun on toki mainittava että kanavani ei kiinnosta ketään enkä voisi kuvitellakaan voivani pienine käsineni rakentaa sellaista maksumuuria joka tuottaisi minulle minkäänlaisia merkantilistisia ihanuusnumeroita. Mutta teoriassa jos eläisin maailmassa jossa vlogillani olisi kiinnostava tekijä ja sisältö, että tämä olisi iskenyt myös minua itseäni lompakkoon. (Eli olisin saanut iskun kaikista rakkaimpaani.)

]]>
0 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236162-kauhistelijoiden-voima#comments Algoritmit Poliittinen korrektius Sekularismi Sensuuri Uskontokritiikki Tue, 25 Apr 2017 21:28:48 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236162-kauhistelijoiden-voima
Siltä se näyttää kun kirkosta katsoo http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228820-silta-se-nayttaa-kun-kirkosta-katsoo <p><em>&quot;Nykyinen institutionaalinen uskonto repii itseään kappaleiksi ulkoapäin ja luhistuu samalla sisältäpäin.&quot;</em><br /><strong>(John Spong)<br /><br />Samuli Suonpää</strong> <a href="http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/suonpaa-tana-vuonna-kirkon-tuomio-kelpasi">kirjoitti tekstin</a> <em><strong>&quot;Tänä vuonna kirkon tuomio kelpasi&quot; </strong></em>siitä miten kirkon tekemisiä moititaan ja kehutaan. Ja miten tässä on tapahtunut muutos. Hänestä aiemmin korostettiin sitä että kirkko ei saa tuomita. Kirkon tehtäväksi nähtiin evankeliointi. Nyt taas halutaan poliittista kirkkoa. Tässä kohden tietenkin korostetaan että kirkon on oltava poliittinen hyvin tietyllä tavalla.<br /><br /><em>&quot;Kirkko kelpaa, kunhan se puhuu yhteiskunnallisista asioista ja jättää Jeesuksen syrjemmälle. Jos kirkolta onkin aikaisemmin kaivattu iloista ja ymmärtävää evankeliumin sanomaa tuomitsevien saarnojen sijaan, tänä vuonna otettiin täyskäännös. Evankeliumista viis. Kirkko on pop, silloin kun se julistaa tuomiota rasisteille tai Sipilän hallitukselle. Kirkon yhteiskunnallista aktiivisuutta ei koskaan paheksuta silloin, kun ollaan asiasta samaa mieltä.&quot;</em><br /><br />Tämä on mielestäni hyvin tärkeä asia huomata. En tosin usko että tosiasiassa tässä on juuri mikään muuttunut. Se miksi Helvetin tuomioita on vastustettu on johtunut juuri siitä että siinä yhdistyy se, että kirkko on korostanut liikaakin uskontoa ja toisaalta on sanonut ihmisille asioita joista nämä eivät pidä ja joista he eivät ole samaa mieltä.<br /><br />Kirkossa ajatellaan että tässä halutaan muutosta toimintatavoissa. Eikä huomata että tosiasiassa kiitosta tulee koska kirkko on muuttanut tapojaan. Muutos ei ole uskonnossa ja siinä että maailmassa halutaan yht&#39;äkkiä erilaista uskonnon ja julkisuuden suhdetta. Muutos on siinä miten tätä asiaa on kohdistettu ja mitä sillä julkisuudella on tehty ; Tämän tiedostaminen voi toki kirkon sisällä olla vaikeaa, koska se vaatii esimerkiksi sen ajatuksen tunnustamista että tosiasiassa uskonnottomat eivät laajassa määrin, poikkeuksia lukuunottamatta, mitenkään ehdottomasti ja a priori tuomitse kirkkoa ja uskovaisia. Itse edustanen uskonnottomien äksyintä päätä. Ja minulle sekularismi on hirvittävän typerä asia.<br /><br />Onkin hyvä huomata että kirkko on lähinnä suuntautunut uudella tavalla poliittisesti. Jos ennen liberaalit olivat vastaan ja konservatiivit ovat olleet enemmän puolesta, on viime aikojen teemat olleet sitä että liberaalit pitävät ja konservatiivit eivät. Jos ennen kirkosta erosi liberaaleja uusateisteja niin nykyään esimerkiksi<a href="http://kupuramiekka.blogspot.fi/2014/12/kirkon-fundamentalistikonservatiivierop.html"> entistä liberaalimmat homokannat ovat synnyttäneet eropiikkejä</a>. Suonpään tekstissä onkin havaittavissa hieman sitä että kirkkoa pidetään ikiaikaisena ja jos muut muuttavat käytöstä niin muutos olisi ympäristössä. Luultavasti takana on myös se, että Suonpää ajattelee kirkkoa yhteisönään ja PR -puhetasolla jonain jossa kirkko on mitä kirkon teksteissä sen sanotaan edustavan. Näin ollen ennen kirkossa ei esimerkiksi ole tuomittu. Itse taas näen että on vaikeaa muistaa seurakuntaelämästä muuta kuin sen että se koostuu uskovaisista. Seurakunta koostuu uskovaisista jotka eivät elä ns. <em>teologisen korrektiuden</em> mukaan. (Ja esimerkiksi minua ei kiinnosta mitä suu sanoo vaan mitä kädet tekevät.)<br /><br /><strong>Tämä liittyy tavallaan myös siihen että kirkossa ei osata oikein suhtautua uskonnottomiin tai ymmärretä heidän kantojaan. </strong><br /><br />Uskonnoissa jostain syystä puhutaan uskonnottomuudesta sekulaarihumanismin synonyyminä ja ajatellaan että kirkon poliittisuus on se asia joka ärsyttää. Eikä se että se viittaa uskonnottomien mielestä epätosiin uskonnollisuusnäkemyksiin ja ajaa niihin veroten poliittisia näkemyksiä joista uskonnottomat eivät ole samaa mieltä. Siksi heitä yllättää jos politisoitumisen seurauksena<em> &quot;Kohujen sijaan kirkko on saanut olla median lemmikki koko vuoden, kehuja on suorastaan satanut joka suunnasta. Nyt uskonnottomatkin haluaisivat kirkon tukijäseniksi. Tänä vuonna perinteisesti kirkkovastaiset vasemmisto ja älymystö ovat suorastaan ylistäneet niin arkkipiispan kannanottoja kuin kirkon työtäkin, ainakin siltä osin kun se ei ole näyttänyt liian uskonnolliselta.&quot; </em><br /><br />Itse olen toki yrittänyt tuoda pitkään esiin sitä että kirkon ja julkisuuden suhde ei ole niin oleellinen kuin kirkon ja sen toiminnan sisältö. Tässä mielessä hyvänä esimerkkinä on ollut <em><strong>&quot;Napoleonin komplekseihin&quot; </strong></em>kirjoitettu teksti kirkon ja erilaisten näkemysten kannattamisen suhteesta. Otsikko on mainio <a href="http://napoleoninkompleksit.blogspot.fi/2010/10/viime-paivina-on-tulvehtinut.html">&quot;emmämutkunräsänen&quot;</a>. Ydinteesin voi tiivistää siihen että tosiasiassa <strong>Päivi Räsänen</strong> ei ole syyllinen kirkon ongelmiin. Ja oikeastaan kirkko enemmän käyttää Päivi Räsästä jonain jonka avulla se pesee käsiään vastuusta toiminnasta johon se on itse syyllinen <em>&quot;kirkon &quot;moniäänisyys&quot; näyttäytyy siten, että konservatiivit tuomitsevat kovaan ääneen ja liberaalit nysväilevät siitä moniäänisyydestä. Keskustelutilaa ja julkisuutta voi ottaa, aikaa olisi ollut. Moniäänisyys on vain tarkoittanut käytännössä kirkon liberaalien taholta hyssyttelyä ja maton alle lakaisemista.&quot;</em> ... <em>&quot;Fundamentalistit ja konservatiivit ovat johdonmukaisesti uskaltaneet ottaa keskustelutilan ja esittää mielipiteensä - miksi muilla ei ole vastaavaa tarmoa? Ilmeisesti sitä ei pidetä tärkeänä, ja tämä on - nyt useampien tuttujen keskusteluja muutamia päiviä seuranneena - merkittävä syy kirkkoa kohtaan nyt tunnettuun pettymykseen.&quot; </em><br /><br />Tässä tekstissä on tietenkin kyse kirkon ja valtion suhteesta. Mutta suhde ei ole se joka uskovaisten puolella liitetään uskonnottomiin. Se, että kirkko on tässä kohden selkeästi muuttanut toimintatapojaan on osoitus siitä että tämänlaiset asiat ovat olleet oikeita kuvauksia. Jos sen sijaan stereotyypposet tuomiot vihaisista ateisteista jotka vihaavat uskontoa asenteellisesti ja ehdoitta pitäisivät paikkaansa ei Suonpään mainitsemia asioita oikein voisi selittää.<br /><br />Tämäntapaisten asioiden maininta on johtanut kuitenkin siihen että on puhuttu vain valtion ja kirkon suhteesta ja etenkin kirkon näkyvyydestä mediassa. Tässä yhteydessä on lisäksi ollut huomattavaa että kirkon liberaali siipi on tässä yhteydessä vaatineet sitä että pitää suvaita niitä tiukkapipoisia vanhakantaisia kristittyjä paremmin. <em>&quot;Pystyvätkö he itse hyväksymään enemmän - sekä homot, että heidän vastustajansa? Samalla kun Jari Tervo puolustaa homoja hän tekee saman homofoobikoille, mitä nämä tekivät homoille.&quot;</em><br /><br />Mikä kertoo siitä että selittämien ei auta. Näkökulmaa ei vaihdeta. Ja tämä on jännittävää sillä näkökulma ei ole sitä mitä kirkko tai uskovaiset ovat mieltä. Vaan kysymys on siitä mitä uskonnottomat ja ateistit ovat mieltä. Kirkolla voi olla valitettavankin paljon valtaa, mutta tässä on niitä asioita joihin sen ei pitäisi edes kuvitella voivansa sanoa tavunpuolikasta.<br /><br />Tässä mielessä voidaan sanoa että kirkolla on ollut kaksi ongelmaa;<br /><strong>1: </strong>Kirkolla on ollut viestintäongelma sikäli, että &quot;suuri yleisö&quot; kokee KD:n ja evankelikaalipiirit &quot;kirkoksi&quot; ja tämä on alentanut vapaamielisisissä piireissä kirkosta eroamisen kynnystä. KD on sekä tuominnut että puhunut uskonnosta evankelioiden. Ja tässä ollaan oltu erimielisiä.<br /><strong>2:</strong> Toisaalta eronneet liberaalit ovat olleet oikeammassa kuin kirkko ikinä on uskaltanut ymmärtääkään. (Mikä näkyy siinä miten kirkon käytöksen muutos on muuttanut näiden ihmisten kannatuksia.)<br /><br />Tässä kohden tilannetta ei kuitenkaan ole oikein saatu menemään läpi selityksin. Kun kirkko puhuu uskonnottomien ajatuksista ja etenkin siitä mitä mieltä uskonnottomat ovat julkisuuden, politiikan ja uskonnon suhteista, on ollut ilmoilla vahva henki siitä että <u>jos uskonnoton puhuu siitä miten ulkona on ilmasto, kirkko puhuu siitä miten heillä kotona on ilmastointi</u>.<br /><br /><strong>Oma suhteeni sekularismiin on likimain se, että lika ei poistu työntämällä roskat maton alle</strong><br /><br />Kirkon toiminnassa on minun - henkilökohtaisena ihmisenä, en usko voivani toimia minään &quot;uskonnottomuutena&quot; - moitteissani aina kysymys vain kahdesta asiasta (1) kirkon teologiset konseptit eivät tyydytä minun älyllisiä vaateitani ja (2) se miten kirkko ja sen seurakunta käytännössä toteuttaa valtaa. Tässä se vaietaanko Jumalasta vai ei merkitsee herttisen vähän.<br /><br />Tässä mieleen voikin tulla <strong>Yki Räikkälän </strong>kirjoituspari <a href="http://ykiraikkala.blogspot.fi/2016/12/lestadiolaisuus-paattajan-ohjenuorana.html">&quot;Lestadiolaisuus päättäjän ohjenuorana&quot;</a> ja<a href="http://ykiraikkala.blogspot.fi/2016/12/katolisuus-paattajan-ohjenuorana.html"> &quot;Katolisuus päättäjän ohjenuorana&quot;</a>. Aiheena on se että <strong>Sipilän </strong>ja <strong>Soinin</strong> arvopohja toimii jonain joka selittää ainakin osan heidän politiikastaan. Tai on osoittain mukana heidän toimintatavoissaan. Huomiotaherättävää on, että molempien kohdalla uskonto vaikuttaa. Mutta Sipilä on retoriikaltaan hyvin sekulaari ; Hän ei vetoa tai viittaa Jumalaan toimissaan. Soini sen sijaan on avoimesti kristillinen kaiken maailman rukousaamiaisineen. Molempien toiminnassa uskonto näkyy. Ja tämä on se <em>de facto</em> -taso joka merkitsee itselleni vain kaikkea.<br /><strong>1: </strong>Lestadiolaisuuden kohdalla korostuu se, että<em> &quot;Juha Sipilällä on kristillinen vakaumus. Hän on Rauhansanalainen. Rauhan Sanan hallitusta johtaa rovasti <strong>Ari Juntunen</strong>, Sipilän vaimon veli. Suku on tottunut johtamaan. Sipilä lienee jo yrityselämässä ojentautunut niin, että johtaja on ehdoton auktoriteetti ja esivalta. Nyt hän pääministerinä edustaa valtioesivaltaa. Esivalta on Jumalan asettama. Siis hän on Herramme meille esivallaksi asettama ja meidän tulee olla Hänelle kuuliainen. Rauhansanalainen liberaalius on sitä, että jokaisella on omantunnon vapaus ja oikeus toimia mielensä mukaan myös hengellisissä asioissa. Kunhan on esivallalle alamainen.&quot;</em> Tässä auktoriteetissa on joitain ongelmia Suomen käytänteiden kanssa, tavalla jotka demonstroituvat varsin konkreettisesti.<em> &quot;Esivallalla on silläkin esivalta, nimittäin perustuslakivaliokunta. Suomea yhtiöitettäväksi saatettaessa lakeja on täytynyt säätää lujaa tahtia ja useat niistä ovat törmänneet perustuslakiin. Siinä Sipilä varmasti komppaa Soinia: perustuslakivaliokunta on aikansa elänyt. Pitää saada tuomioistuin sopivine nimityksineen.&quot; </em>Siksi vapautta periaatteessa korostava ja uskonnonasioistaan periaatteessa vaikeneva Sipilä voikin osoittaa uskonnollisia asenteitaan muuta kautta, toimimalla ja tekemällä tavalla joka heijastaa näitä asenteita ja arvoja ilman Jeesuksen nimen ääneen huutamista. Tämä on hyvä muistutus siitä että sekularismi ja uskonnon piilottaminen ei ratkaise sitä että uskonvakaumuksen mukana olevat ongelmat kuitenkin livahtavat suoraan rakenteisiin. Esivalta -asenne näkyy ihmisten kohtelussa ja käytänteissä. <em>&quot;Kun S<strong>usanna Kuparinen</strong> käsitteli pääministerin vaimoa Eduskunta -näytelmässään, kävi pääministeriltä käsky Ylelle, että Kuparisen on poistuttava Pressiklubi-ohjelmasta. Kun Ylen toimittaja käsitteli Sipilän sukulaisten firmaa, joka oli saanut pääministerin päätöksellä 100 miljoonaa lisärahaa saaneelta Terrafamelta, sai toimittaja lähteä.&quot; </em><br /><strong>2:</strong> Katolisuuden kohdalla nousee esiin hieman eri kulma, tosin käytännössä toiminta on samanlaista, se vain kumpuaa hieman erilaisesta teoreettisesta pohjasta ja astetta erilaisesta asenteesta. Itse toiminta ja suhde uskonnonvapauteen ja vastaaviin asioihin ovat samantyylisiä. <em>&quot;Uskontoja voidaan pitää demokraattisina vain sikäli, että niiden mukaan me kaikki olemme yhtä syntisiä ja kaikki säätyyn katsomatta ovat ansainneet kadotuksen. Mutta järjestelmänä uskonto onkin kaikkea muuta. Ylhäältä sanellaan kaikki, miten meidän tulee elää ilman pienintäkään vaikuttamisen mahdollisuutta. Ja jos et ole sanelijan puolella, sinut tuomitaan.&quot; </em>Tässä ei vaieta vakaumuksesta. Sen sijaan tässä sanat ja uskonnon tekeminen avoimesti poliittisessa tilassa. Näistä ei keskustella koska arvopohja on määritelty ja sitä ei kyseenalaisteta tai luoda, vaan otetaan sellaisenaan, poliittinen epäkorrektius ei saa koskea niitä asioita - toisin kuin harhaoppisten etiketistöä vaikka siinä saako maahanmuuttajia kutsua häijyillä pilkkanimillä.<em> &quot;Soinilla ei ole mitään homoja vastaan. Näin on todennut. Vuonna 2009 tosin kertoi, että &quot;seksuaalisuus kuuluu vain miehelle ja vaimolle, koska se vain on niin&quot;</em>. <em>Olkoot homoja, kunhan eivät homostele. Niin se vain on. Homoavioliitto on Soinille moraalikysymys. Homojen avioliitto on moraaliton.&quot; </em>Tässä arvot ovat näkyvästi siinä, että taistellaan harhaoppia vastaan. <em>&quot;Ja niin se &rdquo;keneltä otetaan ja missä ei voi joustaa&rdquo; -eetos on tullut todistetuksi. Timo Soini, köyhien ja unohdettujen asialla olevana, on tässä hallituksessa mukana yhtään häpeilemättä hyväksynyt köyhiltä ja tulottomilta ottamisen. Mutta yksi oli asia, jossa hän ainoana ministerinä oli vastaan: mies- ja naisparien asemaa parantava hallituksen lakipaketti. SE edusti moraalittomuutta, kohtuuttomuutta ja kauhistusta.&quot;</em><br /><br />Monia muitakin asioita kenties vastustetaan teoriassa mutta niitä vastaan ei nouse reaktioita. Itse asiassa moni kysymys on sellainen että niiden kohdalla asiaa halutaan ohittaa siten että sanotaan että &quot;asia on ikävä&quot;, mutta sitä vastaan ei nousta vastaavanlaisella aktiivisella panostuksella kuin vaikka homojen avioliittoa vastaan. Itse asiassa näistä asioista kertojaa kohtaan noustaan siten että yritetään siirtää keskustelu muualle ja paheksutaan tämänlaista näkökulmaa epäkohteliaana.<br /><br />On selvää että tällä on merkitystä. Perinteisesti voidaan nähdä että kristillisyys on näkynyt siten että on puolustettu kristillistä arvopohjaa. Joka taas on hyvin vahvasti ollut konservatiivien symbolisessa omistuksessa. ; Kysymys siitä onko todella näin on hankala : Tilanne on vähän sama kuin Suomen leijonasymbolissa. Se tavallaan kuuluu kaikille eikä ytimeltään ole rasistinen tai edes kansallissosialistinen tai oikeistopatrioottinen tai mitä muita vastaavia klikkejä tässä onkaan... Mutta tavallaan kun tuot symbolin esille se kuitenkin tuo nämä tahot erityisesti esiin.<br /><br />Kun katsoo fundamentalisti-oikeisto-konservatiivista klikkiä he usein korostavat sitä miten he arvostavat perinteitä ja kannattavat uskonnonvapautta. Mutta kun heidän sanomisiaan seuraa näkee että he haluavat ajaa joitain rajoitteita kaikille. Ja uskonnonvapaus tarkoittaa sitä että &quot;positiivinen uskonnonvapaus&quot; heille itselleen on annettava niin laajaksi että sitä saa tunkea toisten privaattiin. Tai toisten julkiseen tilaan niin että toisten on osallistuttava rituaaliin tai rajattava omaa sananvapauttaan niin että he saavat osallistua tai olla hiljaa - mutta ei ilmaista omaa erimielistä vakaumustaan tässä asiassa päälle. ; Vapaus tarkoittaa mahdollisuutta tehdä valintoja. Ja liberaalit ovat esimerkiksi avaamassa homoille option adoptioon ja avioliittoon. Nämä ovat <em>by definition </em>vapautta. Uskonnonvapautta ajava konservatiivi lähinnä kovaäänisesti vastustaa liberaalien ajamia vaihtoehtojen kasvattamisia, koska tämä muutos heidän mielestään murentaa arvopohjan. Kysymys on siis enemmän siitä että halutaan rajoittaa vapauksia jotta voidaan ajaa ajatusta siitä että valtio ja yhteiskunta on jokin jonka hyödyt ovat suurempia kuin kansalaisten saamat luvat tehdä valintoja omissa pienissä päissään.<br /><br />Näin esimerkiksi Suvivirsikohujen ympärillä on tapahtunut se, että on ensin luultu virheellisesti että kyse on Suvivirrestä ; Kysymys on siitä että yhdellä vakaumuksella on erityisoikeus. Ateistien lauluja ei yhteislauleta näissä samoissa&nbsp; tilanteissa. Kristityt saavat siis ilmaista oman vakaumuksensa. Ateistien roolina on joko laulaa mukana tai pitää turpansa kiinni. Ja tämä asenne on itse asiassa mukana kaikessa. - Ja likimain aina kun joku mainitsee siitä että sekulaarit haluavat poistaa kirkon näkyvyyden politiikassa, huomiota siirretään tällä <em>red herringillä</em> pois ydinasiasta ja siitä mitä muut ovat sanomassa oikeasti.<br /><br />Kysymys ei ole edes siitä vihataanko uskonnottomia ja ateisteja sanan täydessä mielessä. Kysymys on poliittisesta vihollisuudesta. (<a href="http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225588-kuinka-pellehysteriani-meni-yli">Josta kirjoitin aikaisemmin</a>.) Poliittisessa vihollisuudessa ei ole kyse siitä voidaanko tarjota sympaattisia retorisia rakenteita joilla ymmärretään jotain kohdetta. Kysymys on siitä astutaanko tiettyjä asioita vastustamaan ja puolustamaan tilanteen niin vaatiessa. ; On hyvä huomata että mihin suuntaan konflitia yritetään keventää. Jos joku haluaa että homojen puolustajan pitäisi enemmän suvaita suvaitsemattomia, niin selvästi tässä esitetään teoreettinen sympatia että tarjotaan konkreettinen vaatimus toiminnan muuttamisen johonkin aivan toiseen suuntaan. Ja sillä mikä on se käytännön vaatimus on se joka painaa ja merkitsee jotain poliittisen vihollisuuden näkökulmassa.<br /><br /><strong>TL:DR;&nbsp;</strong><br /><br />Moni ajattelee että yhteiskunta ja uskonnottomat ja liberaalit ovat muuttuneet kun heidän suhteensa kirkkoon on muuttunut. Tässä syynä on varmasti se että kirkko on tarjonnut liberaaliin suuntaan &quot;kuuntelua josta ei ole seurannut reagointeja&quot;. Se mikä helposti koetaan siihen että jos ennen kirkolta ei haluttu poliittista vaikuttamista vaan evankeliumia ja nyt kirkkoa kiitetään politisoitumisesta, onkin sitä että tosiasiassa kirkko on käytännössä tuominnut aina. Se on tarjonnut ennen liberaaleille kylmän mahdollisuuden astua leveistä ovista sisälle jäsenmaksuun. Se on tarjonnut hampaatonta sympatiaa kontekstissa jossa on vahvoja erimielisiä ihmisiä joita ajaa ajatus siitä että olet liberaalina heidän poliittinen vihollisensta ja &quot;ei-oikeasti-edes-kristitty&quot;.<br /><br />On tavallaan kiinnostavaa että uskonto ja kirkko ei määrittele hyvää ja pahaa vaan päinvastoin ; Kirkko tekee hyvää tai pahaa sen mukaan tekeekö se liberaaleja vai konservatiivisia tekoja missäkin suhteessa. Ja siitä kuinka liberaali tai konservatiivi - ja kuinka tiukkapipoisesti jompaa kumpaa näistä - arvioija on. Toisin sanoen liberaali-konservatiivivääntö on relevantti teema ja kirkko on tässä sekundaarinen kohde. Pitääkin kysyä myös kysymyksiä politiikan uskonnollistumisesta tai poliittisten suuntausten uskonnollistamisesta eikä vain uskonnon politisoitumisesta ja näkyvyydestä.<br /><br />Tätä on kuitenkin vaikeaa tehdä maailmassa jossa virallisen maailman mukaan meillä on kirkko jossa on liberaalit ja konservatiivit siivet mukaan lukien hienoja ja hyviä kristittyjä jotka kaikki käytännössä ns. arvostavat uskonnonvapautta aivan käsittämättömästi. Ja joille uskonto on ennen kaikkea arvojen lähde, lähde arvopohjalle ja tavalla jäsentää ja ymmärtää kulttuuria. (Jostain syystä virallinen liturgia ei huomaa mainita että rakenteita ei vain opeteta vaan niitä myös ylläpidetään esittämällä että nämä opetetut rakenteet ovat tosia, tärkeitä, kiinnostavia ja relevantteja. Ei. Niitä on vain kaikkialla. Se, että kulttuurimme on läpitungettu täyteen kristillisiä sananparsia ei ole sama kuin se että sananparsijoukko on täynnä viisautta joka auttaa selviämään tämän hetken maailmassa erinomaisen hyvin onnellisena Miekkakielisen Jumalan Palvelijana.)<br /><br />Käytännössä nämä arvot tarkoittavat vain sitä että otetaan kantaa poliittisiin vihollisiin. Sitä että oma positiivinen uskonnonvapaus ajetaan toisten käytösten ohjaamiseen. Kosketaan asioita jotka eivät muuta omaa käytöstä vaan rajoittavat vääräuskoisten harhautumista.<br /><br />Tässä nähden on huomattava että uskonnottomien ja ateistejen ja vastaavien ongelmat ovat usein siitä että uskonnottomia ei &quot;sellaisenaan vastusteta ilman sympatianesityksiä&quot;. Heitä siedetään kunhan he muistavat olla alamaisia ja hyväksyvät puoli-ihmisen roolin jossa tärkein uskonnonvapauden ilmaisu on siinä että kun muut laulavat positiivista uskonnonvapauttaan ääneen niin itse saa valita laulaako mukana vai pitääkö turpansa kiinni. Ja vastaava asenne on toki kaikessa muuallakin yhteiskunnassa. (Vrt. ; olkoot homoja kunhan eivät homostele niin että se näkyy missään, piste.) Käytännössä tilanne on vain se että jos olet uskonnoton niin sitä saa uskoa miten haluaa mutta jos on ääneen uskonnoton, joku selittää että olet äärisekulaari joka haluaa sensuroida uskonnon täysin ja että oikea paikkasi olisi muuttaa Pohjois-Koreaan.<br /><strong>1:</strong> Uskonnoton on muutekin monesti kuvattu &quot;eikansalaismielisenä&quot; ja liberaalien kotimaanihmisten ajamat asiat ajetaan usein siihen että ne edustaisivat jotain maahanmuuttoteemaa. Esimerkiksi jos lestadiolaisalueella elävä vakaumuksensa kanssa hiljaa oleva ateisti ei halua olla tilanteessa jossa hänen uskonnonvapautensa tarkoittaa sitä että <a href="http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195846-hyvaa-suvilomaa">hän osallistuu julkisesti kansalaisuustestiin</a> - jossa teko on näkyvä ja vaihtoehtona ei ole ateistisen ajatuksen esilletuominen vaan kristillisen systeemin mukana laulaminen tai vaikeneminen - hän saa kuulla että hän itse nuka ajaa neuvostoliiton Stalinvainoja ja toisaalta tekee tämän koska on luullut väärin että maahanmuuttajia haittaisi joku laulu. Kysymys voi olla siitä että saako hieman helpommin turpaan paikallisessa nakkikioskijonossa &quot;virallisesti jostain muusta kännissä-läpällä -syystä. Mutta tätä ei mainita tai vaihtoehtoa tunnusteta. Koska jostain syystä kaikki muut tietävät uskonnottomien vakaumukset ja kannanotot paremmin kuin he itse.<br /><br />Kirkon kohdalla on aina kysymys poliittisista asenteista. Tämä asenne on se joka sitten tarkoittaa &quot;tervettä arvopohjaa&quot;. (Joko konservatiiveja tai liberaaleja. Ennen vain konservatiivisia, nyt myös muunlaisia.) Ja perustavia nämä arvot ovat. Syvältä ne arvot ainakin ovat. Kenties pohjemmalle onkin vaikeampaa mennä. Syvemmällä olevia perusteita saa todellakin hakea. ; Kirkon uusi linja on kuitenkin siitä hyvä että se on sentään symmetrisempi. Ennen iskuja satoi vain yhteen suuntaan. Nyt kaikki tappelevat kaikkiin suuntiin. Se on sentään reilua. Kun se olisi vielä joskus myös oikeudenmukaista. Tämä askel vaatisi sen, että noustaisiin poliittisista suuntauksista siihen mitä asenne- ja työvälineitä sallitaan ; Eli tartuttaisiin enemmän siihen mitä saadaan tehdä jonkin hyvän asian puolesta kuin siihen kohdistuuko se poliittisiin vihollisiin vai puoluelaisiin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Nykyinen institutionaalinen uskonto repii itseään kappaleiksi ulkoapäin ja luhistuu samalla sisältäpäin."
(John Spong)

Samuli Suonpää
kirjoitti tekstin "Tänä vuonna kirkon tuomio kelpasi" siitä miten kirkon tekemisiä moititaan ja kehutaan. Ja miten tässä on tapahtunut muutos. Hänestä aiemmin korostettiin sitä että kirkko ei saa tuomita. Kirkon tehtäväksi nähtiin evankeliointi. Nyt taas halutaan poliittista kirkkoa. Tässä kohden tietenkin korostetaan että kirkon on oltava poliittinen hyvin tietyllä tavalla.

"Kirkko kelpaa, kunhan se puhuu yhteiskunnallisista asioista ja jättää Jeesuksen syrjemmälle. Jos kirkolta onkin aikaisemmin kaivattu iloista ja ymmärtävää evankeliumin sanomaa tuomitsevien saarnojen sijaan, tänä vuonna otettiin täyskäännös. Evankeliumista viis. Kirkko on pop, silloin kun se julistaa tuomiota rasisteille tai Sipilän hallitukselle. Kirkon yhteiskunnallista aktiivisuutta ei koskaan paheksuta silloin, kun ollaan asiasta samaa mieltä."

Tämä on mielestäni hyvin tärkeä asia huomata. En tosin usko että tosiasiassa tässä on juuri mikään muuttunut. Se miksi Helvetin tuomioita on vastustettu on johtunut juuri siitä että siinä yhdistyy se, että kirkko on korostanut liikaakin uskontoa ja toisaalta on sanonut ihmisille asioita joista nämä eivät pidä ja joista he eivät ole samaa mieltä.

Kirkossa ajatellaan että tässä halutaan muutosta toimintatavoissa. Eikä huomata että tosiasiassa kiitosta tulee koska kirkko on muuttanut tapojaan. Muutos ei ole uskonnossa ja siinä että maailmassa halutaan yht'äkkiä erilaista uskonnon ja julkisuuden suhdetta. Muutos on siinä miten tätä asiaa on kohdistettu ja mitä sillä julkisuudella on tehty ; Tämän tiedostaminen voi toki kirkon sisällä olla vaikeaa, koska se vaatii esimerkiksi sen ajatuksen tunnustamista että tosiasiassa uskonnottomat eivät laajassa määrin, poikkeuksia lukuunottamatta, mitenkään ehdottomasti ja a priori tuomitse kirkkoa ja uskovaisia. Itse edustanen uskonnottomien äksyintä päätä. Ja minulle sekularismi on hirvittävän typerä asia.

Onkin hyvä huomata että kirkko on lähinnä suuntautunut uudella tavalla poliittisesti. Jos ennen liberaalit olivat vastaan ja konservatiivit ovat olleet enemmän puolesta, on viime aikojen teemat olleet sitä että liberaalit pitävät ja konservatiivit eivät. Jos ennen kirkosta erosi liberaaleja uusateisteja niin nykyään esimerkiksi entistä liberaalimmat homokannat ovat synnyttäneet eropiikkejä. Suonpään tekstissä onkin havaittavissa hieman sitä että kirkkoa pidetään ikiaikaisena ja jos muut muuttavat käytöstä niin muutos olisi ympäristössä. Luultavasti takana on myös se, että Suonpää ajattelee kirkkoa yhteisönään ja PR -puhetasolla jonain jossa kirkko on mitä kirkon teksteissä sen sanotaan edustavan. Näin ollen ennen kirkossa ei esimerkiksi ole tuomittu. Itse taas näen että on vaikeaa muistaa seurakuntaelämästä muuta kuin sen että se koostuu uskovaisista. Seurakunta koostuu uskovaisista jotka eivät elä ns. teologisen korrektiuden mukaan. (Ja esimerkiksi minua ei kiinnosta mitä suu sanoo vaan mitä kädet tekevät.)

Tämä liittyy tavallaan myös siihen että kirkossa ei osata oikein suhtautua uskonnottomiin tai ymmärretä heidän kantojaan.

Uskonnoissa jostain syystä puhutaan uskonnottomuudesta sekulaarihumanismin synonyyminä ja ajatellaan että kirkon poliittisuus on se asia joka ärsyttää. Eikä se että se viittaa uskonnottomien mielestä epätosiin uskonnollisuusnäkemyksiin ja ajaa niihin veroten poliittisia näkemyksiä joista uskonnottomat eivät ole samaa mieltä. Siksi heitä yllättää jos politisoitumisen seurauksena "Kohujen sijaan kirkko on saanut olla median lemmikki koko vuoden, kehuja on suorastaan satanut joka suunnasta. Nyt uskonnottomatkin haluaisivat kirkon tukijäseniksi. Tänä vuonna perinteisesti kirkkovastaiset vasemmisto ja älymystö ovat suorastaan ylistäneet niin arkkipiispan kannanottoja kuin kirkon työtäkin, ainakin siltä osin kun se ei ole näyttänyt liian uskonnolliselta."

Itse olen toki yrittänyt tuoda pitkään esiin sitä että kirkon ja julkisuuden suhde ei ole niin oleellinen kuin kirkon ja sen toiminnan sisältö. Tässä mielessä hyvänä esimerkkinä on ollut "Napoleonin komplekseihin" kirjoitettu teksti kirkon ja erilaisten näkemysten kannattamisen suhteesta. Otsikko on mainio "emmämutkunräsänen". Ydinteesin voi tiivistää siihen että tosiasiassa Päivi Räsänen ei ole syyllinen kirkon ongelmiin. Ja oikeastaan kirkko enemmän käyttää Päivi Räsästä jonain jonka avulla se pesee käsiään vastuusta toiminnasta johon se on itse syyllinen "kirkon "moniäänisyys" näyttäytyy siten, että konservatiivit tuomitsevat kovaan ääneen ja liberaalit nysväilevät siitä moniäänisyydestä. Keskustelutilaa ja julkisuutta voi ottaa, aikaa olisi ollut. Moniäänisyys on vain tarkoittanut käytännössä kirkon liberaalien taholta hyssyttelyä ja maton alle lakaisemista." ... "Fundamentalistit ja konservatiivit ovat johdonmukaisesti uskaltaneet ottaa keskustelutilan ja esittää mielipiteensä - miksi muilla ei ole vastaavaa tarmoa? Ilmeisesti sitä ei pidetä tärkeänä, ja tämä on - nyt useampien tuttujen keskusteluja muutamia päiviä seuranneena - merkittävä syy kirkkoa kohtaan nyt tunnettuun pettymykseen."

Tässä tekstissä on tietenkin kyse kirkon ja valtion suhteesta. Mutta suhde ei ole se joka uskovaisten puolella liitetään uskonnottomiin. Se, että kirkko on tässä kohden selkeästi muuttanut toimintatapojaan on osoitus siitä että tämänlaiset asiat ovat olleet oikeita kuvauksia. Jos sen sijaan stereotyypposet tuomiot vihaisista ateisteista jotka vihaavat uskontoa asenteellisesti ja ehdoitta pitäisivät paikkaansa ei Suonpään mainitsemia asioita oikein voisi selittää.

