Kartelli rajoittaa kilpailua
Jouni J. Särkijärvi kirjoitti kilpailun hyvistä puolista tuoden esiin Kilpailuviraston vuosipäivän. Moni pitää talouselämässä olevia kartelleja, monopoleja ja kilpailunrajoitteita kuluttajille haitallisina, sillä tällaisilla toimijoilla on taipumuksena ylläpitää korkeaa hintatasoa ja matalahkoa laatua tuotteissaan ja palveluissaan. Tämän vuoksi Kilpailuvirasto on perustettu turvaamaan vapaata kilpailua.
Harmi vain, ettei Kilpailuviraston toimiala koske muuta yhteiskunnallista toimintaa kuin varsinaista elinkeinoelämää.
Olen aiemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, että itse asiassa politiikassa vallitsee kartelli. Meillä on voimakkaasti poliittista kilpailua rajoittava puoluejärjestelmä, joka on eräänlainen suljettu liiga. Divaritasolle pääsee karsimaan, jos toimittaa hallitukselle 5000 kannattajan henkilö- ja yhteystiedot ja divarista tippuu maakuntasarjaan, jos ei pääse kahdessa kaudessa nousemaan liigaan. Liigapuolueita tuetaan rahallisesti veronmaksajien pussista, mutta divarikärkkyjä saa pärjätä omillaan.
Sitten ihmetellään, kun kansalaisia ei politiikka kiinnosta. Meillä ei todellisuudessa ole sellaista poliittista kilpailua, joka pitäisi puolueet timminä ja politiikan "kuluttajia" kiinnostavina. Tämän on todennut myös professori Kyösti Pekonen:
"Tällainen tilanne on myös kartellikelpoisten puolueiden kannalta edullinen, sillä kartellin avulla ne näyttävät parhaiten turvaavan oman olemassaolonsa ja osuutensa vallasta. Kartelli näyttää niiden kannalta varsin turvalliselta ratkaisulta, sillä kartelli merkitsee myös kilpailun ja kamppailun kesyttämistä. Vaalikilpailua on pakko käydä, mutta sitä käydään hillitysti ja kontrolloidusti."
Joku ketterä toimittajahan voisi tehdä jutun, jossa panee leikkimielellä Kilpailuviraston tutkimaan politiikkaa soveltaen elinkeinotoiminnan kilpailulainsäädäntöä. MOT? Hullu Juttu?
Hetkonen, molemmathan ovat kartelliohjauksessa olevan mediatalon ohjelmistoa... ehkä sittenkin joku muu.
Erittäin hyvä pointti, joka on luultavasti monelle poliittisesti vähemmän aktiiviselle täysin hämärän peitossa. Tein tämän oletuksen Turun yliopiston tutkimuksen perusteella, jossa tuloksena oli, että kaksi kolmasosaa suomalaisista ei pysty nimeämään edes hallituspuolueita.
http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=371866
Suomessa on käytännössä vallassa tällainen " 2/3 puolue " josta siis kaksi osaa ovat aina hallituksessa ja yksi oppositiossa. Mitään eroa puolueiden politiikassa ei tietenkään ole, mutta puolueiden hieman toisistaan poikkeavat brändit antavat tilaa imagokonsulteille ja ison rahan mainostoimistoille luoda puolueiden johtohahmoista mieleisiään tuoteita.
Kyseisessä puolueessa on mitä ilmeisimmin käytössä myös herrashenkilö-sopimus jolla eri brändit, ja niissä vaikuttavat ihmiset, pääsevät vuorollaan vihreille oksille. Odottavan aika on kuitenkin pitkä eikä henkilökemiatkaan aina sovi joten siitä mediassa ajoittain näkyvä kitka. Erimielisyydet suurissa kysymyksissä ovat ainoastaan lumetta ja huolella harjoiteltua teatteria.
Äänestäjien kannattaisi kyllä miettiä mitä todellista eroa ns. isoilla puolueilla nykyään on, ja kun kerran ei ole mitään eroa niin tilanteen pitäisi huolestuttaa.. mutta ei se sitä tee, teeveestä tulee tosi hyvää ohjelmaa ja vielä on työpaikkakin vaikka "isosta luudasta" kyllä jo puhutaan jne.. Ehkäpä suomalaisilla onkin aivan arvoisensa johtajat; mainosmaakarien luomat tyhjää höpinää ja silkkaa lööperiä laskevat kuminaama-tuotteet.
Suomen poliittinen järjestelmä on rakennettu niin, ettei todellista oppositiota ja sellaisen olemassaolosta seuraavaa poliittista keskustelua ole. Tämä johtuu juuri tuosta kolmen hallitsevan puolueen järjestelmästä. Niistä tarvitaan aina kahta on istumaan hallitukseen ja kolmas tietää oman vuoronsa tulevan pian.
Oppositiossa ollessaan vuoroa odottava puolue tietää, että sen on muodostettava hallitus jomman kumman istuvassa hallituksessa olevan puolueen kanssa. Näin jokainen hallitus noudattaa pääpiirteissään samaa politiikkaa koalitiosta riippumatta
Kirjoita uusi kommentti