Uskonnonopetuskaan ei ole ongelmatonta
Lähetin oheisen kirjoituksen 29.3. Länsiväylän vaaliareenalle,mutta vielä tänään 11.4. ilmestyneessäkään numerossa sitä ei oltu julkaistu, joten ensijulkaisen sen nyt itse:
Uskonnonopetuskaan ei ole ongelmatonta
Länsiväylän uutisointi yhdistetystä uskonnonopetuksesta on virittänyt aiheesta keskustelua ja uskontojen edustajat ovat kirjoittaneet aktiivisesti siihen liittyvistä ongelmista. Olen samaa mieltä siitä, että eri uskontojen tunnustuksellista opetusta ei voida yhdistää, mutta haluan muistuttaa, että tunnustuksellisen uskonnon opettaminen peruskouluissa on itsessään ongelmallista.
Minusta maallisen julkisyhteisön ei pidä tukea minkäänlaista uskomusjärjestelmää, vaan opettaa nuoria älylliseen ja kriittiseen ajatteluun ja uskomuksista riippumattomaan pohjoismaiseen moraalikäsitykseen. Uskonnollinen kasvatus tulisikin jättää perheen ja uskonnollisten yhteisöjen vastuulle. Tunnustuksettomuudesta huolimatta en halua riisua koulua sen perinteistä, kuten Suvivirrestä ja joulujuhlista. Ympäröivän yhteiskunnan kulttuuri saa näkyä kasvatuksessa ja sen arvomaailman taustat on hyvä tuntea.
Tästä teemasta ei oikein voi keskustella ilman yhden uskonnon erityishuomioimista – tahdomme tai emme. Muhamettilaisuuden opettamisessa me kaikki varmasti haluamme olla varmoja siitä, ettei lapsia kiihoteta opetuksen myötä asenteissaan muita vastaan tai yllytetä ääriajatteluun. Julkisessa keskustelussa on usein esitetty, että koululaitoksen kontrolloimana islamin opetus pystyttäisiin toteuttamaan siten, että ääriajattelulle ei opetuksessa annettaisi sijaa. Tämä näkökulma herättää kuitenkin pohtimaan sitä, minkälaista yhteiskuntaa olemme nykyisellä maahanmuuttopolitiikalla rakentamassa, jos emme voi luottaa islamilaisiin seurakuntiin?
Teemu Lahtinen
eduskuntavaaliehdokas (ps.)
> eri uskontojen tunnustuksellista opetusta ei voida yhdistää
Olen eri mieltä.
Piraatit toteuttaisivat asian tällä tavalla.
”Filosofia eli ajattelutaito on otettava kouluihin oppiaineeksi alaluokilta lähtien…
Uskonto ja elämänkatsomustieto poistetaan kouluaineiden joukosta. Historiasta muodostetaan uusi aine ”historia ja kulttuurit”, jossa painotetaan historian lisäksi erilaisten nykykulttuurien tuntemusta. Uskonnon ja elämänkatsomustiedon tuntimäärä ja oppisisältö jaetaan filosofian ja historian ja kulttuurin kesken.”
Ilmoita asiaton viesti
Ainepohjaisesta opetuksesta ilmiöpohjaiseen siirryttäessä tuon kaltainen toki tapahtuukin, mutta nyt puhutaan nimenomaan nykymuotoisesta tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta. Sitä ei voi yhdistää, sillä se väistämättä loukkaa uskonnonvapautta.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinnostaisi kuulla millä tavalla se mielestäsi loukkaisi uskonnonvapautta? Ah tunnustuksellinen… Tuosta sanamuodostahan on kyllä jo luovuttu, tosin muuttamatta opetussuunnitelmia.
Ilmoita asiaton viesti
”Julkisessa keskustelussa on usein esitetty, että koululaitoksen kontrolloimana islamin opetus pystyttäisiin toteuttamaan siten, että ääriajattelulle ei opetuksessa annettaisi sijaa.”
Argumenttia on käytetty myös kristittyjen kohdalla ahkerasti. On esitetty että koulussa opetettu suitsisi kristilliset äärisuuntaukset ja suojelisi fundamentalismin peikolta. Mikä kyllä yllättää siinä mielessä että kirkko ei ole hirveästi kyllä fundamentalisteja tai kreationisteja torppaillut yhtään missään. (Tosin paras asia minkä olen huomannut onkin se että näyttää kreationistien sanomisia sellaisenaan, ilman kommentteja, ihmisille. Uskottavuus karisee, toisin kuin jos kirjoittaa pitkän analyyttisen kritiikin jota kukaan ei jaksa edes lukea.)