Tämäntapaisten asioiden maininta on johtanut kuitenkin siihen että on puhuttu vain valtion ja kirkon suhteesta ja etenkin kirkon näkyvyydestä mediassa. Tässä yhteydessä on lisäksi ollut huomattavaa että kirkon liberaali siipi on tässä yhteydessä vaatineet sitä että pitää suvaita niitä tiukkapipoisia vanhakantaisia kristittyjä paremmin. "Pystyvätkö he itse hyväksymään enemmän - sekä homot, että heidän vastustajansa? Samalla kun Jari Tervo puolustaa homoja hän tekee saman homofoobikoille, mitä nämä tekivät homoille."

Mikä kertoo siitä että selittämien ei auta. Näkökulmaa ei vaihdeta. Ja tämä on jännittävää sillä näkökulma ei ole sitä mitä kirkko tai uskovaiset ovat mieltä. Vaan kysymys on siitä mitä uskonnottomat ja ateistit ovat mieltä. Kirkolla voi olla valitettavankin paljon valtaa, mutta tässä on niitä asioita joihin sen ei pitäisi edes kuvitella voivansa sanoa tavunpuolikasta.

Tässä mielessä voidaan sanoa että kirkolla on ollut kaksi ongelmaa;
1: Kirkolla on ollut viestintäongelma sikäli, että "suuri yleisö" kokee KD:n ja evankelikaalipiirit "kirkoksi" ja tämä on alentanut vapaamielisisissä piireissä kirkosta eroamisen kynnystä. KD on sekä tuominnut että puhunut uskonnosta evankelioiden. Ja tässä ollaan oltu erimielisiä.
2: Toisaalta eronneet liberaalit ovat olleet oikeammassa kuin kirkko ikinä on uskaltanut ymmärtääkään. (Mikä näkyy siinä miten kirkon käytöksen muutos on muuttanut näiden ihmisten kannatuksia.)

Tässä kohden tilannetta ei kuitenkaan ole oikein saatu menemään läpi selityksin. Kun kirkko puhuu uskonnottomien ajatuksista ja etenkin siitä mitä mieltä uskonnottomat ovat julkisuuden, politiikan ja uskonnon suhteista, on ollut ilmoilla vahva henki siitä että jos uskonnoton puhuu siitä miten ulkona on ilmasto, kirkko puhuu siitä miten heillä kotona on ilmastointi.

Oma suhteeni sekularismiin on likimain se, että lika ei poistu työntämällä roskat maton alle

Kirkon toiminnassa on minun - henkilökohtaisena ihmisenä, en usko voivani toimia minään "uskonnottomuutena" - moitteissani aina kysymys vain kahdesta asiasta (1) kirkon teologiset konseptit eivät tyydytä minun älyllisiä vaateitani ja (2) se miten kirkko ja sen seurakunta käytännössä toteuttaa valtaa. Tässä se vaietaanko Jumalasta vai ei merkitsee herttisen vähän.

Tässä mieleen voikin tulla Yki Räikkälän kirjoituspari "Lestadiolaisuus päättäjän ohjenuorana" ja "Katolisuus päättäjän ohjenuorana". Aiheena on se että Sipilän ja Soinin arvopohja toimii jonain joka selittää ainakin osan heidän politiikastaan. Tai on osoittain mukana heidän toimintatavoissaan. Huomiotaherättävää on, että molempien kohdalla uskonto vaikuttaa. Mutta Sipilä on retoriikaltaan hyvin sekulaari ; Hän ei vetoa tai viittaa Jumalaan toimissaan. Soini sen sijaan on avoimesti kristillinen kaiken maailman rukousaamiaisineen. Molempien toiminnassa uskonto näkyy. Ja tämä on se de facto -taso joka merkitsee itselleni vain kaikkea.
1: Lestadiolaisuuden kohdalla korostuu se, että "Juha Sipilällä on kristillinen vakaumus. Hän on Rauhansanalainen. Rauhan Sanan hallitusta johtaa rovasti Ari Juntunen, Sipilän vaimon veli. Suku on tottunut johtamaan. Sipilä lienee jo yrityselämässä ojentautunut niin, että johtaja on ehdoton auktoriteetti ja esivalta. Nyt hän pääministerinä edustaa valtioesivaltaa. Esivalta on Jumalan asettama. Siis hän on Herramme meille esivallaksi asettama ja meidän tulee olla Hänelle kuuliainen. Rauhansanalainen liberaalius on sitä, että jokaisella on omantunnon vapaus ja oikeus toimia mielensä mukaan myös hengellisissä asioissa. Kunhan on esivallalle alamainen." Tässä auktoriteetissa on joitain ongelmia Suomen käytänteiden kanssa, tavalla jotka demonstroituvat varsin konkreettisesti. "Esivallalla on silläkin esivalta, nimittäin perustuslakivaliokunta. Suomea yhtiöitettäväksi saatettaessa lakeja on täytynyt säätää lujaa tahtia ja useat niistä ovat törmänneet perustuslakiin. Siinä Sipilä varmasti komppaa Soinia: perustuslakivaliokunta on aikansa elänyt. Pitää saada tuomioistuin sopivine nimityksineen." Siksi vapautta periaatteessa korostava ja uskonnonasioistaan periaatteessa vaikeneva Sipilä voikin osoittaa uskonnollisia asenteitaan muuta kautta, toimimalla ja tekemällä tavalla joka heijastaa näitä asenteita ja arvoja ilman Jeesuksen nimen ääneen huutamista. Tämä on hyvä muistutus siitä että sekularismi ja uskonnon piilottaminen ei ratkaise sitä että uskonvakaumuksen mukana olevat ongelmat kuitenkin livahtavat suoraan rakenteisiin. Esivalta -asenne näkyy ihmisten kohtelussa ja käytänteissä. "Kun Susanna Kuparinen käsitteli pääministerin vaimoa Eduskunta -näytelmässään, kävi pääministeriltä käsky Ylelle, että Kuparisen on poistuttava Pressiklubi-ohjelmasta. Kun Ylen toimittaja käsitteli Sipilän sukulaisten firmaa, joka oli saanut pääministerin päätöksellä 100 miljoonaa lisärahaa saaneelta Terrafamelta, sai toimittaja lähteä."
2: Katolisuuden kohdalla nousee esiin hieman eri kulma, tosin käytännössä toiminta on samanlaista, se vain kumpuaa hieman erilaisesta teoreettisesta pohjasta ja astetta erilaisesta asenteesta. Itse toiminta ja suhde uskonnonvapauteen ja vastaaviin asioihin ovat samantyylisiä. "Uskontoja voidaan pitää demokraattisina vain sikäli, että niiden mukaan me kaikki olemme yhtä syntisiä ja kaikki säätyyn katsomatta ovat ansainneet kadotuksen. Mutta järjestelmänä uskonto onkin kaikkea muuta. Ylhäältä sanellaan kaikki, miten meidän tulee elää ilman pienintäkään vaikuttamisen mahdollisuutta. Ja jos et ole sanelijan puolella, sinut tuomitaan." Tässä ei vaieta vakaumuksesta. Sen sijaan tässä sanat ja uskonnon tekeminen avoimesti poliittisessa tilassa. Näistä ei keskustella koska arvopohja on määritelty ja sitä ei kyseenalaisteta tai luoda, vaan otetaan sellaisenaan, poliittinen epäkorrektius ei saa koskea niitä asioita - toisin kuin harhaoppisten etiketistöä vaikka siinä saako maahanmuuttajia kutsua häijyillä pilkkanimillä. "Soinilla ei ole mitään homoja vastaan. Näin on todennut. Vuonna 2009 tosin kertoi, että "seksuaalisuus kuuluu vain miehelle ja vaimolle, koska se vain on niin". Olkoot homoja, kunhan eivät homostele. Niin se vain on. Homoavioliitto on Soinille moraalikysymys. Homojen avioliitto on moraaliton." Tässä arvot ovat näkyvästi siinä, että taistellaan harhaoppia vastaan. "Ja niin se ”keneltä otetaan ja missä ei voi joustaa” -eetos on tullut todistetuksi. Timo Soini, köyhien ja unohdettujen asialla olevana, on tässä hallituksessa mukana yhtään häpeilemättä hyväksynyt köyhiltä ja tulottomilta ottamisen. Mutta yksi oli asia, jossa hän ainoana ministerinä oli vastaan: mies- ja naisparien asemaa parantava hallituksen lakipaketti. SE edusti moraalittomuutta, kohtuuttomuutta ja kauhistusta."

Monia muitakin asioita kenties vastustetaan teoriassa mutta niitä vastaan ei nouse reaktioita. Itse asiassa moni kysymys on sellainen että niiden kohdalla asiaa halutaan ohittaa siten että sanotaan että "asia on ikävä", mutta sitä vastaan ei nousta vastaavanlaisella aktiivisella panostuksella kuin vaikka homojen avioliittoa vastaan. Itse asiassa näistä asioista kertojaa kohtaan noustaan siten että yritetään siirtää keskustelu muualle ja paheksutaan tämänlaista näkökulmaa epäkohteliaana.

On selvää että tällä on merkitystä. Perinteisesti voidaan nähdä että kristillisyys on näkynyt siten että on puolustettu kristillistä arvopohjaa. Joka taas on hyvin vahvasti ollut konservatiivien symbolisessa omistuksessa. ; Kysymys siitä onko todella näin on hankala : Tilanne on vähän sama kuin Suomen leijonasymbolissa. Se tavallaan kuuluu kaikille eikä ytimeltään ole rasistinen tai edes kansallissosialistinen tai oikeistopatrioottinen tai mitä muita vastaavia klikkejä tässä onkaan... Mutta tavallaan kun tuot symbolin esille se kuitenkin tuo nämä tahot erityisesti esiin.

Kun katsoo fundamentalisti-oikeisto-konservatiivista klikkiä he usein korostavat sitä miten he arvostavat perinteitä ja kannattavat uskonnonvapautta. Mutta kun heidän sanomisiaan seuraa näkee että he haluavat ajaa joitain rajoitteita kaikille. Ja uskonnonvapaus tarkoittaa sitä että "positiivinen uskonnonvapaus" heille itselleen on annettava niin laajaksi että sitä saa tunkea toisten privaattiin. Tai toisten julkiseen tilaan niin että toisten on osallistuttava rituaaliin tai rajattava omaa sananvapauttaan niin että he saavat osallistua tai olla hiljaa - mutta ei ilmaista omaa erimielistä vakaumustaan tässä asiassa päälle. ; Vapaus tarkoittaa mahdollisuutta tehdä valintoja. Ja liberaalit ovat esimerkiksi avaamassa homoille option adoptioon ja avioliittoon. Nämä ovat by definition vapautta. Uskonnonvapautta ajava konservatiivi lähinnä kovaäänisesti vastustaa liberaalien ajamia vaihtoehtojen kasvattamisia, koska tämä muutos heidän mielestään murentaa arvopohjan. Kysymys on siis enemmän siitä että halutaan rajoittaa vapauksia jotta voidaan ajaa ajatusta siitä että valtio ja yhteiskunta on jokin jonka hyödyt ovat suurempia kuin kansalaisten saamat luvat tehdä valintoja omissa pienissä päissään.

Näin esimerkiksi Suvivirsikohujen ympärillä on tapahtunut se, että on ensin luultu virheellisesti että kyse on Suvivirrestä ; Kysymys on siitä että yhdellä vakaumuksella on erityisoikeus. Ateistien lauluja ei yhteislauleta näissä samoissa  tilanteissa. Kristityt saavat siis ilmaista oman vakaumuksensa. Ateistien roolina on joko laulaa mukana tai pitää turpansa kiinni. Ja tämä asenne on itse asiassa mukana kaikessa. - Ja likimain aina kun joku mainitsee siitä että sekulaarit haluavat poistaa kirkon näkyvyyden politiikassa, huomiota siirretään tällä red herringillä pois ydinasiasta ja siitä mitä muut ovat sanomassa oikeasti.

Kysymys ei ole edes siitä vihataanko uskonnottomia ja ateisteja sanan täydessä mielessä. Kysymys on poliittisesta vihollisuudesta. (Josta kirjoitin aikaisemmin.) Poliittisessa vihollisuudessa ei ole kyse siitä voidaanko tarjota sympaattisia retorisia rakenteita joilla ymmärretään jotain kohdetta. Kysymys on siitä astutaanko tiettyjä asioita vastustamaan ja puolustamaan tilanteen niin vaatiessa. ; On hyvä huomata että mihin suuntaan konflitia yritetään keventää. Jos joku haluaa että homojen puolustajan pitäisi enemmän suvaita suvaitsemattomia, niin selvästi tässä esitetään teoreettinen sympatia että tarjotaan konkreettinen vaatimus toiminnan muuttamisen johonkin aivan toiseen suuntaan. Ja sillä mikä on se käytännön vaatimus on se joka painaa ja merkitsee jotain poliittisen vihollisuuden näkökulmassa.

TL:DR; 

Moni ajattelee että yhteiskunta ja uskonnottomat ja liberaalit ovat muuttuneet kun heidän suhteensa kirkkoon on muuttunut. Tässä syynä on varmasti se että kirkko on tarjonnut liberaaliin suuntaan "kuuntelua josta ei ole seurannut reagointeja". Se mikä helposti koetaan siihen että jos ennen kirkolta ei haluttu poliittista vaikuttamista vaan evankeliumia ja nyt kirkkoa kiitetään politisoitumisesta, onkin sitä että tosiasiassa kirkko on käytännössä tuominnut aina. Se on tarjonnut ennen liberaaleille kylmän mahdollisuuden astua leveistä ovista sisälle jäsenmaksuun. Se on tarjonnut hampaatonta sympatiaa kontekstissa jossa on vahvoja erimielisiä ihmisiä joita ajaa ajatus siitä että olet liberaalina heidän poliittinen vihollisensta ja "ei-oikeasti-edes-kristitty".

On tavallaan kiinnostavaa että uskonto ja kirkko ei määrittele hyvää ja pahaa vaan päinvastoin ; Kirkko tekee hyvää tai pahaa sen mukaan tekeekö se liberaaleja vai konservatiivisia tekoja missäkin suhteessa. Ja siitä kuinka liberaali tai konservatiivi - ja kuinka tiukkapipoisesti jompaa kumpaa näistä - arvioija on. Toisin sanoen liberaali-konservatiivivääntö on relevantti teema ja kirkko on tässä sekundaarinen kohde. Pitääkin kysyä myös kysymyksiä politiikan uskonnollistumisesta tai poliittisten suuntausten uskonnollistamisesta eikä vain uskonnon politisoitumisesta ja näkyvyydestä.

Tätä on kuitenkin vaikeaa tehdä maailmassa jossa virallisen maailman mukaan meillä on kirkko jossa on liberaalit ja konservatiivit siivet mukaan lukien hienoja ja hyviä kristittyjä jotka kaikki käytännössä ns. arvostavat uskonnonvapautta aivan käsittämättömästi. Ja joille uskonto on ennen kaikkea arvojen lähde, lähde arvopohjalle ja tavalla jäsentää ja ymmärtää kulttuuria. (Jostain syystä virallinen liturgia ei huomaa mainita että rakenteita ei vain opeteta vaan niitä myös ylläpidetään esittämällä että nämä opetetut rakenteet ovat tosia, tärkeitä, kiinnostavia ja relevantteja. Ei. Niitä on vain kaikkialla. Se, että kulttuurimme on läpitungettu täyteen kristillisiä sananparsia ei ole sama kuin se että sananparsijoukko on täynnä viisautta joka auttaa selviämään tämän hetken maailmassa erinomaisen hyvin onnellisena Miekkakielisen Jumalan Palvelijana.)

Käytännössä nämä arvot tarkoittavat vain sitä että otetaan kantaa poliittisiin vihollisiin. Sitä että oma positiivinen uskonnonvapaus ajetaan toisten käytösten ohjaamiseen. Kosketaan asioita jotka eivät muuta omaa käytöstä vaan rajoittavat vääräuskoisten harhautumista.

Tässä nähden on huomattava että uskonnottomien ja ateistejen ja vastaavien ongelmat ovat usein siitä että uskonnottomia ei "sellaisenaan vastusteta ilman sympatianesityksiä". Heitä siedetään kunhan he muistavat olla alamaisia ja hyväksyvät puoli-ihmisen roolin jossa tärkein uskonnonvapauden ilmaisu on siinä että kun muut laulavat positiivista uskonnonvapauttaan ääneen niin itse saa valita laulaako mukana vai pitääkö turpansa kiinni. Ja vastaava asenne on toki kaikessa muuallakin yhteiskunnassa. (Vrt. ; olkoot homoja kunhan eivät homostele niin että se näkyy missään, piste.) Käytännössä tilanne on vain se että jos olet uskonnoton niin sitä saa uskoa miten haluaa mutta jos on ääneen uskonnoton, joku selittää että olet äärisekulaari joka haluaa sensuroida uskonnon täysin ja että oikea paikkasi olisi muuttaa Pohjois-Koreaan.
1: Uskonnoton on muutekin monesti kuvattu "eikansalaismielisenä" ja liberaalien kotimaanihmisten ajamat asiat ajetaan usein siihen että ne edustaisivat jotain maahanmuuttoteemaa. Esimerkiksi jos lestadiolaisalueella elävä vakaumuksensa kanssa hiljaa oleva ateisti ei halua olla tilanteessa jossa hänen uskonnonvapautensa tarkoittaa sitä että hän osallistuu julkisesti kansalaisuustestiin - jossa teko on näkyvä ja vaihtoehtona ei ole ateistisen ajatuksen esilletuominen vaan kristillisen systeemin mukana laulaminen tai vaikeneminen - hän saa kuulla että hän itse nuka ajaa neuvostoliiton Stalinvainoja ja toisaalta tekee tämän koska on luullut väärin että maahanmuuttajia haittaisi joku laulu. Kysymys voi olla siitä että saako hieman helpommin turpaan paikallisessa nakkikioskijonossa "virallisesti jostain muusta kännissä-läpällä -syystä. Mutta tätä ei mainita tai vaihtoehtoa tunnusteta. Koska jostain syystä kaikki muut tietävät uskonnottomien vakaumukset ja kannanotot paremmin kuin he itse.

Kirkon kohdalla on aina kysymys poliittisista asenteista. Tämä asenne on se joka sitten tarkoittaa "tervettä arvopohjaa". (Joko konservatiiveja tai liberaaleja. Ennen vain konservatiivisia, nyt myös muunlaisia.) Ja perustavia nämä arvot ovat. Syvältä ne arvot ainakin ovat. Kenties pohjemmalle onkin vaikeampaa mennä. Syvemmällä olevia perusteita saa todellakin hakea. ; Kirkon uusi linja on kuitenkin siitä hyvä että se on sentään symmetrisempi. Ennen iskuja satoi vain yhteen suuntaan. Nyt kaikki tappelevat kaikkiin suuntiin. Se on sentään reilua. Kun se olisi vielä joskus myös oikeudenmukaista. Tämä askel vaatisi sen, että noustaisiin poliittisista suuntauksista siihen mitä asenne- ja työvälineitä sallitaan ; Eli tartuttaisiin enemmän siihen mitä saadaan tehdä jonkin hyvän asian puolesta kuin siihen kohdistuuko se poliittisiin vihollisiin vai puoluelaisiin.

