Teemu Lahtinen Uudessa Suomessa Suomalainen Suomi eurooppalaisessa Euroopassa

Kaikki blogit puheenaiheesta Työllisyys

TYÖLLISTÄMISEN ROHKAISUPAKETTI

Tämän viikon ammattiyhdistysliikkeen uhkailut ja opposition muunnellut totuudet liittyen henkilöperusteiseen irtisanomiseen alle 20 henkilön työpaikoissa ovat saaneet minun sappeni kiehumaan. Imagokampanja on nimennyt hankkeen ”potkukampanjaksi pärstäkertoimen mukaan”,

Eniten ärsyttää ne väitteet, jossa sanotaan, että mitään positiivisia työllisyysvaikutuksia hankkeella ei tule olemaan. Perusteluna on käytetty sekä Etlan että Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuksia. Jopa Aamulehti kirjoitti (4.9.2018) pääkirjoituksen otsikolla ”Potkuilla ei tule töitä”.

Mitä tutkimus sanoo irtisanomissuojan vaikutuksista?

Hallituksen esitys alle 20 hengen yritysten irtosanomissuojan väljentämisestä on saanut ristiriitaisen vastaanoton. SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta esitti 3.9.2018, että muutoksella ei olisi toivottuja työllisyysvaikutuksia ja että se asettaisi työntekijät eriarvoiseen asemaan suurissa ja pienissä yrityksissä. Samaa viestitti Teollisuusliiton Turja Lehtonen 3.9.2018 (A-studio).

Ay-jarrumiesten kiristykseen ei pidä taipua

Ay-liikkeen perivanhoilliset osat pyrkivät käyttämään valtaa, joka ei heille kuulu. Kyseessä on puhdas kiristys. Siihen ei kerta kaikkiaan pidä suostua. Suomi tarvitsee korkeamman työllisyyden. Jokainen työtön ansaitsee mahdollisuuden päästä töihin.

Oikeusasiamies ei pettänyt odotuksiani

Johdanto

Aivan alkuvuodesta kirjoitin blogin Eduskunnan oikeusasiamies tutkii, jossa selostan Joulun välipäivinä kirjoittamani blogin jalostamisesta kanteluksi Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kantelun kohteena on muuan työvoimahallinnon asiantuntijatehtävän täyttäminen ja sen yhteydessä ilmenneen ongelmat valtion atk-järjestelmiä käyttäessäni.

Kommenttiosastolla Niko Kaistakorpi valelee öljyä laineille:

On sosialistilla otsaa

Hallituskauden alussa vasemmisto-oppositio piti hallituksen tavoitetta 110 000 uudesta työpaikasta mahdottomana. Kuinka kävikään? Sinisen työministerin Jari Lindströmin kaudella tavoite on toteutunut suunnitellusti.

Demareiden ja vasemmistoliiton ollessa viime hallituksessa Suomesta hävisi yli 100 000 työpaikkaa. Ja nyt kun syntyy yli 110 000 työpaikkaa, Li Andersson kehtaa väittää hallituksen työvoimapolitiikkaa huonoksi. On siinä sosialistilla otsaa.

Työllisyysihmeen taustat

Viime viikolla julkaistiin uudet työllisyysluvut alkuvuodelta. Niiden mukaan Suomen työllisyysaste oli kesäkuussa 71,8 %, mikä on enää 0,2 % päässä Sipilän hallituksen asettamasta 72 % työllisyysastetavoitteesta. Riitahan siitä sitten syntyi, kun hallituspuolueiden edustajat hehkuttivat tuloksia ja sovittelivat sulkaa hattuunsa, nyrpeämmät äänet oppositiosta muistuttelivat yli kahteensataantuhanteen jämähtäneistä työttömyysluvuista sekä siitä, että "työlliseksi" tilastossa lasketaan tarkastelujaksolla (viikko) yhdenkin työtunnin tehnyt palkansaaja.

Talouskasvusta ei ole pelastajaksi

Talouskasvu loi työtä ja hyvinvointia silloin, kun länsimaisia yhteiskuntia rakennettiin. Kaikki piti tehdä, kun juuri mitään ei ollut. Ei riittävää tieverkostoa, ei tarpeeksi kouluja, sairaaloita tai muuta infrastruktuuria. Myös teollisuus lisääntyi, ja teollisuuteen tarvittiin työntekijöitä. Vähitellen yhteiskuntien perustoiminnot valmistuivat, tehtaita automatisoitiin, ja työ luonnollisesti väheni. Mutta jo vain oli huomattu, että aina kun ihmiskunnalle tulee uusia tarpeita, todellisia tai varta vasten luotuja, syntyy talouskasvua. Ympäristön tilasta ei oltu huolissaan.

Mielekästä työtä vai masennusta?

Jokaisella pitäisi olla oikeus mielekkääseen työhön. Työhön, josta saa sellaista palkkaa, että pärjää ilman sosiaalietuuksia, tai ainakin ilman toimeentulotukea. Suomessa kuitenkin on paljon sellaisia työläisiä joiden palkka on niin mitätön, että palkan lisäksi pitää voimavaroja käyttää toimeentulotuen hakemiseen, ja monenlaiseen muuhun "kikkailuun", jotta pärjää.

Hallituksen toimet ovat vain pieni juonenkäänne työllisyyden paranemisessa

Nyt kun Suomen työmarkkinoilla ovat selvät nousukauden elkeet, on alkanut spekulaatio siitä, mikä Suomen on vetänyt ylös. Jos asiaa hieman yksinkertaistaa, jokainen joka kehuu, kuinka heidän oma porukkansa on tehnyt oikeita päätöksiä nousun aikaansaamiseksi, puhuu hieman turhan suurella suulla. 

Työntekijöille koulutusrahaa?

AKAVA on esittänyt, että töissä oleville pitäisi alkaa maksaa koulutusrahaa tonnin verran joka kolmas vuosi. Tuolla osaltaan taattaisiin se, että töissä olevien ammattitaito pysyy ajan tasalla. Toisaalta koulutusraha antaisi viestin, että ei pidä jäädä "tuleen makaamaan" vaan koko ajan pitää kouluttautua - se on nykyaikaa.

Toimituksen poiminnat

Sivut

Julkaise syötteitä