Että jos todella on niin että ”Tämä näkökulma herättää kuitenkin pohtimaan sitä, minkälaista yhteiskuntaa olemme nykyisellä maahanmuuttopolitiikalla rakentamassa, jos emme voi luottaa islamilaisiin seurakuntiin?” niin olen kyllä huvittunut. Onhan se tuossa kristittyjen lempeitä kasvoja katsellessa absurdi ajatus. Siihen olisi kuitenkin mentävä.
Eikun hetkinen. Olihan siinä paljonkin järkeä.
Ilmoita asiaton viesti
Loren Cunningham ja Janice Rogers ”Luovutusvoitto – Jeesukselle luovuttamisen dynamiikka” (Päivä 2001) lainaus sivulta 123: ”Näin tapahtui pienelle tytölle Itä-Saksassa. Kuulin hänen elämästään pastori Gerhard Wessleriltä, kun olin puhumassa hänen seurakunnassaan Frankfurtissa. Tämä pieni kymmenvuotias tyttö oli Mecklenburgissa, Itä-Saksassa asuvan kristityn perheen tytär. Hänen oli käytävä paikallista kommunistikoulua, jossa oppilaiden usko Jumalaan yritettiin järjestelmällisesti tuhota. Opettaja esimerkiksi käski lasten painaa päänsä pulpettia vasten ja pyytää Jumalalta karamellia. Odottaessaan hetken ja nähtyään, ettei mitään tapahtunut, opettaja nauroi ja sanoi: ’Näettekö nyt, Jumalaa ei ole olemassakaan! Mutta pyytäkääpä karamellia hallitukselta.’ Sitten jokaiselle oppilaalle annettiin makeinen hallituksen puolesta. Eräänä päivänä opettaja käski oppilaiden nousta seisomaan ja toistaa hänen perässään: ’Jumalaa ei ole olemassa.’ Pieni kristitty tyttö kieltäytyi ja selitti opettajalle: ’Mutta minä uskon, että Jumala on olemassa.’ Opettaja tarttui tähän avuttomaan pieneen tyttöön päättäväisesti, hän halusi saada muutoksen aikaan. ’Sinun on tänä iltana kirjoitettava kotona viisikymmentä kertaa: ’Jumalaa ei ole olemassa.’ Pieni tyttö meni kotiin, rukoili vanhempiensa kanssa ongelman puolesta ja kirjoitti sitten viisikymmentä kertaa: ’Jumala on olemassa!’ Kun hän seuraavana päivänä palautti paperin, opettaja oli raivoissaan. Nainen räjähti. ’Tällä kertaa kirjoitat seitsemänkymmentä kertaa: ’Jumalaa ei todellakaan ole olemassa.’ Ja jos et kirjoita, sinä ja vanhempasi joudutte todella suuriin vaikeuksiin!’ Lapsi rukoili jälleen vanhempiensa kanssa. Sitten hän palautti toisen paperin, johon oli kirjoittanut seitsemänkymmentä kertaa: ’Jumala on todellakin olemassa!’ Opettaja oli vimmoissaan lukiessaan paperia, hän huusi: ’Huomiseksi kirjoitat sata kertaa: ’Jumalaa ei ehdottomasti ole olemassa!’ Jos vielä vastustelet, menen puhumaan poliisille ja sinä ja vanhempasi saatte sitten nähdä, mitä tapahtuu.’ Nyt koko kylä jo tiesi tapauksesta. Valon ja pimeyden voimat taistelivat. Pienen tytön vanhemmat tiesivät, mikä kaikki oli vaakalaudalla. Mutta he olivat valmiita mieluummin kärsimään kuin kieltämään Herransa. Niinpä pieni tyttö kirjoitti sata kertaa: ’Jumala on ehdottomasti olemassa!’ Seuraavana päivänä opettaja katsoi paperia ja huusi ääni väristen: ’Nyt menen ilmiantamaan sinut poliisille. Katsotaan sitten, auttaako Jumalasi sinua!’ Tämän sanottuaan opettaja lähti koulun pihaan, hyppäsi pyöränsä satulaan ja polki tielle. Mutta hän ei päässyt pitkälle. Ajaessaan koulun portin ohi hän putosi yhtäkkiä pyöränsä päältä – hänen sydämensä pysähtyi ja hän kaatui kuolleena maahan. Lapset katselivat luokan ikkunasta ja näkivät tämän. He juoksivat ulos ja kerääntyivät järkyttyneinä opettajan ruumiin ympärille. Sitten yksi huusi kovalla äänellä ja toiset yhtyivät hänen huutoonsa: ’Jumala on ehdottomasti olemassa! Jumala on ehdottomasti olemassa!'”
Ilmoita asiaton viesti