]]>
2 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228820-silta-se-nayttaa-kun-kirkosta-katsoo#comments Ateismi Ev-lut kirkko Kansankirkko Sekularismi Uskonnonvapaus Mon, 02 Jan 2017 16:46:30 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228820-silta-se-nayttaa-kun-kirkosta-katsoo
Se ainut teoria ateisteista http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228061-se-ainut-teoria-ateisteista <p><a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005010307.html">Helsingin Sanomissa </a>oli<strong> Jukka Hautalan </strong>kirjoitus uskonnon ja julkisen tilan roolista. Siinä oli tekstin sisältöä hyvin tiivistävä otsikko<strong><em> &quot;Suomalaiset ovat sisäistäneet ajatuksen, ettei uskonnon pidä näkyä &ndash; maahanmuutto pakottaa pohtimaan ajatusta uudestaan&quot;</em></strong>. Itse teksti tuo esille idean, jossa<em> &quot;Viime vuosikymmeninä uskonto on siirretty julkisesta tilasta yksityisyyden alueelle. Julkinen tila on pyritty siivoamaan uskontoneutraaliksi tai uskonnottomaksi. Siitä, &shy;ettei tässä tehtävässä ole vielä täysin onnistuttu, kielivät muun muassa ne kiivaat keskustelut, joita käydään kristilliseen perinteeseen viittaavien joululaulujen tai suvivirren laulamisesta kouluissa.&quot;</em> Hautala jatkaa, että<em> &quot;Uskonnon asemaa koskevassa julkisessa keskustelussa on painottunut uskonnonvapauslain negatiivinen tulkinta: on korostettu vapautta uskonnosta eikä vapautta uskontoon.&quot;</em> ... <em>&quot;Suomalaiset ovat sisäistäneet ajatuksen siitä, ettei uskonnon pidä näkyä julkisessa tilassa. Tällaista järjestelyä kannattavat sekä uskonnottomat että maallistuneet kirkon jäsenet. Myös uskonnollisiin yhtei&shy;söihin kuuluvat ovat tottuneet ajatukseen. Jos uskonto näkyy julkisessa tilassa, suomalaiset reagoivat varauksellisesti tai jopa vihamielisesti.&quot; </em>Hautala tuotti tänne <a href="http://jukkathautala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228019-uskonto-tulee-takaisin-julkiseen-tilaan">Uuden Suomen puolelle</a> lausuntoa siitä, miten<em> <strong>&quot;Uskonto tulee takaisin julkiseen tilaan&quot;</strong></em>. Ajatus siitä että maahanmuutto muuttaa vallitsevan sekulaarin tilan on se mitä hän näyttää melko vahvasti kannattava.<br /><br /><strong>Tekstin perusteema on hyvin tavallinen.</strong><br /><br />Ei ole ollenkaan tavatonta että yhteiskuntaamme pidetään maallistuneena. Sitä sanotaan että uskonto ei näy katukuvassa. On kuin eläisimme militanttien uusateistien ihannoimassa maailmassa jossa uskonto on siivottu näkyvistä. Että elämme maassa jossa uskontoa ja politiikkaa ei sekoiteta. Ja julkinen tila on uskonnoton tai uskontoneutraali. (<a href="http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223946-kukaan-ei-ole-neutraali-ja-oikeassa-paitsi-jos-huomio-kaantyy-meihin">Vaikka toisaalta kirkon oma retoriikka kieltää neutraaliutta periaatetasolla</a>.)<br /><br />Tämän idean rinnalle itse asiassa voidaakin asettaa myös erityisesti ajatus siitä mitä ateismi on. Kuvaus &quot;suomalaisesta&quot; tiivistyy tässä hyvin vahvasti siihen ajatukseen mitä ateismi usein kuvataan. Tässä pääteesinä on toistuva teema jonka mukaan ateistit haluavat uskonnon pois julkisesta tilasta. On kuitenkin syytä katsoa tekstiin reagointeja. Nimenomaan siellä ateistien suunnassa. Onkin hyvä vierailla vaikkapa ateistien facebookryhmissä. Ja kuin ihmeen kaupalla Hautalan kirjoitusta onkin kommentoitu tämänlaisissa paikoissa.<br /><br /><strong>Otetaan esiin &quot;Paholaisen asianajaja&quot; -blogin facebookryhmä.</strong><br /><br />Ateistejen sanomisissa korostui pari teemaa.<br /><strong>1: Markku Ruhasen </strong>lausunto saa kertoa niistä ensimmäisen.<em> &quot;Miksi joku haluaa väittää, että uskonto ei muka näy julkisessa tilassa? Näkyyhän se!? Mitä nämä ristejä kaulassaan kantelevat tyypit sitten ovat? Kirkon kellot soivat. Oveeni koputtelee vaikka minkälaista tyyppiä joku uskontokirja kädessä ja kaduilla on vaikka minkälaista julistajaa. Kaupassa käydessä kuulen lauluja Jeesuksesta joka päivä joulun aikaan. Juttelin yksi päivä Pelastusarmeijan kapteeninkin kanssa Rotuaarilla.&quot; </em>Toisin sanoen nähdään että tosiasiassa julkinen tila ei ole uskontoneutraali. Tilanne onkin toisin sanoen se, että jos meillä on kaupungin keskellä kirkko joka soittaa joka sunnuntai kelloja, niin tämä ei ole kristityn silmissä julkisessa tilassa olemista. Mutta siinä vaiheessa kun jossain on moskeija josta kuuluu rukouskutsuja, niin niihin aletaan reagoimaan kuin jonain joka tulee julkiseen tilaan. Onkin hyvä katsoa että mitä sellaista uskonnollista toimintaa islamilaiset ovat tuomassa maahan jota ei havaita kotomaisissa kristityissä. ; He voivat ruveta käännyttämään, julistamaan, tekemään yhteisrukoustilaisuuksia kouluissa. He voivat saada islamilaisia aamunavauksia. Ohjelmia telkkariin. Tämä näkyvyys on identtistä sen kanssa mitä kristityt tekevät jatkuvasti. Mutta vain toinen niistä nähdään julkisen tilan viemisenä ja toinen nähdään sen puutteena. Jos moskeijat ja niihin liittyvä uskonnollisten tyyppien näkyminen on julkisen tilan viemistä, niin niistä pahastuva tai niihin huomiota kiinnittävä uskoavinen voikin lähteä keskustelemaan Jaakko Seppäsen kanssa joka sanoo, että <em>&quot;Edellisen asunnon parvekkeelta näkyi kuusi kirkkoa. Että kyllä se vähän näkyy.&quot;</em><br /><strong>2:</strong> Toisen teeman saa esiintuoda <strong>Kimmo Laine</strong> ; <em>&quot;Kirjoituksessa jätetään selvästi käsittelemättä olennaisin asia joka tuossa on merkittävä: <u>missä menee vapaaehtoisen ja ohjatun uskonnollisuuden raja</u>? Oppilaat johdetaan koulussa harjoittamaan uskontoa vs. oppilas oma-aloitteisesti lukee koulupäivän aikana rukouksen itsenäisesti. Julkinen tila voi mielestäni olla uskontoneutraali ja siellä voi silti näkyä uskontoa. Olennaista on vain se että uskonnon näkyminen tapahtuu yksilön omasta lähtökohdasta, eikä niin että auktoriteetti sanelee sen mikä uskonto näkyy ja ketkä siihen ottavat osaa.&quot; </em>Tässä korostuukin se, että jostain syystä ateisteja lähestytään siten että jos jokin tapahtuu julkisessa tilassa ja tätä ateisti vastustaa niin sitten vastustuksen primaarikohde on se että uskonto on julkisessa tilassa. Kuitenkin hyvin usein kysymys on siitä että ihmisiä osallistutetaan kaikenlaiseen erikoiseen toimintaan. Tässä kohden huomio siirretäänkin ateistien näkemyksen ytimestä syrjään. Tässä kannattaisi ehkä kuunnella <strong>Esa Ylikoskea</strong> joka esitti että<em> &quot;Mainittakoon vielä, että uskonnonvapaus on ns. vapausoikeus. Se tarkoittaa, että <u>yksilöillä ja heidän yhteisöillään on vapaus harjoittaa uskontoa ja julkisen vallan tulee se vapaus turvata, mutta se ei tarkoita, että julkisen vallan tarvitsisi järjestää jumalanpalvelluksia omassa toiminnassaan</u>.&quot;</em><br /><br />Nämä teemat ovat hyvin toistuvia. Voidaankin sanoa että uskonnollisten ihmisten tapa keskustella on se, että he rakentavat ateistien näkemyksistä olkiukon ja sitten pilkkaavat tätä. Ja ihmettelevät sitten miksi ateistit eivät ota heitä vakavasti. Hyvä esimerkki tästä on <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000733866.html">muutama vuosi sitten tapahtunut Suvivirsipöhköily</a> jossa <strong>Timo Soini</strong> lauloi ovet auki <em><strong>&quot;Suvivirttä&quot;</strong></em> kuin se olisi jokin provokatiivinen sananvapauspuolustusisku <strong>Puumalaisen </strong>uskonnonvapausesitystä kohtaan. Samanaikaisesti ateistejen omat palstat ja blogit olivat täynnä sellaisia Puumalaisen näkemystä korostavia ateistinäkökulman esityksiä kuin<em><strong> &quot;Paholaisen Asianajaja&quot;</strong></em> -blogin tekstit <em><strong><a href="http://paholaisen-asianajaja.blogspot.fi/2014/03/taman-kirjoituksen-aihe-ei-ole-suvivirsi.html">&quot;Tämän kirjoituksen aihe EI OLE suvivirsi&quot;</a></strong></em>, <strong><em><a href="http://paholaisen-asianajaja.blogspot.fi/2014/04/taman-kirjoituksen-aihe-ei-vielakaan.html">&quot;Tämän kirjoituksen aihe EI VIELÄKÄÄN OLE suvivirsi&quot;</a></em></strong> ja <em><a href="http://paholaisen-asianajaja.blogspot.fi/2016/02/taman-kirjoituksen-aihe-ei-tallakaan.html">&quot;Tämän kirjoituksen aihe EI TÄLLÄKÄÄN KERTAA ole suvivirsi&quot;</a></em>.<br /><br />Olkiukkostrategia onkin hyvin toistuva ja tehokas. Aina kun ihminen tuo esiin uskonnonvapausasioita ja uskonnollisen väkivallan teemoja, voidaan asia näppärästi siirtää siihen että saako uskontoa näkyä julkisessa tilassa, politiikassa tai mediassa. Aivan kuin ainut näkökulma vastustaa näitä asioita olisi julkinen tila eikä osallistuttaminen.<br /><strong>1: </strong>Haasteena; Yritä etsiä ei-uskonnottoman kirjoittama teksti uskonnon ja julkisen tilan suhteesta joka ei käsittelisi ateisteja tästä äärisekularisminäkökulmasta vaan lähestyisi tästä Paholaisen Asianajajan blogikommentoijien näkökulmasta. Kuitenkin näitä väitetään ateismikritiikiksi. Mikä on vähintään erikoista. Itse en löytänyt yhtään. Enkä muista lukeneeni sellaista vaikka olen erinäisiä tuhansia sivuja uskovaisten materiaalia läpikahlannutkin.<br /><br />Tässä ei kiinnitetä huomiota siihen että <a href="http://www.kaleva.fi/videot/flashmob-yllatti-valkeassa-kuuntele-milta-kuulosti-maa-on-niin-kaunis/5384/">esimerkiksi uskonnollisia flashmobeja </a>sekä tehdään, että ateistit eivät niitä vastaan hyökkäile. Nämä ovat vain uskontoneutraalia taustaa. Mutta jos uskonnon osallistutamiseen vastoin oma vakaumusta - vaikka vetoamalla perinteeseen tai määrittelemällä että &quot;oma vakaumus&quot; on &quot;vanhempien vakaumus&quot; tai rasti missä tahansa byrokraattien ruudussa muutenkaan - nousee esiin, kysymys on vain uskonnon näkymisestä julkisessa tilassa. ; Tämä onkin toki ymmärrettävää. <u>Koska siinä vaiheessa kun tämä argumentaatiorakenne havaittaisiin nähtäisiin että uskonnottomiin kohdistuukin sellaista toimintaa jota uskovaiset eivät sietäisi itseensä kohdistuneena pätkääkään</u>. Ja sen lisäksi useat de facto -käytäntee joihin on totuttu ja joita pidetään &quot;normaalina&quot; ja &quot;hyväksyttynä&quot; rikkovat yksiselitteisesti lakia. (Mikä toki voi esim.<strong> Teemu Laajasalolle</strong> olla vain <a href="http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226654-jeesus-menee-eli-julistamisen-kaikki-muodot">byrokraattien nyhäämistä</a>. Koska oikeusvaltiohan turha konsepti, määritelmällisesti sellainen, että byrokratiasta ei välitetä vaan lakia noudatetaan vain jos on ylimaallisempi ja &quot;hyväksytympi&quot; muu argumentti omalle taustalle. Muuten lakia voi tietenkin rikkoa ja rikkeistä valittaminen on pikkumaisuutta ja sitä että elää<em> first world problemeissa</em>.)<br /><br />Uskovaiset eivät taatusti sallisi sitä että heti<em><strong> &quot;Enkeli Taivaan&quot;</strong></em> jälkeen laulettaisiin islamilaisten lauluja yhteislauluna. Eikä kristitty vanhempi suhtautuisi nöyrän lempeästi siihen että hänen lastaan vietäisiin moskeijaan osallistumaan täysmittaiseen ja täysivaltaiseen rukoushetkeen. Ja paluun jälkeen vähäteltäisiin tapahtuman merkitystä. ; Samanaikaisesti Helsinkiläinen päiväkoti vei aivan tuoreesti tuntemani ateistin lapsen kirkkoon jumalanpalvelukseen kysymättä millään lapulla suostumista ensin. Ja kun asiasta valitettiin sanottiin että eihän se varmaan haittaisi tai pahaksi olisi. Tämänlaiseen ei kristitty suostuisi. Ateistit joutuvat säännönmukaisesti toiminaan tällä tavalla. (Tämä päiväkodin tempaus ei ollut edes ensimmäinen tietämäni vastaava tapaus. Näitä tapahtuu säännöllisesti. Vähän kuin joulu ja pääsiäinen.)<br /><br />Onkin niin että uskonnottomat on määritelty äärisekulaareiksi niin että heidät sovietaan tähän näkökulmaan vastoin kaikkea sitä mitä he yleensä sanovat. (Tästä voi sanoa vaikka sen, että ateistejen enemmistö käsittelee asioita juuri kuten<em><strong> &quot;Paholaisen Asianajajan&quot;</strong></em> kommentoijat. Ja ovat harrastaneet tätä vuosia. Silti kun katsoo sitä kun ei-ateisti käsittelee uskonnon ja julkisen tilan suhdetta, niiden näkökulma on aina täsmälleen sama kuin Hautalan näkökulma.) Toisaalta taas on niin että kaikki uskonnon näkyminen on ilmeisesti niin totuttua ja tavallista että siihen ei kiinnitetä erityistä huomiota kristittyjen puolella. Ja tämä huomion kiinnittämättömyys on sitten sama kuin se, että tilat ovat oikeasti uskontoneutraaleja. (Eli kun kristitty ei joudu skismaan minkään kanssa ei kukaan muukaan voi joutua.)<br /><br /><u>Jännitteen ytimessä on se, että kristinuskon kohdalla monia asioita pidetään asiallisina ja normaaleina. Mutta vastavia ei siedettäisi missään muussa</u>. (Niitä ei pidettäisi keskustelullisina, toisin kuin uskonnon kohdalla pidetään.) Niissä ne eivät ole asiallisia ja normaaleja. Ihmisillä on vahva tottumuksen ja normaaliuden tunne josta poikkeaminen nähdään militanttina tai liiallisena. Eikä tässä tulla pohtineeksi sitä että olisiko tilanne monesti niin että suhtautumiserojen takana on oman itsen käytöksessä olevat kaksoisstandardit. Eli se, että itseltä ja muilta vaaditaan ja hyväksytään asioita eri kriteereillä. ; Kun Hautalalle muslimien uskonon julkisessa tilassa olemista edustaa jokin jota muslimit tekevät itselleen <em>&quot;Muslimit noudattavat päivittäisiä rukoushetkiä. Heidän ruokavalioonsa liittyy suomalaisesta tavasta poikkeavia puhtauskäsityksiä. Musliminaisten tapa pukeutua haastaa pitkään vallinneen käytännön, jossa uskontoa ei korosteta julkisesti.&quot;</em> ateistien uskontokritiikissä toistuu se mihin ateisti joutuu joko ottamaan osaa tai hyppäämään silmätikuksi. Hautala tuskin itse suostuisi pukemaan muslimien uskonnollisia vaatteita ylleen. Joka olisi analoginen sen kanssa mitä kouluissa käytännössä usein tapahtuu.<br /><br />Laki tietenkin kieltää monet käytänteet, mutta toisaalta kun niiden ilmituomista korostaa joku taho se on nimenomaan ateistien <a href="https://kantelupukki.fi/">&quot;kantelupukki&quot;</a> jota pidetään uskovaisten parissa asiattomana pikkuasiasta liikaa reagoivana, ja mitä ilmeisimmin <a href="http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202021-militantti-kortin-ylikaytosta">militanttina</a>.<br /><br />Tässä yhteydessä onkin selvää että esimerkiksi vakioidut kinanaiheet ovat olleet vakiokinanaiheita montakymmentä vuotta. Olkiukottaminen selvästi toimii. Ei päästä puhumaan edes itse asiasta. Vuosikymmeniä voidaan estää ja jarruttaa lain säätämiä uskonnonvapausasioiden edistymistä käytännön toimissa, uskovaisten jokapäiväisessä elämässä olevista käytänteistä. ; Voidaankin kysyä että kun Hautalalla viimeisimpien kymmenien vuosien aikana on tapahtunut jotain jossa yhteiskunta on uskontoneutraaliutunut, niin mitä kovin laajoja ja arkielämää koskefvia lakimuutoksia vuosituhannen vaihtumisen jälkeen oikein on ollut? Tarkemmalla katsomisella muutokset tässä kohden ovat olleet melko pieniä ja marginaalisia. Itse asiassa uskonnottomien ajamat uudistukset eivät ole menneet läpi ja suoraan sanoen uskonto on suunnilleen yhtä ei-sekulaaria kuin mitä se oli 1950 -luvulla. Erimielisyyden ja ääneenpurisemisen kuuleminen onkin se joka uskovaisia oikeasti ärsyttää. Ja selvästi se ärsyttää kovasti koska tämän olemassaoloa koetaan jonain nurkkaan ajamisena. (Vaikka oikesti se on sitä positiivista uskonnonvapautta. Positiivista vapautta on se että jos joku sanoo että &quot;Jeesus pelastaa&quot; niin toinen sanoo että <em>&quot;Jeesus on satuolento&quot;</em>. Uskovaiset tuntuvat pahastuvan nimenomaan siitä että heillä ei ole vapautta vääristäuskonnoista. Ateismi ei tässä ehkä ole uskonto, mutta uskonnonvapauslaki koskee molempia.)<br /><br /><strong>Paluu toisiin teemoihin</strong>.<br /><br />Jukka Hautala asetti kirjoituksessaan esille toisenlaisen näkemyksen. Jos kohtelisin kristittyä sellaisella tavalla, että hän kohtelisi muita kuten toivoo itseään kohdeltavan, voisin kirjoittaa siitä miten uskonnon julkiseen tilaan tunkeminen on sitä että on pakko harjoittaa mitä tahansa uskontoa ja rukoiltava mukana eikä esittää erimielisyyttä koska se on pilkkaamista. Tämänlainen olisi tietenkin olkiukkoargumentti siitä mitä uskovaiset ajattelevat oikeasti. Ja sellaisella olisi tietenkin helppoa irtautua ja osoittaa oma paremmuutensa tähän olkiukkoversioon nähden.<br /><br />Itse kuitenkin kohtelen ihmistä siten että heidän argumenttinsa otetaan sellaisina kuin he sen sanovat. Ja jokainen joka rakentaa olkiukkoargumentin osoittaa osaamattomuutensa. (Kritiikin minimivaatimus on kritiikin kohteen tunteminen.) Ja toisaalta olkiukottaminen on ignoranssin lisäksi aktiivista toimintaa jossa vastapuolen sanomisia väännetään, ja yleensä heikompaan suuntaan. Tämä on nähtävissä suorana epäkohteliaisuutena. (Olkiukottaja alleviivaa sitä että hänellä ei ole kiinnostusta edes tutustua vastapuolensa ajatuksiin ja siihen mitä hän todella ajattelee. Mutta on sitäkin suurempi halu lytätä, tallata ja hyökätä.) Kun jostain olkiukosta tulee standardi, sellainen on myös keskustelunestäjä koska se siirtää näkemyksen aina siihen samaan näkökulmaan jota oikein kukaan ei kannata. (<em>Straw manilla</em> viritetään toinen argumenttivirhe, <em>red herring</em>.)<br /><br />En ota Hautalan uskonnonvapausnäkemystä esiin vähiten siksi että se on oikeasti hyvä. Voisin jopa sanoa että itse kannatan sitä. <em>&quot;Uuden ajattelun pohjana voisi &shy;olla turvallisen tilan (safe place) &shy;käsite. Turvallisella tilalla ei tar&shy;koiteta ensisijaisesti perheiden, &shy;ystävien tai samanmielisten kes&shy;kuuteen muodostuvaa yksityistä &shy;tilaa. Kyseessä ei ole myöskään sellainen julkinen tila, jossa ihmisten vakaumukset ja suuri osa heidän identiteettiään &shy;pyritään siirtämään sivuun tai neutralisoimaan. Turvallinen tila kutsuu ihmistä esiin omana itsenään. Kohtaamisiin tulee uskonnonvapauslain myönteinen sisältö: &shy;vapaus uskontoon.&quot;</em><br />&nbsp;<br />Tässä kohden Hautalan tekstissä toki on hieman sellainen jossa safe place on hyvin tietynlaista vapautta uskontoon. Jossa kristittyjen sanelema &quot;normaalitila&quot; olisi se joka pätisi. Ja jossa ei olisi mitään ongelmia koskaan ikinä missään.&nbsp;<br /><br />Sellaista jossa uskontoa saa huutaa mutta ei kritisoida. En tartu tähän vaan siihen, että nykymaailmassa en ole vielä ollut sellaisessa tilanteessa jossa mielipiteideni ja näkemysteni ääneenlausuminen olisi yhteiskunnallisessa ja laajassa mielessä <em>safe place</em>. Tämä tila ei toteudu kouluissa, armeijassa tai missään muuallakaan. Onhan Hautala asettanut sen ehdoksi seuraavan ;<em> &quot;Turvalliset tilat eivät noudata &shy;yksityisen tai julkisen tilan rajoja. Turvallisia tiloja syntyy sinne, missä ihmiset kohtaavat toisensa kun&shy;nioittavasti. Turvallinen tila on &shy;metafora paikasta, jossa jokainen kohdataan tasavertaisesti, ilman &shy;väkivallan tai syrjityksi tulemisen uhkaa.&quot; </em></p><p><strong>Tässäkin takana on se, että uskovaisilla on suojanaan lukuisia kaksoisstandardeja. (Jotka ovat myös standardeja ilman kaksois -etuliitettä.)</strong><br /><br />Listaan alle muutamia asioita jotka korostavat sitä miten eri tavoin ihmisiin suhtaudutaan ja miten se, että takana onkin kristinusko muuttaa sitä mitä pidetään &quot;asiallisena, normaalina ja keskustelevana&quot;.<br /><strong>1:</strong> Uskonnottomat <a href="http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176599-uhka-kuinka-ateismi-vaarantaa-terveytesi">saavat usein tappouhkauksia</a>. Ateistit kuvataan militantteina vainolaisina mutta he eivät jostain syystä saa kompiloitua vastaavia esityksiä. Mikä kertoo että jossain on kaksoisstandardi. ; Olen itse saanut sellaisia esimerkiksi keskusteltuani vääriä mielipiteitä evoluutioteoriasta. Uskovaiset kertovat että ateistit ja uskonnottomat ovat niin pahoja. Mutta he näyttävät kokeneen pahastumista ja vainoa siitä että uusateisteilla oli vuosia sitten jokin mainoskampanja bussin kyljessä. (Ketään heidän omaistaan ei ajettu jauhelihaiseen itsemurhaan. Mutta minun valitus on asiatonta, toisin kuin heidän.) Mutta jostain syystä he eivät voi demonstroida vastaavaa elämänhistoriaa kuin mitä itse olen uskontojen suunnalta kokenut. (<a href="http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175650-suen-puolella-ja-hieman-vihtahousunkin">Masentuneen ystäväni erästämisestä</a> soitteluun jossa yritetään estää työpaikkani saamista. <a href="http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194652-yhden-viikon-arsytykset">Heidän viikkonsa</a> eivät yksinkertaisesti ole samanlaisia.) He kokevat pahastumista siitä että heidän silmissään joku kehtaa sanoa että heitä ärsyttää laulaa Suvivirttä.<br /><strong>2:</strong> Näihin pahuuksiin suhtaudutaan tavallisesti hyvin erikoisella tavalla. Jos esimerkiksi minä saan pahoinpitelykokemusteni jälkeen sympatiaa siitä että olen varovainen julkisissa paikoissa ja uusissa tilanteissa. Pahimmat kokemukseni ovat vuodelta 2002. Kukaan ei ole kysynyt että miten monta vuotta traumasta on riittävästi. Samoin jos olisin nainen ja joutunut raiskatuksi, saisin tästä sympatiaa ja ymmärrystä, kukaan ei kysyisi miehiä arastelevalle siitä, että hän ei pidä olla hölmö, että joku kuuluisa mieskään ei ole häntä viimeisen 10 vuoden aikana kertaakaan seksuaalisesti ahdistellut. Uskonnon kohdalla traumoissa on kuitenkin usein vähättelyn ja vanhaksimenemisen tunnelmaa. Vastaan voi tulla vaikkapa <a href="http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227483-kannatusjasen">&quot;Malisen haaste&quot;</a>. ; Jos itse arastelen uskontoa joka ajoi minut itsemurhaan (yritys mielestäni lasketaan sellaiseksi), ja saan keskustelullisena kuvatun kommentin <em>&quot;ihan mielenkiinnosta palan kysyä kuinka ja miten Suomen evankelisluterilainenkirkko on vainonnut sinua viimeisten viiden vuoden aikana? Oletko esim kokenut että <strong>Irja Askolan</strong> ja <strong>Kari Mäkisen</strong> esiintyminen mediassa vainoaisi sinua?&quot;</em> (Malisen kommentit kannattaa ehkä nekin käydä klikkaamassa auki, niissä kun puhutaan uskonnonvapaudesta juuri tämä julkisessa tilassa näkymis -olkiukko edellä.) On toki selvää, että kysyjä ei koe asioita samanlaisina, ja luulee että tämä kokemus on samaa kuin kaksoistandardittomuus. Koska itsemurhaan ajamisen takana olevat henkilökohtaiset savustamiset yöaikaan suoritettuine puhelinsoittoineen ovat tietenkin sitä että jos niitä vastustaa on sitten militantti ateisti jonka tärkein ja ainut first world problem on muka se, että hän haluaa sensuroida <em><strong>&quot;Suvivirren&quot;</strong></em>. (Eikä esimerkiksi se, että junan alle jääneen uskonvainon kohteeksi joutuneen kaverin ruumiin löytäjien kanssa joutuu teini-ikäisenä käymään keskustelua mallia <em>&quot;oliko hyvä vai huono että ei löydetty sitä päätä.&quot;</em>) Negatiivisiin kokemuksiin suhtaudutaankin<a href="http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192994-joka-vanhoja-ei-muista"> hyvin erikoisella kaavalla </a>jossa uskontokriitikko tai uskonnollisen vainon kohteeksi joutunut on koko ajan vaikeuksissa ja sitten hän onkin roikkunut asiassa liian kauan.<br /><br />Toki yleinen näkemys on, että kysytään miksi haluaa käyttää sananvapauttaan ja puhua evoluutioteoriasta (koska sananvapaus pitää ilmeisesti oikeuttaa käännyttämiskeskeisillä pelastusmetaforilla, <a href="http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227401-vakaumuksensa-pyhittamat-miehet">joka tekee </a>perustaa sille että toiminnat ovat kiihkoilevia ja liiallisia vaikka henkilö itse <a href="http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227041-avanto">ei kokisi niin</a>.) Samoin onkin yleistä että uskonnoton joka sanoo mielipiteensä että uskonto on taikauskoa tai satu-uskoa, on ääliö ja idiootti. Mutta sitten jos uskovainen kuulee että joku on ateisti, on ensimmäinen reaktio usein se, että koetaan tärkeäksi kertoa oma metaetiikkaa koskeva mielipide. Mielipide siitä että ateistilla ei ole moraalia ja he ovat pahoja ihmisiä. Miten ilman Jumalaa voisi periaatteessa olla murhaaja. Tämänlainen tiedottaminen koetaan asianmukaiseksi. Mielipiteenilmaisuissa epäkohteliaat &quot;omien näkemysten ja mielipiteiden esiin tiedottamiset&quot; eivät olekaan samanarvoisia. On kohteliasta, valistavaa ja asianmukaista toimia kuten <strong>Martti Muukkonen</strong> ja sanoa, että ateistit ovat arvotyhjiössä olevia nihilistejä jotka ovat yhteiskunnassa vapaamatkustajia. Sen sijaan ei ole asianmukaista kertoa että uskonnollista väkivaltaa tapahtuu Suomessa nykypäivänäkin. Ja että esimerkiks<a href="https://www.kotimaa24.fi/blogit/hyvaksyyko-kirkon-vaki-vl-liikkeen-hoitokokoukset/">i yhä nykyään olisi tarvetta puhua lestadiolaisten hoitokokoussuhteesta</a>.<br /><br /><strong>Minulla ei ole koskaan ollut uskonnottomana yhtään <em>safe placea</em> missään. </strong><br /><br />Jopa tästä blogikirjoittelusta voi tulla ongelmia. Edes tämän blogin blogipohjaan naputtaminen ei ole minulle riskitöntä. Minua monesti pelottaa. Ja reagoinnit ovat hyvin harvoin kannustavia tai sellaisia että minut otettaisiin argumentteineni ilman olkiukkoja, taisteltaisiin uskonnollista väkivaltaa vastaan ja tehtäisiin kaikkea muuta sellaista joka on minimivaatimus sille että tila olisi oikeasti <em>safe place</em>.<br /><strong>1:</strong> Sen sijaan uskovaiset ovat toki usein määritelleet minut äärisekulaariksi. (Vaikka olen anti-sekulaari, eli kannatan maksimaalista sananvapautta joka tarkoittaa sitä että kun yhteislauluun <em><strong>&quot;Suvivirsi&quot;</strong></em> pamahtaa niin siihen jumalanpilkkaiset pilailusanat päälle lauletaan-huudetaan koska positiivinen vakaumuksenvapaus!)<br /><strong>2:</strong> Ja toisaalta he ovat usein selittäneet että uskontokeskustelu on turvallista. Jännä vaan että ongelmia tulee sarjatulella; Ehkä siksi että riskiä ei katsota keskimääräisestä uskovaisesta tai uskovaisesta itsestään, kuten usein tehdään. Kristitty näkee muut uskovaiset itsensä tai keskiverron uskovaisen jatkeina. Oikeasti riski arvioidaan kuten muutenkin (Eli <strong>riskin_todennäköisyys * riskin_suuruus * riskillä altistumisella</strong>.) Kun paikalla on vaikka sata kristittyä, on tilanne safe place vasta kun yksikään paikalla oleva kristitty ei taivu todennäköisesti tekemään mitään pahaa. Paitsi ehkä joskus jotain lievää melkein. Tämälaiseen vouchaamiseen ei uskovaisten parissa selvästi olla valmiita. Ja tätä kautta safe place vaatisi nykyistä kovempaa sekularismia. Kaikkiin ongelmallisiin uskonnonvapauden rikkomisiin ja epäasiallisuuksiin olisi tartuttava heti, suoraan ja kovilla rangaistuksilla. (Keskustelu ei näytä toimivan ; Moni uskovainen näyttää kikkailevan sillä että rikkeitä tehdään ensin yhden kerran ja sitten vaihdetaan tapaa jos joku puuttuu. Toisin sanoen lainvastaisesti saadaan jokainen ateistien lapsi vähintään yhden kerran livautettua kirkkoon joka vuositasolta.)<br /><br />Jukka Hautala onkin tyyppi jonka kannattaman ideologian selän takana on monta uhkaavaa ja pelottavaa hahmoa. Jotka ovat useasti tulleet vastaan. Ja silti minulta vaaditaan niitä asioita jotka ovat aikaanaan johtaneet siihen että ongelmia on tullut. (Eli olen luottanut, kiinnostunut, mennyt, kokenut, kokeillut ja ottanut selvää. Jännittävää että ongelmat loppuivat siinä vaiheessa kun ryhdyin harrastamaan aggressiivisiakin ilmaisuja ja jossa sietokykyni uskonnollisen osallistuttamisen ja muun vastaavan kohdalla on vedetty nolliin. Siksi niitä käytänkin. Se on se tapa jolla tappouhkailuja ei todennäköisemmin tule ; Todennököisin syy on se, että ns. eivät uskalla.)<br /><br />Aina kun joku tulee korostamaan että uskonnottomilla on uskonnonvapaus ja <em>safe place</em>, on lausuja jostain syystä uskovainen. (Sekaannus ei ole ihmeellinen; Paikka on heidän ehdoillaan ja heidän valtainstituutionsa halaillen rakennettu, joten <u>se on safe place heille itselleen</u>. Anteeksi nyt vaan, mutta valitettavasti tässä täytyisi olla huomioitu muutkin ihmiset kuin aina vaan ne jotka aina otetaan huomioon, eli kristityt. Itse en koe tappouhkailun uhalle altistumista kovin terveeksi ja rehellisesti sanoen on omituista että kristitty vaatii minua asettumaan tilanteeseen jossa heidän oma persauksensa ei ole tulilinjalla, toisin kuin minun. Saati että tätä pitäisi oikeasti tehdä jatkuvasti ja aina siihen suuntaan että minä joustan, minä uskallan ja minä teen. Mutta vastapuoli ei ota yhtä vakavia riskejä itse.) He tulevat minulle kertomaan että minua ei saa eikä voi pelottaa ja että kaikki pelko on turhaa ja pikkumaista. (Mikä onnistuu lähinnä vääristelemällä mielipiteeni ja kritiikkini ytimen siihen vakioon ja ainoaan sekularismikulmaan. Tai käyttämällä muuta vastaavaa tilannetajutonta rakennetta.) Mutta lähinnä koska kaikki mitä kristityt tekevät, vaikka se olisi mitä, mitätöidään ja vähätellään harmittomaksi. Jos ei muuten niin vaikenemalla ja olkiukottamalla uskontokriitikkoa niin että sen jälkeen huomio keskittyy siihen miten militantteja nämä ovat.<em> <strong>Vaadin safe placea! Vaadin sitä heti!</strong></em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomissa oli Jukka Hautalan kirjoitus uskonnon ja julkisen tilan roolista. Siinä oli tekstin sisältöä hyvin tiivistävä otsikko "Suomalaiset ovat sisäistäneet ajatuksen, ettei uskonnon pidä näkyä – maahanmuutto pakottaa pohtimaan ajatusta uudestaan". Itse teksti tuo esille idean, jossa "Viime vuosikymmeninä uskonto on siirretty julkisesta tilasta yksityisyyden alueelle. Julkinen tila on pyritty siivoamaan uskontoneutraaliksi tai uskonnottomaksi. Siitä, ­ettei tässä tehtävässä ole vielä täysin onnistuttu, kielivät muun muassa ne kiivaat keskustelut, joita käydään kristilliseen perinteeseen viittaavien joululaulujen tai suvivirren laulamisesta kouluissa." Hautala jatkaa, että "Uskonnon asemaa koskevassa julkisessa keskustelussa on painottunut uskonnonvapauslain negatiivinen tulkinta: on korostettu vapautta uskonnosta eikä vapautta uskontoon." ... "Suomalaiset ovat sisäistäneet ajatuksen siitä, ettei uskonnon pidä näkyä julkisessa tilassa. Tällaista järjestelyä kannattavat sekä uskonnottomat että maallistuneet kirkon jäsenet. Myös uskonnollisiin yhtei­söihin kuuluvat ovat tottuneet ajatukseen. Jos uskonto näkyy julkisessa tilassa, suomalaiset reagoivat varauksellisesti tai jopa vihamielisesti." Hautala tuotti tänne Uuden Suomen puolelle lausuntoa siitä, miten "Uskonto tulee takaisin julkiseen tilaan". Ajatus siitä että maahanmuutto muuttaa vallitsevan sekulaarin tilan on se mitä hän näyttää melko vahvasti kannattava.

Tekstin perusteema on hyvin tavallinen.

Ei ole ollenkaan tavatonta että yhteiskuntaamme pidetään maallistuneena. Sitä sanotaan että uskonto ei näy katukuvassa. On kuin eläisimme militanttien uusateistien ihannoimassa maailmassa jossa uskonto on siivottu näkyvistä. Että elämme maassa jossa uskontoa ja politiikkaa ei sekoiteta. Ja julkinen tila on uskonnoton tai uskontoneutraali. (Vaikka toisaalta kirkon oma retoriikka kieltää neutraaliutta periaatetasolla.)

Tämän idean rinnalle itse asiassa voidaakin asettaa myös erityisesti ajatus siitä mitä ateismi on. Kuvaus "suomalaisesta" tiivistyy tässä hyvin vahvasti siihen ajatukseen mitä ateismi usein kuvataan. Tässä pääteesinä on toistuva teema jonka mukaan ateistit haluavat uskonnon pois julkisesta tilasta. On kuitenkin syytä katsoa tekstiin reagointeja. Nimenomaan siellä ateistien suunnassa. Onkin hyvä vierailla vaikkapa ateistien facebookryhmissä. Ja kuin ihmeen kaupalla Hautalan kirjoitusta onkin kommentoitu tämänlaisissa paikoissa.

Otetaan esiin "Paholaisen asianajaja" -blogin facebookryhmä.

Ateistejen sanomisissa korostui pari teemaa.
1: Markku Ruhasen lausunto saa kertoa niistä ensimmäisen. "Miksi joku haluaa väittää, että uskonto ei muka näy julkisessa tilassa? Näkyyhän se!? Mitä nämä ristejä kaulassaan kantelevat tyypit sitten ovat? Kirkon kellot soivat. Oveeni koputtelee vaikka minkälaista tyyppiä joku uskontokirja kädessä ja kaduilla on vaikka minkälaista julistajaa. Kaupassa käydessä kuulen lauluja Jeesuksesta joka päivä joulun aikaan. Juttelin yksi päivä Pelastusarmeijan kapteeninkin kanssa Rotuaarilla." Toisin sanoen nähdään että tosiasiassa julkinen tila ei ole uskontoneutraali. Tilanne onkin toisin sanoen se, että jos meillä on kaupungin keskellä kirkko joka soittaa joka sunnuntai kelloja, niin tämä ei ole kristityn silmissä julkisessa tilassa olemista. Mutta siinä vaiheessa kun jossain on moskeija josta kuuluu rukouskutsuja, niin niihin aletaan reagoimaan kuin jonain joka tulee julkiseen tilaan. Onkin hyvä katsoa että mitä sellaista uskonnollista toimintaa islamilaiset ovat tuomassa maahan jota ei havaita kotomaisissa kristityissä. ; He voivat ruveta käännyttämään, julistamaan, tekemään yhteisrukoustilaisuuksia kouluissa. He voivat saada islamilaisia aamunavauksia. Ohjelmia telkkariin. Tämä näkyvyys on identtistä sen kanssa mitä kristityt tekevät jatkuvasti. Mutta vain toinen niistä nähdään julkisen tilan viemisenä ja toinen nähdään sen puutteena. Jos moskeijat ja niihin liittyvä uskonnollisten tyyppien näkyminen on julkisen tilan viemistä, niin niistä pahastuva tai niihin huomiota kiinnittävä uskoavinen voikin lähteä keskustelemaan Jaakko Seppäsen kanssa joka sanoo, että "Edellisen asunnon parvekkeelta näkyi kuusi kirkkoa. Että kyllä se vähän näkyy."
2: Toisen teeman saa esiintuoda Kimmo Laine ; "Kirjoituksessa jätetään selvästi käsittelemättä olennaisin asia joka tuossa on merkittävä: missä menee vapaaehtoisen ja ohjatun uskonnollisuuden raja? Oppilaat johdetaan koulussa harjoittamaan uskontoa vs. oppilas oma-aloitteisesti lukee koulupäivän aikana rukouksen itsenäisesti. Julkinen tila voi mielestäni olla uskontoneutraali ja siellä voi silti näkyä uskontoa. Olennaista on vain se että uskonnon näkyminen tapahtuu yksilön omasta lähtökohdasta, eikä niin että auktoriteetti sanelee sen mikä uskonto näkyy ja ketkä siihen ottavat osaa." Tässä korostuukin se, että jostain syystä ateisteja lähestytään siten että jos jokin tapahtuu julkisessa tilassa ja tätä ateisti vastustaa niin sitten vastustuksen primaarikohde on se että uskonto on julkisessa tilassa. Kuitenkin hyvin usein kysymys on siitä että ihmisiä osallistutetaan kaikenlaiseen erikoiseen toimintaan. Tässä kohden huomio siirretäänkin ateistien näkemyksen ytimestä syrjään. Tässä kannattaisi ehkä kuunnella Esa Ylikoskea joka esitti että "Mainittakoon vielä, että uskonnonvapaus on ns. vapausoikeus. Se tarkoittaa, että yksilöillä ja heidän yhteisöillään on vapaus harjoittaa uskontoa ja julkisen vallan tulee se vapaus turvata, mutta se ei tarkoita, että julkisen vallan tarvitsisi järjestää jumalanpalvelluksia omassa toiminnassaan."

Nämä teemat ovat hyvin toistuvia. Voidaankin sanoa että uskonnollisten ihmisten tapa keskustella on se, että he rakentavat ateistien näkemyksistä olkiukon ja sitten pilkkaavat tätä. Ja ihmettelevät sitten miksi ateistit eivät ota heitä vakavasti. Hyvä esimerkki tästä on muutama vuosi sitten tapahtunut Suvivirsipöhköily jossa Timo Soini lauloi ovet auki "Suvivirttä" kuin se olisi jokin provokatiivinen sananvapauspuolustusisku Puumalaisen uskonnonvapausesitystä kohtaan. Samanaikaisesti ateistejen omat palstat ja blogit olivat täynnä sellaisia Puumalaisen näkemystä korostavia ateistinäkökulman esityksiä kuin "Paholaisen Asianajaja" -blogin tekstit "Tämän kirjoituksen aihe EI OLE suvivirsi", "Tämän kirjoituksen aihe EI VIELÄKÄÄN OLE suvivirsi" ja "Tämän kirjoituksen aihe EI TÄLLÄKÄÄN KERTAA ole suvivirsi".

Olkiukkostrategia onkin hyvin toistuva ja tehokas. Aina kun ihminen tuo esiin uskonnonvapausasioita ja uskonnollisen väkivallan teemoja, voidaan asia näppärästi siirtää siihen että saako uskontoa näkyä julkisessa tilassa, politiikassa tai mediassa. Aivan kuin ainut näkökulma vastustaa näitä asioita olisi julkinen tila eikä osallistuttaminen.
1: Haasteena; Yritä etsiä ei-uskonnottoman kirjoittama teksti uskonnon ja julkisen tilan suhteesta joka ei käsittelisi ateisteja tästä äärisekularisminäkökulmasta vaan lähestyisi tästä Paholaisen Asianajajan blogikommentoijien näkökulmasta. Kuitenkin näitä väitetään ateismikritiikiksi. Mikä on vähintään erikoista. Itse en löytänyt yhtään. Enkä muista lukeneeni sellaista vaikka olen erinäisiä tuhansia sivuja uskovaisten materiaalia läpikahlannutkin.

Tässä ei kiinnitetä huomiota siihen että esimerkiksi uskonnollisia flashmobeja sekä tehdään, että ateistit eivät niitä vastaan hyökkäile. Nämä ovat vain uskontoneutraalia taustaa. Mutta jos uskonnon osallistutamiseen vastoin oma vakaumusta - vaikka vetoamalla perinteeseen tai määrittelemällä että "oma vakaumus" on "vanhempien vakaumus" tai rasti missä tahansa byrokraattien ruudussa muutenkaan - nousee esiin, kysymys on vain uskonnon näkymisestä julkisessa tilassa. ; Tämä onkin toki ymmärrettävää. Koska siinä vaiheessa kun tämä argumentaatiorakenne havaittaisiin nähtäisiin että uskonnottomiin kohdistuukin sellaista toimintaa jota uskovaiset eivät sietäisi itseensä kohdistuneena pätkääkään. Ja sen lisäksi useat de facto -käytäntee joihin on totuttu ja joita pidetään "normaalina" ja "hyväksyttynä" rikkovat yksiselitteisesti lakia. (Mikä toki voi esim. Teemu Laajasalolle olla vain byrokraattien nyhäämistä. Koska oikeusvaltiohan turha konsepti, määritelmällisesti sellainen, että byrokratiasta ei välitetä vaan lakia noudatetaan vain jos on ylimaallisempi ja "hyväksytympi" muu argumentti omalle taustalle. Muuten lakia voi tietenkin rikkoa ja rikkeistä valittaminen on pikkumaisuutta ja sitä että elää first world problemeissa.)

Uskovaiset eivät taatusti sallisi sitä että heti "Enkeli Taivaan" jälkeen laulettaisiin islamilaisten lauluja yhteislauluna. Eikä kristitty vanhempi suhtautuisi nöyrän lempeästi siihen että hänen lastaan vietäisiin moskeijaan osallistumaan täysmittaiseen ja täysivaltaiseen rukoushetkeen. Ja paluun jälkeen vähäteltäisiin tapahtuman merkitystä. ; Samanaikaisesti Helsinkiläinen päiväkoti vei aivan tuoreesti tuntemani ateistin lapsen kirkkoon jumalanpalvelukseen kysymättä millään lapulla suostumista ensin. Ja kun asiasta valitettiin sanottiin että eihän se varmaan haittaisi tai pahaksi olisi. Tämänlaiseen ei kristitty suostuisi. Ateistit joutuvat säännönmukaisesti toiminaan tällä tavalla. (Tämä päiväkodin tempaus ei ollut edes ensimmäinen tietämäni vastaava tapaus. Näitä tapahtuu säännöllisesti. Vähän kuin joulu ja pääsiäinen.)

Onkin niin että uskonnottomat on määritelty äärisekulaareiksi niin että heidät sovietaan tähän näkökulmaan vastoin kaikkea sitä mitä he yleensä sanovat. (Tästä voi sanoa vaikka sen, että ateistejen enemmistö käsittelee asioita juuri kuten "Paholaisen Asianajajan" kommentoijat. Ja ovat harrastaneet tätä vuosia. Silti kun katsoo sitä kun ei-ateisti käsittelee uskonnon ja julkisen tilan suhdetta, niiden näkökulma on aina täsmälleen sama kuin Hautalan näkökulma.) Toisaalta taas on niin että kaikki uskonnon näkyminen on ilmeisesti niin totuttua ja tavallista että siihen ei kiinnitetä erityistä huomiota kristittyjen puolella. Ja tämä huomion kiinnittämättömyys on sitten sama kuin se, että tilat ovat oikeasti uskontoneutraaleja. (Eli kun kristitty ei joudu skismaan minkään kanssa ei kukaan muukaan voi joutua.)

Jännitteen ytimessä on se, että kristinuskon kohdalla monia asioita pidetään asiallisina ja normaaleina. Mutta vastavia ei siedettäisi missään muussa. (Niitä ei pidettäisi keskustelullisina, toisin kuin uskonnon kohdalla pidetään.) Niissä ne eivät ole asiallisia ja normaaleja. Ihmisillä on vahva tottumuksen ja normaaliuden tunne josta poikkeaminen nähdään militanttina tai liiallisena. Eikä tässä tulla pohtineeksi sitä että olisiko tilanne monesti niin että suhtautumiserojen takana on oman itsen käytöksessä olevat kaksoisstandardit. Eli se, että itseltä ja muilta vaaditaan ja hyväksytään asioita eri kriteereillä. ; Kun Hautalalle muslimien uskonon julkisessa tilassa olemista edustaa jokin jota muslimit tekevät itselleen "Muslimit noudattavat päivittäisiä rukoushetkiä. Heidän ruokavalioonsa liittyy suomalaisesta tavasta poikkeavia puhtauskäsityksiä. Musliminaisten tapa pukeutua haastaa pitkään vallinneen käytännön, jossa uskontoa ei korosteta julkisesti." ateistien uskontokritiikissä toistuu se mihin ateisti joutuu joko ottamaan osaa tai hyppäämään silmätikuksi. Hautala tuskin itse suostuisi pukemaan muslimien uskonnollisia vaatteita ylleen. Joka olisi analoginen sen kanssa mitä kouluissa käytännössä usein tapahtuu.

Laki tietenkin kieltää monet käytänteet, mutta toisaalta kun niiden ilmituomista korostaa joku taho se on nimenomaan ateistien "kantelupukki" jota pidetään uskovaisten parissa asiattomana pikkuasiasta liikaa reagoivana, ja mitä ilmeisimmin militanttina.

Tässä yhteydessä onkin selvää että esimerkiksi vakioidut kinanaiheet ovat olleet vakiokinanaiheita montakymmentä vuotta. Olkiukottaminen selvästi toimii. Ei päästä puhumaan edes itse asiasta. Vuosikymmeniä voidaan estää ja jarruttaa lain säätämiä uskonnonvapausasioiden edistymistä käytännön toimissa, uskovaisten jokapäiväisessä elämässä olevista käytänteistä. ; Voidaankin kysyä että kun Hautalalla viimeisimpien kymmenien vuosien aikana on tapahtunut jotain jossa yhteiskunta on uskontoneutraaliutunut, niin mitä kovin laajoja ja arkielämää koskefvia lakimuutoksia vuosituhannen vaihtumisen jälkeen oikein on ollut? Tarkemmalla katsomisella muutokset tässä kohden ovat olleet melko pieniä ja marginaalisia. Itse asiassa uskonnottomien ajamat uudistukset eivät ole menneet läpi ja suoraan sanoen uskonto on suunnilleen yhtä ei-sekulaaria kuin mitä se oli 1950 -luvulla. Erimielisyyden ja ääneenpurisemisen kuuleminen onkin se joka uskovaisia oikeasti ärsyttää. Ja selvästi se ärsyttää kovasti koska tämän olemassaoloa koetaan jonain nurkkaan ajamisena. (Vaikka oikesti se on sitä positiivista uskonnonvapautta. Positiivista vapautta on se että jos joku sanoo että "Jeesus pelastaa" niin toinen sanoo että "Jeesus on satuolento". Uskovaiset tuntuvat pahastuvan nimenomaan siitä että heillä ei ole vapautta vääristäuskonnoista. Ateismi ei tässä ehkä ole uskonto, mutta uskonnonvapauslaki koskee molempia.)

Paluu toisiin teemoihin.

Jukka Hautala asetti kirjoituksessaan esille toisenlaisen näkemyksen. Jos kohtelisin kristittyä sellaisella tavalla, että hän kohtelisi muita kuten toivoo itseään kohdeltavan, voisin kirjoittaa siitä miten uskonnon julkiseen tilaan tunkeminen on sitä että on pakko harjoittaa mitä tahansa uskontoa ja rukoiltava mukana eikä esittää erimielisyyttä koska se on pilkkaamista. Tämänlainen olisi tietenkin olkiukkoargumentti siitä mitä uskovaiset ajattelevat oikeasti. Ja sellaisella olisi tietenkin helppoa irtautua ja osoittaa oma paremmuutensa tähän olkiukkoversioon nähden.

Itse kuitenkin kohtelen ihmistä siten että heidän argumenttinsa otetaan sellaisina kuin he sen sanovat. Ja jokainen joka rakentaa olkiukkoargumentin osoittaa osaamattomuutensa. (Kritiikin minimivaatimus on kritiikin kohteen tunteminen.) Ja toisaalta olkiukottaminen on ignoranssin lisäksi aktiivista toimintaa jossa vastapuolen sanomisia väännetään, ja yleensä heikompaan suuntaan. Tämä on nähtävissä suorana epäkohteliaisuutena. (Olkiukottaja alleviivaa sitä että hänellä ei ole kiinnostusta edes tutustua vastapuolensa ajatuksiin ja siihen mitä hän todella ajattelee. Mutta on sitäkin suurempi halu lytätä, tallata ja hyökätä.) Kun jostain olkiukosta tulee standardi, sellainen on myös keskustelunestäjä koska se siirtää näkemyksen aina siihen samaan näkökulmaan jota oikein kukaan ei kannata. (Straw manilla viritetään toinen argumenttivirhe, red herring.)

En ota Hautalan uskonnonvapausnäkemystä esiin vähiten siksi että se on oikeasti hyvä. Voisin jopa sanoa että itse kannatan sitä. "Uuden ajattelun pohjana voisi ­olla turvallisen tilan (safe place) ­käsite. Turvallisella tilalla ei tar­koiteta ensisijaisesti perheiden, ­ystävien tai samanmielisten kes­kuuteen muodostuvaa yksityistä ­tilaa. Kyseessä ei ole myöskään sellainen julkinen tila, jossa ihmisten vakaumukset ja suuri osa heidän identiteettiään ­pyritään siirtämään sivuun tai neutralisoimaan. Turvallinen tila kutsuu ihmistä esiin omana itsenään. Kohtaamisiin tulee uskonnonvapauslain myönteinen sisältö: ­vapaus uskontoon."
 
