Teemu Lahtinen Uudessa Suomessa Suomalainen Suomi eurooppalaisessa Euroopassa

Kaikki blogit puheenaiheesta Uskonnonvapauslaki

Kuinka perustuslaillisten oikeuksien pyytäminen koetaan painostukseksi

Uskonto on yleisesti ottaen vaikea aihe. Se vaatii paljon sosiaalista tasapainoilua. Tästä hyvän esimerkin antaa äitini. Olimme aivan vähän aikaa sitten puhelimessa. Siinä keskustellessaan hän koki tarpeelliseksi nostaa esiin maailmankuvaeromme; Hän kertoi olevansa tyytyväinen siitä, että hän ei ole mitenkään puuttunut "uskonelämääni". (Sana oli mielestäni vähintään hitusen onnahtava, mutta hän käytti sitä.)

Olin aluksi, muutamat ensimmäiset sekunnit, hieman huvittunut tästä huomautuksesta.

Uskonnonvapaus ei suojaa kritiikiltä

Antero Laukkanen teki kantelun opetushallituksen tasa-arvo-oppaasta.

Kukaan ei estänyt häntä tekemästä kantelua hänen kristinuskonsa vuoksi.

 

Päivi Räsänen kirjoitti miehensä kanssa kirjan.

Kukaan ei estänyt häntä kirjoittamasta sitä, vaikka hän uskoo jumalaan.

 

Kokoomusnuoret lähettivät Kristillisdemokraateille foliohatun.

Tätäkään ei kukaan ennalta sensuroinut tai estänyt, vaikka Kokoomusnuorissa on varmasti monia eri uskontoihin kuuluvia tai jopa uskonnottomia.

 

Uskonnonvapauslaki on tarpeeton!

Suomessa uskonnonvapauden periaatteet on kirjoitettu perustuslakiin. Tätä täydentää uskonnonvapauslaki, jossa säädetään mm. uskonnollisista yhdyskunnista. Perustuslain yhdestoista pykälä, Uskonnon ja omantunnon vapaus, kuuluu seuraavasti.

”Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.”

Toimituksen poiminnat

Sivut

Julkaise syötteitä