*

Teemu Lahtinen Uudessa Suomessa Suomalainen Suomi eurooppalaisessa Euroopassa

Ehdokkaan tuskaa ja vaalikonekauhua

Kansalaiset ovat jälleen päässeet tutkimaan vaaliehdokkaita vaalikoneiden avulla. Monet ehdokkaat ovat viime aikoina tuskastelleet koneiden täytön aiheuttamaa vaivaa ja ajanvientiä. Myös tyhmiin ja kieroiksi katsottuihin kysymyksiin on tuskastuttu.

Vaalikoneiden tultua julkiseen käyttöön, on ainakin minulla tapana testata tai kalibroida konetta tekemällä se äänestäjänä. Viime vuosina olen saanut itseni ykkösvaihtoehdoksi, vaikka joskus koneiden varhaishistoriassa algoritmeihin tuntui olevan ympätty satunnaisuutta mukaan, kun millään ei saanut itseään ekaksi vaikka kuinka tarkasti asetti valitsimet.

Tällä kertaakin testasin koneita. MTV3:n vaalikone tuntui antavan melko hyvää tulosta, sillä sain itseni lisäksi kärkikaartiin monia tuttuja, joiden kanssa on vuosien mittaan toimittua havaittu olevan samantapaisia ajatuksia. ZEF:in koneesta en muuten erityisemmin pidä, sillä pikselintarkka nysvääminen liukuvalitsimien kanssa närästää. Myös osiokohtainen kommentointi tuntuu vähän hassulta, vaikka oma yhteenkokoava etunsa silläkin on.

Ylen vaalikone tuntui täyttäessä melko hyvältä, muitta tulosten tultua julki piti vain todeta, että kalibrointi ei ollut onnistunut. Sain kyllä itseni ekaksi, mutta moni reaalimaailmassa samanmielinen jäi nyt hyväksyttävien ehdokkaiden häntäpäähän. Olin kovin hämmentynyt tästä, mutta minusta se kertoo sen, että kysymyksiä ja vastausvaihtoehtoja voi tulkita samoista lähtökohdistakin hyvin erilaisin tavoin. Tällä on sitten seurauksensa.

Tulee mieleen eräs byrokraattinen työyhteisö, jossa on erilaisia sisäisiä tilauslomakkeita, joita tilaajat eivät osaa täyttää ja toimittajat tulkita.

Joskus aiemmin vaalikoneiden täyttö ja käyttö oli innostavaa ja vaikken erityisen suurta painoarvoa niille omien valintojeni kohdalla antanutkaan, koin koneet yksinomaan hyviksi. Nyttemmin en ole niitä juurikaan ollut kiinnostunut käyttämään vaaleissa, joissa itse en ole ollut ehdolla (eurovaalit, presidentinvaalit). Konsepti tuntuu jotenkin nuhjaantuneen vaikka teknisesti koneet ovatkin parantuneet. Silläkin on varmasti jotain merkitystä, että vaalikoneita tarjoavat mediatalot, joille tietyllä tapaa on hyväksi, jos vaalikonevastauksista saa jotain jutun juurta.

Aihepiiriin erikoistuneet koneet ovat yleensä olleet mielekkäämpiä ja ylläpitäjänä onkin yleensä ollut aiheeseen erikoistunut järjestö tai muu voittoa tavoittelematon taho. Ne ovat ehkä tylsempiä ja vähemmän karnivalistisia, mutta omasta kapeasta näkökulmastaan nähden kuitenkin hyödyllisiä.

Uusi Suomi yritti uudistaa konseptia eduskuntavaalien alla tarjoamalla puoluekoneen, mikä tuntui tarpeelliselta ja voisi olla hyvä lisä jokaiseen vaaliin.

Milloin tarjottaisiin helppo ja nopea kone, esimerkiksi Maailman pienimmän poliittisen kyselyn tai Poliittisen kompassin tyyliin? Se tarjoaisi vakaampaa vastinetta ajalle yksittäisten kysymysten sijaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

Itse sain aika hyvin YLE:llä ja MTV:llä osumaan lähimmät ehdokkaat. MTV:llä kauimmaisesta ääripäästä löytyivät Ville Rydman (kok.) ja Dan Koivulaakso (vas.) mitä pidän myös merkkinä onnistuneesta kalibroinnista.

Hesarin kone oli kyllä mielestäni vilpittömän huono. Kysymykset olivat monet aika irrelevantin oloisia ja monessa kysymyksessä valmiiksi valitut vastausvaihtoehdot olivat onnettoman suppeat. Tavallaan laatija oli jo valmiiksi asettanut ehdokkaille tietyt kapeat kategoriat ja sitten piti vaan valita mihin niistä kuuluu.

Käyttäjän teemulahtinen kuva
Teemu Lahtinen

MTV3 ja HS olivat kalibroinniltaan tarkimmat, kun Yle taas tuotti tosiaan ihan ihmeellisisä tuloksia. HS:n kone oli surkea siinä, että äänestäjä joutui ottamaan kantaa jokaiseen kysymykseen, eikä voinut mennä eteenpäin vain minimivalinnoilla.

Toimituksen poiminnat

Sivut