Tässä kohden Hautalan tekstissä toki on hieman sellainen jossa safe place on hyvin tietynlaista vapautta uskontoon. Jossa kristittyjen sanelema "normaalitila" olisi se joka pätisi. Ja jossa ei olisi mitään ongelmia koskaan ikinä missään. 

Sellaista jossa uskontoa saa huutaa mutta ei kritisoida. En tartu tähän vaan siihen, että nykymaailmassa en ole vielä ollut sellaisessa tilanteessa jossa mielipiteideni ja näkemysteni ääneenlausuminen olisi yhteiskunnallisessa ja laajassa mielessä safe place. Tämä tila ei toteudu kouluissa, armeijassa tai missään muuallakaan. Onhan Hautala asettanut sen ehdoksi seuraavan ; "Turvalliset tilat eivät noudata ­yksityisen tai julkisen tilan rajoja. Turvallisia tiloja syntyy sinne, missä ihmiset kohtaavat toisensa kun­nioittavasti. Turvallinen tila on ­metafora paikasta, jossa jokainen kohdataan tasavertaisesti, ilman ­väkivallan tai syrjityksi tulemisen uhkaa."

Tässäkin takana on se, että uskovaisilla on suojanaan lukuisia kaksoisstandardeja. (Jotka ovat myös standardeja ilman kaksois -etuliitettä.)

Listaan alle muutamia asioita jotka korostavat sitä miten eri tavoin ihmisiin suhtaudutaan ja miten se, että takana onkin kristinusko muuttaa sitä mitä pidetään "asiallisena, normaalina ja keskustelevana".
1: Uskonnottomat saavat usein tappouhkauksia. Ateistit kuvataan militantteina vainolaisina mutta he eivät jostain syystä saa kompiloitua vastaavia esityksiä. Mikä kertoo että jossain on kaksoisstandardi. ; Olen itse saanut sellaisia esimerkiksi keskusteltuani vääriä mielipiteitä evoluutioteoriasta. Uskovaiset kertovat että ateistit ja uskonnottomat ovat niin pahoja. Mutta he näyttävät kokeneen pahastumista ja vainoa siitä että uusateisteilla oli vuosia sitten jokin mainoskampanja bussin kyljessä. (Ketään heidän omaistaan ei ajettu jauhelihaiseen itsemurhaan. Mutta minun valitus on asiatonta, toisin kuin heidän.) Mutta jostain syystä he eivät voi demonstroida vastaavaa elämänhistoriaa kuin mitä itse olen uskontojen suunnalta kokenut. (Masentuneen ystäväni erästämisestä soitteluun jossa yritetään estää työpaikkani saamista. Heidän viikkonsa eivät yksinkertaisesti ole samanlaisia.) He kokevat pahastumista siitä että heidän silmissään joku kehtaa sanoa että heitä ärsyttää laulaa Suvivirttä.
2: Näihin pahuuksiin suhtaudutaan tavallisesti hyvin erikoisella tavalla. Jos esimerkiksi minä saan pahoinpitelykokemusteni jälkeen sympatiaa siitä että olen varovainen julkisissa paikoissa ja uusissa tilanteissa. Pahimmat kokemukseni ovat vuodelta 2002. Kukaan ei ole kysynyt että miten monta vuotta traumasta on riittävästi. Samoin jos olisin nainen ja joutunut raiskatuksi, saisin tästä sympatiaa ja ymmärrystä, kukaan ei kysyisi miehiä arastelevalle siitä, että hän ei pidä olla hölmö, että joku kuuluisa mieskään ei ole häntä viimeisen 10 vuoden aikana kertaakaan seksuaalisesti ahdistellut. Uskonnon kohdalla traumoissa on kuitenkin usein vähättelyn ja vanhaksimenemisen tunnelmaa. Vastaan voi tulla vaikkapa "Malisen haaste". ; Jos itse arastelen uskontoa joka ajoi minut itsemurhaan (yritys mielestäni lasketaan sellaiseksi), ja saan keskustelullisena kuvatun kommentin "ihan mielenkiinnosta palan kysyä kuinka ja miten Suomen evankelisluterilainenkirkko on vainonnut sinua viimeisten viiden vuoden aikana? Oletko esim kokenut että Irja Askolan ja Kari Mäkisen esiintyminen mediassa vainoaisi sinua?" (Malisen kommentit kannattaa ehkä nekin käydä klikkaamassa auki, niissä kun puhutaan uskonnonvapaudesta juuri tämä julkisessa tilassa näkymis -olkiukko edellä.) On toki selvää, että kysyjä ei koe asioita samanlaisina, ja luulee että tämä kokemus on samaa kuin kaksoistandardittomuus. Koska itsemurhaan ajamisen takana olevat henkilökohtaiset savustamiset yöaikaan suoritettuine puhelinsoittoineen ovat tietenkin sitä että jos niitä vastustaa on sitten militantti ateisti jonka tärkein ja ainut first world problem on muka se, että hän haluaa sensuroida "Suvivirren". (Eikä esimerkiksi se, että junan alle jääneen uskonvainon kohteeksi joutuneen kaverin ruumiin löytäjien kanssa joutuu teini-ikäisenä käymään keskustelua mallia "oliko hyvä vai huono että ei löydetty sitä päätä.") Negatiivisiin kokemuksiin suhtaudutaankin hyvin erikoisella kaavalla jossa uskontokriitikko tai uskonnollisen vainon kohteeksi joutunut on koko ajan vaikeuksissa ja sitten hän onkin roikkunut asiassa liian kauan.

Toki yleinen näkemys on, että kysytään miksi haluaa käyttää sananvapauttaan ja puhua evoluutioteoriasta (koska sananvapaus pitää ilmeisesti oikeuttaa käännyttämiskeskeisillä pelastusmetaforilla, joka tekee perustaa sille että toiminnat ovat kiihkoilevia ja liiallisia vaikka henkilö itse ei kokisi niin.) Samoin onkin yleistä että uskonnoton joka sanoo mielipiteensä että uskonto on taikauskoa tai satu-uskoa, on ääliö ja idiootti. Mutta sitten jos uskovainen kuulee että joku on ateisti, on ensimmäinen reaktio usein se, että koetaan tärkeäksi kertoa oma metaetiikkaa koskeva mielipide. Mielipide siitä että ateistilla ei ole moraalia ja he ovat pahoja ihmisiä. Miten ilman Jumalaa voisi periaatteessa olla murhaaja. Tämänlainen tiedottaminen koetaan asianmukaiseksi. Mielipiteenilmaisuissa epäkohteliaat "omien näkemysten ja mielipiteiden esiin tiedottamiset" eivät olekaan samanarvoisia. On kohteliasta, valistavaa ja asianmukaista toimia kuten Martti Muukkonen ja sanoa, että ateistit ovat arvotyhjiössä olevia nihilistejä jotka ovat yhteiskunnassa vapaamatkustajia. Sen sijaan ei ole asianmukaista kertoa että uskonnollista väkivaltaa tapahtuu Suomessa nykypäivänäkin. Ja että esimerkiksi yhä nykyään olisi tarvetta puhua lestadiolaisten hoitokokoussuhteesta.

Minulla ei ole koskaan ollut uskonnottomana yhtään safe placea missään.

Jopa tästä blogikirjoittelusta voi tulla ongelmia. Edes tämän blogin blogipohjaan naputtaminen ei ole minulle riskitöntä. Minua monesti pelottaa. Ja reagoinnit ovat hyvin harvoin kannustavia tai sellaisia että minut otettaisiin argumentteineni ilman olkiukkoja, taisteltaisiin uskonnollista väkivaltaa vastaan ja tehtäisiin kaikkea muuta sellaista joka on minimivaatimus sille että tila olisi oikeasti safe place.
1: Sen sijaan uskovaiset ovat toki usein määritelleet minut äärisekulaariksi. (Vaikka olen anti-sekulaari, eli kannatan maksimaalista sananvapautta joka tarkoittaa sitä että kun yhteislauluun "Suvivirsi" pamahtaa niin siihen jumalanpilkkaiset pilailusanat päälle lauletaan-huudetaan koska positiivinen vakaumuksenvapaus!)
2: Ja toisaalta he ovat usein selittäneet että uskontokeskustelu on turvallista. Jännä vaan että ongelmia tulee sarjatulella; Ehkä siksi että riskiä ei katsota keskimääräisestä uskovaisesta tai uskovaisesta itsestään, kuten usein tehdään. Kristitty näkee muut uskovaiset itsensä tai keskiverron uskovaisen jatkeina. Oikeasti riski arvioidaan kuten muutenkin (Eli riskin_todennäköisyys * riskin_suuruus * riskillä altistumisella.) Kun paikalla on vaikka sata kristittyä, on tilanne safe place vasta kun yksikään paikalla oleva kristitty ei taivu todennäköisesti tekemään mitään pahaa. Paitsi ehkä joskus jotain lievää melkein. Tämälaiseen vouchaamiseen ei uskovaisten parissa selvästi olla valmiita. Ja tätä kautta safe place vaatisi nykyistä kovempaa sekularismia. Kaikkiin ongelmallisiin uskonnonvapauden rikkomisiin ja epäasiallisuuksiin olisi tartuttava heti, suoraan ja kovilla rangaistuksilla. (Keskustelu ei näytä toimivan ; Moni uskovainen näyttää kikkailevan sillä että rikkeitä tehdään ensin yhden kerran ja sitten vaihdetaan tapaa jos joku puuttuu. Toisin sanoen lainvastaisesti saadaan jokainen ateistien lapsi vähintään yhden kerran livautettua kirkkoon joka vuositasolta.)

Jukka Hautala onkin tyyppi jonka kannattaman ideologian selän takana on monta uhkaavaa ja pelottavaa hahmoa. Jotka ovat useasti tulleet vastaan. Ja silti minulta vaaditaan niitä asioita jotka ovat aikaanaan johtaneet siihen että ongelmia on tullut. (Eli olen luottanut, kiinnostunut, mennyt, kokenut, kokeillut ja ottanut selvää. Jännittävää että ongelmat loppuivat siinä vaiheessa kun ryhdyin harrastamaan aggressiivisiakin ilmaisuja ja jossa sietokykyni uskonnollisen osallistuttamisen ja muun vastaavan kohdalla on vedetty nolliin. Siksi niitä käytänkin. Se on se tapa jolla tappouhkailuja ei todennäköisemmin tule ; Todennököisin syy on se, että ns. eivät uskalla.)

Aina kun joku tulee korostamaan että uskonnottomilla on uskonnonvapaus ja safe place, on lausuja jostain syystä uskovainen. (Sekaannus ei ole ihmeellinen; Paikka on heidän ehdoillaan ja heidän valtainstituutionsa halaillen rakennettu, joten se on safe place heille itselleen. Anteeksi nyt vaan, mutta valitettavasti tässä täytyisi olla huomioitu muutkin ihmiset kuin aina vaan ne jotka aina otetaan huomioon, eli kristityt. Itse en koe tappouhkailun uhalle altistumista kovin terveeksi ja rehellisesti sanoen on omituista että kristitty vaatii minua asettumaan tilanteeseen jossa heidän oma persauksensa ei ole tulilinjalla, toisin kuin minun. Saati että tätä pitäisi oikeasti tehdä jatkuvasti ja aina siihen suuntaan että minä joustan, minä uskallan ja minä teen. Mutta vastapuoli ei ota yhtä vakavia riskejä itse.) He tulevat minulle kertomaan että minua ei saa eikä voi pelottaa ja että kaikki pelko on turhaa ja pikkumaista. (Mikä onnistuu lähinnä vääristelemällä mielipiteeni ja kritiikkini ytimen siihen vakioon ja ainoaan sekularismikulmaan. Tai käyttämällä muuta vastaavaa tilannetajutonta rakennetta.) Mutta lähinnä koska kaikki mitä kristityt tekevät, vaikka se olisi mitä, mitätöidään ja vähätellään harmittomaksi. Jos ei muuten niin vaikenemalla ja olkiukottamalla uskontokriitikkoa niin että sen jälkeen huomio keskittyy siihen miten militantteja nämä ovat. Vaadin safe placea! Vaadin sitä heti!

]]>
1 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228061-se-ainut-teoria-ateisteista#comments Ateismi Sekularismi Uskonnonvapaus Uskontokritiikki Vanhoillislestadiolaisuus Sat, 17 Dec 2016 21:04:59 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228061-se-ainut-teoria-ateisteista
Uskonvapauden edistäminen Suomessa http://danielmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227447-uskonvapauden-edistaminen-suomessa <p>Ranskan hovioikeus on määrännyt Publierin pikkukaupingin poistamaan kaupungin puistosta sakkorangaistuksen uhalla pyhää neitsyt Mariaa esittävän patsaan, sillä se rikkoo Ranskan lakia. Ranska on sitoutunut edistämään uskonnollista neutraliteettia ja Ranska onkin yksi Euroopan sekulaareimmista maista, eli tavoitteissaan se on onnistunut hyvin toisin kuin mikään muu Euroopan maa kuten Suomi.</p><p>Voitaisiin miettiä ja aloittaa keskusstelu, pitäisikö myös Suomessa säätää laki uskonnollisten tunnusten, teosten ja patsaiden kieltämiseksi julkisillapaikoilla kuten puistoissa ja sisätiloissa. Voitaisiin ehkä masinoida ja vatuloida kansalaisaloite lalialoitteen alkuunpanemiseksi, kunhan sellainen jostain saadaan värkättyä. Sellaisella laislla Suomi pystyisi edistämään uskonvapaudelle ja sekuralisoitumiselle asetettuja tavoitteita kuten edistämään eri jskontojen ja uskonnottimien välistä tasavertaisuutta sekä edistämään uskonvapautta. onhan Suomella sentään tavoilteltavaa kuroessaan kinni Ranskan etumatkaa, siinä on motivaattori kerrakseen.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000004893453.html" title="www.hs.fi/ulkomaat/art-2000004893453.html">www.hs.fi/ulkomaat/art-2000004893453.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ranskan hovioikeus on määrännyt Publierin pikkukaupingin poistamaan kaupungin puistosta sakkorangaistuksen uhalla pyhää neitsyt Mariaa esittävän patsaan, sillä se rikkoo Ranskan lakia. Ranska on sitoutunut edistämään uskonnollista neutraliteettia ja Ranska onkin yksi Euroopan sekulaareimmista maista, eli tavoitteissaan se on onnistunut hyvin toisin kuin mikään muu Euroopan maa kuten Suomi.

Voitaisiin miettiä ja aloittaa keskusstelu, pitäisikö myös Suomessa säätää laki uskonnollisten tunnusten, teosten ja patsaiden kieltämiseksi julkisillapaikoilla kuten puistoissa ja sisätiloissa. Voitaisiin ehkä masinoida ja vatuloida kansalaisaloite lalialoitteen alkuunpanemiseksi, kunhan sellainen jostain saadaan värkättyä. Sellaisella laislla Suomi pystyisi edistämään uskonvapaudelle ja sekuralisoitumiselle asetettuja tavoitteita kuten edistämään eri jskontojen ja uskonnottimien välistä tasavertaisuutta sekä edistämään uskonvapautta. onhan Suomella sentään tavoilteltavaa kuroessaan kinni Ranskan etumatkaa, siinä on motivaattori kerrakseen.

 

www.hs.fi/ulkomaat/art-2000004893453.html

]]>
6 http://danielmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227447-uskonvapauden-edistaminen-suomessa#comments Kansalaisaloite Sekularismi Tasavertaisuus Uskontoneutraali valtio Uskonvapaus Tue, 06 Dec 2016 09:50:15 +0000 Daniel Malinen http://danielmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227447-uskonvapauden-edistaminen-suomessa
Status Quon tikkaat http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222411-status-quon-tikkaat <p><a href="http://www.atlasobscura.com/articles/object-of-intrigue-the-ladder-at-the-center-of-a-centuriesold-religious-tussle/">&quot;Atlas Obscura&quot; </a>kertoo erikoisesta tilanteesta jonka keskiössä ovat vuosisatoja vanhat tikapuut. Jerusalemin Pyhän haudan kirkossa on seinämälle unohdetut tikapuut. (Ensimmäinen maininta tikkaista on vuodelta 1757) Ne eivät ole mikään symboli Jaakobin unesta. Se ei yhdistä taivasta ja maata. Kyseessä ovat tavalliset tikapuut. Niiden siirtäminen ei onnistu koska paikka on merkittävä useille uskonnoille. Ja rauha on saavutettu vaatimalla sitä että mitään ei muuteta.<em> &quot;This meant that everything had to stay in place&mdash;including the five-rung ladder propped up on the church&#39;s edifice.&quot; </em>Tikapuiden siirtäminen on hankalaa koska kukaan ei tiedä kenellä on sen siirtämiseen oikeudet. Ja tikkaiden siirtäminen olisi tätä kautta aika vahva symboli vallasta. Tikkaat ovat ja tämä ylläpitää laihaa rauhaa ja <em>status quoa</em>. Huominen on kuten eilinekin eikä mikään ratkea koskaan.<br /><br />Tämäntapainen tilanne on kiinnostava. Periaatteessa tikkaat ovat &quot;ornamentiikkaa&quot;. Se on sellaisenaan triviaali esine. Siksi joku voisi sanoa että tikkaista riitely on pikkumaista. Ja sitä se onkin. Mutta se on pikkumaista tavalla joka on tavallista uskonnolle. ; Moni esimerkiksi ihmettelee miksi joku riitelee jostain joulujuhlan tai kevätjuhlan yhdestä virrestä. Syynä on se, että oikeasti kysymys ei ole vain yhdestä virrestä vaan siitä mitä tämä virsi edustaa. Virren laulaminen edustaa kansakunnan kristillisyyttä ja sen laulamatta jääminen taas vihjaa että kristityiltä on viety jotenkin oikeus uskonnonharjoittamiseen sellaisella tavalla jolla se on yleensä nähty oikeutetuksi. On turhaa ajatella että kinaa olisi vain yhdestä laulusta. Kysymys on vallasta ja siitä &quot;kuka omistaa kulttuurin&quot;.<br /><br /><strong>Ornamentit ja valta</strong><br /><br />Tämä on sinänsä kiinnostavaa että jos katsotaan Suomen kristillisyyttä niin se on aika heikkoa. Yhteiskunnassa uskonto ei määrittele kovin vahvasti uskovaisten ja ei-uskovaisten elämää. Tämä on itselleni mieluisaa sillä en kannata sekularismia monien uusateistien suosimassa&nbsp; ranskasta lainatussa <em>laïcité </em>-hengessä. En usko mihinkään uskontojen tuhoon. Sen sijaan uskon maallistumiseen. Siihen että maat alkavat vaikuttamaan sellaisilta mailta kuin <a href="http://sandwalk.blogspot.fi/2013/09/the-happiest-countries.html">Tanska</a>, <a href="http://www.snopes.com/iceland-meme/">Islanti</a> ja <a href="http://yle.fi/uutiset/norjan_kirkossa_kaikkien_aikojen_jasenkato/9144918">Norja</a>. Niissä on paljon ateisteja, mutta tärkeintä on että elämänmeno on hyvin maallistunutta. Tälläisessä kontekstissa uskonnonvapaus korostuu mielessäni korkeammalle kuin se, että pitää luoda ympäristö jossa siivotaan pois kaikki joka voi häiritä tai loukata jotain. (Tuntua vääräoppisena tai julistavana. Tjsp.)<br /><br />Suomessa uskonnoilla on kuitenkin aika paljon ns. rituaalivaltaa. Juhlat ja muut vastaavat ovat täynnä uskonnollista ornamentiikkaa. Ja suuri osa kiistoista tulevat siitä että nämä ornamentiikat symbolisoivat asioihin jotka ovat aika monille vieraita. Toisaalta ne merkitsevät riittävän monelle ja muutos on heille alleviivaus siitä että tässä nyt otetaan yhtä laulua laajemmin kantaa ideologialle miellettyyn merkitykseen ja valtaan.<br /><br />Tässä mielessä on hyvä miettiä miten kirkossa <a href="http://juhaniraesaenen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222360-piispat-lehmakaupoilla">korostetaan konsensusta</a>. Ja miten vaikka kirkkoinstituutio mainostaa että kirkosta eroamalla ei voi vaikuttaa ja mainostaa seurakuntavaaleja, on hyvä huomata että tilanne on rakennettu muutosvastarintaiseksi. Muutos tapahtuu vasta jos saadadan 2/3 enemmistö. Tämä tarkoittaa sitä että on oikeasti aika vaikea oikeasti vaikuttaa. (On toki aivan oma asiansa se, että miksi uskontoa halutaan ylipäätään muuttaa tai siinä pitäisi vaikuttaa. Kykenen ymmärtämään että moni haluaa että uskonto olisi dogmaattinen ja muuttumaton. Mutta kirkko mainostaa vaikuttamismahdollisuuksilla. Ja se on se pointti.)<br /><br /><strong>Henkilön ja yleisen asialla.</strong><br /><br />Vallan ja symboliikan kohdalla ei kenties ole parempaa esimerkkiä kuin vähän aikaa sitten ranskassa tapahtunut. Siellä, vahvan sekularismin hengessä, ajateltiin että pukeutuminen on myös julkisen tilan käyttöä. Ja tässä yhteydessä kävi niin erikoisesti että <a href="https://www.theguardian.com/world/2016/aug/24/french-police-make-woman-remove-burkini-on-nice-beach">poliisit joutuivat käskemään naisia riisuuntumaan</a>, koska heillä oli burkinit uimarannalla. Yleensä poliisi käskee pukeutumaan jos ei ole vaatteita. (Oli tämä muutenin poikkeava; Olen ajatellut että naisten riisuminen ei ole koskaan turhaa, epämiellyttävää eikä työtä. Mutta nämä poliisit tekivät epämiellyttävää ja turhaa työtä.) Tämä konflikti oli vahva. Monille burkiniasia voi tuntua triviaalilta ja hupsulta. Mutta kyse oli siitä miten ornamentit edustavat jotain muuta.<br /><br />Tämä on tietenkin hieman hankalaa koska sekularismi erottaa yleensä vahvasti henkilökohtaisen ja julkisen. Toisin sanoen se ei halua tuhota uskontoja, vaan vaikuttaa siihen miten niitä käytetään julkisessa tilassa. Vaatteet ovat hankala koska ne ovat sekä jotain jonka kaikki näkyvät ja joilla voidaan viestiä identiteetistä. (Identiteetti ei tässä ole se mitä ihminen on. Identiteetti on se lippu jota heilutamme.) Toisaalta vaatteet ovat jotain henkilökohtaista ja omaa itseä koskevaa. (Vaatteet ovat eräässä mielessä <em>extended phenotype</em> sellaisessa mielessä että ne ovat oman itsen ja kehon jatkumoa.)<br /><br /><strong>Frantz Fanon</strong> on esittänyt että (perinteinen) burqa ja siihen pukeutumisen rajoittaminen ovat keinoja jolla naisten kehosta ja vaatetuksesta tehdään ideologisen sodan väline. Väline mainostaa tai ottaa haltuun.<br />* Kriitikkojen silmiin burqa nähdään hyvin vahvasti jonain joka tekee kantajastaan automaattisesti alistetun. Fanonin mukaan burkinien rajoittaminen on yleensä hyökkäys nimenomaan islaminuskoisia miehiä kohtaan. He ovat alistajia (ja nykypuheessa kenties jopa terroristeja). Vaikka kukaan islamistiterroristi ei ole tehnyt iskujaan burkineissa, vastustamisesta tulee tätä kautta oikeutettua. Koska vaatteen nähdää viittaavan varsin ikäviin asioihin.<br />* Toisaalta burqan käyttöä puolustetaan asioilla jotka ovat modernissa elämänmenossamme &quot;ei yhteisön asia&quot;. Sortamisen sijaan mainitaan kulttuuri, perinne, suku, uskonnollinen vakaumus...<br /><br />Itse näen että valtaosa näistä &quot;muistakin syistä&quot; on itse asiassa ideologisia kontrollissaolon tunnustamisia. Jengiytymismerkkejä. Tässä mielessä olen astetta kyynisempi kuin Fanon. Toisaalta ymmärrän että jaotteluero on oleellinen. Jotkin ideologisen kontrollin ilmenemismuodot ovat torjuttavia ja toiset ovat ärsyttäviä asioita joita on siedettävä, kenties niitä pitäisi joskus jopa suvaita. (Osa menee suoraan halaamiseen, mutta minä en ole niitä aurinkoisia kavereita.)<br /><br />Kysymys ei ole koskaan pelkästään pukeutumisesta. Siksi onkin kiinnostavampaa miettiä vaikkapa sitä, että minkä vuoksi kun taannoin eurooppalainen terrorismi oli hyvin vahvasti liitoksissa kristinuskon sisäiseen kahnaukseen (katoliset, protestantit ; IRA jne.) niin miksi protestantit eivät lähteneet kieltämään katolisten nunnien kaapuja. Luultavasti syynä on se että ei riitä että symboli kertoo jotain. Asioiden muuttaminen on huomattavasti aggressiivisempi viesti. Jos vallitsevaa tilaa muuttaa, se provosoi enemmän. Koska maassamme muslimit eivät ole historiallista ja vakiintunutta ja vallassaolevaa, sen ornamentit eivät omaa samanlaista suojaa. Ja siksi eurooppalaiset (myös protestantit sellaiset) voivat haluta rajoittaa burkineita.</p><p><strong>Loppukaneetti</strong><br /><br />Uskonto täyttää maailmaa sinänsä triviaaleilla koristeilla. Ne vain ladataan täyteen merkityksiä. Usein tavalla joka ei niihin itsessään kovin vahvasti edes liity. Näillä sävytetään sitä miten näihin liittyvät asiat havaitaan. Ja tämä on merkittävää koska siihen liittyy oikeutuksien ja vallan henkeä. Näistä ornamenteista tulee merkittäviä. Ja siksi niistä kiistellessä ei koskaan kiistellä vain niistä. Vaan aina vallasta ja oikeutuksesta. Asia on myös siitä hankala että näissä tilanteissa symbolien muuttaminen, olipa muutos mihin tahansa suuntaan, koetaan pahana. Näin ollen muutosvastarintaiset voittavat näiden symbolien kanssa by default. Ja muutosyritys koetaan erityisen pahana provokaationa.<br /><br />Maailmankuvakiistassa ei ole edes kysymys enemmistöstä. Maallinen yhteisökin voi kokea että jos kaksi maailmankuvaa kamppailee vallasta ja tässä jokin ornamentti on nollasummainen symboli - joko ihmisellä on burka tai ei ole, joko virsi lauletaan tai ei, kompromissia ei ole - pelissä kiistan aiheena, niin se joka yrittää muuttaa vallitsevaa tilannetta on mauton ja provokatiivinen.<br /><br />Tämä on jokseenkin ikävä ajatus.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Atlas Obscura" kertoo erikoisesta tilanteesta jonka keskiössä ovat vuosisatoja vanhat tikapuut. Jerusalemin Pyhän haudan kirkossa on seinämälle unohdetut tikapuut. (Ensimmäinen maininta tikkaista on vuodelta 1757) Ne eivät ole mikään symboli Jaakobin unesta. Se ei yhdistä taivasta ja maata. Kyseessä ovat tavalliset tikapuut. Niiden siirtäminen ei onnistu koska paikka on merkittävä useille uskonnoille. Ja rauha on saavutettu vaatimalla sitä että mitään ei muuteta. "This meant that everything had to stay in place—including the five-rung ladder propped up on the church's edifice." Tikapuiden siirtäminen on hankalaa koska kukaan ei tiedä kenellä on sen siirtämiseen oikeudet. Ja tikkaiden siirtäminen olisi tätä kautta aika vahva symboli vallasta. Tikkaat ovat ja tämä ylläpitää laihaa rauhaa ja status quoa. Huominen on kuten eilinekin eikä mikään ratkea koskaan.

Tämäntapainen tilanne on kiinnostava. Periaatteessa tikkaat ovat "ornamentiikkaa". Se on sellaisenaan triviaali esine. Siksi joku voisi sanoa että tikkaista riitely on pikkumaista. Ja sitä se onkin. Mutta se on pikkumaista tavalla joka on tavallista uskonnolle. ; Moni esimerkiksi ihmettelee miksi joku riitelee jostain joulujuhlan tai kevätjuhlan yhdestä virrestä. Syynä on se, että oikeasti kysymys ei ole vain yhdestä virrestä vaan siitä mitä tämä virsi edustaa. Virren laulaminen edustaa kansakunnan kristillisyyttä ja sen laulamatta jääminen taas vihjaa että kristityiltä on viety jotenkin oikeus uskonnonharjoittamiseen sellaisella tavalla jolla se on yleensä nähty oikeutetuksi. On turhaa ajatella että kinaa olisi vain yhdestä laulusta. Kysymys on vallasta ja siitä "kuka omistaa kulttuurin".

Ornamentit ja valta

Tämä on sinänsä kiinnostavaa että jos katsotaan Suomen kristillisyyttä niin se on aika heikkoa. Yhteiskunnassa uskonto ei määrittele kovin vahvasti uskovaisten ja ei-uskovaisten elämää. Tämä on itselleni mieluisaa sillä en kannata sekularismia monien uusateistien suosimassa  ranskasta lainatussa laïcité -hengessä. En usko mihinkään uskontojen tuhoon. Sen sijaan uskon maallistumiseen. Siihen että maat alkavat vaikuttamaan sellaisilta mailta kuin Tanska, Islanti ja Norja. Niissä on paljon ateisteja, mutta tärkeintä on että elämänmeno on hyvin maallistunutta. Tälläisessä kontekstissa uskonnonvapaus korostuu mielessäni korkeammalle kuin se, että pitää luoda ympäristö jossa siivotaan pois kaikki joka voi häiritä tai loukata jotain. (Tuntua vääräoppisena tai julistavana. Tjsp.)

Suomessa uskonnoilla on kuitenkin aika paljon ns. rituaalivaltaa. Juhlat ja muut vastaavat ovat täynnä uskonnollista ornamentiikkaa. Ja suuri osa kiistoista tulevat siitä että nämä ornamentiikat symbolisoivat asioihin jotka ovat aika monille vieraita. Toisaalta ne merkitsevät riittävän monelle ja muutos on heille alleviivaus siitä että tässä nyt otetaan yhtä laulua laajemmin kantaa ideologialle miellettyyn merkitykseen ja valtaan.

Tässä mielessä on hyvä miettiä miten kirkossa korostetaan konsensusta. Ja miten vaikka kirkkoinstituutio mainostaa että kirkosta eroamalla ei voi vaikuttaa ja mainostaa seurakuntavaaleja, on hyvä huomata että tilanne on rakennettu muutosvastarintaiseksi. Muutos tapahtuu vasta jos saadadan 2/3 enemmistö. Tämä tarkoittaa sitä että on oikeasti aika vaikea oikeasti vaikuttaa. (On toki aivan oma asiansa se, että miksi uskontoa halutaan ylipäätään muuttaa tai siinä pitäisi vaikuttaa. Kykenen ymmärtämään että moni haluaa että uskonto olisi dogmaattinen ja muuttumaton. Mutta kirkko mainostaa vaikuttamismahdollisuuksilla. Ja se on se pointti.)

Henkilön ja yleisen asialla.

Vallan ja symboliikan kohdalla ei kenties ole parempaa esimerkkiä kuin vähän aikaa sitten ranskassa tapahtunut. Siellä, vahvan sekularismin hengessä, ajateltiin että pukeutuminen on myös julkisen tilan käyttöä. Ja tässä yhteydessä kävi niin erikoisesti että poliisit joutuivat käskemään naisia riisuuntumaan, koska heillä oli burkinit uimarannalla. Yleensä poliisi käskee pukeutumaan jos ei ole vaatteita. (Oli tämä muutenin poikkeava; Olen ajatellut että naisten riisuminen ei ole koskaan turhaa, epämiellyttävää eikä työtä. Mutta nämä poliisit tekivät epämiellyttävää ja turhaa työtä.) Tämä konflikti oli vahva. Monille burkiniasia voi tuntua triviaalilta ja hupsulta. Mutta kyse oli siitä miten ornamentit edustavat jotain muuta.

Tämä on tietenkin hieman hankalaa koska sekularismi erottaa yleensä vahvasti henkilökohtaisen ja julkisen. Toisin sanoen se ei halua tuhota uskontoja, vaan vaikuttaa siihen miten niitä käytetään julkisessa tilassa. Vaatteet ovat hankala koska ne ovat sekä jotain jonka kaikki näkyvät ja joilla voidaan viestiä identiteetistä. (Identiteetti ei tässä ole se mitä ihminen on. Identiteetti on se lippu jota heilutamme.) Toisaalta vaatteet ovat jotain henkilökohtaista ja omaa itseä koskevaa. (Vaatteet ovat eräässä mielessä extended phenotype sellaisessa mielessä että ne ovat oman itsen ja kehon jatkumoa.)

Frantz Fanon on esittänyt että (perinteinen) burqa ja siihen pukeutumisen rajoittaminen ovat keinoja jolla naisten kehosta ja vaatetuksesta tehdään ideologisen sodan väline. Väline mainostaa tai ottaa haltuun.
* Kriitikkojen silmiin burqa nähdään hyvin vahvasti jonain joka tekee kantajastaan automaattisesti alistetun. Fanonin mukaan burkinien rajoittaminen on yleensä hyökkäys nimenomaan islaminuskoisia miehiä kohtaan. He ovat alistajia (ja nykypuheessa kenties jopa terroristeja). Vaikka kukaan islamistiterroristi ei ole tehnyt iskujaan burkineissa, vastustamisesta tulee tätä kautta oikeutettua. Koska vaatteen nähdää viittaavan varsin ikäviin asioihin.
* Toisaalta burqan käyttöä puolustetaan asioilla jotka ovat modernissa elämänmenossamme "ei yhteisön asia". Sortamisen sijaan mainitaan kulttuuri, perinne, suku, uskonnollinen vakaumus...

Itse näen että valtaosa näistä "muistakin syistä" on itse asiassa ideologisia kontrollissaolon tunnustamisia. Jengiytymismerkkejä. Tässä mielessä olen astetta kyynisempi kuin Fanon. Toisaalta ymmärrän että jaotteluero on oleellinen. Jotkin ideologisen kontrollin ilmenemismuodot ovat torjuttavia ja toiset ovat ärsyttäviä asioita joita on siedettävä, kenties niitä pitäisi joskus jopa suvaita. (Osa menee suoraan halaamiseen, mutta minä en ole niitä aurinkoisia kavereita.)

Kysymys ei ole koskaan pelkästään pukeutumisesta. Siksi onkin kiinnostavampaa miettiä vaikkapa sitä, että minkä vuoksi kun taannoin eurooppalainen terrorismi oli hyvin vahvasti liitoksissa kristinuskon sisäiseen kahnaukseen (katoliset, protestantit ; IRA jne.) niin miksi protestantit eivät lähteneet kieltämään katolisten nunnien kaapuja. Luultavasti syynä on se että ei riitä että symboli kertoo jotain. Asioiden muuttaminen on huomattavasti aggressiivisempi viesti. Jos vallitsevaa tilaa muuttaa, se provosoi enemmän. Koska maassamme muslimit eivät ole historiallista ja vakiintunutta ja vallassaolevaa, sen ornamentit eivät omaa samanlaista suojaa. Ja siksi eurooppalaiset (myös protestantit sellaiset) voivat haluta rajoittaa burkineita.

Loppukaneetti

Uskonto täyttää maailmaa sinänsä triviaaleilla koristeilla. Ne vain ladataan täyteen merkityksiä. Usein tavalla joka ei niihin itsessään kovin vahvasti edes liity. Näillä sävytetään sitä miten näihin liittyvät asiat havaitaan. Ja tämä on merkittävää koska siihen liittyy oikeutuksien ja vallan henkeä. Näistä ornamenteista tulee merkittäviä. Ja siksi niistä kiistellessä ei koskaan kiistellä vain niistä. Vaan aina vallasta ja oikeutuksesta. Asia on myös siitä hankala että näissä tilanteissa symbolien muuttaminen, olipa muutos mihin tahansa suuntaan, koetaan pahana. Näin ollen muutosvastarintaiset voittavat näiden symbolien kanssa by default. Ja muutosyritys koetaan erityisen pahana provokaationa.

Maailmankuvakiistassa ei ole edes kysymys enemmistöstä. Maallinen yhteisökin voi kokea että jos kaksi maailmankuvaa kamppailee vallasta ja tässä jokin ornamentti on nollasummainen symboli - joko ihmisellä on burka tai ei ole, joko virsi lauletaan tai ei, kompromissia ei ole - pelissä kiistan aiheena, niin se joka yrittää muuttaa vallitsevaa tilannetta on mauton ja provokatiivinen.

Tämä on jokseenkin ikävä ajatus.

]]>
0 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222411-status-quon-tikkaat#comments Burkini Islam Sekularismi Uskonnonvapaus Uskontokritiikki Tue, 06 Sep 2016 21:39:36 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222411-status-quon-tikkaat
Täällä radio Jarovaja http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220512-taalla-radio-jarovaja <p>Viime päivinä &quot;tietynkristilliset&quot; uskonnolliset ihmiset ovat puhuneet paljon Venäjän uudistuneesta suhteesta uskonnonvapauteen. Tämä ei ole ihmetyttävää. Sillä olen itsekin hyvin huolissani Venäjän suhtautumisesta asiaan. Mielestäni sivistysvaltio ei rakentele mitään joka edes etäisesti muistuttaa <em>Jarovajan lakipakettia</em>.</p><p><a href="http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001227048.html">Toki tässä on tapahtunut myös ylilyöntipitoista kauhistelua</a>. Naapurissani oleva IRR-TV on ollut tässä vahvassa roolissa. <strong>Hannu Haukka</strong> on esittänyt useita väitteitä siitä mitä lakiuudistus tarkoittaa. Pari esimerkkiä pitkästä kauhistelulistasta demonstroi annetun hengen ; <em>&quot;Keskustelu Jumalasta ei-uskovan henkilön kanssa luetaan lähetystyöksi ja on rangaistava teko.&quot;</em> ja <em>&quot;Uskonnollinen toiminta ei ole sallittu yksityiskodeissa. Jokaisella kansalaisella on velvollisuus ilmoittaa naapurissa havaitusta uskonnollisesta toiminnasta viranomaisille. Ilmiantamatta jättäminen on rangaistava teko.&quot;</em> Laki ei kuitenkaan sano mitään tämänlaista. Ja siitä on seurannut hyvin mielenkiintoisia asioita. <em>&quot;Kun IS oli ensimmäisen kerran yhteydessä Haukkaan viime viikolla, hän päivitti sen jälkeen IRR-tv:n sivuja ja poisti osan aiemmasta tekstistään muun muassa siltä osin, missä puhuttiin ulkomaalaisten mahdollisesta karkotuksesta lain nojalla. Haukka halusi myös korostaa, ettei IRR-tv ole tehnyt kyseisiä tulkintoja itse eikä tarkoituksena ole ollut paniikin luominen, vaan mahdollisimman oikean tiedon levittäminen. Haukan omilta Facebook-sivuilta käy kuitenkin ilmi, että hän itse ei näytä kyseenalaistaneen lain hurjia tulkintaesimerkkejä, vaan hän on jakanut niitä julkisissa viesteissään otsikolla &rdquo;Laki tiivistettynä&rdquo;.&quot;</em><br /><br />On&nbsp; toki aivan selvää että tämänlaisen facebooklevittelyn takana ei voi olla vilpitön mieli. Jos tulkinnat olivat virhe eivätkä omia tulkintoja, niin ne pitää korjata ja niiden vuotaminen lopettaa. Jos taas laki todella sanoo mitä sanoo niin sitten voi kantaa lehdistön edessä vastuunsa ja olla korjaamatta sitä missään. Mutta tietenkin kun &quot;Radio Keravalta&quot; kysyy, vastaus suodatetaan uskonnon levittämisen tavoitteissa niin että päämäärä (julistaminen) oikeuttaa keinot (valehtelun). Valehtelu ei ole rikos, ja siksi tämänlaisten seuraaminen ei ole jotain joka pitää sensuroida. Sen sijaan se pitää tiedostaa ja pitää sitä oireellisena piireenä koko kyseisessä alakulttuurissa.<br /><br /><strong>Itseäni tässä jupakassa on kiinnostanut toinen seikka.</strong><br /><br />Jos katsotaan Jarovajan lakipakettia, niin se edustaa kasaa lakeja jotka ovat olleet Venäjälä tyypillisiä viime vuosina. Erityisesti yhteys &quot;homopropagandalakiin&quot; on alleviivaava. <a href="http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000000481991.html">Onhan esimeriksi niin</a>, että julkinen homoseksuaalinen hellyydenosoitus olisi sakoilla torjuttava. Venäjällä on aiheeseen liittyen ollut huvittavia ns. denialistisia teorioitakin, <a href="http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000000659652.html">kuten väite siitä</a>, että&nbsp;<strong>Tshaikovski</strong> ei ollut homoseksuaali.<br /><br />Suomen kannalta asiaan on reagoitu tietyllä tavalla. <a href="http://yle.fi/uutiset/kuuluvatko_poliittiset_ilmaukset_urheilukisoihin/6783255">Tämä muistuu mieleen niille</a> jotka muistavat <strong>Arhinmäen</strong> lipunheilutuksen. Suomessa yleisenä kantana tuntui olevan se, että hyvien kristittyjen tuli kannattaa Venäjän homolakeja. Yleisenä viestinä tältä rintamalta oli että Arhinmäen viestintä oli ehdottomasti väärin. Julkinen tila pitää siivota <em>homosaatiosta</em>. Jota ei pidetty homoseksuaalien vastaisena sillä samalla retoriikalla jolla he selittävät sitä että he eivät vihaa homoseksuaaleja vaan haluavat ainoastaan kieltää homoeksuaaliset aktiot. Moni toki selitti että kyse ei ollut siitä että <em>homosaatiota</em> ei saisi harrastaa vaan siitä, että olympaikisat eivät ole oikea paikka tälle. Mutta kun katsotaan isoja linjoja ei voida olla muistamatta että laajassa määrin &quot;tietynkristilliset tahot&quot; <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/a1378517589888">reagoivat hyvin voimakkaasti</a> siihen että ei-olympiakisoissa maalattiin sateenkaarta. Venäjän suurlähetystön edustan suojatietä ei saa poliittisena kannanottona maalata sateenkaaren väreihin.<a href="http://yle.fi/uutiset/oras_tynkkysen_sateenkaarisolmio_heratti_paheksuntaa_eduskunnan_juhlissa/6837939"> Sama koski tietenkin</a> sitä kauheaa <strong>Oras Tynkkysen</strong> juhlissa käyttämää sateenkaarikuvioitua kravattia.<br /><br />Tästä saa aika helposti sellaisen kuvan, että suhde homoseksuaalisuuteen on se, että jos luvan saanut kokoontuminen kohtaa ampuma-aserikoksen on homojen kohtaaman väkivallan sijaan kiinnitettävä huomiota siihen että <a href="http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Pride-paraati-on-my%C3%B6s-provokaatio/162228">kulkueessa on kyse</a> <strong>Maanselkämäisestä</strong> Pride -provokaatiota. Mutta tätä kaikkea ei saa tulkita homoseksuaalisuuden vastustamiseksi koska se on huonoa Jeesuksesta julistamiselle. (Toisin kuin kaikkien noiden jupakointeihin osallistuneiden rakkaudettomuus.)<br /><br /><strong>Miksi suhtautuminen on niin erilainen?</strong><br /><br />IRR-TV:n kauhistelut muistuttavat homoseksuaalien arkea Venäjällä. Herännäiskristilliset tahot eivät jostain syystä kritisoi näitä lakeja, päin vastoin vaikuttaa että he haluvata kovastikin vaikuttaa &quot;julkiseen tilaan&quot; ja siihen miten ihmiset siinä ilmituovat homoseksuaaleja koskevia mielipiteitään. Mutta tämä Venäjän toinen laki joka koskettaa kristittyjä itseään on sitten aivan hirvittävän kauhistuttava.<br /><br />Nähdäkseni näihin lakeihin voi suhtautua vain samalla tavalla. (Tyrmistyksellä.) En ole itse sekulaari, mutta voin sentään ymmärtää sekularismin takana olevan kauniin ideaalin. Jos kannattaa ajatusta jossa <em>&quot;public education and other matters of civil policy should be conducted without the introduction of a religious element.&quot; </em>En pidä siitä että sekulaari järjestelmä haluaisi pitää uskonnon yksityisenä ja niin pienenä, että se mahtuu lähinnä enää pelkästään yksityisihmisten makuuhuoneisiin. Mutta tätä voi kuitenkin ymmärtää jonkinlaisen julkisen rauhan teemalla.<br /><br />Venäjän uskontolaki ei kuitenkaan ole enää sekulaaria vaan jotain muuta. Se ei hillitse uskontoa poliittisessa tilassa vaan on iskemässä siihen mitä yksityishenkilöt keskenään keskustelevat tai mitä harrastavat kotonaan. Ja vaikka IRR-TV ylilöikin lain tulkinnoissaan, on silti hyvä huomata että Venäjän lakipaketti sellaisenaan &quot;iskee yli sekularismin&quot;. Siinä on sävyjä jotka tekevät siitä näin ollen antisekulaarin, uskonnonvastaisen. Se ei ole enää valtion ja uskonnon erottamista vaan sitä että valtio puuttuu siihen mitä yksilöt tekevät.<br /><br />Toki tälle on helppo nähdä ei-ateistinen tausta. Suomessakin on aika liuta sellaisia uskovaisia joille teemana ei ole nimenomaan se sorretaanko oikeuksia vaan siitä että nämä oikeudet saavat kuulua privileegiona vain heille. Fundamentalismi tuppaa toki noin yleisesti ottaen olemaan nykypäivänä poliittista. (Mikä on hieman erikoista kun ottaa huomioon sen miten sen teologia korostaa usein privaattia ja henkilökohtaista elävää uskoa ja suhdetta Jumalaan. Tätä myydään ei-institutionaalisena ja taistellaan jopa siitä että fundamentalistisia järjestöjä ei saa kutsua uskonnollisiksi koska ne eivät ole uskontoa.) Heillä uskonnosta tehdään niin poliittista ja politiikasta niin kaikenmääräävää että se yltää myös alueille joita normaalisti ollaan pidetty privaatteina. Ja päätyy tätä kautta ennen kaikkea makuuhuoneisiin. Tällöin kyse on pakkouskonnosta. Ei siitä saako uskoa tai olla uskomatta, vaan siitä että on pakko osallistua uskonnonharjoittamiseen. Se taas on aivan yhtä sortavaa kuin se uskonnonharjoittamisen kieltäminen joka niin kovasti näitä ihmisiä itkettää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime päivinä "tietynkristilliset" uskonnolliset ihmiset ovat puhuneet paljon Venäjän uudistuneesta suhteesta uskonnonvapauteen. Tämä ei ole ihmetyttävää. Sillä olen itsekin hyvin huolissani Venäjän suhtautumisesta asiaan. Mielestäni sivistysvaltio ei rakentele mitään joka edes etäisesti muistuttaa Jarovajan lakipakettia.

Toki tässä on tapahtunut myös ylilyöntipitoista kauhistelua. Naapurissani oleva IRR-TV on ollut tässä vahvassa roolissa. Hannu Haukka on esittänyt useita väitteitä siitä mitä lakiuudistus tarkoittaa. Pari esimerkkiä pitkästä kauhistelulistasta demonstroi annetun hengen ; "Keskustelu Jumalasta ei-uskovan henkilön kanssa luetaan lähetystyöksi ja on rangaistava teko." ja "Uskonnollinen toiminta ei ole sallittu yksityiskodeissa. Jokaisella kansalaisella on velvollisuus ilmoittaa naapurissa havaitusta uskonnollisesta toiminnasta viranomaisille. Ilmiantamatta jättäminen on rangaistava teko." Laki ei kuitenkaan sano mitään tämänlaista. Ja siitä on seurannut hyvin mielenkiintoisia asioita. "Kun IS oli ensimmäisen kerran yhteydessä Haukkaan viime viikolla, hän päivitti sen jälkeen IRR-tv:n sivuja ja poisti osan aiemmasta tekstistään muun muassa siltä osin, missä puhuttiin ulkomaalaisten mahdollisesta karkotuksesta lain nojalla. Haukka halusi myös korostaa, ettei IRR-tv ole tehnyt kyseisiä tulkintoja itse eikä tarkoituksena ole ollut paniikin luominen, vaan mahdollisimman oikean tiedon levittäminen. Haukan omilta Facebook-sivuilta käy kuitenkin ilmi, että hän itse ei näytä kyseenalaistaneen lain hurjia tulkintaesimerkkejä, vaan hän on jakanut niitä julkisissa viesteissään otsikolla ”Laki tiivistettynä”."

On  toki aivan selvää että tämänlaisen facebooklevittelyn takana ei voi olla vilpitön mieli. Jos tulkinnat olivat virhe eivätkä omia tulkintoja, niin ne pitää korjata ja niiden vuotaminen lopettaa. Jos taas laki todella sanoo mitä sanoo niin sitten voi kantaa lehdistön edessä vastuunsa ja olla korjaamatta sitä missään. Mutta tietenkin kun "Radio Keravalta" kysyy, vastaus suodatetaan uskonnon levittämisen tavoitteissa niin että päämäärä (julistaminen) oikeuttaa keinot (valehtelun). Valehtelu ei ole rikos, ja siksi tämänlaisten seuraaminen ei ole jotain joka pitää sensuroida. Sen sijaan se pitää tiedostaa ja pitää sitä oireellisena piireenä koko kyseisessä alakulttuurissa.

Itseäni tässä jupakassa on kiinnostanut toinen seikka.

Jos katsotaan Jarovajan lakipakettia, niin se edustaa kasaa lakeja jotka ovat olleet Venäjälä tyypillisiä viime vuosina. Erityisesti yhteys "homopropagandalakiin" on alleviivaava. Onhan esimeriksi niin, että julkinen homoseksuaalinen hellyydenosoitus olisi sakoilla torjuttava. Venäjällä on aiheeseen liittyen ollut huvittavia ns. denialistisia teorioitakin, kuten väite siitä, että Tshaikovski ei ollut homoseksuaali.

Suomen kannalta asiaan on reagoitu tietyllä tavalla. Tämä muistuu mieleen niille jotka muistavat Arhinmäen lipunheilutuksen. Suomessa yleisenä kantana tuntui olevan se, että hyvien kristittyjen tuli kannattaa Venäjän homolakeja. Yleisenä viestinä tältä rintamalta oli että Arhinmäen viestintä oli ehdottomasti väärin. Julkinen tila pitää siivota homosaatiosta. Jota ei pidetty homoseksuaalien vastaisena sillä samalla retoriikalla jolla he selittävät sitä että he eivät vihaa homoseksuaaleja vaan haluavat ainoastaan kieltää homoeksuaaliset aktiot. Moni toki selitti että kyse ei ollut siitä että homosaatiota ei saisi harrastaa vaan siitä, että olympaikisat eivät ole oikea paikka tälle. Mutta kun katsotaan isoja linjoja ei voida olla muistamatta että laajassa määrin "tietynkristilliset tahot" reagoivat hyvin voimakkaasti siihen että ei-olympiakisoissa maalattiin sateenkaarta. Venäjän suurlähetystön edustan suojatietä ei saa poliittisena kannanottona maalata sateenkaaren väreihin. Sama koski tietenkin sitä kauheaa Oras Tynkkysen juhlissa käyttämää sateenkaarikuvioitua kravattia.

Tästä saa aika helposti sellaisen kuvan, että suhde homoseksuaalisuuteen on se, että jos luvan saanut kokoontuminen kohtaa ampuma-aserikoksen on homojen kohtaaman väkivallan sijaan kiinnitettävä huomiota siihen että kulkueessa on kyse Maanselkämäisestä Pride -provokaatiota. Mutta tätä kaikkea ei saa tulkita homoseksuaalisuuden vastustamiseksi koska se on huonoa Jeesuksesta julistamiselle. (Toisin kuin kaikkien noiden jupakointeihin osallistuneiden rakkaudettomuus.)

Miksi suhtautuminen on niin erilainen?

IRR-TV:n kauhistelut muistuttavat homoseksuaalien arkea Venäjällä. Herännäiskristilliset tahot eivät jostain syystä kritisoi näitä lakeja, päin vastoin vaikuttaa että he haluvata kovastikin vaikuttaa "julkiseen tilaan" ja siihen miten ihmiset siinä ilmituovat homoseksuaaleja koskevia mielipiteitään. Mutta tämä Venäjän toinen laki joka koskettaa kristittyjä itseään on sitten aivan hirvittävän kauhistuttava.

Nähdäkseni näihin lakeihin voi suhtautua vain samalla tavalla. (Tyrmistyksellä.) En ole itse sekulaari, mutta voin sentään ymmärtää sekularismin takana olevan kauniin ideaalin. Jos kannattaa ajatusta jossa "public education and other matters of civil policy should be conducted without the introduction of a religious element." En pidä siitä että sekulaari järjestelmä haluaisi pitää uskonnon yksityisenä ja niin pienenä, että se mahtuu lähinnä enää pelkästään yksityisihmisten makuuhuoneisiin. Mutta tätä voi kuitenkin ymmärtää jonkinlaisen julkisen rauhan teemalla.

Venäjän uskontolaki ei kuitenkaan ole enää sekulaaria vaan jotain muuta. Se ei hillitse uskontoa poliittisessa tilassa vaan on iskemässä siihen mitä yksityishenkilöt keskenään keskustelevat tai mitä harrastavat kotonaan. Ja vaikka IRR-TV ylilöikin lain tulkinnoissaan, on silti hyvä huomata että Venäjän lakipaketti sellaisenaan "iskee yli sekularismin". Siinä on sävyjä jotka tekevät siitä näin ollen antisekulaarin, uskonnonvastaisen. Se ei ole enää valtion ja uskonnon erottamista vaan sitä että valtio puuttuu siihen mitä yksilöt tekevät.

Toki tälle on helppo nähdä ei-ateistinen tausta. Suomessakin on aika liuta sellaisia uskovaisia joille teemana ei ole nimenomaan se sorretaanko oikeuksia vaan siitä että nämä oikeudet saavat kuulua privileegiona vain heille. Fundamentalismi tuppaa toki noin yleisesti ottaen olemaan nykypäivänä poliittista. (Mikä on hieman erikoista kun ottaa huomioon sen miten sen teologia korostaa usein privaattia ja henkilökohtaista elävää uskoa ja suhdetta Jumalaan. Tätä myydään ei-institutionaalisena ja taistellaan jopa siitä että fundamentalistisia järjestöjä ei saa kutsua uskonnollisiksi koska ne eivät ole uskontoa.) Heillä uskonnosta tehdään niin poliittista ja politiikasta niin kaikenmääräävää että se yltää myös alueille joita normaalisti ollaan pidetty privaatteina. Ja päätyy tätä kautta ennen kaikkea makuuhuoneisiin. Tällöin kyse on pakkouskonnosta. Ei siitä saako uskoa tai olla uskomatta, vaan siitä että on pakko osallistua uskonnonharjoittamiseen. Se taas on aivan yhtä sortavaa kuin se uskonnonharjoittamisen kieltäminen joka niin kovasti näitä ihmisiä itkettää.

]]>
0 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220512-taalla-radio-jarovaja#comments Homoseksuaalisuus Sekularismi Uskonnonvapaus Uskontokritiikki Wed, 27 Jul 2016 15:29:45 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220512-taalla-radio-jarovaja
Sekularismi ei tarjoa rakenteellista perustaa moraalille http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220425-sekularismi-ei-tarjoa-rakenteellista-perustaa-moraalille <p><strong>Sekularismi</strong> (ateismi) on todellisuuskäsitys ja aatejärjestelmä, jonka mukaan Jumalaa ei ole olemassa. Sekularistisen todellisuuskäsityksen mukaan, todellisuus on aineellinen ja kaikki olemassa oleva koostuu tai on palautettavissa aineeseen, aineellisiin voimiin tai fysikaalisiin tapahtumiin. Sekularistisen käsityksen mukaan ihminenkin olisi vain päämäärättömän luonnollisen prosessin - ohjaamattoman evoluution - tulos, ja näin luonnon rakentama kone. Tämä johtaa väistämättä siihen, että ihmisellä ei voi olla kykyä korjata omaa olemustaan hallitsevia fysikaalisia voimia, jotka hänet ovat luoneet ja jotka häntä tämän naturalistisen käsityksen mukaan hallitsevat.</p> <p>Sekularistinen todellisuuskäsitys johtaa siis siihen loogiseen johtopäätökseen, että ihminen on vain luonnon sokeasti, päämäärättömästi ja sattumalta rakentama ja muovaama biologinen kone. Ja, koska sekularistisen käsityksen mukaan kaikki on palautettavissa aineeseen ja aineellisiin voimiin, niin se johtaa väistämättä siihen, että tämän käsityksen mukaan kaikki ihmisen ajatukset ja mielipiteetkin ovat palautettavissa aineeseen ja aineellisiin voimiin. Mikäli näin on, niin silloin ajatukset ja mielipiteet ovat aineellisten voimien tuottamia ja tämä tarkoittaisi sitä, että ihmisen ajattelu olisi aineen ohjelmoinnin tulosta samanlailla kuin tietokoneen toiminta on siihen syötetyn ohjelmoinnin tulosta.</p> <p>Tämä johtaa vääjäämättä siihen lopputulokseen, että ihmisten ajatusmaailma olisi riippuvainen siitä millaiseksi se on nyt vain sattunut sattumalta kehittymään. Sattuman ohjelmoivat geenit hallitsisivat meitä. Jos tämä olisi totta, niin &quot;ajatus&quot; olisi vain aivojen seurausta kemian laeista. Mikäli tämä olisi totta, niin kukaan ei voisi tulla vapaasti mihinkään johtopäätökseen, vaan kaikki johtopäätökset olisivat, vain seurausta aivokemian vaikutuksesta. Mikäli tämä olisi totta, niin kukaan ei voisi vaikuttaa edes siihen mihin uskoo, koska jos ajatus olisi fysikaalisten voimien hallitsema ja rakentama, niin tällöin ajattelu ei pysty irtautumaan näiden voimien hallinnasta.</p> <p><u><strong>Mitä moraali olisi tässä valossa?</strong></u> Sitä ei olisi, koska jokaisen ajatukset olisivat vain sokean, päämäärättömän sattuman tulosta, eikä kukaan voisi vaikuttaa siihen miksi ajattelee, niin kuin ajattelee. Esimerkiksi luonto olisi ohjelmoinut Matin uskomaan, että on oikein varastaa, mikäli se tuottaa itselle hyötyä. Pekan luonto olisi taas ohjelmoinut ajattelemaan, että varkaus on kaikissa tilanteissa väärin. Miksi ja ennen kaikkea millä mittarilla, Matin tai Pekan käsitykset olisivat moraalisesti oikein tai väärin?</p> <p>Sellaista mittaria ei olisi olemassa, mikäli sekularistinen todellisuuskäsitys olisi totta. Sillä silloin ei olisi olemassa mitään absoluutteja. Ei olisi olemassa mitään absoluuttista oikeaa ja väärää, moraalinmittaria, vaan olisi ainoastaan suhteellisia mielipiteitä oikeasta ja väärästä ja nämä mielipiteet olisivat riippuvaisia päämäärättömän prosessin ennalta ohjelmoinnista. Mikä olisi tällöin oikein ja väärin? Sekö mitä sinä, pidät oikeana ja vääränä? Sekö mitä minä, pidän oikeana ja vääränä? Vai kenties se mitä Putin, pitää oikeana ja vääränä? Oikea ja väärä olisivat vain suhteellisia mielipiteitä jotka voisivat vaihdella sen mukaan miten sattuman ohjaamat voimat ajatuksia hallitsisivat.</p> <p><strong>Sekularismin todellisuuskäsitys ei siis tarjoa rakenteellista pohjaa moraalille tai edes vapaalle-ajattelulle.</strong> Tässä valossa onkin nurinkurista, että itseään vapaa-ajattelijoiksi kutsuvat ovat sekulaareja. He eivät ymmärrä sitä, että mikäli heidän todellisuuskäsityksensä olisi totta, niin he eivät olisi tulleet vapaasti siihen käsitykseen, että sekularismi on oikea todellisuuskäsitys, vaan luonnon ohjaamat sokeat prosessit olisivat pakottaneet heidät tähän johtopäätökseen.</p> <p>Moraali on riippuvainen ihmisen vapaasta tahdosta ja vapaatahto on riippuvainen siitä, että ihmisen ajatukset eivät ole fysikaalisten voimien hallitsemia ja rakentamia ja palautettavissa aineeseen. Toisin sanoen, vapaatahto edellyttää sen, että ihminen on rakennettu, niin että hänen ajatuksensa eivät ole kehittyneet aineen ominaisuuksista.</p> <p>Vain Raamatun eli Jumalan sanan ilmoittama kuvaus ihmisestä tekee oikeutta todelliselle vapaalle tahdolle. Raamattu kertoo, että Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvaksensa. Jumala joka on Henki ja jonka ajatukset eivät ole sidottu aineen ominaisuuksiin on luonut ihmisen omaksi kuvaksensa ja siksi ihmisenkään ajatukset eivät ole sidottu aineen ominaisuuksiin. Jumala on luonut ihmisen elämään aineellisessa maailmassa, mutta ihminen ei ole aineellisen maailman rakentama ja siksi aine ei ennalta sanele sitä, mitä ihminen voi ja ei voi ajatella. Täten vain sellainen todellisuuskäsitys, jonka mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, joka ei ole aineen ominaisuus ja jolla on, itsessään vapaa tahto tarjoaa loogisen ja johdonmukaisen selityksen vapaalle tahdolle. Koska vapaa tahto on riippuvainen Jumalasta, niin tällöin myös moraali on riippuvainen Jumalasta, koska moraalia ei voi olla ilman vapaata tahtoa.</p> <p>Lisäksi koko käsitys moraalista sisältää käsityksen oikeasta ja väärästä ja oikea ja väärä voivat olla olemassa, vain jos on absoluuttinen oikea ja väärä. Absoluuttinen oikea ja väärä voivat olla olemassa vain jos on, olemassa iankaikkinen Jumala joka on luonut tämä meidän näkemämme kolmiulotteisen maailman itsensä ulkopuolelle ja määrännyt luomillensa olennoille säännöt joita noudattaa, ja joidenka rikkomukset, Hän tulee tuomitsemaan. Tämä muodostaa absoluutin ja absoluutti on perustana oikealle ja väärälle ja ilman oikeaa ja väärää ei voi olla koko käsitettä moraali.</p> <p>Joten sekulaarien puheet moraalista ovat todellisuudessa vailla pohjaa, koska heidän todellisuuskäsityksensä ei anna rakenteellista perustaa moraalille. Sekulaarit ovat kovia tyttöjä ja poikia lainaamaan moraalikäsityksen kristityiltä, joidenka todellisuuskäsitys antaa rakenteellisen perustan moraalille. Toisin sanoen sekulaarit elävät kristinuskolta lainatulla pääomalla, suhteessa moraaliin. Tämä lainaus onnistui helposti, koska koko länsimainen sivistys on rakennettu kristinuskon perustuksille.</p> <p><strong>Mitä voisimme olettaa tapahtuvan</strong>, kun ihmiset joidenka todellisuuskäsitys ei anna rakenteellista perustaa moraalille, lainaavat moraaliarvot ja käsitykset todellisuuskäsityksestä, joka antaa niille rakenteellisen perustan? Voisimme olettaa, että tämä lainattu pääoma alkaisi pikkuhiljaa, rappeutumaan ja muuttamaan muotoaan suhteelliseksi, eli toisin sanoen pikkuhiljaa näkisimme kuinka ihmiset eivät enää pitäisikään absoluuttisena sitä mitä vielä jokin aika sitten pidettiin. Ja juuri tämän me näemme nyt tapahtuvan länsimaisessa kulttuurissa. Tämä vahvistaa sen, että sekularismi ei tarjoa rakenteellista pohjaa moraalille ja kun sekularistit yrittävät elää kristinuskolta lainatulla pääomalla, niin se rapistuu heidän käsissään suhteelliseksi sopaksi, joka on täynnä vain suhteellisia mielipiteitä, eikä kukaan voi sanoa olevansa oikeassa missään asiassa, koska todellista absoluuttista oikeaa ei edes tunnisteta olevaksi. Tämä vahvistaa sen, että Jumala on todellisen moraalin ainoa perusta ja alkuperä.</p> <p><u><strong>Jotenka ainoa tärkeä johtopäätös tästä kaikesta on seuraava:</strong></u> Miksi ihmeessä olet vielä ateisti? Ateismisi ei tarjoa sinulle yhtään mitään. Se on surkea aatejärjestelmä, joka ei tarjoa sinulle perustaa moraalille ja rakkaudelle eikä edes vapaalle tahdollesi. Hylkää kaikki ne hatarat perustelusi, joilla perustelet ateismiasi ja etsi Herraa, joka kuoli syntiesi puolesta ristillä ja maksoi velkasi sinun sijastasi. Löydät Hänet, Hänen sanansa (Raamatun) kuulemisen kautta jos sydämestäsi etsit ja kysyt Häntä. Se on parasta ja terveellistä ja tuo tyhjiin raukeamisen ja helvetin sijasta, iankaikkisen elämän paratiisissa, jossa ei ole itkua ja parkua vaan iankaikkinen ilo ja rauha Jumalan luona.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sekularismi (ateismi) on todellisuuskäsitys ja aatejärjestelmä, jonka mukaan Jumalaa ei ole olemassa. Sekularistisen todellisuuskäsityksen mukaan, todellisuus on aineellinen ja kaikki olemassa oleva koostuu tai on palautettavissa aineeseen, aineellisiin voimiin tai fysikaalisiin tapahtumiin. Sekularistisen käsityksen mukaan ihminenkin olisi vain päämäärättömän luonnollisen prosessin - ohjaamattoman evoluution - tulos, ja näin luonnon rakentama kone. Tämä johtaa väistämättä siihen, että ihmisellä ei voi olla kykyä korjata omaa olemustaan hallitsevia fysikaalisia voimia, jotka hänet ovat luoneet ja jotka häntä tämän naturalistisen käsityksen mukaan hallitsevat.

Sekularistinen todellisuuskäsitys johtaa siis siihen loogiseen johtopäätökseen, että ihminen on vain luonnon sokeasti, päämäärättömästi ja sattumalta rakentama ja muovaama biologinen kone. Ja, koska sekularistisen käsityksen mukaan kaikki on palautettavissa aineeseen ja aineellisiin voimiin, niin se johtaa väistämättä siihen, että tämän käsityksen mukaan kaikki ihmisen ajatukset ja mielipiteetkin ovat palautettavissa aineeseen ja aineellisiin voimiin. Mikäli näin on, niin silloin ajatukset ja mielipiteet ovat aineellisten voimien tuottamia ja tämä tarkoittaisi sitä, että ihmisen ajattelu olisi aineen ohjelmoinnin tulosta samanlailla kuin tietokoneen toiminta on siihen syötetyn ohjelmoinnin tulosta.

Tämä johtaa vääjäämättä siihen lopputulokseen, että ihmisten ajatusmaailma olisi riippuvainen siitä millaiseksi se on nyt vain sattunut sattumalta kehittymään. Sattuman ohjelmoivat geenit hallitsisivat meitä. Jos tämä olisi totta, niin "ajatus" olisi vain aivojen seurausta kemian laeista. Mikäli tämä olisi totta, niin kukaan ei voisi tulla vapaasti mihinkään johtopäätökseen, vaan kaikki johtopäätökset olisivat, vain seurausta aivokemian vaikutuksesta. Mikäli tämä olisi totta, niin kukaan ei voisi vaikuttaa edes siihen mihin uskoo, koska jos ajatus olisi fysikaalisten voimien hallitsema ja rakentama, niin tällöin ajattelu ei pysty irtautumaan näiden voimien hallinnasta.

Mitä moraali olisi tässä valossa? Sitä ei olisi, koska jokaisen ajatukset olisivat vain sokean, päämäärättömän sattuman tulosta, eikä kukaan voisi vaikuttaa siihen miksi ajattelee, niin kuin ajattelee. Esimerkiksi luonto olisi ohjelmoinut Matin uskomaan, että on oikein varastaa, mikäli se tuottaa itselle hyötyä. Pekan luonto olisi taas ohjelmoinut ajattelemaan, että varkaus on kaikissa tilanteissa väärin. Miksi ja ennen kaikkea millä mittarilla, Matin tai Pekan käsitykset olisivat moraalisesti oikein tai väärin?

Sellaista mittaria ei olisi olemassa, mikäli sekularistinen todellisuuskäsitys olisi totta. Sillä silloin ei olisi olemassa mitään absoluutteja. Ei olisi olemassa mitään absoluuttista oikeaa ja väärää, moraalinmittaria, vaan olisi ainoastaan suhteellisia mielipiteitä oikeasta ja väärästä ja nämä mielipiteet olisivat riippuvaisia päämäärättömän prosessin ennalta ohjelmoinnista. Mikä olisi tällöin oikein ja väärin? Sekö mitä sinä, pidät oikeana ja vääränä? Sekö mitä minä, pidän oikeana ja vääränä? Vai kenties se mitä Putin, pitää oikeana ja vääränä? Oikea ja väärä olisivat vain suhteellisia mielipiteitä jotka voisivat vaihdella sen mukaan miten sattuman ohjaamat voimat ajatuksia hallitsisivat.

Sekularismin todellisuuskäsitys ei siis tarjoa rakenteellista pohjaa moraalille tai edes vapaalle-ajattelulle. Tässä valossa onkin nurinkurista, että itseään vapaa-ajattelijoiksi kutsuvat ovat sekulaareja. He eivät ymmärrä sitä, että mikäli heidän todellisuuskäsityksensä olisi totta, niin he eivät olisi tulleet vapaasti siihen käsitykseen, että sekularismi on oikea todellisuuskäsitys, vaan luonnon ohjaamat sokeat prosessit olisivat pakottaneet heidät tähän johtopäätökseen.

Moraali on riippuvainen ihmisen vapaasta tahdosta ja vapaatahto on riippuvainen siitä, että ihmisen ajatukset eivät ole fysikaalisten voimien hallitsemia ja rakentamia ja palautettavissa aineeseen. Toisin sanoen, vapaatahto edellyttää sen, että ihminen on rakennettu, niin että hänen ajatuksensa eivät ole kehittyneet aineen ominaisuuksista.

Vain Raamatun eli Jumalan sanan ilmoittama kuvaus ihmisestä tekee oikeutta todelliselle vapaalle tahdolle. Raamattu kertoo, että Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvaksensa. Jumala joka on Henki ja jonka ajatukset eivät ole sidottu aineen ominaisuuksiin on luonut ihmisen omaksi kuvaksensa ja siksi ihmisenkään ajatukset eivät ole sidottu aineen ominaisuuksiin. Jumala on luonut ihmisen elämään aineellisessa maailmassa, mutta ihminen ei ole aineellisen maailman rakentama ja siksi aine ei ennalta sanele sitä, mitä ihminen voi ja ei voi ajatella. Täten vain sellainen todellisuuskäsitys, jonka mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, joka ei ole aineen ominaisuus ja jolla on, itsessään vapaa tahto tarjoaa loogisen ja johdonmukaisen selityksen vapaalle tahdolle. Koska vapaa tahto on riippuvainen Jumalasta, niin tällöin myös moraali on riippuvainen Jumalasta, koska moraalia ei voi olla ilman vapaata tahtoa.

Lisäksi koko käsitys moraalista sisältää käsityksen oikeasta ja väärästä ja oikea ja väärä voivat olla olemassa, vain jos on absoluuttinen oikea ja väärä. Absoluuttinen oikea ja väärä voivat olla olemassa vain jos on, olemassa iankaikkinen Jumala joka on luonut tämä meidän näkemämme kolmiulotteisen maailman itsensä ulkopuolelle ja määrännyt luomillensa olennoille säännöt joita noudattaa, ja joidenka rikkomukset, Hän tulee tuomitsemaan. Tämä muodostaa absoluutin ja absoluutti on perustana oikealle ja väärälle ja ilman oikeaa ja väärää ei voi olla koko käsitettä moraali.

Joten sekulaarien puheet moraalista ovat todellisuudessa vailla pohjaa, koska heidän todellisuuskäsityksensä ei anna rakenteellista perustaa moraalille. Sekulaarit ovat kovia tyttöjä ja poikia lainaamaan moraalikäsityksen kristityiltä, joidenka todellisuuskäsitys antaa rakenteellisen perustan moraalille. Toisin sanoen sekulaarit elävät kristinuskolta lainatulla pääomalla, suhteessa moraaliin. Tämä lainaus onnistui helposti, koska koko länsimainen sivistys on rakennettu kristinuskon perustuksille.

Mitä voisimme olettaa tapahtuvan, kun ihmiset joidenka todellisuuskäsitys ei anna rakenteellista perustaa moraalille, lainaavat moraaliarvot ja käsitykset todellisuuskäsityksestä, joka antaa niille rakenteellisen perustan? Voisimme olettaa, että tämä lainattu pääoma alkaisi pikkuhiljaa, rappeutumaan ja muuttamaan muotoaan suhteelliseksi, eli toisin sanoen pikkuhiljaa näkisimme kuinka ihmiset eivät enää pitäisikään absoluuttisena sitä mitä vielä jokin aika sitten pidettiin. Ja juuri tämän me näemme nyt tapahtuvan länsimaisessa kulttuurissa. Tämä vahvistaa sen, että sekularismi ei tarjoa rakenteellista pohjaa moraalille ja kun sekularistit yrittävät elää kristinuskolta lainatulla pääomalla, niin se rapistuu heidän käsissään suhteelliseksi sopaksi, joka on täynnä vain suhteellisia mielipiteitä, eikä kukaan voi sanoa olevansa oikeassa missään asiassa, koska todellista absoluuttista oikeaa ei edes tunnisteta olevaksi. Tämä vahvistaa sen, että Jumala on todellisen moraalin ainoa perusta ja alkuperä.

Jotenka ainoa tärkeä johtopäätös tästä kaikesta on seuraava: Miksi ihmeessä olet vielä ateisti? Ateismisi ei tarjoa sinulle yhtään mitään. Se on surkea aatejärjestelmä, joka ei tarjoa sinulle perustaa moraalille ja rakkaudelle eikä edes vapaalle tahdollesi. Hylkää kaikki ne hatarat perustelusi, joilla perustelet ateismiasi ja etsi Herraa, joka kuoli syntiesi puolesta ristillä ja maksoi velkasi sinun sijastasi. Löydät Hänet, Hänen sanansa (Raamatun) kuulemisen kautta jos sydämestäsi etsit ja kysyt Häntä. Se on parasta ja terveellistä ja tuo tyhjiin raukeamisen ja helvetin sijasta, iankaikkisen elämän paratiisissa, jossa ei ole itkua ja parkua vaan iankaikkinen ilo ja rauha Jumalan luona.

]]>
130 http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220425-sekularismi-ei-tarjoa-rakenteellista-perustaa-moraalille#comments Etiikka Kristinusko Moraali Raamattu Sekularismi Mon, 25 Jul 2016 13:22:12 +0000 mikael torppa http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220425-sekularismi-ei-tarjoa-rakenteellista-perustaa-moraalille
Ateistit ja sekularismin kannattajat iskujen kohteena Bangladeshissa http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220029-ateistit-ja-sekularismin-kannattajat-iskujen-kohteena-bangladeshissa <p>Vuonna 2013 alkanut väkivallan aalto Bangladeshin ateisteja ja muita sekularismin kannattajia vastaan vain kiihtyy. Viimeisimmät uhrit ovat Bangladeshin ensimmäisen seksuaalivähemmistöjen lehden Roopbaanin toimittaja&nbsp;<strong>Xulhaz Mannan</strong>&nbsp;ja hänen ystävänsä. Heidät puukotettiin kuoliaaksi kotonaan 25. huhtikuuta. Yhteensä yksitoista ateistista tai muuten sekularismia kannattavaa aktivistia on tapettu Bangladeshissa vuoden 2013 jälkeen.</p><p>Viimeisten 25 vuoden ajan Bangladeshia on hallinnut vuorotellen kaksi puoluetta, Awami-liiga ja Bangladeshin kansallinen puolue BNP. Puolueilla ei juurikaan ole aatteellisia eroja, molemmat ovat kansallismielisiä ja sekulaareja puolueita poliittisessa keskustassa. Ne kuitenkin edustavat keskenään vihamielisiä valtaklikkejä. Lisäksi puolueiden poliittiset liittolaiset tulevat poliittisen kentän vastakkaisilta laidoilta. Awami-liiga on liittoutunut pienten vasemmistopuolueiden kanssa, ja BNP on liittoutunut pienten islamististen puolueiden kanssa, joista merkittävin on Jamaat-e-Islami.</p><p>Jamaat-e-Islami vastusti nationalismia ja Bangladeshin itsenäistymistä Pakistanista vuonna 1971, ja &nbsp;kannatti yhtenäistä muslimivaltiota. Itsenäisyyssota oli verinen, ja Jamaat-e-Islami vastusti kansallismielisiä tavoilla joita voi pitää kansanmurhana. Naisia raiskattiin, uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen edustajia ja älymystöä murhattiin järjestelmällisesti.</p><p>Awami-liiga voitti vaalit vuonna 2008, ja päätti aloittaa itsenäisyyssodan likapyykin pesemisen. Hallitus perusti kansainvälisen rikostuomioistuimen, joka on asettanut yhdeksän Jamaat-e-Islamin ja kaksi BNP:n johtajaa syytteeseen sodanaikaisista rikoksista. Aluksi länsimaat tukivat tuomioistuimen perustamista, mutta sittemmin on tullut selväksi, että oikeusprosessit eivät ole reiluja ja puolueettomia. Esimerkiksi BNP:n&nbsp;<strong>Salahuddin Quader Chowdhury</strong>&nbsp;hirtettiin, vaikka monien todistajien mukaan hän ei ollut Bangladeshissa sisällissodan aikana.</p><p>Sekulaari- ja ateistiaktivistien mukaan tuomioistuimen linjan tulisi olla vielä kovempi. Kun Jamaat-e-Islamin&nbsp;<strong>Abdul Quader Mollah</strong>&nbsp;sai elinkautisen tuomion, aktivistit organisoivat kuolemantuomiota vaatineen Shahbag-liikkeen, jonka mielenosoituksiin osallistui satoja tuhansia. Korkein oikeus taipui poliittisen paineen edessä ja Mollah hirtettiin. Sekulaariaktivistien murhat ovat paljolti kostoa tästä tuomiosta.</p><p>Jamaat-e-Islami on tuominnut sekulaariaktivistien murhat, niiden takana on pieniä radikaaliryhmiä. Puolueen rekisteröinti kuitenkin evättiin vuonna 2014. Puolueen peruskirjan mukaan se ajaa ennen kaikkea Jumalan tahtoa, mikä oli tuomioistuimen mukaan &rdquo;ristiriidassa demokratian kanssa&rdquo;. Saman argumentin perusteella voisi kieltää kaikki liikkeet jotka uskovat mihinkään lakia perustavanlaatuisempiin moraaliperiaatteisiin.</p><p>Bangladeshin poliittinen väkivalta tuskin loppuu niin kauan kun menneisyyden vääryyksiä ratkotaan uusilla vääryyksillä.</p><p><em>Antti Rautiainen<br /><br /><a href="http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2016/06/08/agnostinen-istunto-ateistit-ja-sekularismin-kannattajat-iskujen-kohteena-bangladeshissa/">Julkaistu alunperin Vapaa-ajattelija -lehden numerossa 2/2016.</a></em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuonna 2013 alkanut väkivallan aalto Bangladeshin ateisteja ja muita sekularismin kannattajia vastaan vain kiihtyy. Viimeisimmät uhrit ovat Bangladeshin ensimmäisen seksuaalivähemmistöjen lehden Roopbaanin toimittaja Xulhaz Mannan ja hänen ystävänsä. Heidät puukotettiin kuoliaaksi kotonaan 25. huhtikuuta. Yhteensä yksitoista ateistista tai muuten sekularismia kannattavaa aktivistia on tapettu Bangladeshissa vuoden 2013 jälkeen.

Viimeisten 25 vuoden ajan Bangladeshia on hallinnut vuorotellen kaksi puoluetta, Awami-liiga ja Bangladeshin kansallinen puolue BNP. Puolueilla ei juurikaan ole aatteellisia eroja, molemmat ovat kansallismielisiä ja sekulaareja puolueita poliittisessa keskustassa. Ne kuitenkin edustavat keskenään vihamielisiä valtaklikkejä. Lisäksi puolueiden poliittiset liittolaiset tulevat poliittisen kentän vastakkaisilta laidoilta. Awami-liiga on liittoutunut pienten vasemmistopuolueiden kanssa, ja BNP on liittoutunut pienten islamististen puolueiden kanssa, joista merkittävin on Jamaat-e-Islami.

Jamaat-e-Islami vastusti nationalismia ja Bangladeshin itsenäistymistä Pakistanista vuonna 1971, ja  kannatti yhtenäistä muslimivaltiota. Itsenäisyyssota oli verinen, ja Jamaat-e-Islami vastusti kansallismielisiä tavoilla joita voi pitää kansanmurhana. Naisia raiskattiin, uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen edustajia ja älymystöä murhattiin järjestelmällisesti.

Awami-liiga voitti vaalit vuonna 2008, ja päätti aloittaa itsenäisyyssodan likapyykin pesemisen. Hallitus perusti kansainvälisen rikostuomioistuimen, joka on asettanut yhdeksän Jamaat-e-Islamin ja kaksi BNP:n johtajaa syytteeseen sodanaikaisista rikoksista. Aluksi länsimaat tukivat tuomioistuimen perustamista, mutta sittemmin on tullut selväksi, että oikeusprosessit eivät ole reiluja ja puolueettomia. Esimerkiksi BNP:n Salahuddin Quader Chowdhury hirtettiin, vaikka monien todistajien mukaan hän ei ollut Bangladeshissa sisällissodan aikana.

Sekulaari- ja ateistiaktivistien mukaan tuomioistuimen linjan tulisi olla vielä kovempi. Kun Jamaat-e-Islamin Abdul Quader Mollah sai elinkautisen tuomion, aktivistit organisoivat kuolemantuomiota vaatineen Shahbag-liikkeen, jonka mielenosoituksiin osallistui satoja tuhansia. Korkein oikeus taipui poliittisen paineen edessä ja Mollah hirtettiin. Sekulaariaktivistien murhat ovat paljolti kostoa tästä tuomiosta.

Jamaat-e-Islami on tuominnut sekulaariaktivistien murhat, niiden takana on pieniä radikaaliryhmiä. Puolueen rekisteröinti kuitenkin evättiin vuonna 2014. Puolueen peruskirjan mukaan se ajaa ennen kaikkea Jumalan tahtoa, mikä oli tuomioistuimen mukaan ”ristiriidassa demokratian kanssa”. Saman argumentin perusteella voisi kieltää kaikki liikkeet jotka uskovat mihinkään lakia perustavanlaatuisempiin moraaliperiaatteisiin.

Bangladeshin poliittinen väkivalta tuskin loppuu niin kauan kun menneisyyden vääryyksiä ratkotaan uusilla vääryyksillä.

Antti Rautiainen

Julkaistu alunperin Vapaa-ajattelija -lehden numerossa 2/2016.

]]>
1 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220029-ateistit-ja-sekularismin-kannattajat-iskujen-kohteena-bangladeshissa#comments Ateismi Bangladesh Islamismi Kansanmurha Sekularismi Fri, 15 Jul 2016 15:25:39 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220029-ateistit-ja-sekularismin-kannattajat-iskujen-kohteena-bangladeshissa
Neutraaliusharha -harha http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219598-neutraaliusharha-harha <p><a href="http://www.valomerkki.fi/aiheet/elama/uskonto-on-jokaisen-ihmisoikeus" target="_blank">Valomerkissä on</a> teksti uskontovastaisesta vihapuheesta. Teksti on siinä tärkeä että kaikkia ihmisiä voidaan kiusata. Ja varmasti uskovaisakin kiusataan uskovaisuuden vuoksi. Ongelma voi olla relevantti. Valitettavasti tämä teksti ei tee työtään kovin hyvin. Se on enemmän ateismivihan lietsontaa kuin ongelman purkamista.<br /><br /><strong>Teksti on hyvin asenteellinen. Tekisi mieli yksinkertaisesti kääntää se ympäri. </strong><br /><br />Eli vaihtaa copy-paste -tyylillä uskonto ja ateismi ristiin. Teksti nimittäin yleistää ateismin ja uusateismin. Strategia on loogisesti perusteltu, sillä logiikassa johtopäätökset seuraavat premisseistä &quot;mekaanisesti&quot; niin että ei ole väliä mitä logiikan kaavan A ja B ovat. Yhtä tosista premisseistä seuraa yhtä tosia johtopäätöksiä. Premissien sisällön vaihtaminen on monesti perusteltu tapa testata mekanismin uskottavuutta ; Jos jokin argumentti tuntuu vakuuttavalta, ja premissit uudelleennimetään yhtä tosilla vastineilla ja lopputulokseen suhtautuminen muuttuu, se kertoo että uskottavuudessa on kyse logiikan sijasta omista uskomuksista. (Toki asiaa kannattaa lähestyä myös &quot;ihan mekaanisesti&quot;. Mutta tämä on hauskempaa ja intuitioita ravistelevampaa.)<br /><br />Valomerkin testi korostaa, että on asiatonta miten <em>&quot;Uskonnonvastainen vihapuhe rakentuu usein uskonnon negatiivisten vaikutusten ympärille ja yleistää yksittäiset epäkohdat koskemaan uskontoa ja uskovia yleensä&quot;</em>. Uusateismi on tässä prosessissa yleinen keino. Uskovaiset puhuvat siitä klimppinä joka olisi heistä jostain ihmeen epäloogisesta ja perusteettomasta syystä suoraan<a href="http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202021-militantti-kortin-ylikaytosta"> &quot;militanttia ateismia&quot;</a>.<br /><br />Valomerkin artikkelin takana on melko tavalla vahvasti sanakikkailu. Sellainen sanakikkailu jonka takana on logiikkaa argumenttivirhe. Virheen nimi on <em>ekvivokaatio</em>. Virheen ydin on siinä, että tekstissä käytetään pohjana sitä että kirkon ja valtion erottaminen ja muu vastaava on sekularismia. Ja tätä on sitten jutussa nimetty muotoon jossa tavoitteena on <u>&quot;uskontojen kieltäminen&quot;</u><em>.&nbsp;</em> <em>&quot;Uskontojen kieltämistä toivova ei useinkaan ajattele loukkaavansa ihmisen oikeutta uskontoonsa.&quot;</em><br />Sekularismi, joka on kiistämättä uusateismissa mukana melko vahvasti, on kuitenkin tarkalleen ottaen <u>oppi jonka mukaan on oikein että ketään ei palkita tai rangaista vakaumuksensa tai sen puutteen mukaan eikä vakaumukseen tai vakaumuksen puutteeseen liity erityisiä etuoikeuksia.</u> Näin ollen sekularisti voi kieltää kirkkojen verovapauksia. Näin ollen sekularistit saattavat kieltää juutalaisilta rabbeilta ympärileikkauksen ja vaatia joko koko prosessin kieltämistä tai sitä että ympärileikkauksen tekee lääkäri sairaalassa eikä rabbi ties missä. Näin ollen sekularistit saattavat puuttua siihen että hallituksen juhlatilaisuuksissa on vain yhden uskonnon hengenmies puhumassa, eikä vastaavaa tilaa anneta muille vakaumuksille. Sekularisti saattaa tarttua siihenkin että yhden ja vain yhden uskonnon palvontatiloissa vieraillaan koulun kanssa ja vain tämän yhden uskonnon aamunavauksia ja lauluja kaikille yhteisissä juhlatilaisuuksissa. Sekularismi ei myöskään vaadi ateismia vaan on mahdollista olla kristitty sekulaari.<br /><br />Näkemys on siitä kiinnostava, että sekularismi ei välttämättä ole uskonnonvapauden kieltämistä. Sekularismi koskee sitä miten ihmisiä voidaan osallistuttaa poliittisesti muiden ihmisten uskontoihin. Tällöin sekularismi korostaa ns. negatiivista uskonnonvapautta. Suomen uskonnonvapauslaki on tässä siitä kiinnostava että se huomioi uskonnonvapautena molemmat, niin negatiivisen uskonnonvapauden kuin positiivisen uskonnonvapauden. Siksi esimerkiksi ketään ei voi pakottaa osallistumaan islamilaisiin kumarteluihin viisi kertaa päivässä vaikka se on monille tärkeä uskonnollinen asia. Valomerkki toimii kuin lain ja YK:n säätämä uskonnonvapaus olisi vain ja pelkästään ns. positiivista uskonnonvapautta. Tämänlainen puutteellinen valikointi on <em>cherry picking </em>-argumenttivirhe.<br /><br />Sekularismi -sanan monimerkityksellisyys on siitä kiinnostava että Valomerkin teksti muistuttaa joidenkin englantilaisten kirjoitelmia. Siellä sekularismi on siitä kiinnotavaa, että Kuningatar on myös kirkollinen johtaja. Harva Suomessa sanoisi että politiikan ja valtion erottaminen tässä johtaisi uskonnonvapauden katoamiseen. Itse asiassa maassamme kansankirkon puolustajat usein korostavat että maassamme on uskonnonvapaus koska meillä ei enää ole valtionkirkkoa. Maassamme ei toki myöskään teloiteta jumalanpilkasta eikä meillä ole enää konventikkeliplakaattia. Jotka ovat olleet uskonnon politisoitumista. Näitä asioita voidaan pitää uskonnonvapauden lisääntymisenä vaikka ne ovat ytimeltään juuri sitä että uskonnoilla on ollut poliittista valtaa joka on otettu niiltä pois.<br /><br />Tämä unohtuu kun kirjoitetaan mallissa<em> &quot;Usein vihapuhe kertoo siitä, että uskonnon luonnetta ei ymmärretä. Ajatellaan, että uskonto olisi vain mielensisäinen vakaumus, jonka julkisen ilmaisemisen voisi kieltää.&quot; </em>Sekularismi ei kuitenkaan tarkoita uskontojen tuntemattomuutta. Itse asiassa edes uskontojen kieltäminen ei vaatisi uskontojen tuntemattomuutta. Siksi näkökulma onkin juridinen ja eettinen ; Suomen laki ja ihmisoikeussäädökset määrittelevät uskontoon tiettyjä asioita. Nämä ovat irrottamattomia oikeuksia joita ei argumentoida vaan säädetään. Ne eivät ole faktoja vaan etiikkaa. Siksi viitataan uskonnonvapauslakiin ja YK;n ihmisoikeuksiin. Jotka säätävät näitä asioita.<br /><br /><u>Kun puhutaan &quot;uskonnon kieltämisestä&quot; ja &quot;kirkon ja valtion erottamisesta&quot;, on aina kysyttävä mitä tällä tarkoitetaan</u>. ; Olen itse kysellyt uusateistejen kantoja siitä mitä uskonnon ja valtion erottaminen ylipäätään tarkoittaa. Ja kirjo on valtava. Kun halutaan estää uskonnon poliittisuutta, ei suinkaan usein olla kieltämässä uskontoa kovinkaan merkittävästi. Yleensä kritiikki iskee osallistuttamiseen. Eli siihen että uskontoa harrastetaan yhdessä sellaisessa tilanteessa jossa uskonnoton on läsnä. Ja hänen osallistumisensa pitää sisällään sen että hän joko pakotetusti ottaa osaa lauluun tai sitten paikalta poistuminen on tehty jotenkin sosiaalisesti kiusalliseksi.<br /><br />Sen sijaan moni vaatii jopa uskonnon politisoitumista ja julkituomista vaativia puolia. Esimerkiksi <strong>Sipilän</strong> vaikeneminen uskontoasioistaan on saatettu nähdä sekularistin silmiin ongelmana. Näin ollen se mitä sanotaan ja mitä sillä tarkoitetaan ovat hyvin hankalia. Olen toki tietoinen että osa haluaisi myös ihan suoraan tehdä uskonnosta laitonta niin että sitä ei oikein saisi tehdä edes kotonaan, varsinkaan omien lasten läsnäollessa. Näissä kohden voidaan puhua aidosti ongelmallisesta uskonnon kiusaamisesta joka rikkoo lakia vastaan. Valomerkin kirjoittajalla näyttää olevan aika vähän ymmärrystä siitä mitä sekularismi pitää sisällään. Ja tätä kautta hän luo yleistyksen jossa ateismi määrittyy tavoilla joka on artikkelin oman sisällön kautta varsin ironista.<br /><br /><strong>Pata-kattilaa</strong><br /><br />Termivaihdos tekstistä tuottaa hauskan olon. Se on sisäisesti jännitteinen. Ironista tilannetta voi valaista annetulla esimerkillä <em>&quot;Klassinen esimerkki uskonnonvastaisesta vihapuheesta on jopa Ylen Battle &ndash; loppu öyhötykselle -keskustelusarjaan liittynyt Ylen toimittajan verkkokolumni, jossa kirjoitettiin muun muassa: &rdquo;Ehkä tästä alkaa ateistin ristiretki uskontojen turmelemassa maailmassa. Kaikki uskonnot tulisi kieltää. Se on askel parempaan maailmaan.&quot; </em>Tämä asemoidaan seuraavalla tavalla ; <em>&quot;Uskonnonvastaiselle vihapuheelle on ominaista myös se, että se yhdistää tarvittaessa eri uskonnoissa ja eri aikakausilla esiintyneitä epäkohtia. Se hellii usein käsitystä rationaalisesta ja moraalisesta ateismista vastakohtana irrationaaliselle ja epämoraaliselle uskonnolle.&quot;</em><br /><br />Olen itse törmännyt useisiin kirkollisiin itseään liberaaleihin ihmisiin jotka eivät myöskään ajattele loukkaavansa ihmisten oikeutta uskontoonsa vaikka pitävätkin avoimesti ateismia uskontona ja ilmaisevat tätä näkemystä ääneen. Heillä taustalla voi olla esimerkiksi <strong>Max Weberin</strong> sosiologialla sävytetyt ajatukset siitä että yhteiskunta ei pysy pystyssä ilman uskontoa. Perustelurakenne on toki tässä hieman sama kuin millä monet rasistit lähestyvät rotuja sillä että taustalle voidaan nähdä biologista perustaa. Heistä tämä on tiedettä kuten Weber on monille sosiologinen fakta jonka kohdalla keskustelu on mallia &quot;minä kerron faktat, pulinat pois&quot;.<br /><br />Tässä keskustelussa oleellista on se, että ateismi nähdään joko moraalittomana tai sellaisena jonka metaetiikka on tyhjän varassa eli ateisti on moraalinen ateismistaan huolimatta ja että ateismi ei voi tukea heidän eettisyyttään. Lisäksi ateisteja pidetään hölmöinä tiedeuskovaisina. Tiedeuskoa taas pidetään ehdottomasti virheellisenä sellaisella tavalla joka tekee ateisteista moraalittomien lisäksi hölmöjä. Toki tässä on huomattavissa se että kritiikin kohde on yleensä looginen positivismi sellaisessa muodossa joka ei ole ollut relevantti tieteenfilosofian puolella toisen maailmansodan jälkeen. Skientistit ovat yleensä vähintään fallibilisteja ; Loogisen positivismin kumoutumiseen osallistunut <strong>Popper</strong> onnistuu kierämään loogisen positivismin ongelmat. (Jos yhtään induktiota ei voi verifioida, niin teoriassa olevaa jokaista induktiota voidaan korroboroida vähintään yhden kerran, jolloin siinä ei ole yhtään täysin ei-empiirisesti-koeteltua induktiota. Falsifiointiperiaate itse taas on deduktiivinen rakenne modus tollens jota loogiselle positivismille haasteita tuonut induktion ongelma ei koskettanut.) Tämä tarkoittaa sitä että skientismikritiikki on olkiukko joka nojaa tiedenäkemyksen monimerkityksellisyyteen. Kun tiedekäsitysket ovat muuttuneet ajassa, on tietenkin helppoa tehdä ekvivokaatio jossa tiedeusko muka aina tarkoittaisi loogista positivismia.<br /><br />Tästä ylläolevasta on on suoraan seurauksena se, että ateismi nähdään yhteiskunnallisena ongelmana joka olisi korvattava esimerkiksi julistuksellisuudella. Hyvä ja lempeä kristinusko nähdään vastakohtana irrationaaliselle ja militantille ateismille. Kokonaisuus on se, että ateismi on uskonto niin kauan kunnes puhutaan uskonnonvapauden mukanaan tuomista hyödyistä. Militantista uskonnosta kauhistuva uskova ei oikein ymmärräkään sekularismin mielipidekirjoa tai ole tutustunut uusateismin kirjallisuuteen. Jostain syystä uusateistin kriitikot eivät osaa tiiviisti lyhennellä ja luetella esimerkiksi <strong>Daniel Dennettin</strong> väitteitä. Ei vaikka hän on yksi neljästä uusateismin pääpromoottorista. Uusateismin kritiikkiä kuvaakin aiheen tuntemuksen puute. Ymmärrys on vielä jotain tätäkin vaikeampaa. Ja on varmaa että jos kritiikin kohdetta ei tunneta edes pinnallisesti, sen sisältöä ei voida kontekstoida, tulkita ja ymmärtää. Tällöin syntyy vääriä yleistyksiä jossa uusateismi tarkoittaa &quot;uskonnon kieltämistä&quot; ja tätä kautta leimataan kaikki uusateistit ääri-ihmisiksi.<br /><br />Tässä kontekstissa on ymmärrettävää, että ateistit nähdään jonain militanttina huonojen ihmisten joukkona jotka ovat muita kelvottomampia rakentamaan yhteiskuntaa. Ei ole tavatonta törmätä <strong>Martti Muukkosiin</strong> jotka kiertävät sosiologi-tietäjinä loukkaamassa ateisteja internetissä, selittämässä miten ateistit ovat yhteiskunnassa vapaamatkustajina. Ateisti ja ateismi ovat huonoja yhteiskunnalle. Ja tämän kannan esittämisestä ollaan ylpeitä. Ja tätä pidetään uskonnonvapauden puolustamisena, koska ateistit ovat uskonnonvapautta vastaan. Näitä asennevammoja pidetään keskustelullisina koska tässä valaistaan hölmöjä ateisteja sosiologisilla ja tieteenfilosofisilla tosiasioilla. (Ja jos ollaan taistelemassa fundamentalisteja ja ateisteja vastaan voidaan teeskennellä että ollaan neutraaleja. Aivan kuin se, että riitelee kaikkien ääripäiden kanssa tarkoittaisi että ei itse voisi samalla edustaa kolmatta ääriajattelun sorttia... Muukkosen määritelmä ateismillekin voidaan tiivistää hänen tämänpäiväiseen lausuntoonsa<em> &quot;En tiedä onko sinulle koskaan tultu sanomaan, että &quot;Maailma muuttuu oikeudenmukaiseksi vasta kun maailman viimeinen porvari hirtetään maailman viimeisen papin suoliin.&quot; Ai niin - sehän ei ollutkaan ihmisten halveksuntaa vaan kriittistä ateismia 1970-luvulta.&quot;</em> (Sitaatti tosin taitaa olla<strong> Denis Diderotilta </strong>joka tuskin oli 1970 -luvulla elossa. Häntä on lainaillut kenties joku militantti kommunisti. Uusateistit taas eivät ole, noin suoraan sanoen, kommunisteja.) On selvää että tässä prosessissa kaikki ateismi ja uskontokritiikki sovitetaan hyvin tietynlaiseen malliin. Ja oikein mitään uskontokritiikkiä ei voi tehdä kun se leimataan uskonnontuhoamiseksi ja julmuustyöksi.<br /><br />Tässä kontekstissa tekee miltei mieli olla samaa mieltä Valomerkin tekstin kanssa. Mutta eri tavoin kuin tekstin kirjoittaja on tarkoittanut.<em> &quot;Oikeaa uskontokritiikkiä toki kaivataan. Mutta uskontojen ja uskonnollisten yhteisöjen epäkohdista voi olla vaikea keskustella, jos se&nbsp;johtaa niiden ottamisen turhanpäiväisen vihapuheen välineeksi.&quot;</em> Jos kaikki uskontokritiikki määritetään bashaamiseksi joko ateistien aggressiivisuuden tai uskovaisten vainoksi väkisin vääntelyn seurauksena, on keskustelu tietenkin vaikeaa ellei mahdotonta. (En olekaan sellaisessa oikein onnistunut. Asiallisuus tuntuu olevan kirkollisille hyvin hyvin hyvin vaikeaa myös fundamentalismin ja herätyskokoustelijoiden ulkopuolella.)<br /><br /><strong>Ympäri kääntäminen on toki vasta puoli ongelmaa.</strong><br /><br />Esille nostetaan ns. neutraaliusharha.<em> &quot;Filosofian tohtori<strong> Heikki J. Koskinen</strong> ja piispa <strong>Seppo Häkkinen</strong> ovat kirjoittaneet neutraliteetti-illuusiosta. Neutraliteetti-illuusiossa ajatellaan, että katsomuksellisissa asioissa muka voitaisi olla neutraalilla maaperällä, mikä ei pidä paikkansa.&quot;</em> Tätä pohjustetaan sanomalla&nbsp;<em> &rdquo;Uskonnottomuus on vakaumus muiden joukossa. Mikään vakaumus tai katsomus ei ole neutraali, vaan se sulkee toisenlaisen vakaumuksen pois.&rdquo; Huttusen mukaan jos mitään uskonnollisuuteen viittaavaa ei julkisuudessa saisi olla esillä, silloin julkisuutta hallitsisi yksi ainoa eli uskonnoton vakaumus.&quot; &quot;Sotilasvalasta luopumistakin on esitetty. Noin 95 prosenttia varusmiehistä antaa sotilasvalan, joka vannotaan &rdquo;kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä&rdquo;. Vaihtoehtoinen sotilasvakuutus poikkeaa valasta vain siinä, että se vannotaan &rdquo;kunniani ja omantuntoni kautta&rdquo;. &rdquo;Osa uskontokritiikistä jää pintapuoliseksi, jos kuvitellaan Jumala tai Luoja -sanan kieltämisen poistavan uskonnon. Esimerkiksi sotilasvakuutus voi sujuvasti nojautua<strong> Paavalin</strong> esivaltateologiaan, kunhan ei vain tätä J-sanaa mainita.&rdquo;</em><br /><br />Häkkinen unohtaa neutraaliusharhaa puolustaessaan sen, että jos hänen väitteensä olisi tosi se ei tarkoittaisi että risti olisi parempi kuin tyhjä seinä. Ristiä voitaisiin pitää ongelmallisena ja sen poistamista voitaisiin vaatia keskustelussa joka muistuttaa sitä keskustelua jonkatapaiseen Häkkinen itse on ottanut osaa. <a href="http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/piispa-hakkinen-pakanuus-tekee-paluuta-maahamme/" target="_blank">Seurakuntalaisessa</a> hän pelkäsi pakanauskontojen vaikutuksia koulussa. Suhde sanavalintoihin on tässä yhteydessä hyvin erilainen kuin tässä Valomerkin jutussa oli ; Pakanallis-epäilyttävää oli kun <em>&quot;Kaikki lausuvat yhdessä: &rsquo;Kiitos tunnekoulusta, meillä oli mukavaa.&rsquo;&rdquo; Lukijalle jää epäselväksi, ketä lopussa kiitetään, opettajaa, toisia lapsia vai jotain tuntematonta jumalaa?&rdquo;&quot;</em>Jos neutraaliusväite pitää paikkaansa, niin siinä tapauksessa tyhjä seinä on aivan yhtä poliittinen vakaumuksenilmaisu kuin ristikin. Näin ollen sekulaarien uskontosiivousten kieltäminen muuttuisi määritelmällisesti vakaumuksenkieltämiseksi. Koska ristiä tilaa laittamalla epäneutraalisti tuhottaisiin uskonnottoman vakaumuksen ilmaisu.<br /><br />Näin ollen valtaosa &quot;Valomerkissä&quot; esitetyistä väitteistä olisivat hyvin kyseenalaisia. Kysymys ei voi ollakaan siitä että poistetaan vapaus uskontoon. Uskontoa ei korvata neutraalilla. Jos neutraalius on harhaa, ei uskonnonvapautta torjuta vaan kyseessä on kahden erilaisen maailmankuvan kilpailu. Risti seinällä sensuroi ja tuhoaa uskonnottoman tilan aivan yhtä tehokkaasti kuin seinän tyhjentäminen sensuroi kristinuskoa.<br /><br />Toki on rehellisyyden nimissä sanottava että aika harva filosofi lähtee oikeasti mukaan tähän neutraaliusharhaan. ; Itse asiassa kun katsoo uskonon ilmaisutapoja, on ollut havaittavissa melko vahvasti sellaisia piirteitä että esimerkiksi <em><strong>&quot;Suvivirren&quot;</strong></em> kohdalla tilannetta pidetään täysin neutraalina. Tämä näkyy siitä miten korostetaan että se ei mitenkään ole symboli joka olisi uskonnonharjoittamista. Nähdään että Suvivirsi on perinne ja kulttuuria ja että tämä tarkoittaisi sitä että se ei ole uskonnonharjoittamista. Vapautta korostetaan siten että ihminen joko laulaa mukana tai ei laula ja että tässä olisi kysessä aito valinta. Tämä perustuu väitteelle että tilanne olisi oikeasti neutraali eikä ketään pakotettaisi olemaan läsnä jonkinlaisessa uskonnonharjoittamisessa. Mikäli Häkkisen-Koskisen linja neutraaliudesta pitäisi paikkaansa, ei tämänlainen tilanne olisi mahdollinen. Kuitenkin aika moni näyttää katsovan että tilanne on neutraali. (Tosin rehellisesti sanoen en usko että kovin moni pitää sitä oikeasti neutraalina. Sitä vain argumentoidaan sellaisena. Luottamukseni uskovaisten rehellisyyteen on vuosien kokemuksen valossa heikentynyt aika voimakkaasti.)<br /><br />Kaikki filosofia on usein sellaista. Valomerkki ilmaisee tämän näkemyksen ilman sen vaihtoehtoja. Joka on kiinnostavaa, koska se kertoo että asenteellisuutta on ilmassa. Ja itse asiassa vasta-argumentiksi voidaan katsoa annettua sotilasvalaesimerkkiä. Jos Paavalin esivaltateologia saadaan sujautettua sotilasvakuutukseen niin että jokainen voi sen sanoa se tarkoittaa sitä että on olemassa symboleja joilla on monia erilaisia tulkintoja. Ja tätä kautta ei tarvitse riisua merkitystä. On selvää että uskonnottomalle sotilasvakuutus oman kunnian ja omantunnon kautta merkitsee jotain. Itse olin armeija-aikanani ateisti. (Se oli sellainen vaihe.) Ja kävin tästä huolimatta nimenomaan sotilasvalassa. Sotilasvakuutus olisi ollut mahdollinen. Mutta en ollut kovin sitoutunut ehdottomaan maanpuolustukseen. Mielestäni kotimaa ansaitsee puolustusta ehdollisesti. On oltava jotain puolustamisen arvoista. (Mielestäni tätä on.) Sotilasvala antoi minulle joustotilaa. Suhtaudun valoihin ja diileihin &quot;suhteellisen vakavasti&quot;. (Joku pitää tätä puolta mielisairaan järkähtämättömänä.) Koska jonkun kaikkivaltiaan Jumalan kautta vannominen merkitsee huomattavasti vähemmän kuin kivien ja kantojen kautta vakuuttaminen. Ihan siksi että kivet ja kannot ovat esimerkiksi olemassa. ; Ateisti kokee saman vakuutuksen hyvin eri tavalla. Joten voidaan rakentaa moniarvoinen ympäristö. Tämä vihjaa siihen suuntaan että dikotominen ajattelu eri maailmankuvien kisana ei ole niin järkähtämätön kuin voisi luulla.<br /><br />Tosin suuri osa yhteiskunnasta nojaa neutraaliuden hakemiseen. Ja tätä pidetään sairaaloissa. Sairaaloissa työskentelevillä on paljon erilaisia rajoituksia. Myös sairaaloiden värimaailma ja sisustus on hyvin säänneltyä. Tätä tehdään yleisesti neutraaliuden ja loukkaamattomuuden nimissä. Jos neutraalius on vain harhaa, niin tässä tapauksessa tämä on ideologista syrjintää.<br /><br />Muuallakin tunnetaan vastaavaa ; Moni voikin ihmetellä miksi esimerkiksi epäkonventionaalinen pukeutuminen, tatuoinnit ja vastaavat voivat olla esteitä palvelualoille työllistymisessä. Ja miten lävistysten määrä ja pukeutuminen ovat siis osana laajempaakin &quot;yleisen loukkaamattomuuden ja neutraaliuden&quot; henkeä. Selvästi tässä on mukana alakulttuurien näkyvyyden sensurointi. Tämä on helppoa nähdä <em>status quon</em> mukaisuutena ja arvottavana. Kieltäminen on hyvin lähellä väheksyntää.<br /><br />Sairaala onkin siinä mielessä sekulaari että uusateistipaidat ja burqat sopivat siellä huonosti käyttöön. (Sekulaari nimenomaan sanan täydessä mielessä koska ateismikin on saman rajoittelun alla.) Tässä on taustalla vahva ajatus siitä että valkoinen seinä nimenomaan on neutraali. Tilanne muuttuu ateistiseksi vasta kun seinälle laitetaan joku<strong> Josif Stalin</strong> tai joku muu vähemmän dramaattinen ateistien stara. Jos tämä pitää paikkaansa, Häkkisen neutraaliusteoria asettaa hieman eriarvoisia tilanteita vastakkain ; Tasa-arvoisesti kilpaileva tilanne olisi että seinällä olisi jokin ateistinen symboli tai kristillinen symboli. Ei se että seinällä on joko kristillinen symboli tai tyhjä seinä. Ateistinen symboli ei ole samanarvoinen tyhjän seinän kautta. Ja argumentissa tätä ei huomata koska taustalla on ekvivokaatioiden tanssi &quot;uskonnottomuus&quot; -käsitteen sisällä. Toisinaan se tarkoittaa ateismia tai antiuskontoa tai antiteismiä. Ja toisinaan se tarkoittaa vain uskonnon puutetta. (Tämä ristiriita toki selittää miksi Valomerkin tekstissä on niin vahvoja sisäisiä jännitteitä että alkuun laittamani etsi-korvaa -ehdotus on varsin relevantti.)<br /><br />Näin ollen voidaan nähdä että alakulttuurien piirteiden rajoittaminen joissain julkisissa tilanteissa on kenties maailman tylsistyttämistä. Mutta se ei ole ihan sama asia kuin syrjintä. Siksi sairaaloiden tapa kieltää erilaiset uskonnolliset pukeutumiset ovat eri asia kuin koko kyseisen uskonnon kieltäminen. Eikä neutraaliusharha päde niin että tilanne ei muuttuisi epäneutraalimmaksi jos kaikki sairaanhoidossa työskentelevät alkaisivat pukeutumaan 100% kristillisesti. Ei siinä korvattaisi &quot;uskonnotonta vakaumusta toisenlaisella vakaumuksella&quot;. Koska tyhjä tila on erilainen symboli kuin täytetty tila.<br /><br />Näin ollen onkin erikoista huomata miten uskonnonvapaustyö jatkuu. Onkohan minulla mahdollisuutta olla uskonnoton omassa ei-ateistisessa ja ei-teistisessä maailmankuvassani? Ainakin vaikuttaa siltä että maailmanmalliini kuuluvat sisältö ja jopa tyhjät seinät halutaan poistaa, kyseenalaistaa ja pyyhkiä. Ensireaktiot uskonnottomuuteen perustuvat yleensä siihen että ensin kyseenaalistetaan ja haastetaan jumalatodistuksella, sitten selitetään että moraalillani ei ole perustaa ja että olen varmasti huonompi ihminen kuin muut. Ja jatketaan että tosiasiassa en edes ole uskonnoton vaan lähinnä vihaan Jumalaa, koska enhän minä muuten voisi loukkaantua siitä että joku neutraalisti tulee sanomaan kyseenalaistamattomissa olevina faktoina että maailmankuvani on uhka yhteiskunnan jatkuvuudelle ja että olen muutenkin ihan hölmö joka en koulutuksestani huolimatta ymmärrä tieteenfilosofiaa yhtään niin että looginen positivismi ongelmineen olisi jokin megayllätys... Ja että minä olen se joka on uskonnonvapautta ja vakaumusten moninaisuutta vastaan. Koska edustan jotain militanttia ajatussuuntaa kun en ole kristitty.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Valomerkissä on teksti uskontovastaisesta vihapuheesta. Teksti on siinä tärkeä että kaikkia ihmisiä voidaan kiusata. Ja varmasti uskovaisakin kiusataan uskovaisuuden vuoksi. Ongelma voi olla relevantti. Valitettavasti tämä teksti ei tee työtään kovin hyvin. Se on enemmän ateismivihan lietsontaa kuin ongelman purkamista.

Teksti on hyvin asenteellinen. Tekisi mieli yksinkertaisesti kääntää se ympäri.

Eli vaihtaa copy-paste -tyylillä uskonto ja ateismi ristiin. Teksti nimittäin yleistää ateismin ja uusateismin. Strategia on loogisesti perusteltu, sillä logiikassa johtopäätökset seuraavat premisseistä "mekaanisesti" niin että ei ole väliä mitä logiikan kaavan A ja B ovat. Yhtä tosista premisseistä seuraa yhtä tosia johtopäätöksiä. Premissien sisällön vaihtaminen on monesti perusteltu tapa testata mekanismin uskottavuutta ; Jos jokin argumentti tuntuu vakuuttavalta, ja premissit uudelleennimetään yhtä tosilla vastineilla ja lopputulokseen suhtautuminen muuttuu, se kertoo että uskottavuudessa on kyse logiikan sijasta omista uskomuksista. (Toki asiaa kannattaa lähestyä myös "ihan mekaanisesti". Mutta tämä on hauskempaa ja intuitioita ravistelevampaa.)

Valomerkin testi korostaa, että on asiatonta miten "Uskonnonvastainen vihapuhe rakentuu usein uskonnon negatiivisten vaikutusten ympärille ja yleistää yksittäiset epäkohdat koskemaan uskontoa ja uskovia yleensä". Uusateismi on tässä prosessissa yleinen keino. Uskovaiset puhuvat siitä klimppinä joka olisi heistä jostain ihmeen epäloogisesta ja perusteettomasta syystä suoraan "militanttia ateismia".

Valomerkin artikkelin takana on melko tavalla vahvasti sanakikkailu. Sellainen sanakikkailu jonka takana on logiikkaa argumenttivirhe. Virheen nimi on ekvivokaatio. Virheen ydin on siinä, että tekstissä käytetään pohjana sitä että kirkon ja valtion erottaminen ja muu vastaava on sekularismia. Ja tätä on sitten jutussa nimetty muotoon jossa tavoitteena on "uskontojen kieltäminen" "Uskontojen kieltämistä toivova ei useinkaan ajattele loukkaavansa ihmisen oikeutta uskontoonsa."
Sekularismi, joka on kiistämättä uusateismissa mukana melko vahvasti, on kuitenkin tarkalleen ottaen oppi jonka mukaan on oikein että ketään ei palkita tai rangaista vakaumuksensa tai sen puutteen mukaan eikä vakaumukseen tai vakaumuksen puutteeseen liity erityisiä etuoikeuksia. Näin ollen sekularisti voi kieltää kirkkojen verovapauksia. Näin ollen sekularistit saattavat kieltää juutalaisilta rabbeilta ympärileikkauksen ja vaatia joko koko prosessin kieltämistä tai sitä että ympärileikkauksen tekee lääkäri sairaalassa eikä rabbi ties missä. Näin ollen sekularistit saattavat puuttua siihen että hallituksen juhlatilaisuuksissa on vain yhden uskonnon hengenmies puhumassa, eikä vastaavaa tilaa anneta muille vakaumuksille. Sekularisti saattaa tarttua siihenkin että yhden ja vain yhden uskonnon palvontatiloissa vieraillaan koulun kanssa ja vain tämän yhden uskonnon aamunavauksia ja lauluja kaikille yhteisissä juhlatilaisuuksissa. Sekularismi ei myöskään vaadi ateismia vaan on mahdollista olla kristitty sekulaari.

Näkemys on siitä kiinnostava, että sekularismi ei välttämättä ole uskonnonvapauden kieltämistä. Sekularismi koskee sitä miten ihmisiä voidaan osallistuttaa poliittisesti muiden ihmisten uskontoihin. Tällöin sekularismi korostaa ns. negatiivista uskonnonvapautta. Suomen uskonnonvapauslaki on tässä siitä kiinnostava että se huomioi uskonnonvapautena molemmat, niin negatiivisen uskonnonvapauden kuin positiivisen uskonnonvapauden. Siksi esimerkiksi ketään ei voi pakottaa osallistumaan islamilaisiin kumarteluihin viisi kertaa päivässä vaikka se on monille tärkeä uskonnollinen asia. Valomerkki toimii kuin lain ja YK:n säätämä uskonnonvapaus olisi vain ja pelkästään ns. positiivista uskonnonvapautta. Tämänlainen puutteellinen valikointi on cherry picking -argumenttivirhe.

Sekularismi -sanan monimerkityksellisyys on siitä kiinnostava että Valomerkin teksti muistuttaa joidenkin englantilaisten kirjoitelmia. Siellä sekularismi on siitä kiinnotavaa, että Kuningatar on myös kirkollinen johtaja. Harva Suomessa sanoisi että politiikan ja valtion erottaminen tässä johtaisi uskonnonvapauden katoamiseen. Itse asiassa maassamme kansankirkon puolustajat usein korostavat että maassamme on uskonnonvapaus koska meillä ei enää ole valtionkirkkoa. Maassamme ei toki myöskään teloiteta jumalanpilkasta eikä meillä ole enää konventikkeliplakaattia. Jotka ovat olleet uskonnon politisoitumista. Näitä asioita voidaan pitää uskonnonvapauden lisääntymisenä vaikka ne ovat ytimeltään juuri sitä että uskonnoilla on ollut poliittista valtaa joka on otettu niiltä pois.

Tämä unohtuu kun kirjoitetaan mallissa "Usein vihapuhe kertoo siitä, että uskonnon luonnetta ei ymmärretä. Ajatellaan, että uskonto olisi vain mielensisäinen vakaumus, jonka julkisen ilmaisemisen voisi kieltää." Sekularismi ei kuitenkaan tarkoita uskontojen tuntemattomuutta. Itse asiassa edes uskontojen kieltäminen ei vaatisi uskontojen tuntemattomuutta. Siksi näkökulma onkin juridinen ja eettinen ; Suomen laki ja ihmisoikeussäädökset määrittelevät uskontoon tiettyjä asioita. Nämä ovat irrottamattomia oikeuksia joita ei argumentoida vaan säädetään. Ne eivät ole faktoja vaan etiikkaa. Siksi viitataan uskonnonvapauslakiin ja YK;n ihmisoikeuksiin. Jotka säätävät näitä asioita.

Kun puhutaan "uskonnon kieltämisestä" ja "kirkon ja valtion erottamisesta", on aina kysyttävä mitä tällä tarkoitetaan. ; Olen itse kysellyt uusateistejen kantoja siitä mitä uskonnon ja valtion erottaminen ylipäätään tarkoittaa. Ja kirjo on valtava. Kun halutaan estää uskonnon poliittisuutta, ei suinkaan usein olla kieltämässä uskontoa kovinkaan merkittävästi. Yleensä kritiikki iskee osallistuttamiseen. Eli siihen että uskontoa harrastetaan yhdessä sellaisessa tilanteessa jossa uskonnoton on läsnä. Ja hänen osallistumisensa pitää sisällään sen että hän joko pakotetusti ottaa osaa lauluun tai sitten paikalta poistuminen on tehty jotenkin sosiaalisesti kiusalliseksi.

Sen sijaan moni vaatii jopa uskonnon politisoitumista ja julkituomista vaativia puolia. Esimerkiksi Sipilän vaikeneminen uskontoasioistaan on saatettu nähdä sekularistin silmiin ongelmana. Näin ollen se mitä sanotaan ja mitä sillä tarkoitetaan ovat hyvin hankalia. Olen toki tietoinen että osa haluaisi myös ihan suoraan tehdä uskonnosta laitonta niin että sitä ei oikein saisi tehdä edes kotonaan, varsinkaan omien lasten läsnäollessa. Näissä kohden voidaan puhua aidosti ongelmallisesta uskonnon kiusaamisesta joka rikkoo lakia vastaan. Valomerkin kirjoittajalla näyttää olevan aika vähän ymmärrystä siitä mitä sekularismi pitää sisällään. Ja tätä kautta hän luo yleistyksen jossa ateismi määrittyy tavoilla joka on artikkelin oman sisällön kautta varsin ironista.

Pata-kattilaa

Termivaihdos tekstistä tuottaa hauskan olon. Se on sisäisesti jännitteinen. Ironista tilannetta voi valaista annetulla esimerkillä "Klassinen esimerkki uskonnonvastaisesta vihapuheesta on jopa Ylen Battle – loppu öyhötykselle -keskustelusarjaan liittynyt Ylen toimittajan verkkokolumni, jossa kirjoitettiin muun muassa: ”Ehkä tästä alkaa ateistin ristiretki uskontojen turmelemassa maailmassa. Kaikki uskonnot tulisi kieltää. Se on askel parempaan maailmaan." Tämä asemoidaan seuraavalla tavalla ; "Uskonnonvastaiselle vihapuheelle on ominaista myös se, että se yhdistää tarvittaessa eri uskonnoissa ja eri aikakausilla esiintyneitä epäkohtia. Se hellii usein käsitystä rationaalisesta ja moraalisesta ateismista vastakohtana irrationaaliselle ja epämoraaliselle uskonnolle."

Olen itse törmännyt useisiin kirkollisiin itseään liberaaleihin ihmisiin jotka eivät myöskään ajattele loukkaavansa ihmisten oikeutta uskontoonsa vaikka pitävätkin avoimesti ateismia uskontona ja ilmaisevat tätä näkemystä ääneen. Heillä taustalla voi olla esimerkiksi Max Weberin sosiologialla sävytetyt ajatukset siitä että yhteiskunta ei pysy pystyssä ilman uskontoa. Perustelurakenne on toki tässä hieman sama kuin millä monet rasistit lähestyvät rotuja sillä että taustalle voidaan nähdä biologista perustaa. Heistä tämä on tiedettä kuten Weber on monille sosiologinen fakta jonka kohdalla keskustelu on mallia "minä kerron faktat, pulinat pois".

Tässä keskustelussa oleellista on se, että ateismi nähdään joko moraalittomana tai sellaisena jonka metaetiikka on tyhjän varassa eli ateisti on moraalinen ateismistaan huolimatta ja että ateismi ei voi tukea heidän eettisyyttään. Lisäksi ateisteja pidetään hölmöinä tiedeuskovaisina. Tiedeuskoa taas pidetään ehdottomasti virheellisenä sellaisella tavalla joka tekee ateisteista moraalittomien lisäksi hölmöjä. Toki tässä on huomattavissa se että kritiikin kohde on yleensä looginen positivismi sellaisessa muodossa joka ei ole ollut relevantti tieteenfilosofian puolella toisen maailmansodan jälkeen. Skientistit ovat yleensä vähintään fallibilisteja ; Loogisen positivismin kumoutumiseen osallistunut Popper onnistuu kierämään loogisen positivismin ongelmat. (Jos yhtään induktiota ei voi verifioida, niin teoriassa olevaa jokaista induktiota voidaan korroboroida vähintään yhden kerran, jolloin siinä ei ole yhtään täysin ei-empiirisesti-koeteltua induktiota. Falsifiointiperiaate itse taas on deduktiivinen rakenne modus tollens jota loogiselle positivismille haasteita tuonut induktion ongelma ei koskettanut.) Tämä tarkoittaa sitä että skientismikritiikki on olkiukko joka nojaa tiedenäkemyksen monimerkityksellisyyteen. Kun tiedekäsitysket ovat muuttuneet ajassa, on tietenkin helppoa tehdä ekvivokaatio jossa tiedeusko muka aina tarkoittaisi loogista positivismia.

Tästä ylläolevasta on on suoraan seurauksena se, että ateismi nähdään yhteiskunnallisena ongelmana joka olisi korvattava esimerkiksi julistuksellisuudella. Hyvä ja lempeä kristinusko nähdään vastakohtana irrationaaliselle ja militantille ateismille. Kokonaisuus on se, että ateismi on uskonto niin kauan kunnes puhutaan uskonnonvapauden mukanaan tuomista hyödyistä. Militantista uskonnosta kauhistuva uskova ei oikein ymmärräkään sekularismin mielipidekirjoa tai ole tutustunut uusateismin kirjallisuuteen. Jostain syystä uusateistin kriitikot eivät osaa tiiviisti lyhennellä ja luetella esimerkiksi Daniel Dennettin väitteitä. Ei vaikka hän on yksi neljästä uusateismin pääpromoottorista. Uusateismin kritiikkiä kuvaakin aiheen tuntemuksen puute. Ymmärrys on vielä jotain tätäkin vaikeampaa. Ja on varmaa että jos kritiikin kohdetta ei tunneta edes pinnallisesti, sen sisältöä ei voida kontekstoida, tulkita ja ymmärtää. Tällöin syntyy vääriä yleistyksiä jossa uusateismi tarkoittaa "uskonnon kieltämistä" ja tätä kautta leimataan kaikki uusateistit ääri-ihmisiksi.

Tässä kontekstissa on ymmärrettävää, että ateistit nähdään jonain militanttina huonojen ihmisten joukkona jotka ovat muita kelvottomampia rakentamaan yhteiskuntaa. Ei ole tavatonta törmätä Martti Muukkosiin jotka kiertävät sosiologi-tietäjinä loukkaamassa ateisteja internetissä, selittämässä miten ateistit ovat yhteiskunnassa vapaamatkustajina. Ateisti ja ateismi ovat huonoja yhteiskunnalle. Ja tämän kannan esittämisestä ollaan ylpeitä. Ja tätä pidetään uskonnonvapauden puolustamisena, koska ateistit ovat uskonnonvapautta vastaan. Näitä asennevammoja pidetään keskustelullisina koska tässä valaistaan hölmöjä ateisteja sosiologisilla ja tieteenfilosofisilla tosiasioilla. (Ja jos ollaan taistelemassa fundamentalisteja ja ateisteja vastaan voidaan teeskennellä että ollaan neutraaleja. Aivan kuin se, että riitelee kaikkien ääripäiden kanssa tarkoittaisi että ei itse voisi samalla edustaa kolmatta ääriajattelun sorttia... Muukkosen määritelmä ateismillekin voidaan tiivistää hänen tämänpäiväiseen lausuntoonsa "En tiedä onko sinulle koskaan tultu sanomaan, että "Maailma muuttuu oikeudenmukaiseksi vasta kun maailman viimeinen porvari hirtetään maailman viimeisen papin suoliin." Ai niin - sehän ei ollutkaan ihmisten halveksuntaa vaan kriittistä ateismia 1970-luvulta." (Sitaatti tosin taitaa olla Denis Diderotilta joka tuskin oli 1970 -luvulla elossa. Häntä on lainaillut kenties joku militantti kommunisti. Uusateistit taas eivät ole, noin suoraan sanoen, kommunisteja.) On selvää että tässä prosessissa kaikki ateismi ja uskontokritiikki sovitetaan hyvin tietynlaiseen malliin. Ja oikein mitään uskontokritiikkiä ei voi tehdä kun se leimataan uskonnontuhoamiseksi ja julmuustyöksi.

Tässä kontekstissa tekee miltei mieli olla samaa mieltä Valomerkin tekstin kanssa. Mutta eri tavoin kuin tekstin kirjoittaja on tarkoittanut. "Oikeaa uskontokritiikkiä toki kaivataan. Mutta uskontojen ja uskonnollisten yhteisöjen epäkohdista voi olla vaikea keskustella, jos se johtaa niiden ottamisen turhanpäiväisen vihapuheen välineeksi." Jos kaikki uskontokritiikki määritetään bashaamiseksi joko ateistien aggressiivisuuden tai uskovaisten vainoksi väkisin vääntelyn seurauksena, on keskustelu tietenkin vaikeaa ellei mahdotonta. (En olekaan sellaisessa oikein onnistunut. Asiallisuus tuntuu olevan kirkollisille hyvin hyvin hyvin vaikeaa myös fundamentalismin ja herätyskokoustelijoiden ulkopuolella.)

Ympäri kääntäminen on toki vasta puoli ongelmaa.

Esille nostetaan ns. neutraaliusharha. "Filosofian tohtori Heikki J. Koskinen ja piispa Seppo Häkkinen ovat kirjoittaneet neutraliteetti-illuusiosta. Neutraliteetti-illuusiossa ajatellaan, että katsomuksellisissa asioissa muka voitaisi olla neutraalilla maaperällä, mikä ei pidä paikkansa." Tätä pohjustetaan sanomalla  ”Uskonnottomuus on vakaumus muiden joukossa. Mikään vakaumus tai katsomus ei ole neutraali, vaan se sulkee toisenlaisen vakaumuksen pois.” Huttusen mukaan jos mitään uskonnollisuuteen viittaavaa ei julkisuudessa saisi olla esillä, silloin julkisuutta hallitsisi yksi ainoa eli uskonnoton vakaumus." "Sotilasvalasta luopumistakin on esitetty. Noin 95 prosenttia varusmiehistä antaa sotilasvalan, joka vannotaan ”kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä”. Vaihtoehtoinen sotilasvakuutus poikkeaa valasta vain siinä, että se vannotaan ”kunniani ja omantuntoni kautta”. ”Osa uskontokritiikistä jää pintapuoliseksi, jos kuvitellaan Jumala tai Luoja -sanan kieltämisen poistavan uskonnon. Esimerkiksi sotilasvakuutus voi sujuvasti nojautua Paavalin esivaltateologiaan, kunhan ei vain tätä J-sanaa mainita.”

Häkkinen unohtaa neutraaliusharhaa puolustaessaan sen, että jos hänen väitteensä olisi tosi se ei tarkoittaisi että risti olisi parempi kuin tyhjä seinä. Ristiä voitaisiin pitää ongelmallisena ja sen poistamista voitaisiin vaatia keskustelussa joka muistuttaa sitä keskustelua jonkatapaiseen Häkkinen itse on ottanut osaa. Seurakuntalaisessa hän pelkäsi pakanauskontojen vaikutuksia koulussa. Suhde sanavalintoihin on tässä yhteydessä hyvin erilainen kuin tässä Valomerkin jutussa oli ; Pakanallis-epäilyttävää oli kun "Kaikki lausuvat yhdessä: ’Kiitos tunnekoulusta, meillä oli mukavaa.’” Lukijalle jää epäselväksi, ketä lopussa kiitetään, opettajaa, toisia lapsia vai jotain tuntematonta jumalaa?”"Jos neutraaliusväite pitää paikkaansa, niin siinä tapauksessa tyhjä seinä on aivan yhtä poliittinen vakaumuksenilmaisu kuin ristikin. Näin ollen sekulaarien uskontosiivousten kieltäminen muuttuisi määritelmällisesti vakaumuksenkieltämiseksi. Koska ristiä tilaa laittamalla epäneutraalisti tuhottaisiin uskonnottoman vakaumuksen ilmaisu.

Näin ollen valtaosa "Valomerkissä" esitetyistä väitteistä olisivat hyvin kyseenalaisia. Kysymys ei voi ollakaan siitä että poistetaan vapaus uskontoon. Uskontoa ei korvata neutraalilla. Jos neutraalius on harhaa, ei uskonnonvapautta torjuta vaan kyseessä on kahden erilaisen maailmankuvan kilpailu. Risti seinällä sensuroi ja tuhoaa uskonnottoman tilan aivan yhtä tehokkaasti kuin seinän tyhjentäminen sensuroi kristinuskoa.

Toki on rehellisyyden nimissä sanottava että aika harva filosofi lähtee oikeasti mukaan tähän neutraaliusharhaan. ; Itse asiassa kun katsoo uskonon ilmaisutapoja, on ollut havaittavissa melko vahvasti sellaisia piirteitä että esimerkiksi "Suvivirren" kohdalla tilannetta pidetään täysin neutraalina. Tämä näkyy siitä miten korostetaan että se ei mitenkään ole symboli joka olisi uskonnonharjoittamista. Nähdään että Suvivirsi on perinne ja kulttuuria ja että tämä tarkoittaisi sitä että se ei ole uskonnonharjoittamista. Vapautta korostetaan siten että ihminen joko laulaa mukana tai ei laula ja että tässä olisi kysessä aito valinta. Tämä perustuu väitteelle että tilanne olisi oikeasti neutraali eikä ketään pakotettaisi olemaan läsnä jonkinlaisessa uskonnonharjoittamisessa. Mikäli Häkkisen-Koskisen linja neutraaliudesta pitäisi paikkaansa, ei tämänlainen tilanne olisi mahdollinen. Kuitenkin aika moni näyttää katsovan että tilanne on neutraali. (Tosin rehellisesti sanoen en usko että kovin moni pitää sitä oikeasti neutraalina. Sitä vain argumentoidaan sellaisena. Luottamukseni uskovaisten rehellisyyteen on vuosien kokemuksen valossa heikentynyt aika voimakkaasti.)

Kaikki filosofia on usein sellaista. Valomerkki ilmaisee tämän näkemyksen ilman sen vaihtoehtoja. Joka on kiinnostavaa, koska se kertoo että asenteellisuutta on ilmassa. Ja itse asiassa vasta-argumentiksi voidaan katsoa annettua sotilasvalaesimerkkiä. Jos Paavalin esivaltateologia saadaan sujautettua sotilasvakuutukseen niin että jokainen voi sen sanoa se tarkoittaa sitä että on olemassa symboleja joilla on monia erilaisia tulkintoja. Ja tätä kautta ei tarvitse riisua merkitystä. On selvää että uskonnottomalle sotilasvakuutus oman kunnian ja omantunnon kautta merkitsee jotain. Itse olin armeija-aikanani ateisti. (Se oli sellainen vaihe.) Ja kävin tästä huolimatta nimenomaan sotilasvalassa. Sotilasvakuutus olisi ollut mahdollinen. Mutta en ollut kovin sitoutunut ehdottomaan maanpuolustukseen. Mielestäni kotimaa ansaitsee puolustusta ehdollisesti. On oltava jotain puolustamisen arvoista. (Mielestäni tätä on.) Sotilasvala antoi minulle joustotilaa. Suhtaudun valoihin ja diileihin "suhteellisen vakavasti". (Joku pitää tätä puolta mielisairaan järkähtämättömänä.) Koska jonkun kaikkivaltiaan Jumalan kautta vannominen merkitsee huomattavasti vähemmän kuin kivien ja kantojen kautta vakuuttaminen. Ihan siksi että kivet ja kannot ovat esimerkiksi olemassa. ; Ateisti kokee saman vakuutuksen hyvin eri tavalla. Joten voidaan rakentaa moniarvoinen ympäristö. Tämä vihjaa siihen suuntaan että dikotominen ajattelu eri maailmankuvien kisana ei ole niin järkähtämätön kuin voisi luulla.

Tosin suuri osa yhteiskunnasta nojaa neutraaliuden hakemiseen. Ja tätä pidetään sairaaloissa. Sairaaloissa työskentelevillä on paljon erilaisia rajoituksia. Myös sairaaloiden värimaailma ja sisustus on hyvin säänneltyä. Tätä tehdään yleisesti neutraaliuden ja loukkaamattomuuden nimissä. Jos neutraalius on vain harhaa, niin tässä tapauksessa tämä on ideologista syrjintää.

Muuallakin tunnetaan vastaavaa ; Moni voikin ihmetellä miksi esimerkiksi epäkonventionaalinen pukeutuminen, tatuoinnit ja vastaavat voivat olla esteitä palvelualoille työllistymisessä. Ja miten lävistysten määrä ja pukeutuminen ovat siis osana laajempaakin "yleisen loukkaamattomuuden ja neutraaliuden" henkeä. Selvästi tässä on mukana alakulttuurien näkyvyyden sensurointi. Tämä on helppoa nähdä status quon mukaisuutena ja arvottavana. Kieltäminen on hyvin lähellä väheksyntää.

Sairaala onkin siinä mielessä sekulaari että uusateistipaidat ja burqat sopivat siellä huonosti käyttöön. (Sekulaari nimenomaan sanan täydessä mielessä koska ateismikin on saman rajoittelun alla.) Tässä on taustalla vahva ajatus siitä että valkoinen seinä nimenomaan on neutraali. Tilanne muuttuu ateistiseksi vasta kun seinälle laitetaan joku Josif Stalin tai joku muu vähemmän dramaattinen ateistien stara. Jos tämä pitää paikkaansa, Häkkisen neutraaliusteoria asettaa hieman eriarvoisia tilanteita vastakkain ; Tasa-arvoisesti kilpaileva tilanne olisi että seinällä olisi jokin ateistinen symboli tai kristillinen symboli. Ei se että seinällä on joko kristillinen symboli tai tyhjä seinä. Ateistinen symboli ei ole samanarvoinen tyhjän seinän kautta. Ja argumentissa tätä ei huomata koska taustalla on ekvivokaatioiden tanssi "uskonnottomuus" -käsitteen sisällä. Toisinaan se tarkoittaa ateismia tai antiuskontoa tai antiteismiä. Ja toisinaan se tarkoittaa vain uskonnon puutetta. (Tämä ristiriita toki selittää miksi Valomerkin tekstissä on niin vahvoja sisäisiä jännitteitä että alkuun laittamani etsi-korvaa -ehdotus on varsin relevantti.)

Näin ollen voidaan nähdä että alakulttuurien piirteiden rajoittaminen joissain julkisissa tilanteissa on kenties maailman tylsistyttämistä. Mutta se ei ole ihan sama asia kuin syrjintä. Siksi sairaaloiden tapa kieltää erilaiset uskonnolliset pukeutumiset ovat eri asia kuin koko kyseisen uskonnon kieltäminen. Eikä neutraaliusharha päde niin että tilanne ei muuttuisi epäneutraalimmaksi jos kaikki sairaanhoidossa työskentelevät alkaisivat pukeutumaan 100% kristillisesti. Ei siinä korvattaisi "uskonnotonta vakaumusta toisenlaisella vakaumuksella". Koska tyhjä tila on erilainen symboli kuin täytetty tila.

Näin ollen onkin erikoista huomata miten uskonnonvapaustyö jatkuu. Onkohan minulla mahdollisuutta olla uskonnoton omassa ei-ateistisessa ja ei-teistisessä maailmankuvassani? Ainakin vaikuttaa siltä että maailmanmalliini kuuluvat sisältö ja jopa tyhjät seinät halutaan poistaa, kyseenalaistaa ja pyyhkiä. Ensireaktiot uskonnottomuuteen perustuvat yleensä siihen että ensin kyseenaalistetaan ja haastetaan jumalatodistuksella, sitten selitetään että moraalillani ei ole perustaa ja että olen varmasti huonompi ihminen kuin muut. Ja jatketaan että tosiasiassa en edes ole uskonnoton vaan lähinnä vihaan Jumalaa, koska enhän minä muuten voisi loukkaantua siitä että joku neutraalisti tulee sanomaan kyseenalaistamattomissa olevina faktoina että maailmankuvani on uhka yhteiskunnan jatkuvuudelle ja että olen muutenkin ihan hölmö joka en koulutuksestani huolimatta ymmärrä tieteenfilosofiaa yhtään niin että looginen positivismi ongelmineen olisi jokin megayllätys... Ja että minä olen se joka on uskonnonvapautta ja vakaumusten moninaisuutta vastaan. Koska edustan jotain militanttia ajatussuuntaa kun en ole kristitty.

]]>
3 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219598-neutraaliusharha-harha#comments Antiteismi Sekularismi Uskonnonvapaus Uskontokritiikki Mon, 04 Jul 2016 17:15:02 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219598-neutraaliusharha-harha
Sillä ei ollut mitään tekemistä kristinuskon kanssa http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216431-silla-ei-ollut-mitaan-tekemista-kristinuskon-kanssa <p>Vuonna 1095 käynnistyneellä ensimmäisellä ristiretkellä ei ollut mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Paavista ja valtiollisista tukijoista huolimatta yli 99,9 % eurooppalaisista ei osallistunut ristiretkeen ja myöhemmät hyökkäykset Lähi-itään saivat vielä vähemmän kannatusta.</p><p>Inkvisitiolla ei ollut mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Uhreista suurin osa oli sitä paitsi kristittyjä. Kyseessä oli katolinen kontrolliorganisaatio, joka ei edustanut kristinuskoa.&nbsp;</p><p>Uskonsodillakaan ei ollut mitään tekemistä todellisen kristillisyyden kanssa. Kyse oli valtioiden välisistä sodista ja sisäpolitiikasta ja uskontoa käytettiin vain poliittisten päämäärien ajamiseen.&nbsp;</p><p>Noitavainoilla ei myöskään ollut mitään tekemistä kristinuskon&nbsp;kanssa. Kyse oli&nbsp;tietämättömyydestä, taikauskosta ja joukkohysteriasta. Tietämättömyys luo pelkoa, pelko vihaa ja viha väkivaltaa. Misogyynisessä maailmassa naiset olivat haavoittuvia. Uskontoa tai sen pyhää kirjaa on turha syyttää moisesta.</p><p>Giordano Brunon polttamisella, Galileo Galilein vaientamisella ja kiellettyjen kirjojen listoilla ei ollut mitään tekemistä kristillisyyden kanssa. Uusi on pelottavaa ja maailmankuvan muutosta vastustetaan yhä tänäkin päivänä. &nbsp;</p><p>Ku Klux Klanilla ei ollut eikä ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Kiihkoprotestanttisuus on vain tekosyy ja keinotekoinen oikeutus ksenofobialle, rasismille&nbsp;ja katolisten vastustamiselle.</p><p>Millään näistä ei ollut tekemistä kristinuskon kanssa, joten kristinuskon tulkintojen ja uskonnon yhteiskunnallisen aseman muutos ei voi selittää sitä, että läntinen maailma alkoi hylätä tällaiset käytännöt &nbsp;ja siirtyi kohti humaanimpaa maailmaa, jossa tällaiset ääri-ilmiöt ovat käyneet yhä harvinaisemmiksi. Joka väittää toista, syyllistää kristittyjä ja ei ymmärrä uskonnon todellista aitoa luonnetta. Kristittyjen valtava enemmistö on aina ja kaikkialla ollut osallistumatta tällaisiin rikoksiin, mikä todistaa sen, etteivät teot ja oppi liity toisiinsa. Todellinen kristinusko ei siis voi olla selittävänä tekijänä&nbsp;rikoksissa, joita uskonnon nimissä on tehty. Erasmus Rotterdamilaisesta alkaen valistusajattelun kautta tähän päivään saakka ulottuneella kristinuskoon kohdistuneella raskaallakin kritiikillä ei siis ollut mitään tekemistä läntisen yhteiskunnan muutoksen kanssa, haukkuivathan he aivan väärää puuta.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Vai olikohan näillä sittenkin jotain tekemistä kristinuskon kanssa?</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Palautetta voi lähettää osoitteeseen&nbsp;<a class="mailto" href="mailto:vpleivo@gmail.com"><u>vpleivo@gmail.com</u></a></p><p><br />Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta" target="_blank"><u>Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani.</u></a>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.facebook.com/Veli-Pekka-Leivo-256153654500775/" target="_blank"><u>Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo</u></a>&nbsp;- siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuonna 1095 käynnistyneellä ensimmäisellä ristiretkellä ei ollut mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Paavista ja valtiollisista tukijoista huolimatta yli 99,9 % eurooppalaisista ei osallistunut ristiretkeen ja myöhemmät hyökkäykset Lähi-itään saivat vielä vähemmän kannatusta.

Inkvisitiolla ei ollut mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Uhreista suurin osa oli sitä paitsi kristittyjä. Kyseessä oli katolinen kontrolliorganisaatio, joka ei edustanut kristinuskoa. 

Uskonsodillakaan ei ollut mitään tekemistä todellisen kristillisyyden kanssa. Kyse oli valtioiden välisistä sodista ja sisäpolitiikasta ja uskontoa käytettiin vain poliittisten päämäärien ajamiseen. 

Noitavainoilla ei myöskään ollut mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Kyse oli tietämättömyydestä, taikauskosta ja joukkohysteriasta. Tietämättömyys luo pelkoa, pelko vihaa ja viha väkivaltaa. Misogyynisessä maailmassa naiset olivat haavoittuvia. Uskontoa tai sen pyhää kirjaa on turha syyttää moisesta.

Giordano Brunon polttamisella, Galileo Galilein vaientamisella ja kiellettyjen kirjojen listoilla ei ollut mitään tekemistä kristillisyyden kanssa. Uusi on pelottavaa ja maailmankuvan muutosta vastustetaan yhä tänäkin päivänä.  

Ku Klux Klanilla ei ollut eikä ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Kiihkoprotestanttisuus on vain tekosyy ja keinotekoinen oikeutus ksenofobialle, rasismille ja katolisten vastustamiselle.

Millään näistä ei ollut tekemistä kristinuskon kanssa, joten kristinuskon tulkintojen ja uskonnon yhteiskunnallisen aseman muutos ei voi selittää sitä, että läntinen maailma alkoi hylätä tällaiset käytännöt  ja siirtyi kohti humaanimpaa maailmaa, jossa tällaiset ääri-ilmiöt ovat käyneet yhä harvinaisemmiksi. Joka väittää toista, syyllistää kristittyjä ja ei ymmärrä uskonnon todellista aitoa luonnetta. Kristittyjen valtava enemmistö on aina ja kaikkialla ollut osallistumatta tällaisiin rikoksiin, mikä todistaa sen, etteivät teot ja oppi liity toisiinsa. Todellinen kristinusko ei siis voi olla selittävänä tekijänä rikoksissa, joita uskonnon nimissä on tehty. Erasmus Rotterdamilaisesta alkaen valistusajattelun kautta tähän päivään saakka ulottuneella kristinuskoon kohdistuneella raskaallakin kritiikillä ei siis ollut mitään tekemistä läntisen yhteiskunnan muutoksen kanssa, haukkuivathan he aivan väärää puuta. 

 

 

Vai olikohan näillä sittenkin jotain tekemistä kristinuskon kanssa?

 

 

Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com


Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani. 

 

Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo - siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa. 

 

]]>
18 http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216431-silla-ei-ollut-mitaan-tekemista-kristinuskon-kanssa#comments ääri-islam Historia Kristinusko Kulttuurirelativismi Sekularismi Wed, 04 May 2016 03:22:00 +0000 Veli-Pekka Leivo http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216431-silla-ei-ollut-mitaan-tekemista-kristinuskon-kanssa
Uskonnonvapaus vai uskovaisenvapaus? http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216442-uskonnonvapaus-vai-uskovaisenvapaus <p>Kreationismi on hauskaa seurattavaa. Se ei ole enää nykyisin kovinkaan relevanttia seurattavaa. Siihen ei törmää enää kovin usein. Ja silloin kun siihen törmää,<a href="http://paholaisen-asianajaja.blogspot.fi/2016/05/kreationistit-kalevassa-ja-vaaraa.html"> ei parhaimman kreationistikerman tiimikään saa aikaan mitään uutta tai hyvää</a>. Mutta siihen liittyy kuitenkin tärkeitä teemoja. Teemoja jotka tulevat yhteen monissa yhteyksissä.<br /><br />Yleensä sellaisissa yhteyksissä joissa korostuu se, miten Yritysten ovissa olevista sateenkaaritunnuksista henkilökunnalle loukkaantuvat ovat usein niitä joista kristityt saavat esimerkiksi valikoida asiakkaitaan. Ja miten uskonnonvapaus tuntuu usein olevan jotain jolla ei haluta estää uskonnollista kiusaamista tai vainoa, vaan olla niitä ihmisiä jotka tekevät sitä.<br /><br /><strong>Ken Ham</strong> on esimerkiksi perustanut Nooan arkki -teemaisen puiston joka on opettavainen, jos pitää nuoren maan kreationismia tieteenä. Paikka on hankkinut rahoitustaan verovaroin. Se kuitenkin <a href="http://www.rawstory.com/2016/04/taxpayer-subsidized-noahs-ark-theme-park-will-only-hire-job-seekers-who-believe-earth-is-6000-years-old/" target="_blank">samalla haluaisi palkata sinne töihin vain ihmisiä jotka uskovat että maa on alle 6000 vuotta vanha</a>. Tähän liittyy juridisia ongelmia. Sillä verovaroin rahoitetut paikat eivät saa valita työntekijöitä uskonnollisen vakaumuksen perusteella. <a href="http://pandasthumb.org/archives/2016/04/the-ark-park-is.html" target="_blank">Tähän liittyen keinona on </a>ollut se, että Arkkipuistoon palkataan ihmisiä mutkan kautta ; Työntekijät haetaan sellaist kautta että he ovat jo sinne päästäkseen läpikäyneet uskonnollisen vakaumuksen tenttaamisen. Joka on sillä kohden laillista, koska se paikka ei hanki rahoitustaan verovaroin. Arkkipuisto on tuottanut ongelmia myös sitä kautta että Amerikoissa koulujen tulee olla uskonnollisesti neutraaleja. Ja tämä on perustuslaissa. Näin ollen kysymys ei ole siitä mikä on kenenkin mielestä reilua vaan siitä keidän Amerikan kansalaisten on noudatettava perustuslakia. Kreationismin opetus (julkisissa)kouluissa on kielletty koska se on lakituvassa tuomittu uskonnoksi. Mutta samalla <a href="http://www.slate.com/articles/news_and_politics/jurisprudence/2016/04/public_schools_are_visiting_ken_ham_s_creation_museum.html" target="_blank">Arkkipuistossa vieraillaan luokkaretkillä</a> (julkiset koulut tekevät). Joka taas on perustuslain vastaista, joskin siitä on vaikeampaa jäädä kiinni.<br /><br />Toisin sanoen Ham ottaa rahallista tukea mistä tahansa. Arkkipuiston rooli vaihtuu aina sen mukaan pitääkö saada rahaa vai pitääkö saada toimia vapaasti omien ehtojen mukaan. Se, että rahaa annetaan antajan ehtojen mukaan ei paina tässä paljoa. Sillä onhan Hamille kyseessä sielujen pelastus. Sen nimissä voidaan oikeuttaa monenlaista toimintaa. Laittamalla ikuisen elämän arvo maksimiin, lopputulos on mitä on.<br /><br /><strong>Suomen suuntaan Arkkipuiston tilanne tietenkin näyttää erikoiselta. </strong><br /><br />Amerikoissa tilanne on hyvin erilainen. Meillä on koulussa uskonnonopetusta. Itse asiassa siinä määrin perustuslailla suojattuna, että meillä ei saada <strong><em>&quot;Suvivirttä&quot;</em></strong> pois yhteislaulutilanteista. Luokkaretkillä voidaan käväistä kirkossakin. Tämä näkyy myös lukio-opintojen kohdalla ; Koulutussysteemi muuttuu sellaiseksi, että pian meillä on koulutusjärjestelmä jossa ei ole lukiossa pakko käydä yhtään ainutta kurssia biologiaa. Mutta yksi pakollinen uskonnonkurssi kuitenkin on. Biologiaa ei ole perustuslailla suojattu samalla tavalla. Ja tämä tietysti ilahduttaa kreationistia. Sillä hänen tai hänen lapsensa ei ole pakko opetella pahaa evoluutioteoriaa. Mutta uskontoa tai elämänkatsomustieto on kuitenkin pakotettua vaikka olisi mikä igteisti jonka mielestä uskonto ei ole relevanttia edes sille tasolle että olisi tärkeää identifioitua ateistiksi.<br /><br />Näin ollen jos minä tai minun lapseni lukiossa haluaisi välttyä uskonnolta joka ei hänestä olisi kiinnostavaa tai relevanttia - tai joka on peräti vastenmielistä -&nbsp; niin tämä ei ole mahdollista. Tätä puolta korostetaan myös perinteiden tuntemisen ja muun vastaavan nimillä. Mutta samanaikaisesti yhteiskunta noudattaa monien kreationistien toiveita. He kun kauhistelevat sitä että heidän lapsensa joutuu pakosti opettelemaan koulussa evoluutioteorian sisältöä ja oppimaan sen. Heidän toiveensa toteutuvat. Vaikka virallisesti moni tietenkin osaa paheksua tai naureskella jotain <strong>Mika Niikon</strong> tempauksia. Niin kuitenkin systeemi käytännössä on rakennettu heidän toiveitaan vastaavaksi. Ja tämä muutos on tuore eikä mikään historiallinen jäänne.<br /><br /><strong>Näiden kahden maan välisen eron ymmärtäminen on tärkeää. </strong><br /><br />Ei siksi että maan asenteet olisivat erilaisia. Tosiasia on että modernit ateistit hakevat argumenttinsa ja asenteensa <strong>Sam Harrisin</strong> ja <strong>Richard Dawkinsin</strong> tapaisilta ihmisiltä. Joiden keskustelukulttuuri on sovittautunut Amerikan malliin. Samoin Suomen konservatiivit hakevat argumenttinsa pääasiassa &quot;rapakon tuolta puolen&quot;. Esimerkiksi <strong>Pekka Reinikaisen <em>&quot;Unohdettu Genesis&quot;</em></strong> <a href="http://www.student.oulu.fi/~ktikkane/alkulah.html" target="_blank">on napattu ilman merkittävää omaa luovuutta</a> ulkomaisesta keskustelusta. Ja jos tutustuu Tapio Puolimatkaan ja hänen tuotantoonsa, voi huomata että hänen sanomisissaan ei ole hänen omia kehittämiään argumentteja. Hän sen sijaan hyvin tiivistää näkemyksiä jotka kiertävät Amerikkalaisten fundamentalistien parissa. Hän on toki hyvin perillä tästä kiertelystä ja osaa tiivistää näitä käytettyjä teemoja hyvin. Ja sellaistakin tarvitaan. (Olen kuitenkin hyvin pettynyt kotimaisten kreationistien luovuudesta. He eivät ole tuottaneet omia uusia kreationistisia argumentteja vaan kopioivat mitä joku <strong>Michael Behe</strong> tai muu on sanonut.)<br /><br />Tärkeää onkin se, että näissä eroissa korostuu hyvin vahvasti se, mitä uskonnonvapaus ylipäätään tarkoittaa. Tai miten se voi tarkoittaa montaa erilaista asiaa. Ja tässä tilanteessa määritelmää voidaan vaihtaa tilanteen mukaan lennosta. Ja tästä syntyy aivan yhtä rehti vaikutelma kuin Hamin kikkailuissa rahan ja työvoimapolitiikan maailmassa. Ja tämä tiivistyy siihen että on kenties oleellista katsoa sekularismia. Ei siksi että kreationistit olisivat sekularisteja. Vaan siksi että se on tilanteen kannalta opettavaista.<br /><br /><strong>Sekularismi ; Yhteiskunnallisen uskonnonvapauden idea</strong><br /><br />Sekularismissa on kysymys uskonnon inklusiivisuudesta. Jos mietitään miksi kannatetaan maailmaa jossa uskonto näkyy vähän julkisessa elämässä ja miksi politiikkaa ei haluta tehtävän uskonnollisin argumentein on ymmärrettävä se, miten uskonnonvapaudellinen yhteiskunta eroaa teokratioista. Ja se eroaa tässä teokratioista tavalla joka varmasti on näkemyksenä melkolailla jaettu. Eli tiukin oikeistofundamentalistikonservatiivikristittykin ymmärtää perustan. Ja hyväksyykin sen mitä luultavimmin.<br /><br />Näkemys on yksinkertaisesti siinä että oikeusvaltioissa on velvollisuus kohdella kansalaisia puolueettomasti. Lainsäätäjien, tuomareiden ja virkamiesten tulee pitää samanlaisia järjestelmiä ihmisten uskonnollisista vakaumuksista huolimatta. Murhasta tuomitaan samalla tavalla olipa tekijä kristitty tai islaminuskoinen tai ateisti. Ei tuomita ja rangaista ideologioita vaan yksittäisiä tekoja ja niitä tehneitä ihmisiä. Ideologian vainoamista ei siis harrasteta edes silloin kun tuomitaan lauma ideologisesti motivoituneita terroristeja. Terroristien tuomiot tulevat siitä että he tekevät rikoksia ja tukevat rikoksia tavoilla jotka nekin luokitellaan rikoksiksi. Ja jos tästä syntyy yliedustus tämän ideologian kannattajista, niin sitten syntyy.<br /><br />Uskonnonvapaus tarkoittaa siis sitä että juutalainen ei saa kevyempiä tuomioita jos hän kivittää ihmisiä vaikka hänen uskontonsa niin käskee. Ja jos poliitikko menee kristillisen vakaumuksensa mukaan sanomaan että murhasta tuomittu tulee vapauttaa vaikka kuolemantuomiosta siksi että hän on kääntynyt kristityksi, tätä ei saa tehdä. (Ei vaikka kuolemantuomio nähtäisiin ylipäätään huonona asiana.) Tälläisten aloitteiden ajaminen on siis yksiselitteisesti pois demokraattisesta oikeusvaltiosta ja kohti teokratiaa.<br /><br />On selvää että tämä inklusiivinen ideaali on liberaali. Se kannattaa moniarvoisuutta. Uskonnonvapaus on tässä määritelmällisesti moniarvoisuutta. Tämä voi tietysti herättää mielipiteitä &quot;suvaitsemattomuuden suvaitsemisesta&quot;. Mutta tässä on tietysti menty siihen että luodaan<a href="http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188688-suvaitsemattomuuden-suvaitseminen-vai-kohteliaisuus" target="_blank"> ristiriitaa sinne missä sitä ei ole</a>. ; Liberalismista ja moniarvoisuudesta tehdään olkiukko. ; Tämä liberaali perusta toki tarkoittaa sitä että jos et hyväksy ajatusta siitä että yhteiskunnan tulee kohdella ihmisiä samalla tavalla heidän vakaumuksestaan riippumatta, niin sitten sinulla ei ole hirveästi syytä ajaa sekularismia.<br /><br /><strong>Toki tässä on erikoisia sivujuonteita.</strong><br /><br />Ongelmana on se, että sekulaarissa yhteisössä lähes kaikesta yritetään tehdä uskontoa. Evoluutioteorian uskonnollistaminen on tästä hauska esimerkki. Koska USA on hyvin vahvasti ja laajasti tämän yllämainitsemani periaatteen mukainen, siellä kannattaa yrittää tehdä evoluutioteoriasta uskontoa. Koska sen jälkeen sitä ei saa opettaa koulussa. Sekularismin riskinä onkin juuri se, että aiheet menevät siihen että niitä yritetään muokata uskonnoiksi. Toisaalta sitä voi nähdä että uskontoa helposti naamioidaan ei-uskonnolliseksi. Esimerkiksi yrittämällä luoda kreationismin kaltaisia ilmiöitä joiden perusteesinä on että Jeesustelu ei ole uskontoa vaan luonnontiedettä.<br /><br />Se onkin syy miksi en itse ole juuri ollenkaan sekularisti. Näen että oikeusvaltiossa ja demokratiassa kaikki asiat ovat debatoitavissa. Myös nämä uskonnonasiat. Jos runsas enemmistö ajaa jonkin mielipiteen läpi niin sitten ajaa. Vaikka tämä olisi sitten kreationismin opettaminen peruskoulussa pakollisena kouluaineena. (Mitä kukaan ei tiettävästi aja. Mutta joka olisi minusta aika kammottavan epämiellyttävä seuraus juuri minun itseni kannalta.) Tässä on tietenkin mukana riski siihen että oikeusvaltio mutatoituu täysveriseksi teokratiaksi.<br /><br />Voidaankin miettiä sitä että jos puhutaan maallisista perusteista, niin niiden takana on illuusio siitä että nämä periaatteet olisivat jaettuja. Tai jaetumpia kuin uskonnolliset asiat. Toki monet fysikaaliset ilmiöt ovat sellaisia että niistä ei olla oikein mitenkään erimielisiä. Ja jossain määrin kyse onkin siitä että naturalisti on ihminen joka luottaa tieteen periaatteisiin joihin kaikki uskovat. Ja muut sitten esittävät että tämän lisäksi olisi jotain muunlaisia periaatteita, jotka sitten eivät ole tietenkään jaettuja.<br /><br />Kuitenkin aika harvoin poliittista keskustelua tehdään tälläisten jaettujen tosiasioiden pohjalta. Tämä näkyy hyvin <a href="http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195489-abortus-arte-provocatus" target="_blank">vaikka aborttikysymyksessä</a>. Moni katsoo että ihmisyys alkaa hedelmöityksessä. Itse taas näen että ihmisyys vaatii riittävän mutkikasta neurologiaa, joka mahdollistaa kärsimyksen. Ja näin ollen minä olen vaatimassa abortille lähinnä nykymallia hitusen tiukempaa aikavaatimusta kun taas jotkut haluavat kieltää sen kokonaan. Erimielisyys ei ole siinä että milloin siittiö puhkaisee munasolun solukalvon. Eikä siitä milloin sikiöltä voidaan löytyä neuronitoimintaa. Erimielisyys on jossain aivan muussa. Vastaavaa tapahtuu käytännössä kaikessa poliittisessa keskustelussa.<br /><br />Tässä kohden väitänkin että sekularismi on sitä että poliitikkoja pidetään byrokraatteina. (Juristit ovat toki byrokraatteja. He opettelevat tosiasioiden sijasta systematisoitua byrokratiaa. Ihan sen vuoksi että ihmisiä kohdeltaisiin samojen periaatteiden mukaan.) Ja itse asiassa kaikkia julkisessa tilassa toimivia pidetään byrokraatteina. Itse ainakin näen että en halua olla byrokraatti yhtään useammin kuin haluan. Ja tästä seuraa se, että kannatan yksilöiden uskovaisenvapautta enemmän kuin sekulaarien ajamaa mahdollisimman laajalle levitettyä yhteiskunnallista uskonnonvapautta. Tämä toki tarkoittaa sitä että mitään suojelua vaikka jumalanpilkasta ei tarvita. Uskovaisella on lupa sanoa mitä sanoo, vaikka poliittisessa keskustelussa. Ja sitten häntä saadaan pilkata ja sanoa että kuinka omasta mielestä hölmö ja naurettava tämä esitys on. Olen toki tuonut tätä asiaa esille kun<a href="http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193694-tahdon2013vastainen-hoito" target="_blank"> aiemmin kirjoitin Tahdon-kampanjasta ja homojen avioliitosta</a>.<br /><br /><strong>TL;DR</strong><br /><br />On hyvin tavallista että kristitty sanoo että politiikkaa ja julkista tilaa ei voi siivota arvoista. He eivät siis kannata kliinistä yhteiskuntaa. Tai pitävät sitä mahdottomana. Siksi uskontoa ja mielipiteitä saa kertoa. Mutta jos kritiikkiä esittää väärille arvoille, se on tietenkin torjuttava. Olisi kunnioitettava uskovaisten vakaumusta. Näitä vakaumuksia voi nähdä jos päätyy vaikka olemaan sellaisessa liikkeessä jossa asiakkaita ei valikoida, eli ketään ei kielletä asioimasta. Mutta jossa tiettyä arvomaailmaa heijastaa sateenkaarimerkki.<br /><br />Sekularismia vastustetaan silloin kun uskonnon näkyvyys ärsyttää ihmisiä provosoitumaan. Mutta sekulaarit periaatteet ja uskonnon kunnioittaminen muistetaan heti kun posti alkaa painamaan uskovaisesta vastenmielisiä arvoja postimerkkeihin. Jeesus on ollut ties miten monessa joulupostimerkissä ja posti on kantanut niitä minun uskonnottomaan kotiini. Ja tämä on asiaankuuluvaa. Mutta <strong>Tom of Finland </strong>-merkit ovat kahistus joka on totaalikiellettävä koska yhteiskunta ei saa tukea puolueellisesti ihmisten arvoja ja väheksyä toisten arvoja.<br /><br />Kaikki on mahdollista kun toisaalta uskonnonvapaus on uskonnon vapautta. Ja toisinaan uskovaisen vapautta. Toisaalta vapautta uskontoon ja vakaumuksen ilmaisemiseen. Ja toisaalta sitä että uskonnollista vakaumusta tulisi kunnioittaa eli pitää mölyjä mahassa jos uskovainen sanoo jotain joka provosoisi ilmaisemaan oman erilaisen vakaumuksen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kreationismi on hauskaa seurattavaa. Se ei ole enää nykyisin kovinkaan relevanttia seurattavaa. Siihen ei törmää enää kovin usein. Ja silloin kun siihen törmää, ei parhaimman kreationistikerman tiimikään saa aikaan mitään uutta tai hyvää. Mutta siihen liittyy kuitenkin tärkeitä teemoja. Teemoja jotka tulevat yhteen monissa yhteyksissä.

Yleensä sellaisissa yhteyksissä joissa korostuu se, miten Yritysten ovissa olevista sateenkaaritunnuksista henkilökunnalle loukkaantuvat ovat usein niitä joista kristityt saavat esimerkiksi valikoida asiakkaitaan. Ja miten uskonnonvapaus tuntuu usein olevan jotain jolla ei haluta estää uskonnollista kiusaamista tai vainoa, vaan olla niitä ihmisiä jotka tekevät sitä.

Ken Ham on esimerkiksi perustanut Nooan arkki -teemaisen puiston joka on opettavainen, jos pitää nuoren maan kreationismia tieteenä. Paikka on hankkinut rahoitustaan verovaroin. Se kuitenkin samalla haluaisi palkata sinne töihin vain ihmisiä jotka uskovat että maa on alle 6000 vuotta vanha. Tähän liittyy juridisia ongelmia. Sillä verovaroin rahoitetut paikat eivät saa valita työntekijöitä uskonnollisen vakaumuksen perusteella. Tähän liittyen keinona on ollut se, että Arkkipuistoon palkataan ihmisiä mutkan kautta ; Työntekijät haetaan sellaist kautta että he ovat jo sinne päästäkseen läpikäyneet uskonnollisen vakaumuksen tenttaamisen. Joka on sillä kohden laillista, koska se paikka ei hanki rahoitustaan verovaroin. Arkkipuisto on tuottanut ongelmia myös sitä kautta että Amerikoissa koulujen tulee olla uskonnollisesti neutraaleja. Ja tämä on perustuslaissa. Näin ollen kysymys ei ole siitä mikä on kenenkin mielestä reilua vaan siitä keidän Amerikan kansalaisten on noudatettava perustuslakia. Kreationismin opetus (julkisissa)kouluissa on kielletty koska se on lakituvassa tuomittu uskonnoksi. Mutta samalla Arkkipuistossa vieraillaan luokkaretkillä (julkiset koulut tekevät). Joka taas on perustuslain vastaista, joskin siitä on vaikeampaa jäädä kiinni.

Toisin sanoen Ham ottaa rahallista tukea mistä tahansa. Arkkipuiston rooli vaihtuu aina sen mukaan pitääkö saada rahaa vai pitääkö saada toimia vapaasti omien ehtojen mukaan. Se, että rahaa annetaan antajan ehtojen mukaan ei paina tässä paljoa. Sillä onhan Hamille kyseessä sielujen pelastus. Sen nimissä voidaan oikeuttaa monenlaista toimintaa. Laittamalla ikuisen elämän arvo maksimiin, lopputulos on mitä on.

Suomen suuntaan Arkkipuiston tilanne tietenkin näyttää erikoiselta.

Amerikoissa tilanne on hyvin erilainen. Meillä on koulussa uskonnonopetusta. Itse asiassa siinä määrin perustuslailla suojattuna, että meillä ei saada "Suvivirttä" pois yhteislaulutilanteista. Luokkaretkillä voidaan käväistä kirkossakin. Tämä näkyy myös lukio-opintojen kohdalla ; Koulutussysteemi muuttuu sellaiseksi, että pian meillä on koulutusjärjestelmä jossa ei ole lukiossa pakko käydä yhtään ainutta kurssia biologiaa. Mutta yksi pakollinen uskonnonkurssi kuitenkin on. Biologiaa ei ole perustuslailla suojattu samalla tavalla. Ja tämä tietysti ilahduttaa kreationistia. Sillä hänen tai hänen lapsensa ei ole pakko opetella pahaa evoluutioteoriaa. Mutta uskontoa tai elämänkatsomustieto on kuitenkin pakotettua vaikka olisi mikä igteisti jonka mielestä uskonto ei ole relevanttia edes sille tasolle että olisi tärkeää identifioitua ateistiksi.

Näin ollen jos minä tai minun lapseni lukiossa haluaisi välttyä uskonnolta joka ei hänestä olisi kiinnostavaa tai relevanttia - tai joka on peräti vastenmielistä -  niin tämä ei ole mahdollista. Tätä puolta korostetaan myös perinteiden tuntemisen ja muun vastaavan nimillä. Mutta samanaikaisesti yhteiskunta noudattaa monien kreationistien toiveita. He kun kauhistelevat sitä että heidän lapsensa joutuu pakosti opettelemaan koulussa evoluutioteorian sisältöä ja oppimaan sen. Heidän toiveensa toteutuvat. Vaikka virallisesti moni tietenkin osaa paheksua tai naureskella jotain Mika Niikon tempauksia. Niin kuitenkin systeemi käytännössä on rakennettu heidän toiveitaan vastaavaksi. Ja tämä muutos on tuore eikä mikään historiallinen jäänne.

Näiden kahden maan välisen eron ymmärtäminen on tärkeää.

Ei siksi että maan asenteet olisivat erilaisia. Tosiasia on että modernit ateistit hakevat argumenttinsa ja asenteensa Sam Harrisin ja Richard Dawkinsin tapaisilta ihmisiltä. Joiden keskustelukulttuuri on sovittautunut Amerikan malliin. Samoin Suomen konservatiivit hakevat argumenttinsa pääasiassa "rapakon tuolta puolen". Esimerkiksi Pekka Reinikaisen "Unohdettu Genesis" on napattu ilman merkittävää omaa luovuutta ulkomaisesta keskustelusta. Ja jos tutustuu Tapio Puolimatkaan ja hänen tuotantoonsa, voi huomata että hänen sanomisissaan ei ole hänen omia kehittämiään argumentteja. Hän sen sijaan hyvin tiivistää näkemyksiä jotka kiertävät Amerikkalaisten fundamentalistien parissa. Hän on toki hyvin perillä tästä kiertelystä ja osaa tiivistää näitä käytettyjä teemoja hyvin. Ja sellaistakin tarvitaan. (Olen kuitenkin hyvin pettynyt kotimaisten kreationistien luovuudesta. He eivät ole tuottaneet omia uusia kreationistisia argumentteja vaan kopioivat mitä joku Michael Behe tai muu on sanonut.)

Tärkeää onkin se, että näissä eroissa korostuu hyvin vahvasti se, mitä uskonnonvapaus ylipäätään tarkoittaa. Tai miten se voi tarkoittaa montaa erilaista asiaa. Ja tässä tilanteessa määritelmää voidaan vaihtaa tilanteen mukaan lennosta. Ja tästä syntyy aivan yhtä rehti vaikutelma kuin Hamin kikkailuissa rahan ja työvoimapolitiikan maailmassa. Ja tämä tiivistyy siihen että on kenties oleellista katsoa sekularismia. Ei siksi että kreationistit olisivat sekularisteja. Vaan siksi että se on tilanteen kannalta opettavaista.

Sekularismi ; Yhteiskunnallisen uskonnonvapauden idea

Sekularismissa on kysymys uskonnon inklusiivisuudesta. Jos mietitään miksi kannatetaan maailmaa jossa uskonto näkyy vähän julkisessa elämässä ja miksi politiikkaa ei haluta tehtävän uskonnollisin argumentein on ymmärrettävä se, miten uskonnonvapaudellinen yhteiskunta eroaa teokratioista. Ja se eroaa tässä teokratioista tavalla joka varmasti on näkemyksenä melkolailla jaettu. Eli tiukin oikeistofundamentalistikonservatiivikristittykin ymmärtää perustan. Ja hyväksyykin sen mitä luultavimmin.

Näkemys on yksinkertaisesti siinä että oikeusvaltioissa on velvollisuus kohdella kansalaisia puolueettomasti. Lainsäätäjien, tuomareiden ja virkamiesten tulee pitää samanlaisia järjestelmiä ihmisten uskonnollisista vakaumuksista huolimatta. Murhasta tuomitaan samalla tavalla olipa tekijä kristitty tai islaminuskoinen tai ateisti. Ei tuomita ja rangaista ideologioita vaan yksittäisiä tekoja ja niitä tehneitä ihmisiä. Ideologian vainoamista ei siis harrasteta edes silloin kun tuomitaan lauma ideologisesti motivoituneita terroristeja. Terroristien tuomiot tulevat siitä että he tekevät rikoksia ja tukevat rikoksia tavoilla jotka nekin luokitellaan rikoksiksi. Ja jos tästä syntyy yliedustus tämän ideologian kannattajista, niin sitten syntyy.

Uskonnonvapaus tarkoittaa siis sitä että juutalainen ei saa kevyempiä tuomioita jos hän kivittää ihmisiä vaikka hänen uskontonsa niin käskee. Ja jos poliitikko menee kristillisen vakaumuksensa mukaan sanomaan että murhasta tuomittu tulee vapauttaa vaikka kuolemantuomiosta siksi että hän on kääntynyt kristityksi, tätä ei saa tehdä. (Ei vaikka kuolemantuomio nähtäisiin ylipäätään huonona asiana.) Tälläisten aloitteiden ajaminen on siis yksiselitteisesti pois demokraattisesta oikeusvaltiosta ja kohti teokratiaa.

On selvää että tämä inklusiivinen ideaali on liberaali. Se kannattaa moniarvoisuutta. Uskonnonvapaus on tässä määritelmällisesti moniarvoisuutta. Tämä voi tietysti herättää mielipiteitä "suvaitsemattomuuden suvaitsemisesta". Mutta tässä on tietysti menty siihen että luodaan ristiriitaa sinne missä sitä ei ole. ; Liberalismista ja moniarvoisuudesta tehdään olkiukko. ; Tämä liberaali perusta toki tarkoittaa sitä että jos et hyväksy ajatusta siitä että yhteiskunnan tulee kohdella ihmisiä samalla tavalla heidän vakaumuksestaan riippumatta, niin sitten sinulla ei ole hirveästi syytä ajaa sekularismia.

Toki tässä on erikoisia sivujuonteita.

Ongelmana on se, että sekulaarissa yhteisössä lähes kaikesta yritetään tehdä uskontoa. Evoluutioteorian uskonnollistaminen on tästä hauska esimerkki. Koska USA on hyvin vahvasti ja laajasti tämän yllämainitsemani periaatteen mukainen, siellä kannattaa yrittää tehdä evoluutioteoriasta uskontoa. Koska sen jälkeen sitä ei saa opettaa koulussa. Sekularismin riskinä onkin juuri se, että aiheet menevät siihen että niitä yritetään muokata uskonnoiksi. Toisaalta sitä voi nähdä että uskontoa helposti naamioidaan ei-uskonnolliseksi. Esimerkiksi yrittämällä luoda kreationismin kaltaisia ilmiöitä joiden perusteesinä on että Jeesustelu ei ole uskontoa vaan luonnontiedettä.

Se onkin syy miksi en itse ole juuri ollenkaan sekularisti. Näen että oikeusvaltiossa ja demokratiassa kaikki asiat ovat debatoitavissa. Myös nämä uskonnonasiat. Jos runsas enemmistö ajaa jonkin mielipiteen läpi niin sitten ajaa. Vaikka tämä olisi sitten kreationismin opettaminen peruskoulussa pakollisena kouluaineena. (Mitä kukaan ei tiettävästi aja. Mutta joka olisi minusta aika kammottavan epämiellyttävä seuraus juuri minun itseni kannalta.) Tässä on tietenkin mukana riski siihen että oikeusvaltio mutatoituu täysveriseksi teokratiaksi.

Voidaankin miettiä sitä että jos puhutaan maallisista perusteista, niin niiden takana on illuusio siitä että nämä periaatteet olisivat jaettuja. Tai jaetumpia kuin uskonnolliset asiat. Toki monet fysikaaliset ilmiöt ovat sellaisia että niistä ei olla oikein mitenkään erimielisiä. Ja jossain määrin kyse onkin siitä että naturalisti on ihminen joka luottaa tieteen periaatteisiin joihin kaikki uskovat. Ja muut sitten esittävät että tämän lisäksi olisi jotain muunlaisia periaatteita, jotka sitten eivät ole tietenkään jaettuja.

Kuitenkin aika harvoin poliittista keskustelua tehdään tälläisten jaettujen tosiasioiden pohjalta. Tämä näkyy hyvin vaikka aborttikysymyksessä. Moni katsoo että ihmisyys alkaa hedelmöityksessä. Itse taas näen että ihmisyys vaatii riittävän mutkikasta neurologiaa, joka mahdollistaa kärsimyksen. Ja näin ollen minä olen vaatimassa abortille lähinnä nykymallia hitusen tiukempaa aikavaatimusta kun taas jotkut haluavat kieltää sen kokonaan. Erimielisyys ei ole siinä että milloin siittiö puhkaisee munasolun solukalvon. Eikä siitä milloin sikiöltä voidaan löytyä neuronitoimintaa. Erimielisyys on jossain aivan muussa. Vastaavaa tapahtuu käytännössä kaikessa poliittisessa keskustelussa.

Tässä kohden väitänkin että sekularismi on sitä että poliitikkoja pidetään byrokraatteina. (Juristit ovat toki byrokraatteja. He opettelevat tosiasioiden sijasta systematisoitua byrokratiaa. Ihan sen vuoksi että ihmisiä kohdeltaisiin samojen periaatteiden mukaan.) Ja itse asiassa kaikkia julkisessa tilassa toimivia pidetään byrokraatteina. Itse ainakin näen että en halua olla byrokraatti yhtään useammin kuin haluan. Ja tästä seuraa se, että kannatan yksilöiden uskovaisenvapautta enemmän kuin sekulaarien ajamaa mahdollisimman laajalle levitettyä yhteiskunnallista uskonnonvapautta. Tämä toki tarkoittaa sitä että mitään suojelua vaikka jumalanpilkasta ei tarvita. Uskovaisella on lupa sanoa mitä sanoo, vaikka poliittisessa keskustelussa. Ja sitten häntä saadaan pilkata ja sanoa että kuinka omasta mielestä hölmö ja naurettava tämä esitys on. Olen toki tuonut tätä asiaa esille kun aiemmin kirjoitin Tahdon-kampanjasta ja homojen avioliitosta.

TL;DR

On hyvin tavallista että kristitty sanoo että politiikkaa ja julkista tilaa ei voi siivota arvoista. He eivät siis kannata kliinistä yhteiskuntaa. Tai pitävät sitä mahdottomana. Siksi uskontoa ja mielipiteitä saa kertoa. Mutta jos kritiikkiä esittää väärille arvoille, se on tietenkin torjuttava. Olisi kunnioitettava uskovaisten vakaumusta. Näitä vakaumuksia voi nähdä jos päätyy vaikka olemaan sellaisessa liikkeessä jossa asiakkaita ei valikoida, eli ketään ei kielletä asioimasta. Mutta jossa tiettyä arvomaailmaa heijastaa sateenkaarimerkki.

Sekularismia vastustetaan silloin kun uskonnon näkyvyys ärsyttää ihmisiä provosoitumaan. Mutta sekulaarit periaatteet ja uskonnon kunnioittaminen muistetaan heti kun posti alkaa painamaan uskovaisesta vastenmielisiä arvoja postimerkkeihin. Jeesus on ollut ties miten monessa joulupostimerkissä ja posti on kantanut niitä minun uskonnottomaan kotiini. Ja tämä on asiaankuuluvaa. Mutta Tom of Finland -merkit ovat kahistus joka on totaalikiellettävä koska yhteiskunta ei saa tukea puolueellisesti ihmisten arvoja ja väheksyä toisten arvoja.

Kaikki on mahdollista kun toisaalta uskonnonvapaus on uskonnon vapautta. Ja toisinaan uskovaisen vapautta. Toisaalta vapautta uskontoon ja vakaumuksen ilmaisemiseen. Ja toisaalta sitä että uskonnollista vakaumusta tulisi kunnioittaa eli pitää mölyjä mahassa jos uskovainen sanoo jotain joka provosoisi ilmaisemaan oman erilaisen vakaumuksen.

]]>
4 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216442-uskonnonvapaus-vai-uskovaisenvapaus#comments Kreationismi Sekularismi Uskonnonvapaus Uskontokritiikki Tue, 03 May 2016 23:15:22 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216442-uskonnonvapaus-vai-uskovaisenvapaus